Olen ollut pari vuotta masentunut. Se on vaihdellut välillä pahemmaksi ja välillä lieventynyt mutta ollut koko ajan mukana. Nyt viimeaikoina ahdistus on alkanut yhä enemmän vaikuttamaan elämääni. Minulla on uniongelmia kun en pysty ahdistuksen ja suruni takia nukkumaan. On vaikea tehdä enää yhtään mitään. Päivät kuluvat etten saa mitään aikaan. On monia asioita joita tahtoisin tehdä muttei minulla ole voimia. Joskus henkinen pahoinvointini menee niin pahaksi että se muuttuu fyysiseksi pahoinvoinniksi. Kuin olisi jatkuvasti huonovointinen ja sairas. Lapsuudenystäväni teki itsemurhan ja usein ajattelen samaa mutta ymmärrän että en oikeastaan halua kuolla. Ongelma on siinä etten halua elääkkään. Yksi suurimmista asioista joka estää minua elämästä elämääni on itseinho. En jostain syystä pysty arvostamaan itseäni kuin olisin täysin "epäonnistunut". Tarvitsen muilta ihmisiltä hyväksynnän "vikoihini". Tunnen itseni huonommaksi, ilkeämmäksi, rumemmaksi. Usein muut ihmiset saavat minut tuntemaan itseni sellaiseksi. Siksi minun pitäisi olla itseni paras kaveri ja tukea itseäni koska en voi luottaa koko ajan muihin ihmisiin enemmän kuin itseeni. Minun pitäisi oppia hyväksymään itseni. En tiedä miten. En ymmärrä miten kukaan voi pitää ja arvostaa itseään? Yleensä kaikkia aina neuvotaan ensin pitämään itsestään, mutta miten siihen pääsee?
Ja pyydän, ei mitään "jumala rakastaa sinua" vastauksia tähän.
Ja pyydän, ei mitään "jumala rakastaa sinua" vastauksia tähän.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kärsin samantyyppisistä ongelmista. Olen jo vuosia tietyllä tavalla hävennyt itseäni ja kokenut olevani aina jotenkin huonompi, vaikka mitään varsinaista syytä tälle ei ole ollutkaan.
Tämä häpeä ja eräänlainen pinttynyt ajatus, "että enhän minä voi onnistua" on nyt itse asiassa tekemässä minusta oikeasti "luuseria", joka ei tule onnistumaan missäkään.
Hemmetti sentään. Onneksi tunnistan tämän ongelman viimein. Aion hakea apua.
............MITÄÄN.........kun ei tuohon ihmiset koskaan anna LÄÄKETTÄ. Sitä saat odottaa kuolinvuoteelle asti. Sitten voidaan tulla kehumaan, kuinka hyvä ihminen olet ollut.
Mutta MENEjohonkin toimintaan mukaan ?Martta kerho? tai moniin satoihin vastaaviin? jossa on toimintaa ja mielenkiintoa. Ennenkaikkea sasiaalista seuraa. ? Joka teistä haluaa olla suurin. Olkoon toisten palvelia ?
Kuten näkyy, niin täällä istun minäkin koneella. On ongelmaa ongelmaa perästä. Mutta en minä ole masentunut. Aion selvitä niistä ongelmistani. Tiedostan, että välillä on vaikeaa, mutta että sitten jatkan taas eteenpäin. Nyt menen syömään voileivän ja sitten menen nukkumaan. Toivottavasti tästä viestistä oli apua!
Se taitaa olla pitkän työn takana tuo itsensä arvostaminen. Kai meitä täällä kirjoittavia on opetettu, ettemme ole minkään arvoisia. On jankutettu satoja ja tuhansia kertoja, miten huonoja ja mitättömiä olemme. On pitkällinen prosessi ohjelmoida omat väärin ohjelmoidut aivot uuteen kuosiin, toimimaan, kuten niiden kuuluukin toimia. Sitä opettelua sanotaan psykoterapiaksi. Se on järjestelmällistä ja päämäärätietoista toimintaa. Vähitellen, hitaasti se työ tuottaa tulosta, mutta se kannattaa. Voi olla, että pitää olla lääkettä apuna, että saa pahimman masennuksen nujerretuksi ja kestää terapian, pystyy nukkumaan ja niin edelleen. Minäkin tahtoisin olla näkymätön, mutta vähitellen toipuessamme tulemme näkyviksi. Oletko lukenut Tove Janssonin kertomuksen 'Näkymätön lapsi'? Siinä pelästytetty ja nolattu Ninni tulee Muumimamman hoitoon ja tämän rakastamana ja hyväksymänä vähitellen tulee näkyväksi, uskaltaan olla oma itsensä. Juuri sitä, rakastettuna ja hyväksyttynä olemista me kaikki janoamme.
Hyvin sanottu, itsensä tarpeelliseksi ja arvokkaaksi tunteminen on varmasti koko elämän kestävä retki...olen yrittäny omalle lapselleni aina sanoa kuinka tärkeä hän on ja kuinka paljon häntä rakastan, ja olen lohduttanut kun on surullinen ja on vastoinkäymisiä, että ne vastoinkäymiset kuuluvat kasvamiseen ja eläminen tekee välillä todella kipeää...
Alkaa vaan pitämään itsestään..
Hyväksyä itsensä ja ne "vikansa".
Aikaa,tahtoa ja miettimistä se vaatii mutta on mahdollista.
Ei kukaan niin arvosta huonoja puoliaan
vaan sitä missä asioissa on hyvä,jotain missä pärjää.
Itseensä pitää voida luottaa,siihen ei ole vaihtoehtoja.
Älä ole sellaisten ystävien seurassa jotka saavat
sinut tuntemaan itsesi huonoksi tai epäonnistuneeksi.
Sinun ei tarvitse olla niinkun muut, sinun täytyy olla oma itsesi.
Ole rehellinen itsellesi.
Oletko puhunut lääkärille tästä
masennuksestasi,onko sinulla lääkitys?
Onko sinulla läheisiä joille voit kertoa olostasi?
Nyt kuulostaa siltä, että tarvitset pian ammattiauttajan apua. Ota yhteyttä terveyskeskukseen, ja sanot rohkeasti että olet masentunut. Psykologit jaksavat kuunnella ja auttaa, ja he pystyvät antamaan sinulle suurella todennäköisyydellä avaimet parempaan itsetuntoon. Ei kannata jäädä yksi märehtimään asioiden kanssa jos niihin ei löydä ratkaisua. Vaikeassa masennuksessa myöskään ystävät eivät välttämättä osaa auttaa, jos he esimerkiksi kehottavat sinua vain ottamaan itseäsi niskasta kiinni. Silloin masentuneesta saattaa tuntua entistä toivottomalta jos siihen ei pystykkään.
On se hauska huomata miten epäonnistumiset muiden elämässä tuntuupikku jutuilta ja itselle ne ovat maailmanloppu. Ja vaikka huomaa selviytyvänsä mokista huolimatta niin edelleen epäonnistuminen pelottaa... Eipä sitä saa millään taikaiskulla muuttumaan vaan se on pitkä prosessi, ainaki mulla, mahtaako koskaan edes päättyäkään? Jatkuvaa itsetutkiskeluahan se vaatii... Ja kyllä se mua ainaki on auttanut. Mä esimerkiksi pelkään ihan hirveästi mitä muut musta miettii. Pelkään, että mut hylätään, jossen olemuiden mieleen. Ja negatiivinen palaute herättää aina hylätyksi tulemisen pelkoa. Syitä olen pohdiskellut ja tajunnut paljon asioita. Esimerkiksi äidin kanssa on paljon tullut käsiteltyä lapsuuden ja nuoruuden asioita uudestaan. Huomaamillaisia virhekäsityksiä harhaanjohtaa. Siinä mun neuvo :D
Anteeksi että kysyn ei aiheeseen liittyvän kysymyksen mutta voitko lähettää minulle saatuja vastauksia kosa kaverillani on sama ongelma ja haluaisin auttaa?:)
[email protected] tuossa on vielä sähköpostini.kiitos jos etu käteen jos lähetät:)