Kuinka moni teistä käy

Mikä olisi sen luonnollisempaa?

Ihmisille syntejä on turha ilmoittaa.
Nauravat vain ja ovat vahingoniloisiakin.
Papit kertoilevat akoilleen aamukahvilla ja sitten
taas nauretaan ja hörötellään.
Semmoista se on papin perheessä, yhtä naurua ja
pilkkaa seurakuntalaisten kustannuksella.

En enää maksa senttiäkään pappien elatukseen eivätkä pappien vaimotkaan mitään minusta hyödy.

Kenelle pitäisi tunnustaa syntinsä ja uskonsa?
Synti on sitä, että on tehnyt jotain pahaa toiselle ihmiselle tai itselle, vai onko jokin muukin synnin muoto?
Ne synnit saa sovitetuksi, kun pyytää anteeksi siltä kelle on pahaa tehnyt. Mutta se onkin kiperä paikka, antaako itse itselleen anteeksi ja jos ei anna, niin ei siinä paljon papin aamenet auta.
Uskon tunnustaminen ainakin kirkossa on pelkkää ulkokultaisuutta. Kyllä se Jumala tietää kuka uskoo ja kuka ei, siihen mitään prameita kirkkoja ja kirjanoppineita tarvita.
Täälläkin päin on tosi pitkät matkat lähimpiin kirkkoihin, niin mietin vain, miten se autoton ihminen lähtee sunnuntaiaamuna kirkkoon kun liikenteessä ei ole minkään valtakunnan linja-autoa ei edes Jumalan valtakunnan.
Että kyllä se metsä on köyhän kirkko ja linnut sen kanttoreita. Pappia ei näy, mutta ei sitä paljon tarvitakkaan.

Minulta tulee käytyä kirkossa nimenoman epäsäännöllisesti. Tiheimmin pääsiäisen ja adventin-joulukauden aikoihin. Pisimmät tauot voivat olla kaksi tai jopa kolme kuukautta.

tunnusta mitään syntiä kellekään, koska syntiä en tee. Se on uskonnollinen termi.

Kirkossa en käy koskaan, enkä näe mitään syytä siellä käydäkään.

Sehän on osa sunnuntaijumalanpalvelusta. Mahdollista se on toki tehdä myös kahden kesken papin kanssa intiimisti mikäli haluaa kohdentaa asiakohtaisesti.

Syntiä tulee tehtyä monta kertaa päivässä,pienenpää ja suurempaa,tosin Jumalalle ei ole pieniä syntejä,vaan syntiä yleensä.
Syntini siis tunnustan ainakin kerran päivässä.Uskoni tunnustan kerran viikossa kirkossa.Mielestäni muuten en voisi kutsua itseäni kristityksi.

No, tavallisesti käyn sunnuntaina jumalanpalveluksessa ja siellä ne tule hoidettua. Mutta rukouksessa syntejä tulee pyydettyä anteeksi useamman kerran päivässä Jumalalta ja tällä tavalla se uskontunnustuskin tulee hoidettua. Tunnustamalla Jumalalle pahuutensa tulee tunnustettua Jumalan suuruus ja Kristuksen kuoleman merkitys, koska ne ovat ainoat joihin voin turvautua. Muutakaan ei ole.

No, tavallisesti käyn sunnuntaina jumalanpalveluksessa ja siellä ne tule hoidettua. Mutta rukouksessa syntejä tulee pyydettyä anteeksi useamman kerran päivässä Jumalalta ja tällä tavalla se uskontunnustuskin tulee hoidettua. Tunnustamalla Jumalalle pahuutensa tulee tunnustettua Jumalan suuruus ja Kristuksen kuoleman merkitys, koska ne ovat ainoat joihin voin turvautua. Muutakaan ei ole.

tulee kirkossa käytyä.

Jumalaan saan yhteyden tarvittaessa ja Hän kyllä löytää minut ihan kotoa, mökiltä tai vaikkapa sieltä urheilukentän laidalta.

Syntien tunnustamista ei nykyisin kannata pantata sunnuntaihin, vaan sen voi hoitaa ihan online tapahtumana.

Käytännössä tunnustamista kuitenkin edellyttää synnin tiedostaminen ja halu yrittää jatkossa paremmin. Tähän pohdintaan sitten auttaa se hiljentyminen tapahtuipa se sitten kirkossa tai luontopolulla.

Uskonsa taas tunnustaa parhaiten teoillaan.

Usko ilman tekoja, samoin syntien tunnustaminen ilman päätöstä pyrkiä parempaan ovat aikalailla tyhjänpäiväisiä rituaaleja.

On toisaalta hyvä ja arvokas asia, että kirkko tarjoaa mahdollisuuden hiljentymiseen ja tarvittaessa keskusteluun "ammattikuuntelijan" kanssa.

Meitä "peruslutikoita" on paljon. Meitä ei juurikaan huomata, koska emme ole riehumassa naispappeudesta emmekä homoliitoista tms, vaan uskomme että kirkko omaan rauhalliseen ja harkitsevaan tapaansa löytää näille asioille kestävät ratkaisut. Kirkossakaan emme juuri käy, vaikka aina siitä ohi ajaessamme toteamme tyytyväisenä sen olevan edelleen siinä paikallaan ja toivottavasti jäävän siihen meidän jälkeenkin.
Jospa sitten joskus vielä ehtisi sinnekin piipahtaa... vaikkapa Joulukirkkoon...