Rappeutumisteorialle sisältö?

Näihin kysymyksiin et tule täältä vastausta saamaan. Olen yrittänyt samantapaisia kysellä itsekin joskus - turhaan.

Tosin se ei ole yllätys. Mistä noita vastauksia täysin perättömien uskomusten tueksi voisi antaakaan.

Yritin alempana saada selville miten rappeutuminen lopulta vaikuttaa, mutta kukaan ei vaivautunut vastaamaan. Yritetäänpä uudestaan.

Laitan aluksi muutamia ajatuksia pohjaksi, jotta puhuttaisiin samaa kieltä:

1. Perimä määrää suurelta osin sen, millainen yksilöstä tulee. Jos on huono perimä, ei tule mitään vaan esim. sikiö abortoituu jo varhaisessa vaiheessa.

2. Perimä on DNA-nimistä ainetta, jota on joka solussa.

3. Kun eliöt tekevät itsestään kopioita, vanhempien perimä ohjaa uuden yksilön kasvua. Perimä voi olla joko kopio yhdestä yksilöstä (suvuton lisääntyminen) tai yhdelmä kahden yksilön perimästä (suvullinen lisääntyminen).

4. DNA:ssa voi erilaisista syistä ilmetä muutoksia, joita sanotaan mutaatioiksi. Niitä aiheuttavat esim. säteily ja kemikaalit. Yksittäistä mutaatiota ei juuri voi ennustaa, mutta esim säteilylle itsensä altistavat ja tupakoijat hankkivat itselleen mutaatioita muita todennäköisemmin.

5. Jos mutaatio sattuu soluun, joka tulee uuden yksilön aluksi, mutaatio kopioituu kaikkiin uuden yksilön soluihin.

Tähän saakka kaikki ovat luullakseni yhtä mieltä, jatkan siltä pohjalta miten olen ymmärtänyt luomisopin kannattajien ajattelevan, korjatkaa jos on väärin:

6a. Kaikki mutaatiot ovat haitallisia. Näinkin väitetään, mutta käytännön havainnot eivät millään tue sitä. Tarjoan vaihtoehdoksi b-kohdan. Rappeutumiskysymykseen ei loppujen lopuksi vaikuta kumpi valitaan.

6b. Mutaatiot ovat suurimmaksi osaksi haitallisia. Näennäisesti hyödyllistenkin merkitys kuivuu kokoon alla mainituista syistä.

7. Mutaatiot aiheuttavat aina perimän rappeutumista siten, että mutaation jälkeen hyödyllisten mutaatioiden mahdollisuus on entistä pienempi.

8. Rappeutumisen takia uusien ominaisuuksien kehittyminen mutaatioiden kautta on pitkän päälle mahdotonta, koska perimä vähitellen menettää kaiken kykynsä edullisempiin muataatioihin.


Ja sitten kysymyksiin.

Kysymys 1: Noinkin selkeän prosessin testaamisen pitäisi käsittäkseni käydä helposti päinsä: Otetaan testattavaksi jokin yksilö, aiheutataan mutaatio ja sen jälkeen testataan samalla lailla mutaation omaavaa jälkeläistä kunnes rappeutuminen on ilmeistä.

Nopean lisääntymisensä takia bakteerit lienevät ylivoimaisesti paras laji ja testattavaksi ominaisuudeksi käy mikä vain helposti todettava, esim. herkkyys penisilliinille (asian parissa työskentelevät voivat toki keksiä parempiakin, tämä vain esimerkkinä). Eli: otetaan yksi bakteeri ja todetaan että se on herkkä penisilliinille. Sen jälkeen kasvatetaan siitä uusia sukupolvia altistaen niitä pikku hiljaa penisilliinille kunnes havaitaan sietokyky. Sitten otetaan yksi penisilliiniä sietävä ja kasvatetaan taas sukupolvia toisissa olosuhteissa kunnes havaitaan sietokyvyn jossakin yksilössä hävinneen. Tällöin on tapahtunut ainakin kaksi mutaatiota aluperäiseen verrattuna, ensin yksi, joka aiheutti sietokyvyn ja sitten toinen, jonka takia se taas menetettiin. Kummassakin tapauksessa tapahtui rappeutumista. Tätä prosessia toistetaan kunnes havaitaan, että rappeutuminen aiheuttaa koko bakteeripopulaation tuhoutumisen.

Onko siis tällaista testiä tehty? Jos on, millaisin tuloksin? Jos ei, mikä estäisi sellaisen tekemisen ja mikseivät luomisteorian kannattajat kiireen vilkkaa siihen ryhtyisi? Todistusvoimahan olisi melkoinen!

Kysymys 2: Tämä on oikeastaan edellisen sivutuote. Kun bakteerit ovat niinkin nopeita lisääntyjiä kuin ovat ja kun niitä on tiettävästi ollut kuta kuinkin aikojen alusta, niin miksi niitä on edelleen? Eikö niiden olisi jo pitänyt rappeutua pois?

Tämä rappeutumislajeutuminen (onko sama kuin mikrolajiutuminen?) käy yhä vain ihmeellisemmäksi. Tuolta alempaa bongasin tällaisen viisauden jyväsen (a la SUP):

"Koirarodut ovat hyvä esimerkki rappeutumislajiutumisesta."

Ovatko jotkut koirarodut eri lajeja eli lajiutuneet? Jos ei, niin miten hyvä esimerkki mistään lajiutumisesta voi olla sellainen, jossa lajeja ei synny?

Tässä aloituksessa odottaa useampikin kysymys vastaustaan. Miksi on näin hiljaista?

Avainsanat siis rappeutuminen, lajiutuminen, mikrorappeutuminen, mikrolajiutuminen, rappeutumisen kokeellinen tai muu havaitseminen.

Yritänpä taas tökätä viestin näkyviin.