epäitsekkyys.

Epäitsekäs on sellainen,joka vuorovaikutuksessa pelastaa henkilön pulasta saamatta siitä itse hyötyä. Kohde tuntee itsensä surkeaksi, mutta apuun on tyytyminen. Vuorovaikutussuhteet ovat jo alkuaan kieroutuneet. Se saattaa johtua siitä, että epäitsekäs henkilö on samalla itsekäs. Hän pitää kaikki langat käsissään.

Näytelty epäitsekkyys liittyy mielestäni hyvään käyttäytymiseen. Tällainen voi olla tukahduttavaa. Varmaankin on olemassa todellista epäitsekkyyttä. Siihen ei kuulu laskelmointi. Mukana on oltava ilo.

>>Voisitteko ystävällisesti kertoa mitä tunteita/ajatuksia käsite epäitsekkyys saa teissä aikaan?

Mitä epäitsekkyys teidän mielestänne on ja miten se ilmenee?

Mitä epäitsekkyys teille tarkoittaa ja mitä pidätte epäitsekkyytenä?>>

Epäitsekkyys ilmenee normaalissa kanssakäymisessä ennenkaikkea rehellisyytenä toista osapuolta kohtaan (ihminen joka osaa kunnioitta itseään, osaa kunnioittaa myös toisia ihmisiä). Esimerkiksi, jos kerrot jollekin henkilölle nähneesi UFO-aluksen - tai kokeneesi jotain muuta hyvin epätavallista - niin hän suhtautuu asiaan vakavasti. Korostuneen itsekeskeisten ihmisten reaktiot vaihtelevat, mutta yhteistä reaktioille on se, että he eivät halua katsoa asiaa sellaisena kuin se on, vaan pakenevat TOTUUTTA esimerkiksi vaikenemalla tai suuttumalla.

Tuollainen on varmasti tuttua kaikille itsekeskeisten ja ahdasmielisten ihmisten kanssa tekemisiin joutuneille. Heidän kanssaan ei voi keskustella vapaasti kuin hyvin rajoitetusta aihepiiristä. Jos heitä ei halua suututtaa, niin tiettyjä aiheita on vältettävä.

Korostunutta itsekeskeisyyttä voi kuvata seuraavalla tavalla:
Tosiasiat, todellisuus ja oikeudenmukaisuus eivät ole heille ensisijaisen tärkeitä - tärkeintä
heille on oma etu. "Oma etu" vaatii usein esim omien mielipiteiden-, omien asenteiden-,. oman maailmankuvan tms. puolustamista tosiasioista välittämättä.