Ikävä ystäviäni

Olen entinen Jehovan Todistaja. Erosin kolmisen vuotta sitten, koska pidin kaikkea tekopyhänä... Ja minusta oli pistetty ties minkälaista juorua liikkeelle ja olin vanhimpien puhuttelussa ties monetta kertaa väärien syytösten takia.

Se silti ei nyt ollut pointtini, vaan koska raamatussa kielletään kiristys, ihmettelen, kuinka silti sitä tapahtuu. Kaikki ystäväni ja lähipiirini menetin erotessani ja olin aivan yksin. Kukaan ei puhunut ja vanhempani sanoivat, etteivät tunnusta minua lapsekseen, jos en käänny takaisin??! Silloin oli itku kurkussa ja meinasinkin vain sen takia anoa takaisin JT:ksi, mutta pidemmän ajattelun jälkeen se olisi ollut minusta huijaamista omalta osaltani.

Myös muutamat tavarani olivat jääneet parhaan ystäväni luokse, mutta kun kyselin niiden perään, jotta saisin ne takaisin, ei vastausta kuulunut. Ja vain sen takia koska hän ei saa puhua minulle? Olisin kaivannut kirjojani ja vaatteitani...

Nyt vähä aika sitten eräs tuntemani JT -sisar otti minuun yhteyttä ja halusi kysyä miksi erosin. Kun kerroin epäilyksistäni ja halusin saada vakuutta sille, että Jehovan Todistajat ovat oikeassa, suuttui sisar, koska olin epäilijä. Totuutta ei saanut mukamas ollenkaan epäillä. Se siitä sitten... No, onneksi olen saanut pari hyvää ystävää nytten ja kontakti ei JT -veljeeni on palannut. Veljeni yrittää kovasti puhua vanhemmilleni kuinka epäreiluja he ovat, mutta vastaus on kuullemma aina sama "Ei meillä ole tytärtä, kenestä puhut?"

Kurjuus...