kyllä nolotti...

Oli lauantai-ilta ja olin ollut koko päivän töissä, joten olin hyvin väsynyt. Mieheni oli lämmittänyt saunan ja saunasta tultuani join yhden saunasiiderin ja menin sänkyyn katsomaan telkkaria. Siinä sitte hyvin rentoutuneena nukahdin. (Olen surullisen kuuluisa hyvistä unenlahjoistani). Samaan aikaan mieheni huomasi, että oli jättänyt autoonsa etupaneelin paikoilleen ja lähti hakemaan sen sisälle.

Tuoloin oli vielä talvi, mutta mieheni ajatteli, että pikainen piipahdus ulkona ei vaadi toppatakkia, vaan lähti verkkareissa. Ulkona mieheni huomasi omaksi surukseen ettei hänellä ollut avaimia mukanaan ja rappukäytävän ovi oli jo ehtinyt mennä kiinni. Mieheni yritti soittaa mulle, mut mä en heränny. Laitto pari viestiäkin, sama tulos, en heränny. Heitteli lumipalloilla ikkunoihin, en herännyt vieläkään. Lopulta kullalleni alkoi tulla hyvin kylmä ja hän soitti poliisille josko nämä voisivat tulla avaamaan edes rappukäytävän oven.

Poliisit saapuivatkin paikalle ja avasivat rappukäytävän oven puukolla ja pimpottivat ovikelloamme. Ihme kyllä tässä vaiheessa havahduin ja menin nukuksissani ovelle ilman rihman kiertämää! Yllätyksekseni siellä oli kaksi poliisia ja mieheni. Toinen poliisi katsoi minua päästä varpaisiin ja kysyi onko hänen vieressään tuttu mies. Piilouduin nopeasti oven taakse niin, että vain pääni(joka oli hyvin punainen) jäi näkyviin ja totesin kyseessä olevan mieheni. Poliisit sitten toivottelivat vain hyvät yön jatkot ja poistuivat.

Sain melkoiset haukut mieheltäni etten ollut herännyt. Olin todella nolona, mutta oppipa miehenikin pitämään avaimiaan mukanaan. Vasta jälkeenpäin tajusin ettei oven taakse piiloutuminen paljoa auttanut, sillä meillä on suuri peili eteisessä juuri ovea vastapäätä! :)

Saatan vain kuvitella miten poliisit nauroivat mulle, mutta sattuuhan tuota.. Pahinta oli, että olin juuri samana päivänä asioinut samaisen poliisin kanssa, tosin vaatteet päällä ja hieman pirteämpänä..