...joku yhteiskuntatutkija hyvän aiheen selvittää ponzaajan profiilin, siis millainen henkilö lähtee herkimmin näihin mukaan. Itselleni on tullut sellainen käsitys että potentiaalinen uhri on henkilö ilman realistista päämäärää. Siis ilman jotain tavoiteltavaa asiaa realistisella ponnistelulla ja realistisessa ajassa.
Toinen ääripää on tietysti rahakkaat, jotka ihan vain ahneuksissaan ajattelevat vaikka tuplaavansa miljoonansa muun touhun ohessa. Mutta tämä porukka ei ole kovin kiinnostava, koska sillä oletettavasti on hieman varaakin hävitä rahojaan.
Monelle päämäärä on luonnollisesti joku ostettava asia, asunto, auto, vene, mökki jne. Tosiasia vain on se, että suuri osa kansasta taitaa kuitenkin elää sellaisessa taloudellisessa tilanteessa, josta ei juuri pääse eteenpäin. Kun tulot riittävät nipin napin vain kuukaudeksi, on tietysti vaikea asettaa itselleen kovin suuria taloudellisia tavoitteita. Mataliin tuloihin liittyy usein alhainen koulutustaso (paitsi kirjastonhoitajilla…) tai muuten heikohko potentiaali työmarkkinoilla, vaikkapa alkoholiongelmat tai ihan vain tavallinen laiskuus ja saamattomuus.
Toisaalta tahvonkin maailma pursuaa mediaa ja mainoksia, jotka kertovat mitä pitäisi olla tai omistaa, tai miltä näyttää jotta olisi ”cool”. Näissä paineissa ei omaan elämäänsä juuttunutta liene kovin vaikeaa puhua mukaan laittamaan systeeminsä kerralla uusiksi ja kompuroimaan kolostaan itseään parempaan seuraan. Mutta kun se älli ei riitä ymmärtämään, tai kuolaa on roiskunut suusta niin paljon silmiin ettei näe, että ilmaiseksi ei tässä maailmassa saa yhtään mitään - paitsi Manu aikoinaan illallisen.
Lopputulos on väistämätön = onneton.
Toinen ääripää on tietysti rahakkaat, jotka ihan vain ahneuksissaan ajattelevat vaikka tuplaavansa miljoonansa muun touhun ohessa. Mutta tämä porukka ei ole kovin kiinnostava, koska sillä oletettavasti on hieman varaakin hävitä rahojaan.
Monelle päämäärä on luonnollisesti joku ostettava asia, asunto, auto, vene, mökki jne. Tosiasia vain on se, että suuri osa kansasta taitaa kuitenkin elää sellaisessa taloudellisessa tilanteessa, josta ei juuri pääse eteenpäin. Kun tulot riittävät nipin napin vain kuukaudeksi, on tietysti vaikea asettaa itselleen kovin suuria taloudellisia tavoitteita. Mataliin tuloihin liittyy usein alhainen koulutustaso (paitsi kirjastonhoitajilla…) tai muuten heikohko potentiaali työmarkkinoilla, vaikkapa alkoholiongelmat tai ihan vain tavallinen laiskuus ja saamattomuus.
Toisaalta tahvonkin maailma pursuaa mediaa ja mainoksia, jotka kertovat mitä pitäisi olla tai omistaa, tai miltä näyttää jotta olisi ”cool”. Näissä paineissa ei omaan elämäänsä juuttunutta liene kovin vaikeaa puhua mukaan laittamaan systeeminsä kerralla uusiksi ja kompuroimaan kolostaan itseään parempaan seuraan. Mutta kun se älli ei riitä ymmärtämään, tai kuolaa on roiskunut suusta niin paljon silmiin ettei näe, että ilmaiseksi ei tässä maailmassa saa yhtään mitään - paitsi Manu aikoinaan illallisen.
Lopputulos on väistämätön = onneton.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Huomenna keskiviikkona 2.4. MTV3:n 45 minuuttia -ohjelma klo 20.00.
Kannattaa katsoa:
http://www.mtv3.fi/uutiset/45min/jaksot.shtml?628594