Kysely

englanniksi, se missä on koko saaga. Hyvä kirja siksi ,että katsoin ensin elokuvan, joka oli hauska ja kirjassa oli paljon enemmän hauskaa tarinaa.

Vogonit mallintavat loistavasti myös suomalaisia viranomaisia:-)

Useimmiten luen tietopuolista kirjallisuutta. Muissa kirjoissa kiinnostaa sellaiset, joissa on jotain tavallisuudesta poikkeavaa tarinaa. Patrick Süskindin Parfyymi oli kyllä lukuelämys. Toisaalta Jaan Krossin Keion silmien alla oli mieleenpainuvaa ja otteeessa pitävää monologia. Ransmayerin Matka lopun maailmaan oli myös ihan mulle passelia. Valkoinen hotellikin oli aika erikoinen ja kiinnostava. Sen tekijää en muista.

Vastaan: Patrick Süskindin Parfyymi

Useimmiten luen tietopuolista kirjallisuutta. Muissa kirjoissa kiinnostaa sellaiset, joissa on jotain tavallisuudesta poikkeavaa tarinaa. Patrick Süskindin Parfyymi oli kyllä lukuelämys. Toisaalta Jaan Krossin Keion silmien alla oli mieleenpainuvaa ja otteeessa pitävää monologia. Ransmayerin Matka lopun maailmaan oli myös ihan mulle passelia. Valkoinen hotellikin oli aika erikoinen ja kiinnostava. Sen tekijää en muista.

Vastaan: Patrick Süskindin Parfyymi

Kuulkaatehan herra jumal-uskoton,lukekaatte vast-ikään edes-menneen hra.(ei kirkko-hra.)Norman Mailerin eeppinen saaga nimeltä Porton haamu.
Sen hyvin tehtyänne tulette parempaan tietämykseen niiden seikkojen suhteen,jotka liittyvät kysymykseen siitä,minkä vuoksi puska-yrjön valtakunta käyttäytyy siten kuin jumalaa-pelkääväisen pikku-miehen johtama suur-valta käyttäytyy.

Dostojevskin Idiootti. Koen suurta sielunveljeyttä ruhtinas Myshkiniä kohtaan. Se, joka ei Idioottia ole lukenut saattaa saada perusteluistani vähän omituisen kuvan, mutta otan riskin.

Jaan Krossin Uppiniskaisuuden kronikka-tetralogia. Olen hämmästynyt siitä, että Kross ei ole saanut Nobelia.

Onko kukaan lukennut Michael Moorcock:in Viimeisten aikojen valtiaat.
Mielenkiintoista filosofista pohdintaa joka esittää varsin konkreettisia moraalisia ja eettisiä ristiiriita tilanteita tosin varsin futuristisessa ja fiktiivisessä konseptissa scifiä kun sattuu olemaan.
Ken MacLeod, Tähtijaosto samalla linjalla kantaa ottava ja varsin veikeähkö teos.
Saman tyylinen kuin edellinenkin.
Stephen Kingin: Mustatorni yksi aivan loitava kanssa.

Tulipahan vaan mieleen että taitaa pahasti näyttää siltä että olen tykästynyt scifi- kirjallisuuteen jossa käsitellään varsinkin filosofisia, moraalisia ja eettisiä näkökulmia eri ihmisten maailmankatsonnan kautta.

lempikirjani.

Se on André Brinkin Tuokio tuulessa ja se on vaikuttava kertomus mustan vankikarkurin ja valkoisen naisen rakkaustarinasta Kapmaassa.

Siinä kosketellaan niin syvään juurtuneita ennakkoluuloja, kuin ihmisoikeuksiakin tavalla, joka ei jätä kylmäksi.

Teki suuren vaikutuksen.Saatana saapuu moskovaan myöskin.Kotimaisista täällä pohjantähden alla.

Huomasin juuri, että täällähän on todella hienoa porukkaa.
En kuulu joukkoon, mutta laitan maatiaistytön mielipiteen yhdestä kirjasta joka on mielestäni hyvä. Ei paras lukemani, mutta hyvä.
Ja se on Torey Haydenin kirjoittama Aavetyttö. Hayden on opettaja, joka opettaa henkisesti häiriintyneitä lapsia. Aavetyttö kertoo lapsesta, joka ei puhunut. Hayden opetti tyttöä vaihtelevalla menestyksellä ja sai hänet sitten puhumaan ja koko tragedia, miksi tyttö ei puhunut, selvisi kaikessa karmeudessaan.
Sydäntäni lähellä ovat pienet lapset, vanhukset ja eläimet. Kaikki ne, joita vahvemmat sivistyneiksi itseään kutsuvat ihmiset, käyttävät surutta hyväkseen ja vievät heiltä kaiken.
Kirja on tietyllä tavalla amerikkalaista lässytystä, mutta toisaalta ankaraa totuutta ankarassa maailmassa.

Mahdotonta valita vain yhtä, joten mainitsen nyt muutamia ekaksi mieleeni tulleita:

Paul Auster: Illuusioiden kirja

Auster kirjoittaa kristallinkirkasta ja viiltävän älykästä tekstiä, jossa mennään tosiaankin asioiden syvimpään ytimeen.

Gabriel Garcia Marquez: Sadan vuoden yksinäisyys

Etelä-amerikkalaisen ns. maagisen realismin merkkiteos. Ei nyt enää uudelleen lukiessani tuntunut niin järisyttävältä kuin aikoinaan nuorena, mutta silloin aikoinaan avasi minulle ihan uusia ikkunoita ja oli nuorena ehdoton lempikirjani. Että tuollaistakin voidaan kirjoittaa, huh huh.

Milan Kundera: Kuolemattomuus

Kunderalla on hämmästyttävä kyky ydistää hyvinkin fiksuja ja syvällisiä filosofisia pohdiskeluja kepeän koomiseen tarinointiin.

Ian McEwan: Mustat koirat

No McEwanilta nyt olisi voinut valita melkein minkä kirjan vaan (kuten muuten Kunderaltakin), mutta jostain syystä olen mieltynyt juuri tähän.

Bohumil Hrabal: Tarjoilin Englannin kuninkaalle

Tsekkiläisen veijariperinteen uljas jatkaja, vinkeä huumori kohtaa kypsää viisautta ja humaania syvällisyyttä. Melkein parempi kuin Kundera ja vähintään yhtä fiksua tekstiä.

Zadie Smith: Valkoiset hampaat

Riemunkirjava monikulttuurinen kaleidoskooppi, josta ei värikkäitä persoonia ja yllättäviä käänteitä puutu.


Ja jos sitten vielä mennään tuonne raadollisemmalle puolelle, ihmismielen pimeiden syövereiden poluille, joissa on myös välillä kiva seikkailla, niin on pakko mainita ainakin Hubert Selby, Jack Kerouac, Charles Bukowski, William Burroughs ja Dan Fante.

Viimeisten 10 vuoden aikana olen lukenut enemmän tieto-, filosofia- ja elämänkertakirjallisuutta. Jos jotain pitää mainita kaunokirjallisuuden saralta, niin mieleen on jääneet Stephen Kingit, Angelicat, Taru Sormusten Herrasta-trilogia, Stalker ja Sinuhe Egyptiläinen.

Syy: mieleen jääviä, helposti sulavia ja olen lukenut useita kertoja.