Suomesta tulisi rajoittaa lehdistövapautta sillä näyttää siltä ettei toimittajilla ole minkäänlaista moraalista itsesensuuria. Media mässäilee "kohu" uutisilla, joilla ei ole mitään todellista uutisarvoa, ainoastaan myynti ratkaisee. Venäjän malli myös Suomeen. Toimittajat jotka menee liian pitkälle, katoavat saunan taakse. Loppuu se yltiöpäinen yksityisyyden loukkaaminen!
Lehdistövapaus pois Suomesta!
3xs
10284
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
kanssasi.
Mediallahan on suoranaista ilkeilynhalua ihan tavallistenkin ihmisten esiintyessä.
Kuka muu heidän lisäkseen nauttii, kun tv-kuvaaja näyttää ihmisen rumaa haukottelua, vaatteen hassusti jäämisen ym.
Omaa haluaan tyydyttävät, eivätkä ajattele, että he ovat myös kansalaisten palveluksessa. Kansan pitäisi saada mahdollisimman paljon informaatiota, hyvä kuva (en tarkoita kaunisteltua) asioista, viihde erikseen.
tietolähde kansalaisilta, kyllä ministereiden toilaukset pitää tulla julki.
" JOS ON TÖRPPÖ YKSTYISELÄMÄSSÄ ON TÖRPPÖ LUOTTAMUS TOIMESSAKIN JA SEHÄN ON FAKTAA"
ja vain siksi että saadaan porvaripolitikkojen töpit ja valheet peiteltyä. Niin kuin täälläkin palstalla muutamissa kirjoituksissa on kuvaitu tätä suomen porvarikäsitystä, se tosiaan näkyy olevan sellaista tuuliviiri touhua, jossa valitaan ne vain itselle sopivat porvarilliset "edut", kun ne eivät haittaa omia etuja tai paljasta porvaripolitikkojen "mädännäisyyttä. tällaiset sensuurivaatimuksethan ovat lähempänä vanhan Neuvostoliiton touhuja. Pitäisi porvarien saada edes jokin suunta, mitä oikein haluavat. Tai sitten putsata rivinsä, ja toimia avoimesti ilman erikoisia kähmintöjä. Etua voisi tietysti olla, että hankkisi pätevää ja rehellistä väkeä riveihinsä. Ei tarvitsisi silloin piilotella asioita, tai opettelee vain puhumaan totta !
Eikö Media meillä ole liian lepsu, liian kiltti.
Herää jo kysymys nukkuuko media?
Media on sitä varten, että se vartioi juuri herrojen toimia, että herrat eivät ryöstä kansalaisia putipuhtaaksi.
Median pitäisi enemmän harrastaa tutkivaajournalismia ja ottaa esiin kaikki
epäkohdat muillakin saroilla kuin politiikassa.
Me emme voi mennä elämässä taaksepäin niin,
että Medialta otetaan sananvapaus eli
astuu esiin villiintynyt yhteiskunnan
hoito.
Kansalaiset on jo nyt laitettu kyykkyyn,
köyhiksi, nöyriksi. Onko tuo maan hoitoa?
Suomi on yksi valtio maailmassa. Suomen
tehtävä on kehittää koko Suomea eli kansaa,
että sivistys kasvaa, lakien noudattaminen
kasvaa, yleinen hyvinvointi lisääntyy
koko maassa ei siis vain erityisissä ryhmissä.
Media on moraalin vartija:
Poliitikkoja saa ja pitää arvostella ankarammin kuin tavallaisia ihmisiä.
Poliitikkojen pitää myös itse ymmärtää, että
heidän täytyy kyetä kestämään arvostelu
kunniakkaasti, ja tarvittaessa muuntautua.
Mediassa puhuu kansan ääni.
Toimittajia ei pidä uhkailla!
Heillä on esimiehet, jotka sitten ojentavat
jos tarve vaatii.
Väkivaltaa me emme halua päinvastoin!
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi vuonna 1986, että sananvapauden suojan varmistamiseksi poliitikkoja tuli voida arvostella paljon ankarammin sanankääntein kuin sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole uranvalintansa myötä asettuneet samalla tavoin julkisen huomion ja arvioinnin kohteeksi. Lehtimiehen tuomitseminen rangaistukseen oli siksi sananvapauden vastaista.
Tekstiviestikohu oli aiheellinen,mutta meni överiksi.Olisi riittänyt julkinen anteeksipyyntö ja julkinen häpeä käytöksestä.Nyt media "repi" juttuja pelkästään "rahastusmielessä" viikkokaupalla.Jo pelkästään viestien myyminen lehdistölle oli arveluttavaa toimintaa stripparin taholta.Viestien myyminen oli pelkästään bisnestä.Demokratiassa medialle kuuluu vahtikoiran asema,mutta nyt mentiin yli kohtuullisuuden rajan.Median olisi mietittävä käyttäytymistään tulevaisuudessa ja onko sille suotu "oikeus savustaa" kansalaisia pois työtehtävistään.Jos näin olisi menetelty aiemmin puuttuisi meiltä monta historian kulkuun vaikuttanutta henkilöä heidän yksityiselämänsä toimien takia.
Suomalainen käytäntö lehdistösensuurille ei ole kieltää vapautta vaan rajoittaa sitä.
Rajoittamisella tarkoitetaan toimia julkisuudelta salassa.Siten että vaikutetaan tekijöiden työhön,toimintaan,talouteen ja henkilöön.
Rajoittaminen alkaa yleensä kertomalla kansalle eli massalle eli yleiselle kaikille vapaana olevalle tiedoitukselle että suomessa on lehdistön ja ilmaisunvapaus.
Siis nurinkurinen todellisuus propagana, voi olla että näin halutaan eliminoida ulkomainen puuttuminen asiaan.
Kuitenkin meillä äänenkannattajat ovat järjestäytyneet niin että valtiollinen eliitti lehdistö ja valtiollinen uutisointikanavisto on aina kuin kerkeä rakkikoira asettumassa puremaan vapaatamielipideilmaisua.
Lehdistössä vallitsee poliittinen lehdistö jolla on vankka asema hallituspiireissä tämä syöttää samaa propagandaa aamusta iltaan myös piilokuvissa tai tarjoaa soosia ja musakia.
Missä piileksii vapaampi mielipidelehdistö.
Hymyssäkö?
Ajatella sopii onko ainoa mielipidelehti suomessa Hymy-lehti?
Mielipiteiden vapaa ilmaisu ei ole mahdollista ilman kanavia ja ne kanavat maksavat joten noin kaupallisesti voi vapaalehdistö toimia vain aikauslehdistössä tai erikoislehdistössä tekemällä sivussa sensaatiota.
Missä on laajalevikkinen maamme kattava sanomalehti joka tavoittaa kaikki alueet ja jonka mielipidevapaus on pohtiva ilman rajoja?
Ei sellaista ole?
Tai paremminkin se ei pärjää kilpailussa kun se ei ole kannattava.
Miksi? Siksi kun sitä ei ostettaisi?
Kansalaisten lukuinto on laimennut. Miksi?
Vaikuttamisinto on kanavoitu?
Televisio viihde on vienyt vaikuttamisen ja osallistumisen.
Kenelläkään ei ole yhtenäistä kantaa kun ei ole vaihtoehtoisia milipiteitä saatavilla.
Viimeinen niitti on televiso ja ja sen kanavahinnoittelu.
Kannattaa lähettää kansalliselta propagandakanavalta säkkijärvenpolkkaa.
Hyvä esimerkki suomesta:
Opettaja joka sai valtakunnankanavalla oman tunnin propaganda ohjelman elämästä suomessa.
Muutenhan musiikki voittoinen hölkynkölkyn viihde täyttää valtakunnan.
Eihän poliitikotkaan saa sanoa kuin muuteman minuutin repliikkejä.
Missä on keskusteluille pokkipuolisia mielipiteitä joilla olisi aikaa enemmän kuin nolla.
Kun ei voi kertoa siirrytään uusille ulkomaan kupallisille kanaville?
Valtakunta on ajautunut kulissi mielipide imastoon.
Emmekö tohdi kertoa virheistämme ja sorrostamme.
Kohta kaikki vapaus on tukahdutettu ja ihmiset puhuvat salaa kodeissaan ja netissä mutta kuinka kauan saamme olla niissäkään rauhassa.
Tai kuka välittää?
Mainonta ja markkinointi propaganda on pakko terrorin kautta kulkeutunut yksityisyyteemme jos sitä enää kohta onkaan.
Mutta vankinakin ajatuksia ei voi kahlita ja ruoskia toisiksi.
Media ei kerro tai ei saa kertoa todellisista valtakunnan ongelmista. Yksi hyvä esimerkki on tämä oikeusmurhien valtava määrä ja ihmisten hätä sen kautta, mutta... kyllä turvapaikanhakijoiden nälkälakosta puhutaan lehdissä. Jos oman maan kansalaiset aloittavat oikeusmsurhien syiden selvittämiseksi nälkälakon, on se kauhea häpeä ja siitä ei saa kertoa kansalaisille, miksi ja mitä tapahtuu oikeusvaltiossamme.
Media on vallan alla myös.
Mediassa ei ole niinkään syy.
Media, jos puhutaan siitä osasta joka ei ole kahleissa tai yksipuolinen vänkääjä, ei todellakaan ilmennä mitään muuta kuin asioiden esille saattamista.
Kyllä se on sylttytehdas josta aina löytyy hässäköitsijä.
Kanervan tapauksessakin yritettiin salata koko jupakka.
Miten sitten oli eroittiko media Kanervan?
No ei varmasti sille sitä valtaa suoda.
Vaikuttiko media Kanervan eroon?
No varmasti vaikutti.
Mutta kyllä Kokoomus itse teki omat johtopäätöksensä.
Syytä oli jo ollut aikaisemminkin samasta syystä.
Voidaan sitten kysyä eroittiko kansa Kanervan?
Kansa ei kerinnyt eroittamaan Kanervaa.
Mitä sotkua siitä olisi tullutkaan jos Kanervan tekstiviestit olisivat huhuna vuotaneet julki tai johtaneet seksuaalisiin lemmenleikkeihin.
Julkisuus olisi kuitenkin ollut jossain vaiheessa mukana.
Vaaleissa olisi Kanervan puolue kokoomus voinut tahraantua.
Tahraantumisen vuoksi Kanerva erotettiin ei niinkään median vuoksi, kansan vuoksi tai yleisenedunvuoksi.
Yritys oli kova peittää koko juttu ja painaa villaisella sekä unohtaa.
Jos kukaan ei olisi tiennyt ei kohua olisi syntynyt.
Kuitenkin Kanerva itse päätti toisin hän antoi aihetta koska jatkoi pelleilyään.
Kuinkahan on puoluessa?
Onkohan näitä villaisella painamisia paljonkin?
Luulen että politiikka kätkee mielikuvituksellisia tarinoita seikkailuista ja edunvalvonnan laiminlyönneistä.
Julkisuudelta piilossa ja salassa voi tehdä kaksinaismooraalisia tekoja.
Mutta toisaalta myös julkisesti jos on agenda siihen annettu ja olemassa.
Zyskowicz sohaisi
ampiaispesään
Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ben Zyskowicz sohaisi viime tiistaina eduskunnassa ampiaispesään puhuessaan Yleisradion suomettuneesta roolista 1960- ja 70-luvulla.
Zyskowiczin mukaan Yleisradion Moskovan kirjeenvaihtajat valehtelivat Suomen kansalle kertoessaan sosialismin saavutuksista ja pimittäessään tietoisesti epäkohtia.
Zyskowicz piti tärkeänä, että Yleisradio tekee tiliä menneisyytensä kanssa ja tuo suomettumisen ajan epäkohdat esiin. Sen julkisen palvelun laitos on hänen mielestään velkaa Suomen kansalle.
Zyskowiczin vaatimuksella on toki puolensa. Yleisradiohan meni ystävyyssuhteiden vaalimisessa pidemmälle kuin esimerkiksi sanomalehdet. Ylen lähetti kanaviltaan Naapurineljännestä ja muita kiiltokuvaohjelmia.
Yle oli linjassaan esimerkiksi Helsingin Sanomia, Uutta Suomea ja Suomen Sosialidemokraattia sekä osin myös Kansan Uutisia neuvostomyönteisempi.
Tosin lehtien linja pehmeni varsinkin 70-luvulla, kun Neuvostoliitto kiristi otettaan Suomesta ja puuttui yhä hanakammin sisäpolitiikkamme.
Arvostellessaan Yleä Zyskowicz unohti kokonaan sen historiallisen taustan ja ne olosuhteet, joissa Yleisradio ja muut suomalaiset tiedotusvälineet tuolloin toimivat.
Yleisradio toimi eduskunnan alaisuudessa, ja sen tuli noudattaa omistajansa linjaa.
Omistajan linja kristallisoitui vuonna 1973, kun Keijo Korhonen Suomen edustajana allekirjoitti yya-juhlan loppukommunikean, jossa lehdistöpykälällä kahlittiin suomalaisen median kädet.
Kriittisenä aikana syntynyt lehdistöpykälä valjasti yksiselitteisesti Suomalaiset mediat, ei vain ylläpitämään, vaan nimenomaan edistämään maittemme välisiä suhteita.
Lehdistöpykälä meni lävitse olankohautuksin, vaikka se soti jyrkästi vastaan esimerkiksi Neuvostoliiton Etyk-pöydässä hyväksymää päätösasiakirjaa, jonka kolmannessa korissa oli maininta lehdistövapaudesta lähes länsimaisen mallin mukaan.
Sen, minkä itäinen naapuri salli kansainvälisesti, se ei sallinut Suomelle. Ja Neuvostoliitto vahti lehdistöpykälän noudattamista pilkuntarkasti. Kuvaavaa oli, että Neuvostoliitosta lähti heti lehdistöpykälän allekirjoituksen jälkeen Suomen suurlähetystöön valitus, jonka mukaan 11 lehteä oli kirjoittanut neuvostovastaisesti. Lisäksi Urho Kekkonen sai Kremlistä lisäevästyksen opastaa Uuden Suomen, Suomen Sosialidemokraatin ja muutamat muut asian yli potkineet lehdet neuvostomyönteisen linjan taakse.
UKK teki työtä käskettyä. Hän muun muassa kutsui kaikki sanomalehtien päätoimittajat luokseen vaatien sovitun linjan noudattamista. Jos viesti ei mennyt perille, lähti toimitukseen vihainen myllykirje. Jos sekään ei auttanut, oli toimittajan, päätoimittajan tai molempien työsuhde katkolla.
Muun muassa Suomen Sosiaalidemokraatin kolumnisti Simo Juntunen irtisanottiin neuvostovastaisen kirjoittelun takia suuren kohun saattelemana.
Keijo Korhonen on myöhemmin todennut, että lehdistöpykälä kirjoitettiin Neuvostoliiton ankaran painostuksen alla. Sen hyväksyminen oli nimenomaan korkeimman poliittisen johtomme tahto.
Myymällä lehdistövapauden Suomi sai Korhosen mukaan vastalahjaksi muuta. Käsitykset vastalahjan sisällöstä vaihtelevat arvioijan mukaan. Yksiselitteistä vastausta ei ole.
Kekkoselle sopimus oli eduksi kahdellakin tapaa. Hän vahvisti omaa erityisasemaansa Kremliin nähden, ja hän sai toivomansa niskalenkin kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien päälehdistä.
Luottamus Kekkoseen ei ollut sataprosenttista neuvostojohdossa. Muun muassa Jukka Seppinen valottaa tuoreessa kirjassaan, että varsinkin DDR:n arkistoista löytyy useita Kekkosta epäileviä selvityksiä.
Epäilyksiä Kekkosen vilpittömistä pyrkimyksistä neuvostosuhteiden vaalimiseen lisäsi sekin, että Kekkonen ajoi voimakkaasti EEC-vapaakauppasopimuksen hyväksymistä ja Suomen suhteiden lujittamista myös länteen.
Arvoitukseksi jää, miten paljon tiedotusvälineiden kahlitseminen palveli kauppapoliittisia päämääriä. Ainakin punaiset vuorineuvokset olivat hyvillään siitä, että Kekkonen vaali hyvä suhteita itään jopa demokraattisia perusoikeuksia polkemalla.
Zyskowiczin puhe oli yksipuolisuudestaan huolimatta tervetullut herätys. Poliittisesta lähimenneisyydestämme ei näet ole tehty tiliä riittävän syvältä ja laajalta.
Tilintekoa on haitannut erityisesti se, että suomettuminen reunailmiöineen oli maan tapa. Synnittömiä löytyy kovin vähän; kokoomuksesta kommunisteihin tehtiin toistuvia ylilyöntejä.
Ajan hengestä antaa hyvän kuvan se, että Suomi oli ainoa länsimaa, jossa puolueet laidasta laitaan olivat ryhtyneet tai ryhtymässä yhteistyöhön Neuvostoliiton kommunistipuolueen kanssa, tai niin kuin lännessä nähtiin, syömään Nkp:n kädestä.
Suomen menneisyyttä ja tiedotusvälineiden roolia pitää tarkastella maan omaksuman peruslinja kautta. Yksittäisten tapausten tikunnokkaan nostaminen ei tee oikeutta kenellekään ja hämärtää helposti sen, mistä itse asiassa olikaan kyse.
Lehdistöpykälä oli ilman muuta rasitus Suomen puolueettomuudelle ja uskottavuudelle, ja se hyväksyttiin ilman keskusteluja. Olisiko vähempikin hinta riittänyt suhteiden säilymiseen ja kaupan sujumiseen?
Zyskowiczin mielestä kyllä. Moni muu on epäilevämpi.
PAULI UUSI-KILPONEN
Kirjoittaja on Länsi-Suomen vastaava päätoimittaja.
[email protected]
Anna palautetta