Ateistit hyvät.

Entäs Islam, Buddhalaisuus, Hinduismi, Zarathustralaisuus, Voudou, Juutalaisuus, Sikhiläisyys, Bahá'í ja sadat muut uskonnot? Jos ateistin pitäisi tuolla perusteella uskoa johonkin että jos sattuisi se jumala olemaankin olemassa, niin aika pienet todennäköisyydet valita juuri se oikea uskonto. Ja toiseksi, ateisti voi kyllä sanoa uskovansa vaikka ei oikeasti usko. Jos sinulle vakuutellaan että et pääse taivaaseen jos et usko että maapallo on litteä, niin uskoisitko? Et varmaan, koska se on täysin järjen vastainen väite.

sitä vaihtoehtoa, kun kuolet vastassasi
onkin Allah joka pistää sinut helvettiin
vääräuskoisuudesta? Tai jospa siellä on Zeus,
Shiva, Jätti-Smurffi, Puhuva Kuorma-auto,
Kastemato tai jotain muuta? Entäs jos ei ole
mitään?

Oikean jumalan, ja kyseisen jumalan oikean opin
arvaaminen on epätodennäköisempää kuin
voittaa lotossa kymmenen kertaa peräkkäin.
Eli toistaiseksi aioin elää miten itsestäni
tuntuu, ilman dogmien aiheuttamia rasitteita
tai pelkoa helvettiin (tai vastaavaan paikkaan)
joutumisesta...

jumalaan, koska häntä ei ole.
Jotkut voivat uskoa olemattomiinkin, mutta en minä.

Oletko nyt ihan varma, että jumalasi hyväksyy ilomielin taivaaseen jokaisen varmuuden vuoksi uskomista yrittäneenkin, joka ei kuitenkaan ole koskaan oikeasti uskonut. Luuletko tosiaan että jumalasi palkitsee tuollaisen moraalisen epärehellisyyden ja näennäisuskomisen?
Eikö saman voisi hoitaa anekaupalla, kuten katolinen kirkko takavuosina? Se on moraalisesti aika lailla samalla tasolla.

Ettekös te jatkuvasti täällä toitota sitä OIKEAA uskoa (uudestisyntymistä) ja ehdotonta harrasta vilpittömyyttä uskonasioissa?
Mihinkäs se nyt unohtui?

Jatkuvasti ristiriitaiset viestit eivät hirveästi edistä asiaanne tai uskottavuuttanne.

Jos tuo on todellakin AINOA peruste harjoittaa kristinuskoa (syrjivää, vanhollista, tuomitsevaa) niin ei kyllä ole mitään halua ruveta tuohon hommaan. Eli olisi ihan sama onko jumalaa ei, mutta vaan silleen varmuuden vuoksi, jos vaikka olisikin, niin tuuri kävisi. Samaan aikaan pitää syrjiä ja alistaa naisia, paheksua homoja, harjoittaa voodoo-rituaaleja, paheksua ja käännyttää uskonnottomia. Kammottavaa elämää tarjoat, sanon kohteliaimmin ei kiitos.

Jos sattuisi käymään niin että taivas/helvetti tosiaan olisi olemassa, ja siellä todella olisi jonkinlainen "rakastava" jumala olemassa ja vastassa, jos hän OIKEASTI on RAKASTAVA jumala, hän päästää minut taivaaseen, uskon häneen tai en.

Kusipäisestä, vainoharhaisesta rankaisevasta jumalasta en menisi takuuteen, mutta toisaalta sellaisesta ei tiedä varmuudella mitään vaikka tekisi mitä.

Miksi ette uskoisi MUUMIPAPPAAN, vaikka sitä ei ehkä olisikaan? Kun uskotte MUUMILAAKSON TARINOIHIN ja kuolette, niin huomaatte MUUMILAAKSOON saavuttuanne että hei, MUUMIMAMMAHAN paistaa minulle pannaria! Ne jotka eivät uskoneet muumipappaan, viettävät ikuisuuden pakkotyössä NUUSKAMUIKKUSEN hamppuviljelmillä uurastaen.

KYLLÄ KANNATTI USKOA MUUMIPAPPAAN!!!!!

Juu, mietin ihan samaa ja tulin siihen lopputulokseen että rupean uskomaan viikinkimytologiaan.

Katsos kun en ole kovin mukava ihminen lainkaan ja jos nyt uskoisin kristittyjen juttuun niin seurauksena joutuisin helvettiin... ei hyvä.
Jos taas jollain ihmeen tempulla pääsisin taivaaseen, niin ei sekään oikein hauskalta kuulostaisi... istua nyt jonkin karvasuisen äijän polvella koko lopun iäisyyden.

Mutta jos uskon viikinkimytologiian ja se onkin totta, niin sitten voinkin istua valhallassa ryystämässä olutta, syöpötellä ja tapella koko lopun iäisyyden... ei kuulosta yhtään hassummalta vai mitä?

Pitää ottaa huomioon että hypoteettisia jumalia paratiiseineen on äärettömästi, ja tuohon joukkoon mahtuu äärettömästi sellaisia jumalia jotka vihaavat palvontaa eivätkä halua uskovia kannattajia, vaan palkitsevat jumalankieltäjät.

Ateistilla on siis, mikäli kaikki jumalmahdollisuudet otetaan tasapuolisesti huomioon, yhtä hyvät mahdollisuudet taivaspaikkaan kuin kristitylläkin.

Mielummin lähtisin paratiisiin neitsyeitten kaa. Ennen kuolemaa pitäis listiä yksi kristitty niin portit aukeisi.

"miksi ette uskoisi Jumalaan, vaikka sitä ei ehkä olisikaan? Sillä samalla kun uskotte kristinuskoon ja kuolette, niin huomaatte taivaaseen saavuttuanne että hei, minähän korjaan koko potin, kyllä kannatti uskoa Jumalaan!"

"vaikka sitä ei ehkä olisikaan?"

miten voi uskoa ja samaan aikaan ajatella, "vaika sitä ei ehkä olisikaan"

Että uskoo Jumalaan, mutta ei välitä hittoakaan hänen käskyistään ja pääseekö silti taivaaseen?

uskon ihan kaikkiin jumaliin ja jopa saunatonttuihin. palvon jokaista 100000000 jumalaa jotka ihmismieli on keksinyt. tällä tavoin varmistan taivaspaikan 200% varmuudella. jonkun jumalista on väkisinkin osuttava oikeaan.
tee sinä samoin. ei käy aika pitkäksi :)

----

Jumala vain korjaa luoksensa väkeä liian aikaisin.

Haluaisin siis juosta taivaaseen jä mätkiä sitä pahatekijää, antaa kunnolla selkään.

Jumala ei auta, vaikka huudan JUMAL¨AUTA

itselleen! Enhän mä ole rehellinen itselleni, jos mä ajattelen esim sinun ajatuksilla.

Ei ole mitään jumalaa, joten "ehkä" on turha.

tuo nyt oli?

Niin uskomattomn typerä kysymys, että en tiedä mihin tarttua.

"miksi ette uskoisi jumalaan, vaikka sitä ei ehkä olisikaan?"

Ei se nyt sentään sama asia ole kuin ottaa matkavakuutus.

Miten niin kannattaa uskoa jumalaan? Ei se ole mikään valintakysymys. Ei voi päättää, että hei, nytpä alan uskoa jumalaan, koska ehkä se kannattaa. Voi voi.

mulla ei ole minkäänlaista tarvetta uskoa oli sitten olemassa tai ei ; )