Surkastuma-argumentti on surkastunut.
Joko elin tai osa on hyödytön tai ei. Ei voida sanoa että toiminto vaihtunut koska se vaatii uskoa evolutionismiin;perustellaan evoluutiota evoluutiolla.
Koska evolutionistit pyörittelee näitä kahta määritelmää ei argumenttia voi falsifoida ja se ei ole tieteellinen.
Joko elin tai osa on hyödytön tai ei. Ei voida sanoa että toiminto vaihtunut koska se vaatii uskoa evolutionismiin;perustellaan evoluutiota evoluutiolla.
Koska evolutionistit pyörittelee näitä kahta määritelmää ei argumenttia voi falsifoida ja se ei ole tieteellinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eli siis tuota.. jos otetaan tarkasteluun ihmisen jalka ja lähisukulaislajimme jalka. Vaikka eroaminen on tapahtunut hiljattain ihmisen jalka on ilmiselvästi surkastunut. Se ei ole enää tartuntaelin kuten vähemmän rappeutuneella simpanssilla. Kreatonistilogiikkaa? Ominaisuus menettää alkuperäisen ominaisuutensa, eli rappeutuu. Kukaan eivain satu huomaamaan että ko. elin on erikoistunut toisenlaiseen käyttökohteeseen. Tavanomaista geneettisen informaation lisääntymistä. Ei sen kummempaa.
Jos ihmis- tai simpanssi-imeväistä kutittaa jalkapohjasta, molemmat yrittävät täsmälleen samalla tarttua jalallaan kutittavaan sormeen.
Simppabeibiltä se käy vähän paremmin kyllä.
evolutionismi, tuo kulttuuriantropologia haara on osoittanut kiinnostusta eliöiden rakenteisiin? Ettet vain olisi ymmärtänyt jotakin taas väärin?
Evolutionismi ei ole pelkästään kulttuuriantropologiaa.
Jos viitsisit käyttää GOOGLEa et jäisi noin paljon tiedosta osattomaksi. --->>> Evolutionismi >> Kulttuuriantropologia ei ole tieteenhaara vaan yleisnimi monet erityisalat kuten psykologian, kielitieteen ja sosiologian yhdistävälle tutkimuksille. Kulttuuriantropologia tutkii ihmistä luovana kulttuurisena olentona. Ensimmäisenä kulttuuriantropologina voidaan pitää F. B. de Sahagunia, joka tutki 1520-luvulla atsteekkien kulttuuria heidän pääkaupunkinsa Tenochtitlanin tuhoamisen jälkeen.
VARHAISEN EVOLUTIONISMIN KAUSI
Evolutionismi eli kehitysoppi voidaan jakaa kolmeen eri kauteen: varhaiseen (1725–1840) ja toiseen varhaiseen (1840–1890) ja uusevolutionismiin (1890 eteenpäin). Varhaiselle evolutionismille oli tyypillistä, että vieraat ulkoeurooppalaiset kulttuurit nähtiin alkukantaisina ja kehittymättöminä. Ajateltiin, että vain valkoinen eurooppalainen rotu oli saanut riittävät henkiset kyvyt korkeaan älyyn ja kulttuuriin (kts. kulttuurideterminismi).
Toinen varhaisen evolutionismin kausi
Toinen varhaisen evolutionismin kausi sai uusia näkökulmia darwinismista. Ajateltiin, että kulttuurilla oli alku- eli syntykehto, jossa järjestyksen tulo eli kulttuurin kehittyminen on saanut alkunsa. Kultturin ajateltiin väistämättä liikkuvan kohti korkeimpana muotona pidettyä eurooppalaista kulttuuria. Toisen varhaisen evolutionismin kauden aikana esiteltiin mm. uskonnon synty- ja kehitysteorioita ja yhteiskunnallisen järjestyksen muotojen kuten perheen ja avioliiton syntyteorioita.
Uusevolutionismi
Uusevolutionismi on kehittynyt varsinaisesti vasta 1950-luvulta lähtien. Se tutkii ihmisen ja kulttuurin muutosta irtisanoutuen 1700- ja 1800-lukujen painolastista. Uusevolutionismissa ajatellaan, että kehitys on välttämätön kaikissa yhteiskunnissa ja kaikkina aikoina vallitseva empiirisesti osoitettu tosiasia.
Evolutionismi ei ole pelkästään kulttuuriantropologiaa.
Jos viitsisit käyttää GOOGLEa et jäisi noin paljon tiedosta osattomaksi. --->>> Evolutionismi >> Kulttuuriantropologia ei ole tieteenhaara vaan yleisnimi monet erityisalat kuten psykologian, kielitieteen ja sosiologian yhdistävälle tutkimuksille. Kulttuuriantropologia tutkii ihmistä luovana kulttuurisena olentona. Ensimmäisenä kulttuuriantropologina voidaan pitää F. B. de Sahagunia, joka tutki 1520-luvulla atsteekkien kulttuuria heidän pääkaupunkinsa Tenochtitlanin tuhoamisen jälkeen.
VARHAISEN EVOLUTIONISMIN KAUSI
Evolutionismi eli kehitysoppi voidaan jakaa kolmeen eri kauteen: varhaiseen (1725–1840) ja toiseen varhaiseen (1840–1890) ja uusevolutionismiin (1890 eteenpäin). Varhaiselle evolutionismille oli tyypillistä, että vieraat ulkoeurooppalaiset kulttuurit nähtiin alkukantaisina ja kehittymättöminä. Ajateltiin, että vain valkoinen eurooppalainen rotu oli saanut riittävät henkiset kyvyt korkeaan älyyn ja kulttuuriin (kts. kulttuurideterminismi).
Toinen varhaisen evolutionismin kausi
Toinen varhaisen evolutionismin kausi sai uusia näkökulmia darwinismista. Ajateltiin, että kulttuurilla oli alku- eli syntykehto, jossa järjestyksen tulo eli kulttuurin kehittyminen on saanut alkunsa. Kultturin ajateltiin väistämättä liikkuvan kohti korkeimpana muotona pidettyä eurooppalaista kulttuuria. Toisen varhaisen evolutionismin kauden aikana esiteltiin mm. uskonnon synty- ja kehitysteorioita ja yhteiskunnallisen järjestyksen muotojen kuten perheen ja avioliiton syntyteorioita.
Uusevolutionismi
Uusevolutionismi on kehittynyt varsinaisesti vasta 1950-luvulta lähtien. Se tutkii ihmisen ja kulttuurin muutosta irtisanoutuen 1700- ja 1800-lukujen painolastista. Uusevolutionismissa ajatellaan, että kehitys on välttämätön kaikissa yhteiskunnissa ja kaikkina aikoina vallitseva empiirisesti osoitettu tosiasia.
Evolutionismi on kulttuuriantropologian haara. Se, että kulttuuriantropologia käyttää muita tieteitä osana tutkimustaan ei ole ristiriidassa väitteeni kanssa.
Just noin ehdottomasti se on. Vaan evot taas väistelee asiaa. mitenkä tuon asian sais ajatteliville ihmisille perille? Kaikki ei kohsaa tätä parasta pasltaa kuitenkaaan lukia.
Mitä sillä vilkkuluomen jämällä taas tehtiinkään?