Kuten hyvin tiedämme sijaitsee järki ihmisen aivoissa niiden etuosassa. Taaempana sitten sijaitsee mantelitumake, joka säätelee mm. addiktioita.
Tämä tuli mieleeni Ylen Teeman tänään lähettämästä ohjelmasta.
Mantelitumake aktivoituu, kun addiktoitunut ihminen haluaa asiaa johon addikti kohdistuu. Siis, jos alkoholisti näkee viinapullon, mantelitumake aktivoituu.
Onkohan uskisten aivoja tutkittu? Aktivoituuko mantelitumake, kun uskis kuulee sanan jumala tai Jeesus.
Tämä tuli mieleeni Ylen Teeman tänään lähettämästä ohjelmasta.
Mantelitumake aktivoituu, kun addiktoitunut ihminen haluaa asiaa johon addikti kohdistuu. Siis, jos alkoholisti näkee viinapullon, mantelitumake aktivoituu.
Onkohan uskisten aivoja tutkittu? Aktivoituuko mantelitumake, kun uskis kuulee sanan jumala tai Jeesus.
Vastaukset 13
Vanhimmat
kun ateisti innostuu höpöttämään Jumalan luomilla aivoilla omaa uskoaan ??.
Onhohan mantelimötikkä ihan kärsimässä vieroitusoireita ympäröivää kudokseen nähden??
Pyhä Henki ei ole addiktio, jolla olisi kemiallinen välittäjäaineiden kaava. Tähän ateismi tähtää, eli huumeeseen. Hengellinen on hengellistä ja maallinen maallista. Agressiot ovat maallisen ihmisen tapa reagoida hengellisyyteen, mutta hengellinen ei ahdistu maallisesta. Alkoholi on maallista, kuten huumeet yleensä. Ne eivät koskaan palkitse kuin hetkellisesti. Sulkeutunut ajattelutapa ei anna mahdollisuuksia muuhun ajatelutapaan, koska kaikki täytyy todistaa ensin tieteellisesti
ovat biologisen prosessin tulos. Ei niitä jumala ole luonut.
Päähän kuin metrinen halko.
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/200804037470365_ul.shtml
Onko ateistin aivot maailmakaikkeuden älykkyyden korkein biolooginen elin ? Mikään muu ei yllä samaan älyyn ja tietotaitoon ? Onko näyttöä tästä prosessista ?
Eihän JoMn kirjoita, että juuri ateistin aivot olisivat maailmankaikkeuden älykkyyden korkein biologinen elin.
Aivot ovat luonnossa tapahtuneen prosessin tulos eli evoluution tuotos. Eivät jumalien luomat.
Itse en ainakaan ole koskaan kuullut testistä, joka osoittaisi kelvollisesti järjen sijaitsevan ihmisen aivojen etuosassa...
Järjen sijainti on mahdollisesti varsin eri asia, kuin mahdollisesti sellaiset mielen käsittelyjärjestelmät, jotka kenties vain aktivoituvat järkeä käytettäessä.. esim. jos asiaa ajattelee konnektionismin kannalta..
"Järjen sijainti" jossakin tietyssä osassa aivoja kuulostaa muutenkin varsin höpsöltä, erityisesti interaktionistisen näkemyksen kannalta..
Perusteluja jäin siis kaipaamaan kyseiseen "itsestäänselvyyteen".
Muista myös, että mielentilaa ei voida kokonaisvaltaisesti redusoida vain sen esim. aivojen tiloja mittaavien laitteiden kannalta havaittaviin ominaisuuksiin; "mantelitumakkeen aktivoituminen" sisältää aivan muunlaistakin informaatiota, kuin tapahtuman jonkin osa-alueen fyysinen havainto kyseisillä laitteilla; "mantelitumakkeen aktivoituminen" silkkana aivosähkö mittaavasta laitteesta tehtynä empiirisenä havaintona sivuuttaa täysin kyseisen tapahtuman muut mahdolliset tavat tulla tutkituksi ja tulkituksi eri lähtökohdista (eri instrumentteja käyttäen); informaatiota voidaan monestakin näkökulmasta katsoen täysin oikeutetusti sanoa hukkuvan suunnattomat määrät moisessa yksioikoisessa ja -yrittäessään olla _kokonaisvaltainen_ sellainen- naurettavassa tulkinnassa..
Ainakin yritys kuvata kyseistä tapahtumaa kokonaisvaltaisesti "mantelitumakkeen aktivoitumisena" vaikuttaisi minusta perustuvan kovin naiiveihin käsityksiin.. Voidaanko kyseisen kaltaista väitöstä edes järkevästi falsifoida? Miten kyseistä väitöstä on testattu, ja kenen toimesta?
Muuten:
Kysymys järjen sijainnista tai mantelitumakkeesta on muutenkin mielenkiintoinen tai mielekäs ainoastaan pragmaattisen tieteen kannalta, ei niinkään esim. eksistentialismin kannalta.
Tiede ohittaa yleensä mm. subjektiivisen tietoisuuden irrelevanttina, mutta voimme todeta subjektiivisen tietoisuuden vaikuttavan jatkuvasti omaan toimintaamme ja pystyvän jopa toimimaan kriteerinä omalle toiminnallemme->
olisiko esim. sinulle itsellesi täysin yhdentekevää jos esim. subjektiivinen tietoisuutesi poistettaisiin, mutta ulkoisesti jäisit suorittamaan kaikkia samoja toimintoja, kuin ennenkin?
Vaikkapa esteettisen kontemplaation näkökulmasta välineellisen järjen kannalta ajattelu on alempaa, vain fyysisiä tarpeita suorittamaan alistettua ajattelua.
"...jos esim. subjektiivinen tietoisuutesi poistettaisiin, mutta ulkoisesti jäisit suorittamaan kaikkia samoja toimintoja, kuin ennenkin?"
Neurologi Oliver Sacks kirjassaan "Mies, joka luuli vaimoaan hatuksi" kuvailee yhtä henkilöä jolta oli hävinnyt kyky muistaa asioita (lyhyt ja pitkäkestoinen). Jo muutamien sekuntien viive sai hänet unohtamaan mitä oli puhunut. Sacks sanoikin osuvasti, että potilas rakentaa joka hetki minuuden uudestaan kuitenkaan tavoittamatta sitä koskaan.
Oliver Sacksista:
http://www.oliversacks.com/about.htm
Kiitän mainiosta kirjavinkistä, Sacksin Antropologi Marsista löytyy jo omasta kirjahyllystä =)
Olen harkinnut ostaa Antropologi Marsista kirjan omaan kirjastooni, mutta en ole vielä päättänyt.
Millainen kirja on kyseessä mielestäsi?
suosittelen vuorostani :P
Paljon esimerkkejä (ja niihin liittyen pohdintaa) kaikenlaisista
neurofysiologisista kummallisuuksista, kuten
varmaan tuossa hattukirjassakin.
Esim. eräs mies vammautumisen seurauksena menettää värinäkönsä, mutta kykenee sitten näkemään suorastaan haukkamaisen tarkasti esim. lukemaan autojen rekisterikilpiä kortteleiden päästä =P
Tuo meemi ei varsinaisesti kuvaa sitä mitä miten aivot käsittelevät tietoa, mutta antaa hieman kuvaa asiasta.
Oikeastaan pitäisi kysyä miksi meemi tarttuu ihmismieleen. Meemi: http://fi.wikipedia.org/wiki/Meemi
aivot on rakentunut tietyssä ympäristössä ja niiden ensisijainen tehtävä on saada ne selviämään kunnes suku jatkuu. Ihmisen ympäristö on pääasiassa ollut metsää, savannia, vesistöjä, vuoristoa - värisävyt sinisen, ruskean ja vihreän eri sävyjä. Kun ihminen näkee ympäristöstä poikkeavan kohteen, vaikkapa kirkkaan kukan, keltaisen tai punaisen, se yliärsyttää aisteja ja tuottaa jostain syystä mielihyvää.
Puhutaan nyt vaikka aivojen mielihyväradoista, jotka aktivoituvat aistin yliärsytyksestä.
(aivojen mielihyvärata: http://www.ebm-guidelines.com/terveysportti/Dlehti2.tunnista?a=Y&t=H&fname=D93992.htm#o2 )
Tällainen mielihyvä ohjailee ihmisen käyttäytymistä saaden yksilön hakeutumaan tilanteisiin, paikkoihin ja keräämään lähelleen esineitä, jotka tuottavat mielihyvää - siksi ehkä puhumme, että jokin on kaunista.
Myös uskonnoissa uskomukset käsittelevät kohdetta\olentoa, joka on meidän kaltainen, mutta yliärsyttää mieltämme antamalla sille joitakin epänormaaleja taitoja tai aisteja. Esim. näkee aikomuksemme ja ajatuksemme aina. Voi olla näkymätön jne. Näitä ominaisuuksia ei kuitenkaan saa olla liikaa, jotta ne olisivat sopivasti mieltämme kiihottavia, mielihyvää tuottavia ja mielessä pysyviä sukupolvesta toiseen.
Kristinuskon teologia on vienyt Jumalansa liian pitkälle ja liian abstraktiksi. Psykologian testeissä joissa ihminen pannaan hieman stressaavaan tilanteeseen eikä aikaa jää juurikaan pohtimiseen, niin nämä koehenkilöt eivät sano Jumalansa olevan kaikkivoipainen.
Lähteen esitän vaikka myöhemmin. Nyt tämä tuli ulkomuistista ja saattaa olla asiavirheitä...
Mielenkiintoista juttua monelta kannalta, mutta pari asiaa jäi askarruttamaan.
"aivot on rakentunut tietyssä ympäristössä ja niiden ensisijainen tehtävä on saada ne selviämään kunnes suku jatkuu."
Funktionaalinen selittäminen on hieman arveluttavaa, sikäli kun aivoilla ei ole sen enempää tehtävää kuin kuulla on tehtävä loistaa..
Ellen nyt aivan erehdy, niin "ensisijainen" on dispositiotermi.. (?)
Varmaan selität seuraavaksi evoluution kannalta järkevästi, miksi aivoihin on rakentunut kyky esteettiseen kontemplaatioon?
Esteettisessä kontemplaatiossahan esim. kohde nähdään muiden, kuin siihen kohdistuvien fyysisten tarpeiden kautta.
"Kun ihminen näkee ympäristöstä poikkeavan kohteen, vaikkapa kirkkaan kukan, keltaisen tai punaisen, se yliärsyttää aisteja ja tuottaa jostain syystä mielihyvää."
Aistien yliärsytys ei läheskään kaikissa tilanteissa tuota mielihyvää. Selittäisitkö, miksi yhdenlainen aistien yliärsytys tuottaa mielihyvää ja toisenlainen ei?
"Sattuma" ei vaikuttaisi mielekkäältä vastaukselta, sikäli kun kaikelle muulle olet näemmä jo löytänyt näppärän selityksen =)
"Jostakin syystä" ei myöskään kuulosta kovin hyvältä selitykseltä millekkään, ellei sitten tarkoitus ole tehdä teoriasta epäuskottavaa lisäämällä siihen moisia aineksia. Jos jotakin joudutaan evoluution kannalta sivuuttamaan irrelevanttina, niin tämähän ei tarkoita, että se olisi esimerkiksi eksistentialistin tai esteetikon näkökulmasta merkityksetöntä.
"Tällainen mielihyvä ohjailee ihmisen käyttäytymistä saaden yksilön hakeutumaan tilanteisiin, paikkoihin ja keräämään lähelleen esineitä, jotka tuottavat mielihyvää - siksi ehkä puhumme, että jokin on kaunista."
Ehdotat tuossa, että mielihyvän tuntemusten liittäminen johonkin kenties tekee asioista kauniita.
Onko kaikki mielihyvää tuottava kaunista?