15-vuotiaana ruvettiin kaveeraamaan ja nyt ollaan 18. Kaveri ei ole mikään isommin uskovaiselta vaikuttanut koskaan. Ripari käytiin erikseen, mutta käyty sekin on ja kyllä siitä jotain tähänkin päähän tuli. Ei tässä vieläkään mitään superuskovaisia olla.
Asiaan. Kaverillani on taipumus tehdä pienimuotoista jäynää. Muutama vähän isompikin. Hänellä on sitten hokema:
"Olen luterilainen niin mitä väliä on kuinka hyvä on, koska vapahdus tulee mulle yksin armosta"
ja toinen
"Olen luterilainen, eli mulla ei oo helvettiä"
Tai läheltä liippaa ainakin. Alan saamaan tarpeeksi tästä ja voiko tosiaan joku katsoa asiaa tuolla lailla. Kysyn täältä, koska itse en ole mikään kovin perehtynyt ja samalla asia vaivaa
Asiaan. Kaverillani on taipumus tehdä pienimuotoista jäynää. Muutama vähän isompikin. Hänellä on sitten hokema:
"Olen luterilainen niin mitä väliä on kuinka hyvä on, koska vapahdus tulee mulle yksin armosta"
ja toinen
"Olen luterilainen, eli mulla ei oo helvettiä"
Tai läheltä liippaa ainakin. Alan saamaan tarpeeksi tästä ja voiko tosiaan joku katsoa asiaa tuolla lailla. Kysyn täältä, koska itse en ole mikään kovin perehtynyt ja samalla asia vaivaa
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vaikea tapaus on kaverisi. Tuohon kuoppaan voi moni sortua.
Siinä ollaan oikeassa, että yksin armo pelastaa, mutta kun lauseessa on osa "olen luterilainen ja siksi yksin armo pelastaa", niin silloin ollaan metsässä. Luterilaisuus sinänsä ei ole kuin nimi kirkon kirjassa, eikä tuo armoa tai pelastusta automaationa kellekään, vastaavasti se ei myöskään poista noita asioita.
Armo saadaan ainoastaan uskon kautta Herraan Jeesukseen, olipa sitten luterilainen, ortodoksi tai mikä vaan. Sitä voidaan sitten itse kukin pohtia, että olenko uskossa - pelastunko siis? Ja tätä Raamattu käskeekin meidän jatkuvasti kysyä itseltämme ja tarkkailla itseämme. Ainoastaan Jumala näkee oikein itse kunkin sydämen tilan->uskon tilan->armon ja pelastuksen osallisuuden. Mutta puun hedelmistä voimme hieman sitä arvailla kyllä, varoen kuitenkin tuomitsemasta ketään. Vaan huolestuttavia merkkejähän ne ovat, jos sydämeni halajaa pelkästään maallisia asioita, niin on syytä kysyä itseltään olenko kenties väärällä tiellä.
Laki kertoo meille mikä on oikein/väärin. Sen kautta teot ovat oikeita/vääriä. Jeesus nimenomaan sanoi, ettei tullut kumoamaan lakia, vaan vahvistamaan sen. Hän sanoo, että hänen seuraajansa pelastuvat, ja että hänen seuraajansa haluavat tehdä hyviä tekoja. Näiden asioiden perusteella kukin tarkkailkoon itseään ja tilaansa, millä tiellä itse kukin olemme.
Mutta vaarallinen harha on tuo, että voisi tehdä mitä vaan kelle vaan. Sehän murehduttaa Jumalan, koska häne ei halua kellekään pahaa tehtävän. Jos haluan pelastua, rakastan Jumalaa, niin enkö silloin halua tehdä hänen mieleisiään tekoja?
Kysymyksesi on hyvä ja olen iloinen että sinussa jokin epäröi tuota kaverisi teoriaa vastaan. Se on terveen sielun ääni sinussa. Mutta kuten sanoin, moni meistä kokee varmasti kiusausta "lyödä läskiksi" Jeesuksen nimessä. Joten en tuomitse, mutta kehoitan valvomaan.
Toivottavasti osasin auttaa, en ole mikään pappi, puhuja tai superhyvähimouskovakaan, tavallinen tallaaja vaan, mutta rakastan Jeesusta.
ajatuksesi esille ja lähes kaikessa olen samaa mieltä.Olisipa enemmän kaltaisiasi ymmärtäväisiä kristittyjä.
Itse en kuulu kirkkoon,mutta rakastan Jumalaa ja pyrin elämään hänen tahtonsa mukaan.
Hyvää jatkoa sinulle.
Samoin, siunausta sinulle!