Ministerien erossa on se, että presidentti joutuu erottamaan ministerin. Tämä on edessä silloin, kun ministeri on saanut epäluottamuslauseen eduskunnalta, eikä tämä pyydä eroa. Näin on käynyt kerran Suomen historiassa. Presidentti J. K. Paasikivi erotti toukokuussa 1948 kommunistisen sisäministerin Yrjö Leinon valtioneuvoston jäsenyydestä, kun tämä oli saanut epäluottamuslauseen eduskunnalta. Leino oli teillä tietymättömillä, eikä häneltä tullut eronpyyntöä.
Kommunistit oli ja on
vastaa Suomalaisia
1261
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse asiassa venäläiset vaativat Leinon erottamista,
venäläiset myös tappoivat kaikki Venäjälle menneet kommunistit.
Saddam on tappanut paljon enemmän muslimeita kuin Israel ja venäläiset kommunisteja paljon enemmät kuin mikään porvarimaa.
Siksi kommunistit rakastavat venäläisiä kuin Leino ja tai muslimit Saddamia tai mitä nyt milloin kommunistit ja venäläiset ja muslimit huutavat avukseen.
---
Yrjö Leino oli mukana valtuuskunnassa, joka neuvotteli Moskovassa neuvostojohdon kanssa YYA-sopimuksesta keväällä 1948. Päivää ennen valtuuskunnan lähtöä Moskovaan Leino kävi puolustusvoimain komentajan Aarne Sihvon luona ja esitti tälle huolestumisensa äärivasemmiston huhutusta vallankaappausyrityksestä. Leino pyysi, että armeija turvaisi järjestyksen Suomessa YYA-sopimuksesta käytävien neuvottelujen ajan. Tieto tästä kantautui kommunisteille ja sen vuoksi heidän suhtautumisensa Leinoon muuttui välittömästi avoimen hyljeksiväksi.
---
Kielletyt kirjat neuvostoliiton vaatimuksesta
http://kirjasto.jyu.fi/jyk/kokoelmat/julkaisut/kielletyt_kirjat/kotimaa.htm
1958
Leino, Yrjö (1897 - 1961)
Kommunisti sisäministerinä, 1958
Tammen kustantaman Yrjö Leinon muistelmateoksen levittämisestä pidättäydyttiin 22.10. 1958 lähinnä ulkopoliittisista syistä. Pääministeri Fagerholmin huolestuessa 12 400 kappaletta oli jo painettu ja osa viety rautatieasemalle kirjakauppoihin lähettämistä varten. Osa pääsi kauppoihin; myydyt teokset haettiin takaisin ostajilta mm. Ivalossa. Kustannusosakeyhtiö Tammi laati luettelon yhteisöistä ja henkilöistä, yhteensä 28, jotka olivat saaneet kirjan, mm. Helsingin yliopiston kirjasto. Leino kuoli 1961. Loppupainos tuhottiin 1960-luvulla Helsingin puhtaanapitolaitoksen polttouuneissa. Teos levisi sittemmin esim. eduskuntaan parinasatana monisteena. (Ks. Olle Leino: Kuka oli Yrjö Leino, 1973, 282-291, 297).