Mikä on sinulle tärkeintä ortodoksisuudessa? Mikä on mielestäsi uskon ydin?
Ja vielä: miten käsität theosis-opin? Mitä tämä "jumalallistuminen" tarkoittaa -ja miten se näkyy elämässä konkreettisesti? Tuleeko ihmisestä ikään kuin synnittömämpi?
Näihin toivoisin saavani asiallisia vastauksia.
Ja vielä: miten käsität theosis-opin? Mitä tämä "jumalallistuminen" tarkoittaa -ja miten se näkyy elämässä konkreettisesti? Tuleeko ihmisestä ikään kuin synnittömämpi?
Näihin toivoisin saavani asiallisia vastauksia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tärkeintä minulle on se mitä teen.Minä teen valinnat jotka johtavat eteenpäin.Eli kuten tuhlaajapoikavertauksessa: sinun on itse mentävä isän luo. Isä tulee kyllä vastaan puolessa välissä.
Theosis tarkoittaa että jokaisella meillä on mahdollisuus tulla Jumalan kaltaiseksi.(Ei siis Jumalaksi) Eli valinnoillamme päädymme siihen tilaan. Jumalan avulla ihmiselle suodaan olotila, jossa hän on jo tässä ajassa lähellä taivasta. Eli hän omalla ruumiillaan/elämällään todistaa Jumalan valtakunnan läsnäoloa. Toisin sanoen synnittömämpää elämää.Eli jokaisen tulisi pyrkiä siihen.
Käytännössä asia tarkoittaa, että hän voi tehdä asioita joita normaalisti ei voi:eli parantaa sairaita, nähdä tulevaisuuteen yms.
Asiasta voi lukea Filokalia kirjasarjasta, joita varmaan kirjastostakin saa.Alla on myös linkki, jossa on selitys englanniksi...
http://www.goarch.org/en/ourfaith/articles/article7114.asp
Sana 'theosis' ortodoksisessa kielenkäytössä on minusta sisällöltään suurinpiirtein sama kuin 'pyhitys' luterilaisessa kielenkäytössä.
Mitä tulee siihen, että Isä tulee puolivälissä vastaan, niin se kuulostaa mielestäni ns. pelagiolaisuudelta. Joskus sanoista voi kyllä saada eri käsityksen kuin, mitä niillä on tarkoitettu.
Itse ajattelen, että vaikka myös epäuskoisessa ihmisessä onkin jotain Jumalan kuvasta jäljellä ja se voi tulla esiin hyvän ja pahan erottamisena ja tästä seuraavina hyvinä tekoina, niin ihminen ei kuitenkaan Jumalan yhteydestä erossa ollessaan koskaan voi ansaita mitään näillä teoillaan, koska Jumalalle kelpaa vain täydellisyys. Ja täydellisyyden voi saavuttaa ainoastaan siten, että yhteys Jumalaan palautetaan Kristuksen kautta.
Mikä on sitten ihmisen osuus kääntymyksessä? Ajattelisin niin, että ihminen voi joko aktiivisesti vastustaa Jumalan työtä tai sitten olla passiivinen, eli "antaa pelastaa itsensä", kuten Pietari sanoi ihmisille kun he kyselivät, mitä pitäisi tehdä pelastuakseen.
En tunne luterilaista oppia, mutta tämä tuhlaajapoikavertaus on tuttu minulle lukion uskontotunnilta, kun pappi selitti meille tämän asian.Myös hän korosti että yksin armosta ei voi pelastua eli passiivinen odottelu ei siis riitä.Siihen vaaditaan tekoja.Kääntymys ei tapahdu jotenkin nappia painamalla vaan monesti se voi tulla pikkuhiljaa, jopa kärsimyksen kautta.
Pelkkä kirkkoon liittyminen ei takaa asioita, tosin ilman kirkkoa ei ole pelastusta.