Kepukaunaisten kunkku Paavo Lipponen on julkaissut Keskustaa solvaavan pläjäyksen Turun Sanomissa. Kovasti tuntuu Lipposta Irak-skandaali vieläkin jurnuttavan. Mies varmaankaan ikinä suostu myöntämään, että koko juttu oli hänen oman varomattomuutensa syytä.
Uusi ulkoministeri Alexander Stubb ei varmaankaan sorru yhtä pöljään Amerikan ihailuun vaan tuo Suomen esiin itsenäisenä ja oman arvonsa tuntevana kansakuntana. Lipponen oikein hehkui onnesta seisoessaan George W. Bushin kanssa Valkoisen talon portailla joulukuussa 2002. Näki kyllä kuka on isäntä ja kuka renki.
Suomalaisen ei tule enää nöyrtyä orjan muotoon vaikka seisoisi maailman mahtavimman vieressä. Onnea vaan tuoreelle ulkoministerille. Stubb edustaa häikäisevän esiintymis- ja kielitaitoista uutta sukupolvea. Muissakin puolueissa on nostettava heidät eturiviin – tankeroiden aika on ohi.
http://www.turunsanomat.fi/mielipiteet/?ts=1,3:1009:0:0,4:8:0:0:0;4:9:0:0:0;4:140:0:0:0;4:139:0:1:2008-04-04,104:139:530938,1:0:0:0:0:0:
Irakin sodan alkamisesta tuli maaliskuussa kuluneeksi viisi vuotta. Kansainvälinen yhteisö hajosi silloin, kun Yhdysvallat lähti liittolaisensa Ison-Britannian kanssa omille teilleen. Sen jälkeen laajan yhteistyön kokoaminen on ollut vaikeata melkein kaikissa suurissa asioissa, kuten ilmastonmuutoksen torjunnassa.
Tavatessani presidentti George W. Bushin Washingtonissa joulukuussa 2002 kiitin häntä sen johdosta, että USA:n tuella oli saatu aikaan yksimielinen päätöslauselma YK:n turvallisuusneuvostossa. Suomi ajoi Irakin kriisissä monenkeskisen politiikan linjaa. Sen vuoksi oli käsittämätöntä, että täällä ryhdyttiin puhumaan mukaan menosta Irakin sotakoalitioon.
Viisi vuotta sitten ulkopoliittiset diletantit ja vanhakantaiset myötäjuoksijat saivat aikaan ennen näkemättömän alentavan näytelmän. Keskustassa elää yhä elämänvalhe suunnitelmasta mennä mukaan Irakin sotaan. Sitä levitetään ulkovaltioiden edustajille Helsingin kuppiloissa, niin kuin Jörn Donner on todistanut. Keskustan pääministerikatastrofin aikaansaaneet K-linjan vehkeilijät ja maakuntasatraapit eivät ole vieläkään tunnustaneet syyllisyyttään.
Suomen ulkopolitiikan hoidossa ei tähän päivään mennessä ole toivuttu keväällä 2003 aiheutetusta vahingosta. Sitä ei paikata uusilla legendoilla ja ”hyvin menee” -hypellä. Tarvitaan linjakkuutta, osaamista ja johtajuutta.
Uusi ulkoministeri Alexander Stubb ei varmaankaan sorru yhtä pöljään Amerikan ihailuun vaan tuo Suomen esiin itsenäisenä ja oman arvonsa tuntevana kansakuntana. Lipponen oikein hehkui onnesta seisoessaan George W. Bushin kanssa Valkoisen talon portailla joulukuussa 2002. Näki kyllä kuka on isäntä ja kuka renki.
Suomalaisen ei tule enää nöyrtyä orjan muotoon vaikka seisoisi maailman mahtavimman vieressä. Onnea vaan tuoreelle ulkoministerille. Stubb edustaa häikäisevän esiintymis- ja kielitaitoista uutta sukupolvea. Muissakin puolueissa on nostettava heidät eturiviin – tankeroiden aika on ohi.
http://www.turunsanomat.fi/mielipiteet/?ts=1,3:1009:0:0,4:8:0:0:0;4:9:0:0:0;4:140:0:0:0;4:139:0:1:2008-04-04,104:139:530938,1:0:0:0:0:0:
Irakin sodan alkamisesta tuli maaliskuussa kuluneeksi viisi vuotta. Kansainvälinen yhteisö hajosi silloin, kun Yhdysvallat lähti liittolaisensa Ison-Britannian kanssa omille teilleen. Sen jälkeen laajan yhteistyön kokoaminen on ollut vaikeata melkein kaikissa suurissa asioissa, kuten ilmastonmuutoksen torjunnassa.
Tavatessani presidentti George W. Bushin Washingtonissa joulukuussa 2002 kiitin häntä sen johdosta, että USA:n tuella oli saatu aikaan yksimielinen päätöslauselma YK:n turvallisuusneuvostossa. Suomi ajoi Irakin kriisissä monenkeskisen politiikan linjaa. Sen vuoksi oli käsittämätöntä, että täällä ryhdyttiin puhumaan mukaan menosta Irakin sotakoalitioon.
Viisi vuotta sitten ulkopoliittiset diletantit ja vanhakantaiset myötäjuoksijat saivat aikaan ennen näkemättömän alentavan näytelmän. Keskustassa elää yhä elämänvalhe suunnitelmasta mennä mukaan Irakin sotaan. Sitä levitetään ulkovaltioiden edustajille Helsingin kuppiloissa, niin kuin Jörn Donner on todistanut. Keskustan pääministerikatastrofin aikaansaaneet K-linjan vehkeilijät ja maakuntasatraapit eivät ole vieläkään tunnustaneet syyllisyyttään.
Suomen ulkopolitiikan hoidossa ei tähän päivään mennessä ole toivuttu keväällä 2003 aiheutetusta vahingosta. Sitä ei paikata uusilla legendoilla ja ”hyvin menee” -hypellä. Tarvitaan linjakkuutta, osaamista ja johtajuutta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.