Jo koittaa kevät.
Minä sanon, josko rakkaani
mennään kuusimetsään,
hämärään ja kosteaan.
Teen meille havuista majan,
sinä meille kävyistä lehmät
sammalpihalle laiduntamaan.
Viilenevään yöhön,
minä varttasi vasten
kietoudun.
Rastaan laulu
meidät
aamuun raikkaaseen herättää.
Paljain varpain me juostaan,
kasteisilla sammalilla
metsän reunaan,
nousevaa aurinkoa katsomaan.
Minä sanon, josko rakkaani
mennään kuusimetsään,
hämärään ja kosteaan.
Teen meille havuista majan,
sinä meille kävyistä lehmät
sammalpihalle laiduntamaan.
Viilenevään yöhön,
minä varttasi vasten
kietoudun.
Rastaan laulu
meidät
aamuun raikkaaseen herättää.
Paljain varpain me juostaan,
kasteisilla sammalilla
metsän reunaan,
nousevaa aurinkoa katsomaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
luonnonläheinen, kaunis, romanttinen ja muutenkin mukava runo, Pikku-Murri...! Kiitos siitä...:)
on kuusimetsä, jonka lattiana on suloisenpehmeä sammalmatto...:) Siellä voisi rakentaa havuista majan, jossa kaksi rakastavaista voisi olla toisiinsa kietoutuneina...Ja silloin olisi kaukana kavala maailma!
tuli heti hyvä mieli, kun tuon luki :-)