Lähihistorastamme löytyy pari tekijää, jotka omalta osaltaan vaikuttaa vielä nykyäänkin.
Asunnottomuudesta, työttömyydestä sekä yleensäkin köyhyydestä ei sellaista autenttista faktatietoa varmaankaan ole olemassa. Joitakin asioita kuitenkin on olemassa, jotka ovat osaltaan vaikuttaneet kokonaistilanteeseen ja jotka perustuvat omalta osaltaan meidän lähihistoriaamme. Helsingissä on ollut asunnottomuutta sekä asumisen ahtautta ja kalleutta varmaankin aina.
Suomesta oli 60- sekä 70-luvuilla voimakas Ruotsiin suuntautuva muuttoliike ja joka oli ollut jo sotien jälkeen. Muuttajat olivat pääasiassa syrjäseutujen väestöä. Elettiin tuolloin ns. Kekkosen aikaa, jota Suomessa kesti neljännesvuosisadan. Valta oli keskittynyt pääasiassa presidentille. Ulkomaankauppasuhteet perustuivat enimmäkseen ns. bilateraaliseen kauppaan silloisen Neuvostoliiton kanssa. Suomen Pankin pääjohtajana 70-luvulla toimi tuolloin jo tuleva presidennti Koivisto. Kekkonen oli jo iäkäs ja sairastui vuonna -80, jolloin presidentin virkaa ryhtyi hoitamaan Koivisto. Käytännössä oli jo ennalta selvää, että vuoden -82 presidentin vaaleissa Koivisto tulee valituksi. Koivisto oli pankkimies ja erilainen kuin Kekkonen. Kekkosen aikakauteen ei ollenkaan kaikki voineet olla tyytyväisiä. Koivisto oli itse sodassa mukana ollut ja omasi jonkinsortin työväen taustan ja hänellä oli omat sidosryhmänsä. Olihan hän ollut pitkään Suomen Pankin pääjohtajana.
Tuolloin 80-luvun puolivälissä tehtiin muutama merkittävä lainsäädännöllinen muutos: Velkavankeus kumottiin samoin kuin irtolaisuuslaki. Kaikkein merkittävin oli lienee se, kun PANKKIEN LAINANANTOA VAPAUTETTIIN. Tähän saakka se oli ollut säänneltyä.
Tämähän aiheutti tietenkin sen, että kiinteistöjen- sekä asntojenhinnat Helsingissä sekä koko pääkaupunkiseudulla nousivat hyvin nopeasti moninkertaisiksi. Samoin kallistui vuokra-asuminen. Sittemmin tämä sama ilmiö toteutui pienellä viivellä kautta koko maan. Asumisen perustarve Helsingissä karkasi monien tavallisten ihmisten ulottuvilta käytännössä jopa saavuttamattomiin. Tuolloin pankit käyttivät markkinat hyväkseen ja niin oli rakennettu uusi ”velkavankila järjestelmä” takaajiaan myöten. Ensimmäisenä tämä iski tietenkin Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle. Aikaisempi muuttosuuntaus syrjäseuduilta Ruotsiin oli 80-luvulla kääntynyt voimakkaasti kohdistumaan kaupunkeihin ja eniten juuri Helsinkiin, koska Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla oli työmahdollisuuksia sekä muita ansiotoiminta-mahdollisuuksia tarjolla. Ihmiset jakautuivat jossakin määrin voittajiin ja häviäjiin siten, että ne ketkä olivat osanneet kaupat tehdä juuri oikella hetkellä voittivat, kun taas väärään aikaan kaupat tehneet hävisivät käytännössä kaiken. Jäi vain velkaa. Noihin aikoihin puhuttiin paljon ns. ”kassapaappisopimuksesta” sekä ”kolmikantasopimuksesta”. Joikainen voi sen ymmärtää miten pystyy.
Tultaessa -90-luvun alkupuolelle nimitti Presidentti Koivisto vaalitulokseen perustuen pääministeriksi erään Pohjanmaan Keskusta-piireihin kuuluneen Kannuslaisen elinkeinoasiamiehen Esko Ahon. Eu-jäsenyyden ohella keskeisenä tavoitteena tuolloin hallintovastuussa olleilta tahoilta pidettiin ns. ”työreformi-hanketta”, joka laitettiin silloin vireille. Työreformin keskeisin idea oli se, että työttömät ihmiset voitiin tietyn ajan jälkeen velvoittaa osallistumaan ns. ”kuntouttavaan työtoimintaan” perustoimeentuloturvan suuruista rahasummaa vastaan, joka maksettiin valtionvaroista. Tähän liittyi olellisesti se, että työvoimatoimiston kautta henkilö ”osoitettiin” jollekin tällaiselle ”työhön ohjaavalle” kurssille, johon oli liitetty 3 - 6 kk:n mittainen ns. ”työssäoppimisjakso”. Käytännössä ilman palkkaa. Tätä kurssitoimintaa harjoittivat ja HARJOITTAVAT EDELLEN yksityiset tähän tarkoitukseen rekisteröidyt yritykset, jotka pääsääntöisesti ovat rekisteröity kaupparekisteriin juuri -90-luvun alkupuolella. Rahansa he saavat TE-keskuksien (työ- ja elinkeinoelämän kehittämiskeskus) kautta valtionvaroista.
Alkuun kaikki ”duunariväestö” sekä ”jonkin sortin yritykset” iloitsivat ja riemuitsivat, että nyt ”pummit töihin”. Sittemmin Esko Ahon ja Keskustan väistyttyä hallintovastuusta tilalle tulivat Demarit ja Kokoomus. Viimeisenä keskeisenä tehtävänään 2000 - luvun puolenvälin aikoihin ennen häviötään he ikään kuin kostoksi laittoivat tämän ”työreformin” totalitäärisesti käytäntöön.
Niin ollaan tultu tilanteeseen, jossa Suomen vapaita työmarkkinoita on oleellisesti vahingoitettu ja samalla on myös vahingoitettu vapaan yrittämisen mahdollisuuksia. Hyvin suuri osa ansiotoimintaan liittyvistä tekijöistä perustuu nykyään erilaisiin TUKIRAHOITUS-RATKAISUIHIN, vuokratyövoimanvälitykseen sekä ulkolaiseen halpa-työvoimaan. Helsingissä tämä on näkynyt jo pitkään esim. vuokratyönvälityksen sekä ulkomaalaisen halpa-työvoiman räjähdysmäisenä kasvuna sekä edellä mainitsemani ”työvelvoite työllistämisen” merkeissä. Aikaisemmin ilakoineet ”duunarit” sekä ”jonkin sortin yritykset” ovat vasta viimeaikoina huomanneet asian todellisen vaikutuksen. Monelta on hävinnyt oma ”normaali” toimeentulon lähde! Tilalle on mahdollisesti tullut ns. työllistämistukiratkaisu tai kurssin kautta tapahtuva ”työharjoittelu” vaihtoehto. ”Sitä saa mitä tilaa”. Tätä systeemiä käytetään edelleenkin ja ainoastaan tuloksenteko tarkoituksessa. Omilla resursseilla toimiva yritys ei pysty tässä ympäristössä kilpailemaan eikä normaalisti palkkoja työntekijöilleen maksamaan. Tällaisessa tilanteessa on erittäin vaikeaa ainakaan vapailta markkinoilta hankkia omistus- tai edes vuokra-asuntoa. Jopa työssäkäyvät ihmiset sekä pienyrittäjät ovat joutuneet hakemaan apua miedän soiaaliturvaverkostoista kuten esim. asumistuesta. Alkoholisoituneet ”yksinäiset ihmiset”, jotka ovat kokeneet henkilökohtaisen konkurssin ja epäonnistumisen, saattavat olla seuraamusta edellä mainitsemieni asioiden perusteella
Pääkaupunkiseudulla asuvat jo ennestään stressaantuneet ja niukoilla resursseilla ja osin ahtaissa oloissa elävät ihmiset sairastuvat ja väsyvät entistä enemmän. Kaikki tällainen kaatuu ennemmin tai myöhemmin kaupunkien sekä kuntien harteille. Ironista asiassa on se, että näiden suunnitelmien ja päätöksien tekijät asuvat itsekin kunnissa ja kaupungeissa. Päätökset olivat poliittisia päätöksiä ja enemmistö äänestäjistä ovat olleet ns. ”kaupunkien keskiluokkaa” puoluekantaan katsomatta.
Ajoittain esiintyy melko tylyjä näkemyksiä sosiaaliturvaa Suomessa ”hyväkseen käyttävistä” ihmisistä. Jos ilkeä olisin voisin ajatella itsekin, että mikä minä olen maksamaan nyt jo eläkkeellä olevien ihmisten tai eläköityvien ihmisten eläkkeitä sekä hyvinvointia? Heistäkin osa on varmaankin käyttänyt hyväkseen erilaisia ”sosiaaliluonteisia” yritystukirahoitus-järjestelmiä.
Nämä kaksi tekijää - 80-luvun sekä 90-luvun tapahtumat - ovat olleet selkästi iskuja tavallista ”täpärillä resursseilla” toimeen tulevaa kansalaista kohtaan kautta koko maan. Näillä tekijöillä on ollut vaikutusta mm. pääkaupunkiseudun asuntotilanteeseen.
Asunnottomuudesta, työttömyydestä sekä yleensäkin köyhyydestä ei sellaista autenttista faktatietoa varmaankaan ole olemassa. Joitakin asioita kuitenkin on olemassa, jotka ovat osaltaan vaikuttaneet kokonaistilanteeseen ja jotka perustuvat omalta osaltaan meidän lähihistoriaamme. Helsingissä on ollut asunnottomuutta sekä asumisen ahtautta ja kalleutta varmaankin aina.
Suomesta oli 60- sekä 70-luvuilla voimakas Ruotsiin suuntautuva muuttoliike ja joka oli ollut jo sotien jälkeen. Muuttajat olivat pääasiassa syrjäseutujen väestöä. Elettiin tuolloin ns. Kekkosen aikaa, jota Suomessa kesti neljännesvuosisadan. Valta oli keskittynyt pääasiassa presidentille. Ulkomaankauppasuhteet perustuivat enimmäkseen ns. bilateraaliseen kauppaan silloisen Neuvostoliiton kanssa. Suomen Pankin pääjohtajana 70-luvulla toimi tuolloin jo tuleva presidennti Koivisto. Kekkonen oli jo iäkäs ja sairastui vuonna -80, jolloin presidentin virkaa ryhtyi hoitamaan Koivisto. Käytännössä oli jo ennalta selvää, että vuoden -82 presidentin vaaleissa Koivisto tulee valituksi. Koivisto oli pankkimies ja erilainen kuin Kekkonen. Kekkosen aikakauteen ei ollenkaan kaikki voineet olla tyytyväisiä. Koivisto oli itse sodassa mukana ollut ja omasi jonkinsortin työväen taustan ja hänellä oli omat sidosryhmänsä. Olihan hän ollut pitkään Suomen Pankin pääjohtajana.
Tuolloin 80-luvun puolivälissä tehtiin muutama merkittävä lainsäädännöllinen muutos: Velkavankeus kumottiin samoin kuin irtolaisuuslaki. Kaikkein merkittävin oli lienee se, kun PANKKIEN LAINANANTOA VAPAUTETTIIN. Tähän saakka se oli ollut säänneltyä.
Tämähän aiheutti tietenkin sen, että kiinteistöjen- sekä asntojenhinnat Helsingissä sekä koko pääkaupunkiseudulla nousivat hyvin nopeasti moninkertaisiksi. Samoin kallistui vuokra-asuminen. Sittemmin tämä sama ilmiö toteutui pienellä viivellä kautta koko maan. Asumisen perustarve Helsingissä karkasi monien tavallisten ihmisten ulottuvilta käytännössä jopa saavuttamattomiin. Tuolloin pankit käyttivät markkinat hyväkseen ja niin oli rakennettu uusi ”velkavankila järjestelmä” takaajiaan myöten. Ensimmäisenä tämä iski tietenkin Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle. Aikaisempi muuttosuuntaus syrjäseuduilta Ruotsiin oli 80-luvulla kääntynyt voimakkaasti kohdistumaan kaupunkeihin ja eniten juuri Helsinkiin, koska Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla oli työmahdollisuuksia sekä muita ansiotoiminta-mahdollisuuksia tarjolla. Ihmiset jakautuivat jossakin määrin voittajiin ja häviäjiin siten, että ne ketkä olivat osanneet kaupat tehdä juuri oikella hetkellä voittivat, kun taas väärään aikaan kaupat tehneet hävisivät käytännössä kaiken. Jäi vain velkaa. Noihin aikoihin puhuttiin paljon ns. ”kassapaappisopimuksesta” sekä ”kolmikantasopimuksesta”. Joikainen voi sen ymmärtää miten pystyy.
Tultaessa -90-luvun alkupuolelle nimitti Presidentti Koivisto vaalitulokseen perustuen pääministeriksi erään Pohjanmaan Keskusta-piireihin kuuluneen Kannuslaisen elinkeinoasiamiehen Esko Ahon. Eu-jäsenyyden ohella keskeisenä tavoitteena tuolloin hallintovastuussa olleilta tahoilta pidettiin ns. ”työreformi-hanketta”, joka laitettiin silloin vireille. Työreformin keskeisin idea oli se, että työttömät ihmiset voitiin tietyn ajan jälkeen velvoittaa osallistumaan ns. ”kuntouttavaan työtoimintaan” perustoimeentuloturvan suuruista rahasummaa vastaan, joka maksettiin valtionvaroista. Tähän liittyi olellisesti se, että työvoimatoimiston kautta henkilö ”osoitettiin” jollekin tällaiselle ”työhön ohjaavalle” kurssille, johon oli liitetty 3 - 6 kk:n mittainen ns. ”työssäoppimisjakso”. Käytännössä ilman palkkaa. Tätä kurssitoimintaa harjoittivat ja HARJOITTAVAT EDELLEN yksityiset tähän tarkoitukseen rekisteröidyt yritykset, jotka pääsääntöisesti ovat rekisteröity kaupparekisteriin juuri -90-luvun alkupuolella. Rahansa he saavat TE-keskuksien (työ- ja elinkeinoelämän kehittämiskeskus) kautta valtionvaroista.
Alkuun kaikki ”duunariväestö” sekä ”jonkin sortin yritykset” iloitsivat ja riemuitsivat, että nyt ”pummit töihin”. Sittemmin Esko Ahon ja Keskustan väistyttyä hallintovastuusta tilalle tulivat Demarit ja Kokoomus. Viimeisenä keskeisenä tehtävänään 2000 - luvun puolenvälin aikoihin ennen häviötään he ikään kuin kostoksi laittoivat tämän ”työreformin” totalitäärisesti käytäntöön.
Niin ollaan tultu tilanteeseen, jossa Suomen vapaita työmarkkinoita on oleellisesti vahingoitettu ja samalla on myös vahingoitettu vapaan yrittämisen mahdollisuuksia. Hyvin suuri osa ansiotoimintaan liittyvistä tekijöistä perustuu nykyään erilaisiin TUKIRAHOITUS-RATKAISUIHIN, vuokratyövoimanvälitykseen sekä ulkolaiseen halpa-työvoimaan. Helsingissä tämä on näkynyt jo pitkään esim. vuokratyönvälityksen sekä ulkomaalaisen halpa-työvoiman räjähdysmäisenä kasvuna sekä edellä mainitsemani ”työvelvoite työllistämisen” merkeissä. Aikaisemmin ilakoineet ”duunarit” sekä ”jonkin sortin yritykset” ovat vasta viimeaikoina huomanneet asian todellisen vaikutuksen. Monelta on hävinnyt oma ”normaali” toimeentulon lähde! Tilalle on mahdollisesti tullut ns. työllistämistukiratkaisu tai kurssin kautta tapahtuva ”työharjoittelu” vaihtoehto. ”Sitä saa mitä tilaa”. Tätä systeemiä käytetään edelleenkin ja ainoastaan tuloksenteko tarkoituksessa. Omilla resursseilla toimiva yritys ei pysty tässä ympäristössä kilpailemaan eikä normaalisti palkkoja työntekijöilleen maksamaan. Tällaisessa tilanteessa on erittäin vaikeaa ainakaan vapailta markkinoilta hankkia omistus- tai edes vuokra-asuntoa. Jopa työssäkäyvät ihmiset sekä pienyrittäjät ovat joutuneet hakemaan apua miedän soiaaliturvaverkostoista kuten esim. asumistuesta. Alkoholisoituneet ”yksinäiset ihmiset”, jotka ovat kokeneet henkilökohtaisen konkurssin ja epäonnistumisen, saattavat olla seuraamusta edellä mainitsemieni asioiden perusteella
Pääkaupunkiseudulla asuvat jo ennestään stressaantuneet ja niukoilla resursseilla ja osin ahtaissa oloissa elävät ihmiset sairastuvat ja väsyvät entistä enemmän. Kaikki tällainen kaatuu ennemmin tai myöhemmin kaupunkien sekä kuntien harteille. Ironista asiassa on se, että näiden suunnitelmien ja päätöksien tekijät asuvat itsekin kunnissa ja kaupungeissa. Päätökset olivat poliittisia päätöksiä ja enemmistö äänestäjistä ovat olleet ns. ”kaupunkien keskiluokkaa” puoluekantaan katsomatta.
Ajoittain esiintyy melko tylyjä näkemyksiä sosiaaliturvaa Suomessa ”hyväkseen käyttävistä” ihmisistä. Jos ilkeä olisin voisin ajatella itsekin, että mikä minä olen maksamaan nyt jo eläkkeellä olevien ihmisten tai eläköityvien ihmisten eläkkeitä sekä hyvinvointia? Heistäkin osa on varmaankin käyttänyt hyväkseen erilaisia ”sosiaaliluonteisia” yritystukirahoitus-järjestelmiä.
Nämä kaksi tekijää - 80-luvun sekä 90-luvun tapahtumat - ovat olleet selkästi iskuja tavallista ”täpärillä resursseilla” toimeen tulevaa kansalaista kohtaan kautta koko maan. Näillä tekijöillä on ollut vaikutusta mm. pääkaupunkiseudun asuntotilanteeseen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jopas oli.
Siinä meni koko sodan jälkeinen historia vilahtamalla.
Muutamia oleellisia seikkoja on jäänyt pois. Esimerkiksi pankkikriisiä edeltävät ns. hullut lainat. Rahaa tyrkyttämällä tyrkytettiin joka iikalle oli takauksia tai ei ja takuuksi kelpasi mikä tahansa ulkohuussi kumminkaiman enonsedän perämettän laidassa. Oli valuutta luotot joilla vakavaraisiakin yrityksiä laitettiin polvilleen yhdessä yössä. Ja sitten pankkikriisi, milläs se maksettiin? Ja siitä perintönä on yhä eläkkeiden ideksikorotukset saamatta. Toimeentulotuki on tasoltaan kymmenenvuotta jäljessä ja jokainen tietää, että se ei todellakaan riitä niihin maksuihin, joihin stm sen väittää riittävän ja työttömyyskorvaus on niin säälittävän pieni (paitsi tietysti nämä liitonkorvaukset) kuten jokainen tietää.
Toinen seikka on tuo E.A. Hän mielellään esiintyy tämän työreformin isänä ja siittäjänä. Tosiasia on kuitenkin että se on kotoisin Ameriikasta Harvardin opiston tuotoksia jonka kyseinen E.A toi käänsi ja toi omanaan Suomeen.
Työreformihan toimii Amerikassa. Mutta meihin verrattuna Amerikka on kovin toisenlainen talousyhteisö. Amerikalla kun on loppumaton työläisreservi heti rajan takana. Amerikkalainen talous lennähtäisi pahasti pyllylleen heti jos lähes ilmainen työvoima loppuisi. Lisäksi Amerikassa on todella satsattu teolliseen rikollisuuteen, joka sekin on halpatyövoimaa jolla voidaan kerätä rahaa rikkaiden taskuun.
Olen usein kyllästynyt siihen, että meillä kaikki on lainattua, yksi systeemi Ruotsista, yksi Saksasta, yksi Venäjältä jne. Niinkuin suomalaiset eivät osaisi suunnitella itse mitään juuri suomalaisille ja Suomen muuhun järjestelmään sopivaksi.
Satuin juuri lukemaan, että monissa Euoroopan maissa esim. terveydenhuolto on täysin ilmaista lääkkeineen päivineen. Ei näihin maihin voi silloin suoraan verrata esim. meidän työttömyyskorvausten suuruutta ym. vastaavia.
Asumiskustannukset ovat myös Keski- ja Eteläeuroopassa ihan toista luokkaa, lämpökustannukset ja lämpimien vaatteiden tarve.
Olen usein kyllästynyt siihen, että meillä lähes kaikki on muualta lainattua, välittämättä lainkaan siitä miten systeemit soveltuvat meidän järjestelmään. Vaikuttaa siltä että meillä ollaan kykenemättömiä suunnittelemaan omaan maahan suomalaisille ja aikaisempaan oloihin ja järjestelmiin sopivia malleja.
Luin juuri, että Keski- ja Etelä-Euroopassa monissa maissa terveydenhoito lääkkeineen on täysin ilmaista. Silloin ei myöskään esim. peruspäivärahat ja muu sosiaaliraha ole määrällisesti vertailukelpoista. Yksi hyvin tärkeä asia on ko. maissa hoidettu toisella tavalla, eikä kansalaisten itse tarvitse huolehtia ko. maksuista.
Meillä on myös asuminen ja asuntojen lämmityskustannukset toista luokkaa, samoin vaatemenot talviajat huomioon ottaen.
Tähän Pohjois-Amerikan osaan en juuri perehtynyt. Mutta onhan sekin hyvä tietää. Pankkejahan jouduttiin jossain vaiheessa tukemaan yhteiskunnan varoin. Nekin ovat edelleen takaisin maksamatta. Kyllä kokonaisuutena ajatellen asialla on ollut laajapohjainen vaikuttajaporukka.
Ei sitä rahaa nyt ihan kaikille sentään "heitetty". Kyllä jonkin laisia edellytyksiä vaadittiin. Mikäli niistä ei selvinnyt niin sanktiot olivat tylyt ja ne saattavat vaikuttaa edelleenkin. Tavalla tai toisella. Tuosta Pohjois-Amerikan osasta en juurikaan ollut perehtynyt mutta onhan sekin hyvä tietää. Pankkejahan jouduttiin jossakin vaiheessa avustamaan yhteiskunnan varoin. Nekin ovat edelleenkin takaisin maksamatta. Jonnekinhan se raha on mennyt. Minne? Taustalla ollee varmaankin laajapohjaisempi ryhmä vaikuttajaporukkaa.
Työreformin sisältöähän ei koskaan julkaistu.
Ainakin minä luin sen sisällön vasta nyt tältä palstalta. Uskoin sen olevan jotakin muuta.
Ketkä sen toteuttivat? (ei oikein selvinnyt tekstistä) Tietyssä mielessä perustuslain vastainen. Tasa-arvon nimissä samasta työstä pitäisi maksaa sama palkka. Työnanatajallehan ko. työntekijä on halvempi joka tapauksessa ja ilman irtisanomissuojaa, eli tavallaan riskitön.
Jos tietty henkilö ei kykene ko. työhön, ei pitäisi tietenkään sijoittakkaan, vaan sellaisiin tehtäviin,joihin sijoitettava pystyy ammattinsa ja terveytensä puolesta.
Ammatissa pätevöitymiskurssit ovat erikseen, tai pitäisi olla ja samoin ihan uuteen ammattiin kouluttaminen.
pikkuhiljaa ja suurelta yleisöltä huomaamatta ja vieläpä eri ammattijärjestöjen suosiollisella avustuksella.
Meteliä on pidetty työehtoneuvotteluissa palkasta, penneistä, prosenteista ja myöhemmin centeistä ja euroista.
Samaan aikaan hiljaksiin on heikennetty työttömäksi/työkyvyttömäksi joutuneen elinolosuhteita. Ammattiliitot ovat sen hyväksi nähneet, pois turhat työntekijät ja ne jotka jää kykenee tekemään lähteneidenkin työn. Tai siihen otetaan alihankkija.
Näin se meni, omasta kokemuksesta voin sanoa että pahimpia ulospotkijoita olivat nimenomaan vasemmistolaiset ja kommarit.
Niin siinä kävi ja viimeksi työmarkkinoille ja siis myös työpaikkoihin tulleet, saivat lähteä ensin. Se oli sitä ysikytluvun lama-aikaa. Ja jos eläkkeistä työttömyysrahasta tai muusta kelan maksamista tuista puhutaan niin mehän elämme edelleen sitä lama-aikaa
Joitakin versioita löytyy osoitteesta:
http://www.keskusta.fi/Suomeksi/Tietopankki/Ohjelmat_ja_kannanotot/Hakutulokset_-_Ohjelmat_ja_kannanotot.iw3?q=Työreformi
Totta, omat koirat purivat ja pahasti. Hyllytetyt joutuvat elämään "laman" kanssa vielä koko eläkeikänsä. Nuorelle 23 ikäisenä luvattu turvattu vanhuus jää unelmaksi.
Pahin syvimpänä lamaikana lukemani uutinen oli miehestä, joka työvoimapoliittisessa "koulutuksessa" putosi kurssityönä korjattavan mökin katolta. Mies oli yli viisikymppinen, perheellinen kouluikäisten lasten huoltaja ja isä.Hän kuoli.Mökki oli kurssin pitäjän ja koulutuskeskuksen johtajan oma keämökki, jota kurssityönä korjattiin.
väärinkäytöksiä on pilvin pimein. Työkkärin osittamalla ilmaistyövoimalla on teetetty "omia hommia" vaikka kuinka paljon.
Ja tästä ositteesta löytyykin sitten JO toteutuneet skenaariot.
http://www.mol.fi/koulutukset/directSearch.html?locale=fi_FI&runSearch=true&searchType=direct&sortBy=profession&pageIndex=0&profession=X&municipalities=&province=--&searchPhrase=
löytyy esim. Yritys- ja yhteisötietojärjestelmästä, www.ytj.fi