Jumala haluaa vauvat itselleen.

Ei ole todellakaan muuta kauneutta minkä Jumala on luonut jotta me ihastelisimme elävän Jumalan teoista kuinka Jumalan rakkaus näkyy vauvan kastessa ja kaikki se mikä siihen sisältyy.

Jumala näin haluaa osoittaa rakkautensa vauvan kasteessa onhan vauva arvollinen Jumalan sanan kautta tulemaan uuden liiton tosi jäseneksi ja siitä Kristus meille todistaa.

Me ylistämme Jumalaa ja hänen suuria tekojaan ja me ristin kantajat olemme iässä ja armossa kasvaneet ristiämme kantaen näin ollen me juuri olemme niitä vauvoja joita lupauksen lapsiksi raamattu kutsuu ja jotka ovat puetut voimalla korkeudesta.

Lahkolaiset vihaavat lapsia heillä ei ole rakkautta eivät tunne sääliä ja surua jos joku kasteestaan heikkoudessaan on pois poikennutkin, lähteäksen isän tyköä (lapsikasteesta)vieraalle maalle tuhlaajalapsena mutta kuitenkin Isän rakkaus Jeesuksen rukous ja uskovien esirukoukset vaikuttavat sen että tuhlaajalapsi palaa kasteen armoon uskossa ja luottaen siihen sisältöön joka vakuuttaa pelastuksesta yksin armosta yksin uskosta ilman lain tekoja ja lahkolaisten eriskummallisia perkeleen tekoja.

Lahkolaiset eivät piittaa lapsista eiväthän he halua lapsia riesakseen ja vielä sanovat että jos ei kondomia käytettäisi, maailma tulisi täyteen ihmisiä, mutta miten tämä väite todistuu?

Lahkolaiset se on helluntailaiset olivat ensimmäisiä kun amigrossi ilmestyi liikkeen pimeimpiin nurkkiin ja niitä myytiin vaahdon ja saippuan ohella lahkolaisille runsaasti ja minä ajattelen että Jumala on rangaissut lahkolaisia niin että uudestikastevesi on noussut päähän ja sitä ravistaen ja niin monenlaista vammaista on syntynyt heille synnin ja tottelemattomuuden seurauksesta.
Kaiken huippuna näkyy olevan ne demoni henget mitä olemme nähneet tietokoneistamme ja tiedän että mielenterveys asemilla on potilaina runsaasti uudestikastettuja joiden liike ja energian positiivinen aktiivisuus hidastuu kunhan lääkärisetä antaa tarpeeksi pillereitä ettei pää vatkaa eikä täristä saati että ilmenee eläinten ääniä?
17306
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 17

Vanhimmat

Peto, Saatanallinen esivalta haluaa aivopestä lapset kouluissa.


Kaste on vain vettä. Mutta koululaitoksen aivopesu vaikuttaa ihmiseen.

Äänestä
  • lahkolaisille kaste on vettä mutta sepä vie helvettiin kaikki lahkokuntalaiset.

    Äänestä

Itse olen ollut uskossa pitkään ja meidän perheessä vauvat on viety heti kasteelle saamaan Jumalan siunauksia ja lupauksia. Ja hyvin on Jumala heistä huolta pitänyt. Kiitos siitä Herrallemme Jeesukselle Kristukselle.

Suosittelen kaikkia muitakin lapsiperheitä viemään lapsensa heti kasteelle, vaikka hurmahenkiset teitä ahdistelevat ja estävät siinä asiassa monelaisilla valheilla ja väittämillä, kuten tälläkin palstalla ne valheet on monta kertaa oikaistu ja vääriksi osoitettu.

Älä jätä lastasi kastamattomaksi pakanaksi maailmaan pelkän ihmisen lukeman siunauksen varaan, kuten uskonlahkoissa tehdään. Silloin lapsi ei vielä ole osallinen Kristuksen sovitustyöstä. Maailma voi viedä kastamatoman lapsen mennessään.

"Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?"

Room.6:3

Äänestä
  • maailman pahinta osaa ovat uudestikastajat sillä heihin yhdistynyt "hurmahenki" tahtoo murskata kirkot säpäleiksi ja varsinkin kastemaljan lahkolaiset tahtoisivat täyttää lapsien verellä ja sitä kiihkossaan juodakseen, onhan petomaisen häijyt lahkolaiset tunnettuja pedon luonteestaan.

    Äänestä

  • Kasteen kautta kirjoitti:

    maailman pahinta osaa ovat uudestikastajat sillä heihin yhdistynyt "hurmahenki" tahtoo murskata kirkot säpäleiksi ja varsinkin kastemaljan lahkolaiset tahtoisivat täyttää lapsien verellä ja sitä kiihkossaan juodakseen, onhan petomaisen häijyt lahkolaiset tunnettuja pedon luonteestaan.

    Tässä historiaa. KUMOA JOS PYSTYT - TAI PIDÄ MÖLYSI MAHASSASI!


    otaksuma, mutta samalla välttämätön edellytys, jos tahdotaan voida ylläpitää lapsenkastetta kovin suuresti poikkeamatta Raamatun kasteopetuksesta.

    Surullista on lukea sitä suvaitsematonta henkeä, joka vuolaana huokuu tunnustuskirjojen lehdiltä, kun siellä uudelleen ja taas uudelleen julistetaan kirousta kaikille, jotka eivät usko ja opeta samalla tavalla kuin niiden kirjoittajat. Olisi jotakin pitänyt oppia U.T:n lehdiltä, jossa tietääksemme vain kahdesti kirousta julistetaan: Gal. 1: 8 ja 1 Kor. 16: 22. Sama henki vallitsee suureksi osaksi vielä tänäänkin, kuten kirkkoherra G. E. Söderholm lausuu: "Monet papit eivät näytä paljoakaan uskovan tunnustuskirjojen pääartikkeleihin, mutta pitävät lujasti kiinni niiden kiroamisesta, jotka eivät täytä valtiokirkollisen intoilemisen mittapuuta."

    Samalla kun kastekysymys näin kiteytyi määrättyihin oppilauselmiin, tapahtui myös käytännössä sellaista, mikä saa meidät hämmästymään ja on omansa luomaan synkän varjon Lutherin oppiin ja elämään. Asia lienee monelle "luterilaisellekin" tietymätön, jonka tähden on tarpeellista sitä vähän laajemmin selostaa.

    B. Suunnanmuutos ja vaino.

    "Totuus on iankaikkinen." Tri Balthasar Hubmaier. Poltettu "uudestikastajana" Wienissä 10. 3. 1528.

    Suurenmoisella innostuksella ja ihanteellisuudella aloitti Luther taistelunsa omantunnon vapauden ja raamatullisen uskon puolesta opettaen v. 1522, että "jokaisella kristityllä on oikeus ja velvollisuus saarnata" ja että "kristillisellä seurakunnalla on oikeus ja valta arvostella kaikkea oppia.

    V. 1523 hän sanoo: "Maallisella hallituksella on lakinsa, jotka eivät ulotu kauemmaksi kuin hengen ja omaisuuden sekä ulkonaisen maallisen elämän yli. Sillä sielun yli ei Jumala voi sallia kenenkään muun kuin hänen itsensä hallita. *) Sen tähden, missä maallinen hallitus on

    *) Tekijän kurs.

    94

    kylliksi julkea säätämään lakeja sieluille, siellä se tunkeutuu Jumalan hallituksen alueelle."

    V. 1524 hän kirjoittaa: "Annettakoon heidän saarnata ahkerasti ja kenenkään estämättä niin paljon, kuin he haluavat ja ketä vastaan he tahtovat, sillä lahkoja täytyy olla olemassa - - - annettakoon heidän kohdata toisensa ja iskeä yhteen." Ja seuraavana vuonna: "Esivallan ei tule estää kansaa uskomasta tai opettamasta, mitä se tahtoo, olkoon se evankeliumia tai valhetta. Se on kylliksi, että se estää kapinan ja rauhattomuuden leviämistä."

    Hän teki siis silloin selvän eron seurakunnan ja valtion välillä, joilla kummallakin on oma alueensa. Pian tapahtui kuitenkin muutos. Kun Luther huomasi, ettei kansa ottanutkaan kokonaisuudessaan kääntyäkseen oikeaan uskoon hänen käsityksensä mukaan, hän turvautui valtiovallan apuun ja jätti 1527 kirkon korkeimman johdon maalliselle ruhtinaalle, vedoten tässä Konstantinuksen esimerkkiin. *) Tästä oli luonnollisena seurauksena suvaitsemattomuus ja pakkovalta kaikkia toisin ajattelevia kohtaan. Niinpä sattui usein, että papit ja professorit, riippuen ruhtinaan uskontunnustt1ksesta, saivat jättää virkansa toisten hyväksi, joilla oli sama uskontunnustus kuin ruhtinaalla.

    Samalla kuin Luther tällä tavoin lähti uutta valtionkirkkoa perusta maan, täytyi hänen tietysti myös luopua siitä uskonvapaudesta, jonka hyväksi hän aikaisemmin oli taisteluun noussut.

    Lutherin kirjasta "Saksalainen messu ja jumalanpalvelusjärjestys", vuodelta 1526, näkyy, miten hyvin hän näki eron valtionkirkon ja raamatullisen seurakunnan välillä. Siinä hän kirjoittaa:

    "Oikean evankelisen seurakuntajärjestyksen ei pitäisi olla niin yleinen kuin torilla kaiken kansan seassa, vaan niiden, jotka todella tahtovat olla kristittyjä ja tunnustaa evankeliumia kädellään ja suullaan,

    *) Minkälainen se palvelus oli, jonka keisari Konstantinus aikoinaan teki kristilliselle seurakunnalle, ja minkälaisen "puolustajan" seurakunta nyt oli saanut, selviää siitä, että mainittua keisaria pidettiin kristittynä, vaikka hän rakensi temppeleitä epäjumalille ja murhautti oman poikansa. Hän antoi myös piispoille oikeuden julistaa pannaan kaikki, jotka uskoivat ja opettivat toisin kuin he.

    95

    pitäisi merkityttää nimensä Ja pitää yksityisiä kokouksia esim. jossakin talossa rukoillakseen, lukeakseen, kastaakseen, *) vastaanottaakseen sakramentin ja harjoittaakseen muita kristityn töitä. Tällaisen järjestelyn kautta voitaisiin merkitä ne, jotka eivät vietä kristillistä elämää, sekä voitaisiin rangaista, parantaa ja ulossulkea Kristuksen käskyn mukaan. - - - Täällä voitaisiin myös harjoittaa kastetta ja sakramenttia puoleensa vetävällä ja yksinkertaisemmalla tavalla, ja kaiken määrääjänä olisi sana ja rakkaus. Mutta minä en voi enkä tahdo vielä järjestää sellaista seurakuntaa. SiUä minulla ei ole vielä kansaa eikä henkilöitä sitä varten. Mutta jos tulen pakotetuksi sitä tekemään, niin tahdon mielelläni tehdä, mitä voin siinä suhteessa - - -."

    Lutherilla on siis seurakunta ja kaste selvillä.

    Koska hän kuitenkin muissa kirjoituksissaan puhuu siitä, että hänkin tunsi pyhiä ja hurskaita Jumalan lapsia (niin kuin niitä luonnollisesti onkin kaikkina aikoina ollut maailmassa), ei tietenkään näitä hänen sanojaan voi ottaa kirjaimellisesti. Ja pääsyynä, miksi hän ei koskaan muodostanut seurakuntia Raamatun ohjeiden mukaan, lienee pidettävä sitä, ettei hän sittenkään voinut vapautua kansankirkkokäsityksestään, ja siihen hänet taas johti sakramenttioppi, kuvittelu uudestisyntymisestä lapsenkasteessa. Sen perusteella lopullisesti saatiin itsenäisten seurakuntien sijaan valtionkirkko, ja Luther itse asettui samalle kannalle kuin entiset pakkokirkon asianajajat. Epäröityään joitakuita vuosia hän suorastaan varoittaa koettamasta toteuttaa hänen aikaisemmin lausumiaan ajatuksia ja taistelee kiivaasti niitä vastaan, jotka kannattavat uskovaisten seurakuntayhteyttä.

    Vastoin aikaisempia käsityksiään Luther kirjoittaa v. 1532: "On kiellettyä, että jokainen seuraa omaa päätänsä ja tekee oman tahtonsa mukaan, luulee olevansa viisas ja tahtoo mestaroida ja moittia toisia." "Opin arvostelemista, sitä minä nimitän suurimmaksi ja häpeällisimmäksi ja vahingollisimmaksi paheeksi maan päällä, mistä kaikki kapinahenget ovat peräisin."

    Jo v. 1528 oli Luther saanut aikaan, että Saksin vaali ruhtinas Johan

    *) Tekijän kurs.

    96

    julkaisi ankaran lain kaikkia vastaan, jotka ostavat, myyvät tai lukevat kasteenkertojien tai sakramenttilaisten kirjoja (tarkoitetaan niitä, joilla oli sakramenttiopissa toinen käsitys kuin Lutherilla).

    Speierin valtiopäivillä v. 1529, juuri niillä, joilla evankeliset kristityt, jotka uskonpuhdistusta kannattivat, saivat nimen "protestantit", koska he panivat vastalauseen katolisen kirkon päätöksiä vastaan, säädettiin n.s. kasteenkertojia vastaan laki, jota vastaan nuo samat protestantit eivät panneet vastalausetta, vaan jonka he päinvastoin hyväksyivät. Ja tämä tapahtui samoilla valtiopäivillä, joilla evankeliset vaativat itselleen uskon ja omantunnon vapautta väittäen, että "kaikessa, mikä koskee Jumalan kirkastamista ja sielun pelastusta, on ihminen velvollinen enemmän kuulemaan Jumalaa kuin muita".

    Tässä laissa lausutaan mm. näin:

    "- - - Vaikka yleisessä laissa on määrätty, ettei kukaan, joka ennen kristillisessä järjestyksessä on kastettu, saa uudelleen eli toista kertaa mennä kasteelle eikä kukaan myöskään saa sellaista kastaa, ja vaikka etenkin keisarillisissa laeissa kuolemanrangaistuksen uhalla on kielletty niin tekemästä, - - - niin huomaamme kuitenkin päivittäin, että vastoin vanhaa juurtunutta oikeutta ja meidän määräystämme vastaan tämä vanha, monia satoja vuosia sitten kielletty ja kirottu kasteenkertojain lahko yhä enemmän ja yhä tuhoisammin puhkee esiin ja pääsee valtaan.

    Estääksemme tätä onnettomuutta ja kaikkea, mikä siitä voi seurata, ja ylläpitääksemme rauhaa ja yksimielisyyttä Pyhässä Valtakunnassa, ja samalla kukistaaksemme kaikki väittelyt ja epäilyt, jotka rangaistuksen johdosta voisivat liittyä kasteenkertomiseen, uudistamme me entiset keisarilliset lait ja myös yllä mainitun käskymme sekä käskemme, julistamme ja määräämme keisarillisen valtiutemme, tietomme ja tahtomme mukaisesti: että jokainen kasteenkertoja ja jokainen uudestikastettu, täysi-ikäinen mies tai nainen on t1wmittava ja vietävä luonnollisesta elämästä kuolemaan tulella tai miekalla tai muulla sellaisella henkilön olosuhteiden mukaan ilman edelläkäypää papillisten tuomarien inkvisitiota. Ja heidän saarnaajiaan, johtajiaan ja kapinallisiaan, jotka kuuluvat kasteenkertojain kuuluisaan paheeseen, samoin kuin niitä, jotka siitä pitävät

    -: - Rajankäyntiä kastekysymyksestä

    97

    kiinni ja jotka uudelleen lankeavat, ei suinkaan ole armahdettava, vaan heidän suhteensa on ryhdyttävä ankariin toimenpiteisiin rangaisten heitä lakimme ja määräyksemme mukaan. -- - - Me tahdomme myös, että jokaisen on annettava kastaa lapsensa kristillisen järjestyksen ja tavan mukaisesti. Mutta hän, joka tätä halveksii eikä tee sen mukaan, vaan uskoo, ettei lapsenkaste ole mitään, hän on. jos hän uskaltaa sitä jatkaa, oleva yllä mainitun lakimme määräysten alainen. - - -'''~)

    Näin oli uskonpuhdistuksen ihanaa kevättä seurannut kamala takatalvi, jota jatkui vuosisatoja. Uskonpuhdistuksen miehet kirjoittivat innoissaan kiihotuskirjoja ja kirouksia, ja valtiomahti miekalla ja hirsipuulla pani ne täytäntöön sotien "puhtaan opin" puolesta.

    V. 1532 kirjoitti Luther, ettei mikään esivalta saa suosia maassa sakramenttilaisia ja kasteenkertojia. Jokaisen alamaisen velvollisuus on ilmoittaa nurkkasaarnaajat esivallalle rangaistaviksi. He ovat muka kovakorvaisia heittiöitä, joiden perkeleellinen lahko saa kiittää helvetin henkiä olemassaolostaan.

    Vielä räikeämpi oli Melanchton, jonka kehotuksesta v. 1535 neljä kasteenkertojaa mestattiin, ja seuraavana vuonna jatkettiin samaa. Nähdessään heidän sankarillisen kuolemansa M. lausui: "Sellaista rohkeutta ei voi pitää muuna kuin kauheana perkeleellisenä paatumuksena." Luther kannattaa kuolemanrangaistusta uskkonasioissa.

    Vuodelta 1536 on vielä olemassa eräs Lutherin ja Melanchtonin allekirjoittama lausunto kasteenkertojia vastaan, jossa mm. sanotaan: ""--- -- mutta missä joku ainoastaan suosii (vääriä) opinkappaleita hengellisissä asioissa. kuten lapsenkasteesta, perisynnistä ja turhasta

    *) Vertaa tähän, mitä Luther aikaisemmin on sanonut: "Ihmissielu on iankaikkinen ja suurempi kuin kaikki, mikä on katoavaista. Sen tähden on ainoastaan iankaikkisen sanan sitä hallittava ja ohjattava. Sillä hyvin häpeällistä on Jumalan edessä, että tahdotaan hallita ihmislain ja tavaksi tulleen oikeuden nojalla." - Ja: "Ei paavilla eikä piispalla eikä kellään toisella ihmisellä ole oikeutta antaa kristitylle pienintäkään määräystä, jos se tapahtuu vastoin hänen myöntymystään. Kaikki, mikä tapahtuu toisella tavalla, tapahtuu hirmuvallan hengessä."

    98

    hajaantumisesta, niin, koska nämä opinkappaleet ovat hyvin tärkeät - - päätämme me, että näissäkin tapauksissa vastahakoiset on tapettava."* )

    Vastoin Melanchtonin kantaa, joka näiden marttyyrien kestävyydessä näki ainoastaan perkeleellistä paatumusta, oli sentään toisia, jotka näkivät asian toiselta kannalta.

    Todistuksena siitä otamme tähän erään vastalauseen, jonka evankelinen pappi Johan Odenbach Moschelnista 1528 lähetti Alzeyn tuomareille käsiteltäessä juttua kasteenkertojia vastaan.

    "Teidän tulee kurjina, tietämättöminä ja oppimattomina ihmisinä ahkeraan ja vakavasti avuksenne huutaa oikeata tuomaria ja rukoilla Häneltä Hänen jumalallista apuaan, viisauttaan ja armoaan. Silloin te ette kevytmielisesti saastuta käsiänne viattomalla verellä, joskin keisarilliset majesteetit ja kaikki maailman ruhtinaat olisivat niin käskeneet. Nämä vankiraukat eivät kasteenkertomisellaan ole niin raskaasti tehneet syntiä Jumalaa vastaan, että Hänen täytyisi tuomita heidän sielunsa kadotukseen, eivätkä he myöskään ole niin suuria rikoksia tehneet esivaltaa tai muita ihmisiä vastaan, että heitä sen tähden olisi rangaistava henkensä menettämisellä. Sillä ei oikealla kasteella enemmän kuin kasteenkertomisellakaan ole sellaista voimaa, että se voi pelastaa tai kadottaa ihmisen. Meidän täytyy antaa kasteen olla merkkinä, jonka kautta tunnustamme olevamme kristityt, kuolleet maailmalle, perkeleen viholliset, kurjia, ristiinnaulittuja ihmisiä, jotka emme etsi ajallisia, vaan iankaikkisia aarteita, jotka herkeämättä taistelemme lihaa, syntiä ja perkelettä vastaan ja vietämme kristillistä elämää.

    Teidän joukossanne, te tuomarit, ei ole monta, jotka kykenette puhumaan oikeasta tai väärästä kasteesta, ette edes sittenkään, vaikka teidät vietäisiin hirsipuuhun tai kidutuspenkille. Ei kai teitä sen tähden ole mestattava? Ei! Tätä en sano vahvistaakseni kasteenkertomista; se on hävitettävä pyhällä Raamatulla eikä pyövelin käsin. Sen tähden, rakkaat ystävät, älkää tehkö syntiä Jumalan majesteettia vastaan, jottei Jumalan viha tulisi osaksenne hirveämmällä tavalla kuin sodomalaisten ja kaikkien maan rikollisten yli. Olen nähnyt monta varasta, murhamiestä ja pahantekijää, joita vankilassa kohdeltiin armeliaammin kuin näitä raukkoja, jotka eivät ole varastaneet, polttaneet eikä pettäneet tai tehneet muita häpeällisiä tekoja, vaan ovat kaikkea sellaista vastaan, ja jotka, Jumalalle kunniaksi

    -) Kurs. meidän.

    99


    eikä kellekään vahingoksi, antavat kastaa itsensä uudestaan, mikä sentään on vähäinen hairahdus hyvien, yksinkertaisten sydänten puolelta. Kuinka te voitte tai tahdotte sydämissänne ja omissatunnoissanne tuomita, sanoa tai tunnustaa, että heidät sen tähden on mestattava tai että he ovat kadotetut? Jos te menettelisitte heidän suhteensa, kuten kristillisten tuomarien tulisi, tai jos te kykenisitte opettamaan heitä evankeliumilla, niin ei mitään pyöveliä tarvittaisi, vaan he epäilemättä alistuisivat totuuteen, ja vankila olisi riittävä rangaistus. Niin pitäisi myös teidän pappienne tekemän, kantaa heidät eksyneinä lampaina hartioillaan lammastarhaan, osoittaa heille erikoista suosiota ja veljellistä rakkautta, lohduttaa, ylläpitää ja palauttaa heidät suloisella evankelisella opilla.

    Älkää antako eksyttää itseänne tuomitsemaan näitä ihmisraukkoja niin, että he menettävät henkensä. Teidän pitäisi kauhistua tätä asiaa, kauhuissanne pitäisi teidän verta hikoilla, sillä te ette tiedä, mikä on eksytystä. Teidän täytyy kuunnella heitä, kun nämä raukat sanovat: 'Me vaadimme parempia todisteita jumalallisista kirjoituksista ja tahdomme totella teitä, jos te voitte evankeliumista osoittaa meille jotain parempaa.' Muistakaa, mikä iankaikkinen häpeä on teitä seuraava! Muistakaa, miten kansa on halveksiva ja epäilevä teitä, jos tapatte nämä raukat! Silloin on näistä sanottava: 'Katso, suurella kärsivällisyydellä, rakkaudessa ja alttiudessa ovat nämä ihmiset kuolleet, sankarillisesti ovat he maailmaa vastustaneet. Oi, jospa me eläisimme Jumalan edessä siten, kuin nämä viattomat; totuudella ei heitä voitu voittaa, väkivallalla on heitä pakotettu, he ovat Jumalan pyhiä marttyyreja!' Jokainen on sanova, että te olette langettaneet verituomion, ei kukistaaksenne kurjien kasteenkertojien eksytykset, vaan väkivallalla tukahuttaaksenne pyhän evankeliumin ja jumalallisen totuuden."

    (Kirje vaikutti sen, että tuomarit kieltäytyivät tuomitsemasta uskon asioissa, mutta korkeampi oikeus tuomitsi miehet mestattaviksi ja naiset upotettaviksi.)

    Mikä henki heitä johti?

    Ovatko lapsenkasteen kannattajat ja luterilaiset kirkonmiehet koskaan ajatelleet, kenen hyväksi puhuvat tällaiset vainot, joita Lutherin ja Melanchtonin kehotuksesta pantiin toimeen? Jos he olisivat olleet vakuuttuneita asiansa oikeudesta ja Kristuksen Hengen läpitunkemat, olisiko heidän tarvinnut ryhtyä raivoamaan tulella ja miekalla ja hirsipuulla? Mutta valtionkirkkohan onkin siinä suhteessa omituinen, että se voi sietää palvelijoiltaan ja jäseniltään mitä hyvänsä muuta opin ja elämän puolesta, mutta sitä, että joku Raamatun mukaan antaa kastaa itsensä

    100

    uskoon tultuaan, sitä se ei koskaan ole voinut eikä voi sietää, sillä se on siksi selvä vastalause kirkon perusolemusta ja koko järjestelmää vastaan.

    *

    Sveitsin uskonpuhdistuksen voimme tässä sivuuttaa. Mainitsemme ainoastaan, että siellä Zwingli, samoin kuin Saksassa Melanchton, oli alkuaan epäröivällä kannalla lapsenkasteeseen nähden, mutta asettui vuodesta 1525 saarnaamaan kasteenkertojia vastaan ollen sitä mieltä, että heidät oli mestattava keisarillisen lain mukaan. Zurichin raati, johon mm. Zwingli kuului, antoikin 1526 määräyksen, että jokainen, joka toimittaa uskovaisten kasteen, tulee mestattavaksi, ja sen mukaan meneteltiinkin. Kirkosta oli sielläkin tullut valtionkirkko, ja se tarvitsi ehdottomasti lapsenkastetta voidakseen pysyä pystyssä.

    Kalvin hyväksyi myös lapsenkasteen, vaikkakin on myönnettävä, että näillä molemmilla miehillä on kasteen merkityksestä aivan toinen käsitys kuin Lutherilla ja hänen kirkollaan. Niin kiivas oli taistelu näiden miesten välillä, että Luther suorastaan väitti perkeleen olevan aloitteentekijänä sellaiseen kasteoppiin, jota Zwingli edusti.

    Kalvin lausuu: "Koska Jeesus käskee opettamaan ennen kastamista ja tahtoo ainoastaan uskovaisia päästettäväksi kasteelle, niin näyttää siltä, kuin kaste ei olisi oikein toimitettu, jos ei usko käy edellä."

    101

    Kyllä se VERENHIMO ON SIELLÄ LUTERILAIS-KATOLISELLA PUOLELLA OLLUT AINA JA ON EDELLEEN.

    Äänestä

  • vanha-tuttu kirjoitti:

    Tässä historiaa. KUMOA JOS PYSTYT - TAI PIDÄ MÖLYSI MAHASSASI!


    otaksuma, mutta samalla välttämätön edellytys, jos tahdotaan voida ylläpitää lapsenkastetta kovin suuresti poikkeamatta Raamatun kasteopetuksesta.

    Surullista on lukea sitä suvaitsematonta henkeä, joka vuolaana huokuu tunnustuskirjojen lehdiltä, kun siellä uudelleen ja taas uudelleen julistetaan kirousta kaikille, jotka eivät usko ja opeta samalla tavalla kuin niiden kirjoittajat. Olisi jotakin pitänyt oppia U.T:n lehdiltä, jossa tietääksemme vain kahdesti kirousta julistetaan: Gal. 1: 8 ja 1 Kor. 16: 22. Sama henki vallitsee suureksi osaksi vielä tänäänkin, kuten kirkkoherra G. E. Söderholm lausuu: "Monet papit eivät näytä paljoakaan uskovan tunnustuskirjojen pääartikkeleihin, mutta pitävät lujasti kiinni niiden kiroamisesta, jotka eivät täytä valtiokirkollisen intoilemisen mittapuuta."

    Samalla kun kastekysymys näin kiteytyi määrättyihin oppilauselmiin, tapahtui myös käytännössä sellaista, mikä saa meidät hämmästymään ja on omansa luomaan synkän varjon Lutherin oppiin ja elämään. Asia lienee monelle "luterilaisellekin" tietymätön, jonka tähden on tarpeellista sitä vähän laajemmin selostaa.

    B. Suunnanmuutos ja vaino.

    "Totuus on iankaikkinen." Tri Balthasar Hubmaier. Poltettu "uudestikastajana" Wienissä 10. 3. 1528.

    Suurenmoisella innostuksella ja ihanteellisuudella aloitti Luther taistelunsa omantunnon vapauden ja raamatullisen uskon puolesta opettaen v. 1522, että "jokaisella kristityllä on oikeus ja velvollisuus saarnata" ja että "kristillisellä seurakunnalla on oikeus ja valta arvostella kaikkea oppia.

    V. 1523 hän sanoo: "Maallisella hallituksella on lakinsa, jotka eivät ulotu kauemmaksi kuin hengen ja omaisuuden sekä ulkonaisen maallisen elämän yli. Sillä sielun yli ei Jumala voi sallia kenenkään muun kuin hänen itsensä hallita. *) Sen tähden, missä maallinen hallitus on

    *) Tekijän kurs.

    94

    kylliksi julkea säätämään lakeja sieluille, siellä se tunkeutuu Jumalan hallituksen alueelle."

    V. 1524 hän kirjoittaa: "Annettakoon heidän saarnata ahkerasti ja kenenkään estämättä niin paljon, kuin he haluavat ja ketä vastaan he tahtovat, sillä lahkoja täytyy olla olemassa - - - annettakoon heidän kohdata toisensa ja iskeä yhteen." Ja seuraavana vuonna: "Esivallan ei tule estää kansaa uskomasta tai opettamasta, mitä se tahtoo, olkoon se evankeliumia tai valhetta. Se on kylliksi, että se estää kapinan ja rauhattomuuden leviämistä."

    Hän teki siis silloin selvän eron seurakunnan ja valtion välillä, joilla kummallakin on oma alueensa. Pian tapahtui kuitenkin muutos. Kun Luther huomasi, ettei kansa ottanutkaan kokonaisuudessaan kääntyäkseen oikeaan uskoon hänen käsityksensä mukaan, hän turvautui valtiovallan apuun ja jätti 1527 kirkon korkeimman johdon maalliselle ruhtinaalle, vedoten tässä Konstantinuksen esimerkkiin. *) Tästä oli luonnollisena seurauksena suvaitsemattomuus ja pakkovalta kaikkia toisin ajattelevia kohtaan. Niinpä sattui usein, että papit ja professorit, riippuen ruhtinaan uskontunnustt1ksesta, saivat jättää virkansa toisten hyväksi, joilla oli sama uskontunnustus kuin ruhtinaalla.

    Samalla kuin Luther tällä tavoin lähti uutta valtionkirkkoa perusta maan, täytyi hänen tietysti myös luopua siitä uskonvapaudesta, jonka hyväksi hän aikaisemmin oli taisteluun noussut.

    Lutherin kirjasta "Saksalainen messu ja jumalanpalvelusjärjestys", vuodelta 1526, näkyy, miten hyvin hän näki eron valtionkirkon ja raamatullisen seurakunnan välillä. Siinä hän kirjoittaa:

    "Oikean evankelisen seurakuntajärjestyksen ei pitäisi olla niin yleinen kuin torilla kaiken kansan seassa, vaan niiden, jotka todella tahtovat olla kristittyjä ja tunnustaa evankeliumia kädellään ja suullaan,

    *) Minkälainen se palvelus oli, jonka keisari Konstantinus aikoinaan teki kristilliselle seurakunnalle, ja minkälaisen "puolustajan" seurakunta nyt oli saanut, selviää siitä, että mainittua keisaria pidettiin kristittynä, vaikka hän rakensi temppeleitä epäjumalille ja murhautti oman poikansa. Hän antoi myös piispoille oikeuden julistaa pannaan kaikki, jotka uskoivat ja opettivat toisin kuin he.

    95

    pitäisi merkityttää nimensä Ja pitää yksityisiä kokouksia esim. jossakin talossa rukoillakseen, lukeakseen, kastaakseen, *) vastaanottaakseen sakramentin ja harjoittaakseen muita kristityn töitä. Tällaisen järjestelyn kautta voitaisiin merkitä ne, jotka eivät vietä kristillistä elämää, sekä voitaisiin rangaista, parantaa ja ulossulkea Kristuksen käskyn mukaan. - - - Täällä voitaisiin myös harjoittaa kastetta ja sakramenttia puoleensa vetävällä ja yksinkertaisemmalla tavalla, ja kaiken määrääjänä olisi sana ja rakkaus. Mutta minä en voi enkä tahdo vielä järjestää sellaista seurakuntaa. SiUä minulla ei ole vielä kansaa eikä henkilöitä sitä varten. Mutta jos tulen pakotetuksi sitä tekemään, niin tahdon mielelläni tehdä, mitä voin siinä suhteessa - - -."

    Lutherilla on siis seurakunta ja kaste selvillä.

    Koska hän kuitenkin muissa kirjoituksissaan puhuu siitä, että hänkin tunsi pyhiä ja hurskaita Jumalan lapsia (niin kuin niitä luonnollisesti onkin kaikkina aikoina ollut maailmassa), ei tietenkään näitä hänen sanojaan voi ottaa kirjaimellisesti. Ja pääsyynä, miksi hän ei koskaan muodostanut seurakuntia Raamatun ohjeiden mukaan, lienee pidettävä sitä, ettei hän sittenkään voinut vapautua kansankirkkokäsityksestään, ja siihen hänet taas johti sakramenttioppi, kuvittelu uudestisyntymisestä lapsenkasteessa. Sen perusteella lopullisesti saatiin itsenäisten seurakuntien sijaan valtionkirkko, ja Luther itse asettui samalle kannalle kuin entiset pakkokirkon asianajajat. Epäröityään joitakuita vuosia hän suorastaan varoittaa koettamasta toteuttaa hänen aikaisemmin lausumiaan ajatuksia ja taistelee kiivaasti niitä vastaan, jotka kannattavat uskovaisten seurakuntayhteyttä.

    Vastoin aikaisempia käsityksiään Luther kirjoittaa v. 1532: "On kiellettyä, että jokainen seuraa omaa päätänsä ja tekee oman tahtonsa mukaan, luulee olevansa viisas ja tahtoo mestaroida ja moittia toisia." "Opin arvostelemista, sitä minä nimitän suurimmaksi ja häpeällisimmäksi ja vahingollisimmaksi paheeksi maan päällä, mistä kaikki kapinahenget ovat peräisin."

    Jo v. 1528 oli Luther saanut aikaan, että Saksin vaali ruhtinas Johan

    *) Tekijän kurs.

    96

    julkaisi ankaran lain kaikkia vastaan, jotka ostavat, myyvät tai lukevat kasteenkertojien tai sakramenttilaisten kirjoja (tarkoitetaan niitä, joilla oli sakramenttiopissa toinen käsitys kuin Lutherilla).

    Speierin valtiopäivillä v. 1529, juuri niillä, joilla evankeliset kristityt, jotka uskonpuhdistusta kannattivat, saivat nimen "protestantit", koska he panivat vastalauseen katolisen kirkon päätöksiä vastaan, säädettiin n.s. kasteenkertojia vastaan laki, jota vastaan nuo samat protestantit eivät panneet vastalausetta, vaan jonka he päinvastoin hyväksyivät. Ja tämä tapahtui samoilla valtiopäivillä, joilla evankeliset vaativat itselleen uskon ja omantunnon vapautta väittäen, että "kaikessa, mikä koskee Jumalan kirkastamista ja sielun pelastusta, on ihminen velvollinen enemmän kuulemaan Jumalaa kuin muita".

    Tässä laissa lausutaan mm. näin:

    "- - - Vaikka yleisessä laissa on määrätty, ettei kukaan, joka ennen kristillisessä järjestyksessä on kastettu, saa uudelleen eli toista kertaa mennä kasteelle eikä kukaan myöskään saa sellaista kastaa, ja vaikka etenkin keisarillisissa laeissa kuolemanrangaistuksen uhalla on kielletty niin tekemästä, - - - niin huomaamme kuitenkin päivittäin, että vastoin vanhaa juurtunutta oikeutta ja meidän määräystämme vastaan tämä vanha, monia satoja vuosia sitten kielletty ja kirottu kasteenkertojain lahko yhä enemmän ja yhä tuhoisammin puhkee esiin ja pääsee valtaan.

    Estääksemme tätä onnettomuutta ja kaikkea, mikä siitä voi seurata, ja ylläpitääksemme rauhaa ja yksimielisyyttä Pyhässä Valtakunnassa, ja samalla kukistaaksemme kaikki väittelyt ja epäilyt, jotka rangaistuksen johdosta voisivat liittyä kasteenkertomiseen, uudistamme me entiset keisarilliset lait ja myös yllä mainitun käskymme sekä käskemme, julistamme ja määräämme keisarillisen valtiutemme, tietomme ja tahtomme mukaisesti: että jokainen kasteenkertoja ja jokainen uudestikastettu, täysi-ikäinen mies tai nainen on t1wmittava ja vietävä luonnollisesta elämästä kuolemaan tulella tai miekalla tai muulla sellaisella henkilön olosuhteiden mukaan ilman edelläkäypää papillisten tuomarien inkvisitiota. Ja heidän saarnaajiaan, johtajiaan ja kapinallisiaan, jotka kuuluvat kasteenkertojain kuuluisaan paheeseen, samoin kuin niitä, jotka siitä pitävät

    -: - Rajankäyntiä kastekysymyksestä

    97

    kiinni ja jotka uudelleen lankeavat, ei suinkaan ole armahdettava, vaan heidän suhteensa on ryhdyttävä ankariin toimenpiteisiin rangaisten heitä lakimme ja määräyksemme mukaan. -- - - Me tahdomme myös, että jokaisen on annettava kastaa lapsensa kristillisen järjestyksen ja tavan mukaisesti. Mutta hän, joka tätä halveksii eikä tee sen mukaan, vaan uskoo, ettei lapsenkaste ole mitään, hän on. jos hän uskaltaa sitä jatkaa, oleva yllä mainitun lakimme määräysten alainen. - - -'''~)

    Näin oli uskonpuhdistuksen ihanaa kevättä seurannut kamala takatalvi, jota jatkui vuosisatoja. Uskonpuhdistuksen miehet kirjoittivat innoissaan kiihotuskirjoja ja kirouksia, ja valtiomahti miekalla ja hirsipuulla pani ne täytäntöön sotien "puhtaan opin" puolesta.

    V. 1532 kirjoitti Luther, ettei mikään esivalta saa suosia maassa sakramenttilaisia ja kasteenkertojia. Jokaisen alamaisen velvollisuus on ilmoittaa nurkkasaarnaajat esivallalle rangaistaviksi. He ovat muka kovakorvaisia heittiöitä, joiden perkeleellinen lahko saa kiittää helvetin henkiä olemassaolostaan.

    Vielä räikeämpi oli Melanchton, jonka kehotuksesta v. 1535 neljä kasteenkertojaa mestattiin, ja seuraavana vuonna jatkettiin samaa. Nähdessään heidän sankarillisen kuolemansa M. lausui: "Sellaista rohkeutta ei voi pitää muuna kuin kauheana perkeleellisenä paatumuksena." Luther kannattaa kuolemanrangaistusta uskkonasioissa.

    Vuodelta 1536 on vielä olemassa eräs Lutherin ja Melanchtonin allekirjoittama lausunto kasteenkertojia vastaan, jossa mm. sanotaan: ""--- -- mutta missä joku ainoastaan suosii (vääriä) opinkappaleita hengellisissä asioissa. kuten lapsenkasteesta, perisynnistä ja turhasta

    *) Vertaa tähän, mitä Luther aikaisemmin on sanonut: "Ihmissielu on iankaikkinen ja suurempi kuin kaikki, mikä on katoavaista. Sen tähden on ainoastaan iankaikkisen sanan sitä hallittava ja ohjattava. Sillä hyvin häpeällistä on Jumalan edessä, että tahdotaan hallita ihmislain ja tavaksi tulleen oikeuden nojalla." - Ja: "Ei paavilla eikä piispalla eikä kellään toisella ihmisellä ole oikeutta antaa kristitylle pienintäkään määräystä, jos se tapahtuu vastoin hänen myöntymystään. Kaikki, mikä tapahtuu toisella tavalla, tapahtuu hirmuvallan hengessä."

    98

    hajaantumisesta, niin, koska nämä opinkappaleet ovat hyvin tärkeät - - päätämme me, että näissäkin tapauksissa vastahakoiset on tapettava."* )

    Vastoin Melanchtonin kantaa, joka näiden marttyyrien kestävyydessä näki ainoastaan perkeleellistä paatumusta, oli sentään toisia, jotka näkivät asian toiselta kannalta.

    Todistuksena siitä otamme tähän erään vastalauseen, jonka evankelinen pappi Johan Odenbach Moschelnista 1528 lähetti Alzeyn tuomareille käsiteltäessä juttua kasteenkertojia vastaan.

    "Teidän tulee kurjina, tietämättöminä ja oppimattomina ihmisinä ahkeraan ja vakavasti avuksenne huutaa oikeata tuomaria ja rukoilla Häneltä Hänen jumalallista apuaan, viisauttaan ja armoaan. Silloin te ette kevytmielisesti saastuta käsiänne viattomalla verellä, joskin keisarilliset majesteetit ja kaikki maailman ruhtinaat olisivat niin käskeneet. Nämä vankiraukat eivät kasteenkertomisellaan ole niin raskaasti tehneet syntiä Jumalaa vastaan, että Hänen täytyisi tuomita heidän sielunsa kadotukseen, eivätkä he myöskään ole niin suuria rikoksia tehneet esivaltaa tai muita ihmisiä vastaan, että heitä sen tähden olisi rangaistava henkensä menettämisellä. Sillä ei oikealla kasteella enemmän kuin kasteenkertomisellakaan ole sellaista voimaa, että se voi pelastaa tai kadottaa ihmisen. Meidän täytyy antaa kasteen olla merkkinä, jonka kautta tunnustamme olevamme kristityt, kuolleet maailmalle, perkeleen viholliset, kurjia, ristiinnaulittuja ihmisiä, jotka emme etsi ajallisia, vaan iankaikkisia aarteita, jotka herkeämättä taistelemme lihaa, syntiä ja perkelettä vastaan ja vietämme kristillistä elämää.

    Teidän joukossanne, te tuomarit, ei ole monta, jotka kykenette puhumaan oikeasta tai väärästä kasteesta, ette edes sittenkään, vaikka teidät vietäisiin hirsipuuhun tai kidutuspenkille. Ei kai teitä sen tähden ole mestattava? Ei! Tätä en sano vahvistaakseni kasteenkertomista; se on hävitettävä pyhällä Raamatulla eikä pyövelin käsin. Sen tähden, rakkaat ystävät, älkää tehkö syntiä Jumalan majesteettia vastaan, jottei Jumalan viha tulisi osaksenne hirveämmällä tavalla kuin sodomalaisten ja kaikkien maan rikollisten yli. Olen nähnyt monta varasta, murhamiestä ja pahantekijää, joita vankilassa kohdeltiin armeliaammin kuin näitä raukkoja, jotka eivät ole varastaneet, polttaneet eikä pettäneet tai tehneet muita häpeällisiä tekoja, vaan ovat kaikkea sellaista vastaan, ja jotka, Jumalalle kunniaksi

    -) Kurs. meidän.

    99


    eikä kellekään vahingoksi, antavat kastaa itsensä uudestaan, mikä sentään on vähäinen hairahdus hyvien, yksinkertaisten sydänten puolelta. Kuinka te voitte tai tahdotte sydämissänne ja omissatunnoissanne tuomita, sanoa tai tunnustaa, että heidät sen tähden on mestattava tai että he ovat kadotetut? Jos te menettelisitte heidän suhteensa, kuten kristillisten tuomarien tulisi, tai jos te kykenisitte opettamaan heitä evankeliumilla, niin ei mitään pyöveliä tarvittaisi, vaan he epäilemättä alistuisivat totuuteen, ja vankila olisi riittävä rangaistus. Niin pitäisi myös teidän pappienne tekemän, kantaa heidät eksyneinä lampaina hartioillaan lammastarhaan, osoittaa heille erikoista suosiota ja veljellistä rakkautta, lohduttaa, ylläpitää ja palauttaa heidät suloisella evankelisella opilla.

    Älkää antako eksyttää itseänne tuomitsemaan näitä ihmisraukkoja niin, että he menettävät henkensä. Teidän pitäisi kauhistua tätä asiaa, kauhuissanne pitäisi teidän verta hikoilla, sillä te ette tiedä, mikä on eksytystä. Teidän täytyy kuunnella heitä, kun nämä raukat sanovat: 'Me vaadimme parempia todisteita jumalallisista kirjoituksista ja tahdomme totella teitä, jos te voitte evankeliumista osoittaa meille jotain parempaa.' Muistakaa, mikä iankaikkinen häpeä on teitä seuraava! Muistakaa, miten kansa on halveksiva ja epäilevä teitä, jos tapatte nämä raukat! Silloin on näistä sanottava: 'Katso, suurella kärsivällisyydellä, rakkaudessa ja alttiudessa ovat nämä ihmiset kuolleet, sankarillisesti ovat he maailmaa vastustaneet. Oi, jospa me eläisimme Jumalan edessä siten, kuin nämä viattomat; totuudella ei heitä voitu voittaa, väkivallalla on heitä pakotettu, he ovat Jumalan pyhiä marttyyreja!' Jokainen on sanova, että te olette langettaneet verituomion, ei kukistaaksenne kurjien kasteenkertojien eksytykset, vaan väkivallalla tukahuttaaksenne pyhän evankeliumin ja jumalallisen totuuden."

    (Kirje vaikutti sen, että tuomarit kieltäytyivät tuomitsemasta uskon asioissa, mutta korkeampi oikeus tuomitsi miehet mestattaviksi ja naiset upotettaviksi.)

    Mikä henki heitä johti?

    Ovatko lapsenkasteen kannattajat ja luterilaiset kirkonmiehet koskaan ajatelleet, kenen hyväksi puhuvat tällaiset vainot, joita Lutherin ja Melanchtonin kehotuksesta pantiin toimeen? Jos he olisivat olleet vakuuttuneita asiansa oikeudesta ja Kristuksen Hengen läpitunkemat, olisiko heidän tarvinnut ryhtyä raivoamaan tulella ja miekalla ja hirsipuulla? Mutta valtionkirkkohan onkin siinä suhteessa omituinen, että se voi sietää palvelijoiltaan ja jäseniltään mitä hyvänsä muuta opin ja elämän puolesta, mutta sitä, että joku Raamatun mukaan antaa kastaa itsensä

    100

    uskoon tultuaan, sitä se ei koskaan ole voinut eikä voi sietää, sillä se on siksi selvä vastalause kirkon perusolemusta ja koko järjestelmää vastaan.

    *

    Sveitsin uskonpuhdistuksen voimme tässä sivuuttaa. Mainitsemme ainoastaan, että siellä Zwingli, samoin kuin Saksassa Melanchton, oli alkuaan epäröivällä kannalla lapsenkasteeseen nähden, mutta asettui vuodesta 1525 saarnaamaan kasteenkertojia vastaan ollen sitä mieltä, että heidät oli mestattava keisarillisen lain mukaan. Zurichin raati, johon mm. Zwingli kuului, antoikin 1526 määräyksen, että jokainen, joka toimittaa uskovaisten kasteen, tulee mestattavaksi, ja sen mukaan meneteltiinkin. Kirkosta oli sielläkin tullut valtionkirkko, ja se tarvitsi ehdottomasti lapsenkastetta voidakseen pysyä pystyssä.

    Kalvin hyväksyi myös lapsenkasteen, vaikkakin on myönnettävä, että näillä molemmilla miehillä on kasteen merkityksestä aivan toinen käsitys kuin Lutherilla ja hänen kirkollaan. Niin kiivas oli taistelu näiden miesten välillä, että Luther suorastaan väitti perkeleen olevan aloitteentekijänä sellaiseen kasteoppiin, jota Zwingli edusti.

    Kalvin lausuu: "Koska Jeesus käskee opettamaan ennen kastamista ja tahtoo ainoastaan uskovaisia päästettäväksi kasteelle, niin näyttää siltä, kuin kaste ei olisi oikein toimitettu, jos ei usko käy edellä."

    101

    Kyllä se VERENHIMO ON SIELLÄ LUTERILAIS-KATOLISELLA PUOLELLA OLLUT AINA JA ON EDELLEEN.

    -runsas alkoholin käyttö tuhoaa aivo- ja hermosoluja?

    Äänestä

  • factatietoa kirjoitti:

    -runsas alkoholin käyttö tuhoaa aivo- ja hermosoluja?

    huonosti toimivia ne HARMAAT SOLUT?

    Toki minä sen tiesin jo kauan sitten, siksi olenkin absolutisti. Ollut yli 50 vuotta elämästäni. Kun tulin uskoon, viina jäi. Sitä suosittelen sinullekin.

    Äänestä

  • monta lapsikasteen saanutta lasta maailma on vienyt? Vankilat ovat nimittäin niitä täynnä! Puhut täyttä valheen ja eksytyksen sanomaa.

    Äänestä

  • vanha-tuttu kirjoitti:

    Tässä historiaa. KUMOA JOS PYSTYT - TAI PIDÄ MÖLYSI MAHASSASI!


    otaksuma, mutta samalla välttämätön edellytys, jos tahdotaan voida ylläpitää lapsenkastetta kovin suuresti poikkeamatta Raamatun kasteopetuksesta.

    Surullista on lukea sitä suvaitsematonta henkeä, joka vuolaana huokuu tunnustuskirjojen lehdiltä, kun siellä uudelleen ja taas uudelleen julistetaan kirousta kaikille, jotka eivät usko ja opeta samalla tavalla kuin niiden kirjoittajat. Olisi jotakin pitänyt oppia U.T:n lehdiltä, jossa tietääksemme vain kahdesti kirousta julistetaan: Gal. 1: 8 ja 1 Kor. 16: 22. Sama henki vallitsee suureksi osaksi vielä tänäänkin, kuten kirkkoherra G. E. Söderholm lausuu: "Monet papit eivät näytä paljoakaan uskovan tunnustuskirjojen pääartikkeleihin, mutta pitävät lujasti kiinni niiden kiroamisesta, jotka eivät täytä valtiokirkollisen intoilemisen mittapuuta."

    Samalla kun kastekysymys näin kiteytyi määrättyihin oppilauselmiin, tapahtui myös käytännössä sellaista, mikä saa meidät hämmästymään ja on omansa luomaan synkän varjon Lutherin oppiin ja elämään. Asia lienee monelle "luterilaisellekin" tietymätön, jonka tähden on tarpeellista sitä vähän laajemmin selostaa.

    B. Suunnanmuutos ja vaino.

    "Totuus on iankaikkinen." Tri Balthasar Hubmaier. Poltettu "uudestikastajana" Wienissä 10. 3. 1528.

    Suurenmoisella innostuksella ja ihanteellisuudella aloitti Luther taistelunsa omantunnon vapauden ja raamatullisen uskon puolesta opettaen v. 1522, että "jokaisella kristityllä on oikeus ja velvollisuus saarnata" ja että "kristillisellä seurakunnalla on oikeus ja valta arvostella kaikkea oppia.

    V. 1523 hän sanoo: "Maallisella hallituksella on lakinsa, jotka eivät ulotu kauemmaksi kuin hengen ja omaisuuden sekä ulkonaisen maallisen elämän yli. Sillä sielun yli ei Jumala voi sallia kenenkään muun kuin hänen itsensä hallita. *) Sen tähden, missä maallinen hallitus on

    *) Tekijän kurs.

    94

    kylliksi julkea säätämään lakeja sieluille, siellä se tunkeutuu Jumalan hallituksen alueelle."

    V. 1524 hän kirjoittaa: "Annettakoon heidän saarnata ahkerasti ja kenenkään estämättä niin paljon, kuin he haluavat ja ketä vastaan he tahtovat, sillä lahkoja täytyy olla olemassa - - - annettakoon heidän kohdata toisensa ja iskeä yhteen." Ja seuraavana vuonna: "Esivallan ei tule estää kansaa uskomasta tai opettamasta, mitä se tahtoo, olkoon se evankeliumia tai valhetta. Se on kylliksi, että se estää kapinan ja rauhattomuuden leviämistä."

    Hän teki siis silloin selvän eron seurakunnan ja valtion välillä, joilla kummallakin on oma alueensa. Pian tapahtui kuitenkin muutos. Kun Luther huomasi, ettei kansa ottanutkaan kokonaisuudessaan kääntyäkseen oikeaan uskoon hänen käsityksensä mukaan, hän turvautui valtiovallan apuun ja jätti 1527 kirkon korkeimman johdon maalliselle ruhtinaalle, vedoten tässä Konstantinuksen esimerkkiin. *) Tästä oli luonnollisena seurauksena suvaitsemattomuus ja pakkovalta kaikkia toisin ajattelevia kohtaan. Niinpä sattui usein, että papit ja professorit, riippuen ruhtinaan uskontunnustt1ksesta, saivat jättää virkansa toisten hyväksi, joilla oli sama uskontunnustus kuin ruhtinaalla.

    Samalla kuin Luther tällä tavoin lähti uutta valtionkirkkoa perusta maan, täytyi hänen tietysti myös luopua siitä uskonvapaudesta, jonka hyväksi hän aikaisemmin oli taisteluun noussut.

    Lutherin kirjasta "Saksalainen messu ja jumalanpalvelusjärjestys", vuodelta 1526, näkyy, miten hyvin hän näki eron valtionkirkon ja raamatullisen seurakunnan välillä. Siinä hän kirjoittaa:

    "Oikean evankelisen seurakuntajärjestyksen ei pitäisi olla niin yleinen kuin torilla kaiken kansan seassa, vaan niiden, jotka todella tahtovat olla kristittyjä ja tunnustaa evankeliumia kädellään ja suullaan,

    *) Minkälainen se palvelus oli, jonka keisari Konstantinus aikoinaan teki kristilliselle seurakunnalle, ja minkälaisen "puolustajan" seurakunta nyt oli saanut, selviää siitä, että mainittua keisaria pidettiin kristittynä, vaikka hän rakensi temppeleitä epäjumalille ja murhautti oman poikansa. Hän antoi myös piispoille oikeuden julistaa pannaan kaikki, jotka uskoivat ja opettivat toisin kuin he.

    95

    pitäisi merkityttää nimensä Ja pitää yksityisiä kokouksia esim. jossakin talossa rukoillakseen, lukeakseen, kastaakseen, *) vastaanottaakseen sakramentin ja harjoittaakseen muita kristityn töitä. Tällaisen järjestelyn kautta voitaisiin merkitä ne, jotka eivät vietä kristillistä elämää, sekä voitaisiin rangaista, parantaa ja ulossulkea Kristuksen käskyn mukaan. - - - Täällä voitaisiin myös harjoittaa kastetta ja sakramenttia puoleensa vetävällä ja yksinkertaisemmalla tavalla, ja kaiken määrääjänä olisi sana ja rakkaus. Mutta minä en voi enkä tahdo vielä järjestää sellaista seurakuntaa. SiUä minulla ei ole vielä kansaa eikä henkilöitä sitä varten. Mutta jos tulen pakotetuksi sitä tekemään, niin tahdon mielelläni tehdä, mitä voin siinä suhteessa - - -."

    Lutherilla on siis seurakunta ja kaste selvillä.

    Koska hän kuitenkin muissa kirjoituksissaan puhuu siitä, että hänkin tunsi pyhiä ja hurskaita Jumalan lapsia (niin kuin niitä luonnollisesti onkin kaikkina aikoina ollut maailmassa), ei tietenkään näitä hänen sanojaan voi ottaa kirjaimellisesti. Ja pääsyynä, miksi hän ei koskaan muodostanut seurakuntia Raamatun ohjeiden mukaan, lienee pidettävä sitä, ettei hän sittenkään voinut vapautua kansankirkkokäsityksestään, ja siihen hänet taas johti sakramenttioppi, kuvittelu uudestisyntymisestä lapsenkasteessa. Sen perusteella lopullisesti saatiin itsenäisten seurakuntien sijaan valtionkirkko, ja Luther itse asettui samalle kannalle kuin entiset pakkokirkon asianajajat. Epäröityään joitakuita vuosia hän suorastaan varoittaa koettamasta toteuttaa hänen aikaisemmin lausumiaan ajatuksia ja taistelee kiivaasti niitä vastaan, jotka kannattavat uskovaisten seurakuntayhteyttä.

    Vastoin aikaisempia käsityksiään Luther kirjoittaa v. 1532: "On kiellettyä, että jokainen seuraa omaa päätänsä ja tekee oman tahtonsa mukaan, luulee olevansa viisas ja tahtoo mestaroida ja moittia toisia." "Opin arvostelemista, sitä minä nimitän suurimmaksi ja häpeällisimmäksi ja vahingollisimmaksi paheeksi maan päällä, mistä kaikki kapinahenget ovat peräisin."

    Jo v. 1528 oli Luther saanut aikaan, että Saksin vaali ruhtinas Johan

    *) Tekijän kurs.

    96

    julkaisi ankaran lain kaikkia vastaan, jotka ostavat, myyvät tai lukevat kasteenkertojien tai sakramenttilaisten kirjoja (tarkoitetaan niitä, joilla oli sakramenttiopissa toinen käsitys kuin Lutherilla).

    Speierin valtiopäivillä v. 1529, juuri niillä, joilla evankeliset kristityt, jotka uskonpuhdistusta kannattivat, saivat nimen "protestantit", koska he panivat vastalauseen katolisen kirkon päätöksiä vastaan, säädettiin n.s. kasteenkertojia vastaan laki, jota vastaan nuo samat protestantit eivät panneet vastalausetta, vaan jonka he päinvastoin hyväksyivät. Ja tämä tapahtui samoilla valtiopäivillä, joilla evankeliset vaativat itselleen uskon ja omantunnon vapautta väittäen, että "kaikessa, mikä koskee Jumalan kirkastamista ja sielun pelastusta, on ihminen velvollinen enemmän kuulemaan Jumalaa kuin muita".

    Tässä laissa lausutaan mm. näin:

    "- - - Vaikka yleisessä laissa on määrätty, ettei kukaan, joka ennen kristillisessä järjestyksessä on kastettu, saa uudelleen eli toista kertaa mennä kasteelle eikä kukaan myöskään saa sellaista kastaa, ja vaikka etenkin keisarillisissa laeissa kuolemanrangaistuksen uhalla on kielletty niin tekemästä, - - - niin huomaamme kuitenkin päivittäin, että vastoin vanhaa juurtunutta oikeutta ja meidän määräystämme vastaan tämä vanha, monia satoja vuosia sitten kielletty ja kirottu kasteenkertojain lahko yhä enemmän ja yhä tuhoisammin puhkee esiin ja pääsee valtaan.

    Estääksemme tätä onnettomuutta ja kaikkea, mikä siitä voi seurata, ja ylläpitääksemme rauhaa ja yksimielisyyttä Pyhässä Valtakunnassa, ja samalla kukistaaksemme kaikki väittelyt ja epäilyt, jotka rangaistuksen johdosta voisivat liittyä kasteenkertomiseen, uudistamme me entiset keisarilliset lait ja myös yllä mainitun käskymme sekä käskemme, julistamme ja määräämme keisarillisen valtiutemme, tietomme ja tahtomme mukaisesti: että jokainen kasteenkertoja ja jokainen uudestikastettu, täysi-ikäinen mies tai nainen on t1wmittava ja vietävä luonnollisesta elämästä kuolemaan tulella tai miekalla tai muulla sellaisella henkilön olosuhteiden mukaan ilman edelläkäypää papillisten tuomarien inkvisitiota. Ja heidän saarnaajiaan, johtajiaan ja kapinallisiaan, jotka kuuluvat kasteenkertojain kuuluisaan paheeseen, samoin kuin niitä, jotka siitä pitävät

    -: - Rajankäyntiä kastekysymyksestä

    97

    kiinni ja jotka uudelleen lankeavat, ei suinkaan ole armahdettava, vaan heidän suhteensa on ryhdyttävä ankariin toimenpiteisiin rangaisten heitä lakimme ja määräyksemme mukaan. -- - - Me tahdomme myös, että jokaisen on annettava kastaa lapsensa kristillisen järjestyksen ja tavan mukaisesti. Mutta hän, joka tätä halveksii eikä tee sen mukaan, vaan uskoo, ettei lapsenkaste ole mitään, hän on. jos hän uskaltaa sitä jatkaa, oleva yllä mainitun lakimme määräysten alainen. - - -'''~)

    Näin oli uskonpuhdistuksen ihanaa kevättä seurannut kamala takatalvi, jota jatkui vuosisatoja. Uskonpuhdistuksen miehet kirjoittivat innoissaan kiihotuskirjoja ja kirouksia, ja valtiomahti miekalla ja hirsipuulla pani ne täytäntöön sotien "puhtaan opin" puolesta.

    V. 1532 kirjoitti Luther, ettei mikään esivalta saa suosia maassa sakramenttilaisia ja kasteenkertojia. Jokaisen alamaisen velvollisuus on ilmoittaa nurkkasaarnaajat esivallalle rangaistaviksi. He ovat muka kovakorvaisia heittiöitä, joiden perkeleellinen lahko saa kiittää helvetin henkiä olemassaolostaan.

    Vielä räikeämpi oli Melanchton, jonka kehotuksesta v. 1535 neljä kasteenkertojaa mestattiin, ja seuraavana vuonna jatkettiin samaa. Nähdessään heidän sankarillisen kuolemansa M. lausui: "Sellaista rohkeutta ei voi pitää muuna kuin kauheana perkeleellisenä paatumuksena." Luther kannattaa kuolemanrangaistusta uskkonasioissa.

    Vuodelta 1536 on vielä olemassa eräs Lutherin ja Melanchtonin allekirjoittama lausunto kasteenkertojia vastaan, jossa mm. sanotaan: ""--- -- mutta missä joku ainoastaan suosii (vääriä) opinkappaleita hengellisissä asioissa. kuten lapsenkasteesta, perisynnistä ja turhasta

    *) Vertaa tähän, mitä Luther aikaisemmin on sanonut: "Ihmissielu on iankaikkinen ja suurempi kuin kaikki, mikä on katoavaista. Sen tähden on ainoastaan iankaikkisen sanan sitä hallittava ja ohjattava. Sillä hyvin häpeällistä on Jumalan edessä, että tahdotaan hallita ihmislain ja tavaksi tulleen oikeuden nojalla." - Ja: "Ei paavilla eikä piispalla eikä kellään toisella ihmisellä ole oikeutta antaa kristitylle pienintäkään määräystä, jos se tapahtuu vastoin hänen myöntymystään. Kaikki, mikä tapahtuu toisella tavalla, tapahtuu hirmuvallan hengessä."

    98

    hajaantumisesta, niin, koska nämä opinkappaleet ovat hyvin tärkeät - - päätämme me, että näissäkin tapauksissa vastahakoiset on tapettava."* )

    Vastoin Melanchtonin kantaa, joka näiden marttyyrien kestävyydessä näki ainoastaan perkeleellistä paatumusta, oli sentään toisia, jotka näkivät asian toiselta kannalta.

    Todistuksena siitä otamme tähän erään vastalauseen, jonka evankelinen pappi Johan Odenbach Moschelnista 1528 lähetti Alzeyn tuomareille käsiteltäessä juttua kasteenkertojia vastaan.

    "Teidän tulee kurjina, tietämättöminä ja oppimattomina ihmisinä ahkeraan ja vakavasti avuksenne huutaa oikeata tuomaria ja rukoilla Häneltä Hänen jumalallista apuaan, viisauttaan ja armoaan. Silloin te ette kevytmielisesti saastuta käsiänne viattomalla verellä, joskin keisarilliset majesteetit ja kaikki maailman ruhtinaat olisivat niin käskeneet. Nämä vankiraukat eivät kasteenkertomisellaan ole niin raskaasti tehneet syntiä Jumalaa vastaan, että Hänen täytyisi tuomita heidän sielunsa kadotukseen, eivätkä he myöskään ole niin suuria rikoksia tehneet esivaltaa tai muita ihmisiä vastaan, että heitä sen tähden olisi rangaistava henkensä menettämisellä. Sillä ei oikealla kasteella enemmän kuin kasteenkertomisellakaan ole sellaista voimaa, että se voi pelastaa tai kadottaa ihmisen. Meidän täytyy antaa kasteen olla merkkinä, jonka kautta tunnustamme olevamme kristityt, kuolleet maailmalle, perkeleen viholliset, kurjia, ristiinnaulittuja ihmisiä, jotka emme etsi ajallisia, vaan iankaikkisia aarteita, jotka herkeämättä taistelemme lihaa, syntiä ja perkelettä vastaan ja vietämme kristillistä elämää.

    Teidän joukossanne, te tuomarit, ei ole monta, jotka kykenette puhumaan oikeasta tai väärästä kasteesta, ette edes sittenkään, vaikka teidät vietäisiin hirsipuuhun tai kidutuspenkille. Ei kai teitä sen tähden ole mestattava? Ei! Tätä en sano vahvistaakseni kasteenkertomista; se on hävitettävä pyhällä Raamatulla eikä pyövelin käsin. Sen tähden, rakkaat ystävät, älkää tehkö syntiä Jumalan majesteettia vastaan, jottei Jumalan viha tulisi osaksenne hirveämmällä tavalla kuin sodomalaisten ja kaikkien maan rikollisten yli. Olen nähnyt monta varasta, murhamiestä ja pahantekijää, joita vankilassa kohdeltiin armeliaammin kuin näitä raukkoja, jotka eivät ole varastaneet, polttaneet eikä pettäneet tai tehneet muita häpeällisiä tekoja, vaan ovat kaikkea sellaista vastaan, ja jotka, Jumalalle kunniaksi

    -) Kurs. meidän.

    99


    eikä kellekään vahingoksi, antavat kastaa itsensä uudestaan, mikä sentään on vähäinen hairahdus hyvien, yksinkertaisten sydänten puolelta. Kuinka te voitte tai tahdotte sydämissänne ja omissatunnoissanne tuomita, sanoa tai tunnustaa, että heidät sen tähden on mestattava tai että he ovat kadotetut? Jos te menettelisitte heidän suhteensa, kuten kristillisten tuomarien tulisi, tai jos te kykenisitte opettamaan heitä evankeliumilla, niin ei mitään pyöveliä tarvittaisi, vaan he epäilemättä alistuisivat totuuteen, ja vankila olisi riittävä rangaistus. Niin pitäisi myös teidän pappienne tekemän, kantaa heidät eksyneinä lampaina hartioillaan lammastarhaan, osoittaa heille erikoista suosiota ja veljellistä rakkautta, lohduttaa, ylläpitää ja palauttaa heidät suloisella evankelisella opilla.

    Älkää antako eksyttää itseänne tuomitsemaan näitä ihmisraukkoja niin, että he menettävät henkensä. Teidän pitäisi kauhistua tätä asiaa, kauhuissanne pitäisi teidän verta hikoilla, sillä te ette tiedä, mikä on eksytystä. Teidän täytyy kuunnella heitä, kun nämä raukat sanovat: 'Me vaadimme parempia todisteita jumalallisista kirjoituksista ja tahdomme totella teitä, jos te voitte evankeliumista osoittaa meille jotain parempaa.' Muistakaa, mikä iankaikkinen häpeä on teitä seuraava! Muistakaa, miten kansa on halveksiva ja epäilevä teitä, jos tapatte nämä raukat! Silloin on näistä sanottava: 'Katso, suurella kärsivällisyydellä, rakkaudessa ja alttiudessa ovat nämä ihmiset kuolleet, sankarillisesti ovat he maailmaa vastustaneet. Oi, jospa me eläisimme Jumalan edessä siten, kuin nämä viattomat; totuudella ei heitä voitu voittaa, väkivallalla on heitä pakotettu, he ovat Jumalan pyhiä marttyyreja!' Jokainen on sanova, että te olette langettaneet verituomion, ei kukistaaksenne kurjien kasteenkertojien eksytykset, vaan väkivallalla tukahuttaaksenne pyhän evankeliumin ja jumalallisen totuuden."

    (Kirje vaikutti sen, että tuomarit kieltäytyivät tuomitsemasta uskon asioissa, mutta korkeampi oikeus tuomitsi miehet mestattaviksi ja naiset upotettaviksi.)

    Mikä henki heitä johti?

    Ovatko lapsenkasteen kannattajat ja luterilaiset kirkonmiehet koskaan ajatelleet, kenen hyväksi puhuvat tällaiset vainot, joita Lutherin ja Melanchtonin kehotuksesta pantiin toimeen? Jos he olisivat olleet vakuuttuneita asiansa oikeudesta ja Kristuksen Hengen läpitunkemat, olisiko heidän tarvinnut ryhtyä raivoamaan tulella ja miekalla ja hirsipuulla? Mutta valtionkirkkohan onkin siinä suhteessa omituinen, että se voi sietää palvelijoiltaan ja jäseniltään mitä hyvänsä muuta opin ja elämän puolesta, mutta sitä, että joku Raamatun mukaan antaa kastaa itsensä

    100

    uskoon tultuaan, sitä se ei koskaan ole voinut eikä voi sietää, sillä se on siksi selvä vastalause kirkon perusolemusta ja koko järjestelmää vastaan.

    *

    Sveitsin uskonpuhdistuksen voimme tässä sivuuttaa. Mainitsemme ainoastaan, että siellä Zwingli, samoin kuin Saksassa Melanchton, oli alkuaan epäröivällä kannalla lapsenkasteeseen nähden, mutta asettui vuodesta 1525 saarnaamaan kasteenkertojia vastaan ollen sitä mieltä, että heidät oli mestattava keisarillisen lain mukaan. Zurichin raati, johon mm. Zwingli kuului, antoikin 1526 määräyksen, että jokainen, joka toimittaa uskovaisten kasteen, tulee mestattavaksi, ja sen mukaan meneteltiinkin. Kirkosta oli sielläkin tullut valtionkirkko, ja se tarvitsi ehdottomasti lapsenkastetta voidakseen pysyä pystyssä.

    Kalvin hyväksyi myös lapsenkasteen, vaikkakin on myönnettävä, että näillä molemmilla miehillä on kasteen merkityksestä aivan toinen käsitys kuin Lutherilla ja hänen kirkollaan. Niin kiivas oli taistelu näiden miesten välillä, että Luther suorastaan väitti perkeleen olevan aloitteentekijänä sellaiseen kasteoppiin, jota Zwingli edusti.

    Kalvin lausuu: "Koska Jeesus käskee opettamaan ennen kastamista ja tahtoo ainoastaan uskovaisia päästettäväksi kasteelle, niin näyttää siltä, kuin kaste ei olisi oikein toimitettu, jos ei usko käy edellä."

    101

    Kyllä se VERENHIMO ON SIELLÄ LUTERILAIS-KATOLISELLA PUOLELLA OLLUT AINA JA ON EDELLEEN.

    Jopa lahkohenki lykkäsi pitkän lahkopaskansa palstalle ja kyllä se haise perkeleelle joka on lahkolaisten paras ystävä.

    Lahkot tulisi poistaa euroopasta takaisin sinne missä idiootteja kasvaa.
    Tulisi saattaa vastuusen rikoksen paljoudesta mitä lahkolaisuus on maahamme, sitä turmellen ovat levittäneetkin valheittensa paljoudella.

    Lapsikastetut ovat kelvollisia johtamaan maatamme, kunhan maata johdetaan niin että esivalta on Jumalasta, mutta kun he ovat siunanneet homot, lesbot ja lahkolaiset ei esivalta voi olla muu kuin suuri rangaistus meille koska emme ole oikein opettaneet kasteen armosta.

    Äänestä

  • Kasteen kautta kirjoitti:

    Jopa lahkohenki lykkäsi pitkän lahkopaskansa palstalle ja kyllä se haise perkeleelle joka on lahkolaisten paras ystävä.

    Lahkot tulisi poistaa euroopasta takaisin sinne missä idiootteja kasvaa.
    Tulisi saattaa vastuusen rikoksen paljoudesta mitä lahkolaisuus on maahamme, sitä turmellen ovat levittäneetkin valheittensa paljoudella.

    Lapsikastetut ovat kelvollisia johtamaan maatamme, kunhan maata johdetaan niin että esivalta on Jumalasta, mutta kun he ovat siunanneet homot, lesbot ja lahkolaiset ei esivalta voi olla muu kuin suuri rangaistus meille koska emme ole oikein opettaneet kasteen armosta.

    Eipä se poju osaa muuta kuin oppi-isiensä tavoin taas passittaa minua pihalle. Kun et RAASU PARKA mitään perustelua Sanasta löydä, niin kiivailet KOVIN TYLSÄLLÄ JA RUOSTUNEELLA PUUKONNYSÄLLÄ, MITÄ MIEKAKSI LUULET JA VÄITÄT.

    En kyllä sinuna kehtaisi. Mutta sellaisia te olette. Luterilaiset...

    Äänestä

Kaltaisesi ovat vaarallisia paitsi itselleen myös ympäristölleen. Kerro suoraan lääkärille että hallusinaatiot hallitsevat ajatusmaailmaasi niin lääkettä voi löytyä ja muutaman vuoden tehokas hoitokuuri voi jopa tehdä ihmeitä. Onnea matkaan! Ja toimi enenkuin jotain traagista tapahtuu!

Äänestä
  • Eläinten ääniä on kuultu, munasilleen juoksua helluntailaisten hengessä, "herra on puhunut" joka riivattu lahkolainen siitä puhuu, ilmestyksiä, näkyjä ja kuulohavaintoja lisäksi heitä kiusaavat pakkoliikkeet ovat joka miehen riesana siellä joten tässä ei lääkäriä tarvita kun miljoonat ovat näidn todistajina.
    Lahkolaiset ovat ilmiselvästi joutunet uudstikasteessaan demonien valtaan.

    Äänestä

  • Eläinten ääniä on kuultu, munasilleen juoksua helluntailaisten hengessä, "herra on puhunut" joka riivattu lahkolainen siitä puhuu, ilmestyksiä, näkyjä ja kuulohavaintoja lisäksi heitä kiusaavat pakkoliikkeet ovat joka miehen riesana siellä joten tässä ei lääkäriä tarvita kun miljoonat ovat näidn todistajina.
    Lahkolaiset ovat ilmiselvästi joutunet uudstikasteessaan demonien valtaan.

    Äänestä

  • hieman1 kirjoitti:

    Eläinten ääniä on kuultu, munasilleen juoksua helluntailaisten hengessä, "herra on puhunut" joka riivattu lahkolainen siitä puhuu, ilmestyksiä, näkyjä ja kuulohavaintoja lisäksi heitä kiusaavat pakkoliikkeet ovat joka miehen riesana siellä joten tässä ei lääkäriä tarvita kun miljoonat ovat näidn todistajina.
    Lahkolaiset ovat ilmiselvästi joutunet uudstikasteessaan demonien valtaan.

    helluntailaisissa kokouksissa, kun tuollaisia NAURETTAVIA VALHEITA YRITÄT JÄLLEEN.

    Missä POIKARESSU OVAT VIIMEISETKIN JÄRKIKULTASI RIPPEET? - Housuissasiko, kun tuollaisia edes KEHTAAT ESITTÄÄ? Luulin tuollaisen ALAPÄÄLLÄ ajattelun olevan vain VANHASEN JA KANERVAN HEINIÄ, mutta samanlainen näyt olevan. Kanerva sentään erotettiin, mutta onko VANHASEN ASEMA entisessä uskonnollisessa puolueessaan niin vahva, ettei hänen toimillaan ole mitään väliä: ISTUU LUJASSA MATTI, KUIN TATTI LEHMÄNLÄJÄSSÄ.

    Samoin näkyvät ne riivaajat sinussa istuvan.

    Äänestä

  • vanha-tuttu kirjoitti:

    helluntailaisissa kokouksissa, kun tuollaisia NAURETTAVIA VALHEITA YRITÄT JÄLLEEN.

    Missä POIKARESSU OVAT VIIMEISETKIN JÄRKIKULTASI RIPPEET? - Housuissasiko, kun tuollaisia edes KEHTAAT ESITTÄÄ? Luulin tuollaisen ALAPÄÄLLÄ ajattelun olevan vain VANHASEN JA KANERVAN HEINIÄ, mutta samanlainen näyt olevan. Kanerva sentään erotettiin, mutta onko VANHASEN ASEMA entisessä uskonnollisessa puolueessaan niin vahva, ettei hänen toimillaan ole mitään väliä: ISTUU LUJASSA MATTI, KUIN TATTI LEHMÄNLÄJÄSSÄ.

    Samoin näkyvät ne riivaajat sinussa istuvan.

    silloin aikaa sitten kun helluntailaiset täälläpäin koettelivat uskoansa näin:
    Naiset kävelivät miesten yli, heidän ollessa lattialla pitkällään ja "tussua" vilahti yli ja tämä on tosi.

    Siellä en ollut mutta kuulin siitä kyllä ja elossa olevalta olen ottanut selvää pitääkö väite paikkansa ja väite pitää.
    Tämä helluntailaisista ja heidän alapäistään.

    Äänestä

  • Kasteen kautta kirjoitti:

    silloin aikaa sitten kun helluntailaiset täälläpäin koettelivat uskoansa näin:
    Naiset kävelivät miesten yli, heidän ollessa lattialla pitkällään ja "tussua" vilahti yli ja tämä on tosi.

    Siellä en ollut mutta kuulin siitä kyllä ja elossa olevalta olen ottanut selvää pitääkö väite paikkansa ja väite pitää.
    Tämä helluntailaisista ja heidän alapäistään.

    mutta se tarkistettiin VIRANOMAISTEN TOIMESTA. Pääministeri Matti V. ja Ilkka K. suorittivat alkuperätarkistuksen, ASIAKIRJOJA ON KYLLÄ JA NIISSÄ TODETAAN, ETTÄ NE OLIVATKIN LUTERILAIS-KATOLISIA HOMOJA, JOTKA TEKEYTYIVÄT LEPSOIKSI JA OLIVAT SIIS NÄYTELIJÖITÄ.

    Tämä luterilaisista ja HEIDÄN YLÄPÄISTÄÄN....

    Lienee sinullakin siinä VÄHÄN (ENEMMÄN) VIKAA...

    Äänestä

  • Kasteen kautta kirjoitti:

    silloin aikaa sitten kun helluntailaiset täälläpäin koettelivat uskoansa näin:
    Naiset kävelivät miesten yli, heidän ollessa lattialla pitkällään ja "tussua" vilahti yli ja tämä on tosi.

    Siellä en ollut mutta kuulin siitä kyllä ja elossa olevalta olen ottanut selvää pitääkö väite paikkansa ja väite pitää.
    Tämä helluntailaisista ja heidän alapäistään.

    joka ennenkin aina silloin kun tieto loppuu ja HÄVIÖ HÄÄMÖTTÄÄ, TURVAUTUU TUOLLAISEEN.

    Etkö osaa edes USKONTOSI PUOLESTA HÄVETÄ tuollaista ala-arvoista törkyä, mitä syydät ulos. Sinun ÄITISI EI OLE KYLLÄ ONNISTUNUT KASVATUKSESSAAN, eikä ISÄSI OLE SINUA KOSKAAN NÄKÖJÄÄN KURITTANUT. Sinusta on tullut tuollainen NULIKKA HÄIRIKKÖ. HÄPEÄ saasta!!

    Luuletko olevasi kunniaksi USKONNOLLESI - uskoa Jeesuksen opetuksiin se EI AINAKAAN OLE.

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Kasteen kautta kirjoitti:

Ei ole todellakaan muuta kauneutta minkä Jumala on luonut jotta me ihastelisimme elävän Jumalan teoista kuinka Jumalan rakkaus näkyy vauvan kastessa ja kaikki se mikä siihen sisältyy.

Jumala näin haluaa osoittaa rakkautensa vauvan kasteessa onhan vauva arvollinen Jumalan sanan kautta tulemaan uuden liiton tosi jäseneksi ja siitä Kristus meille todistaa.

Me ylistämme Jumalaa ja hänen suuria tekojaan ja me ristin kantajat olemme iässä ja armossa kasvaneet ristiämme kantaen näin ollen me juuri olemme niitä vauvoja joita lupauksen lapsiksi raamattu kutsuu ja jotka ovat puetut voimalla korkeudesta.

Lahkolaiset vihaavat lapsia heillä ei ole rakkautta eivät tunne sääliä ja surua jos joku kasteestaan heikkoudessaan on pois poikennutkin, lähteäksen isän tyköä (lapsikasteesta)vieraalle maalle tuhlaajalapsena mutta kuitenkin Isän rakkaus Jeesuksen rukous ja uskovien esirukoukset vaikuttavat sen että tuhlaajalapsi palaa kasteen armoon uskossa ja luottaen siihen sisältöön joka vakuuttaa pelastuksesta yksin armosta yksin uskosta ilman lain tekoja ja lahkolaisten eriskummallisia perkeleen tekoja.

Lahkolaiset eivät piittaa lapsista eiväthän he halua lapsia riesakseen ja vielä sanovat että jos ei kondomia käytettäisi, maailma tulisi täyteen ihmisiä, mutta miten tämä väite todistuu?

Lahkolaiset se on helluntailaiset olivat ensimmäisiä kun amigrossi ilmestyi liikkeen pimeimpiin nurkkiin ja niitä myytiin vaahdon ja saippuan ohella lahkolaisille runsaasti ja minä ajattelen että Jumala on rangaissut lahkolaisia niin että uudestikastevesi on noussut päähän ja sitä ravistaen ja niin monenlaista vammaista on syntynyt heille synnin ja tottelemattomuuden seurauksesta.
Kaiken huippuna näkyy olevan ne demoni henget mitä olemme nähneet tietokoneistamme ja tiedän että mielenterveys asemilla on potilaina runsaasti uudestikastettuja joiden liike ja energian positiivinen aktiivisuus hidastuu kunhan lääkärisetä antaa tarpeeksi pillereitä ettei pää vatkaa eikä täristä saati että ilmenee eläinten ääniä?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu