Olen aina ollut heppahullu, mutta yhtä asiaa en hevostelussa käsitä.
Miksi aina pitää kilpailla, mennä ihmeellisiä koulukiemuroita tai hypätä mitä merkillisimpiä ja korkeimpia esteitä...
Miksi aina pitää olla niin kunnianhimoinen ja pikkutarkka? Minä ainakin haluaisin vain oppia hallitsemaan hevoseni hyvin ja parhaan kyvyn mukaan ymmärtämään sitä, viettää hauskaa aikaa ja elämää sen kanssa.
Miksi ratsastuskouluissa ei opeteta ymmärtämään hevosta ja sen käytöstä vaan kummallisia koulukoukeroita ja hevosenhännän letitysohjeita? Duh!
Miksi aina pitää kilpailla, mennä ihmeellisiä koulukiemuroita tai hypätä mitä merkillisimpiä ja korkeimpia esteitä...
Miksi aina pitää olla niin kunnianhimoinen ja pikkutarkka? Minä ainakin haluaisin vain oppia hallitsemaan hevoseni hyvin ja parhaan kyvyn mukaan ymmärtämään sitä, viettää hauskaa aikaa ja elämää sen kanssa.
Miksi ratsastuskouluissa ei opeteta ymmärtämään hevosta ja sen käytöstä vaan kummallisia koulukoukeroita ja hevosenhännän letitysohjeita? Duh!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mikä onkaan mukavampaa [ mielestäni..] kuin mukavana, viieleänä kesäiltana käpötellä metsätietä pitkin, hevosen heilutellessa häntää ja katsellen kaukaisuuteen.
Käy kahlailemassa järvessä ja syö kilpaa vattuja ahnean possuhevosensa kanssa.
Palaat tallille, katselet kentällä kun joku vääntää niska hiessä koulua ja hevonen tallissa kireä.
Hieman muistellen, tuo kävi hevosensa kanssa maastossa viimeksi 3kk sitten.
Antaisi edes lomaa hevoselle.
Sama ilmiö joka harrastuksessa. Toinen haluaa harrastaa vain omaksi ilokseen, toinen tykkää kilpailemisesta. Turha sillä on päätään rasittaa, jokainen tyylillään.
Aah kuinka ihanaa onkaan tuntea kun hevonen liikkuu hyvässä tasapainossa alla, miltei moitteettomassa perään annossa. Hevonen yrittää parhaansa. Hevonen nostaa laukan miltei ajatuksen voimasta ja suuntaa kohti 130 korkeaa estettä....
Ja jälleen vain me, minä ja hevoseni, hyppäsimme valmennus tunnin korkeimman esteen. Se saattaa tietysti johtua myös siitä että käymme yksityis valmennuksessa, mutta rakkaan hevoseni hyppäämänä me kuin lensimme esteen yli ja saimme opettajalta kehuja.
Maastoon meneminen on siirtynyt jo muutaman kuukauden, kun pitää treenata kesän kisoja varten. Hevonen on kireä tallissa kun aina on niin hirveä hälinä ja meteli. Voi kumpa saisi polle pienen pienempään talliin...
Hevosella ei yksikään turpa karva sojota epäsiistin näköisesti, kaviot kiiltää juuri lakattuina ja hevonen siististi klipattuna....
*oih*
niinhän sitä ravi miehet sanoo että este ratsastuksessa on sentään vielä jotain järkeä, kun siinä kilpaillaan ajasta, mutta koulu ratsastuksessa ei ole mitään järkeä, kun siinä kilpaillaan tuomarien perseen nuolemisesta.
Ja tottahan tämä tavallaan on: Mitä hel****n järkeä on hypätä 140 cm. esteitä ja vielä kilpailla kuka tekee sen nopeimmin. Tai mitä järkeä on mennä koulurata jossa tuomarin mielipide ratkaisee. Tai laittaa hevoset juoksemaan rataa ympärit kärryt perässä, ja vielä ravia.
Ei yhtään mitään. Jotkut ihmiset nyt vain sattuu olemaan tälläisiä kunnian himoisia paskoja, jotka tahtovat olla parhaita. ja mielestäni tässä ei ole edes mitään pahaa!
ON tärkeää hallita hevosensa. SIihen mielestäni pitäisikin pyrkiä. Mutta eikä kouluratsastus ole juuri hevosen hallintaa (ainakin alue tasosta ylöspäin, yleensä *muistelee olympialaisia*). Eikä niitä 140 ratojakaan hypätä ryöstävällä hevosella, loppu tulosta en ainakaan tahtoisi nähdä.
Ok, kokemuksesta tiedän että 130 vielä pystyy hyppäämään ryöstävällä hevosella, mutta ainakaan radasta en uskoisi kenenkään selviävän (jo tuo 130 este tuntui totaaliselta tuskalta!)
Ja peräänaanossahan hevonen kulkee hallittuna ja luottaa ratsastajaan, etkös sinäkin pyri siihen? Jos sinä pyrit siihen maastossa, ylhäisessä yksinäisyydessä, niin me pyrimme siihen että mahdollisimman moni noteeraa taitomme.
Oon hoitanu hoitohevostani kuin omaani nyt viisi vuotta ( ravuria ) kilpaileminen lopetettiin viime kesänä, ku ei siitä tullu mitään kuumu liikaa ja laukkas. Ratsataessa aivan eri maata ( laiska ).Käytiin tunneilla viime kesä ja hypättiin 60cm. mutta ei siitäkään tullu oikeen mitään. Hoitoheppani ei oikein pidä muista hevosista ja yrittää potkia muita. meeppä siinä sitte kentällä ku saa kokoajan pelätä et mitähän se nyt tempasee ku joku tulee lähelle ja kun hoitoheppani on ori ni ei keskity muutenkaan kun muita hevosia on lähellä joten oon tyytynyn maasto lenkkeihin, juoksuttamiseen ja joskus käydään kentällä jos ei oo muita hevosia.oon ihan tyytyväinen siihenki.
Hevosilla on ihan luonnostaan kilpailuvietti. Se tulee ilmi esimerkiksi tarhassa ja lenkillä jos toinen hevonen porhaltaa ohi. Meillä on ollu ravureita pitkän aikaa ja niitä ei ole pakotettu juoksemaan vaan ne on tehny sitä kilpailuviettinsä takia. Ravuria ei saa juoksemaan pakottamalla! Olen opettanut paria ravuria myös ratsastukselle ja jopa kilpaillut muutamalla. Ex- hevoseni hyppäsi esteitä vain kisoissa, sillä ei paljoa muuten reenattu, käytiin vaan maastossa ja ajettiin. Aina kun tammaa laitettiin kisoihinlähtökuntoon, sen olemus muuttui. Lämmittelyssä se oli aina vähän paineissaan ja oikeen imi esteille. Itse radalla tamma hyppäsi tarkasti ja kiihdytti vauhtia ihan itsestään, korvat pystössä. Ei kisaaminen ole aina semmosta hampaat irvessä väkisin touhua (vaikka siltä se usein vaikuttaa). Hevosta ei saa pakottaa, mutta joskus on ihan hyvä vaatia jotakin. Hevoset elää kehuista, ne haluaa miellyttää ja ne tykkää tehä sitä mistä ne saa kiitosta.
Oon tosi samaa mieltä sun kans.
Mä oon kilpaillu mun hepalla mutta me kyllästyttiin siihen ja nykyään me ollaan hyviä kamuja. Lenkkeillään maastossa ja muuta.
Tosin kouluratsastus on ratsastuksen perusta...Se mun heppa on ex-ravuri.Ensin me vaan väännettiin jotain koulun tapasta mutta molemmilta lähti järki ja mä aloin menee sillä maastossa ja hyvä heppa tuli!
..opettaa ihmistä ymmärtämään hevosia..ainakaan minun mielestä. Kaikilla ei ole kykyä ymmärtää hevosta ja se näkyy, mä olen ainakin oppinut ymmärtämään hevosia ajan kanssa aina vain paremmin ja paremmin..ilman kenenkään opetusta. Hevosen ja ihmisen välinen yhteys on harvoin täydellinen mutta jos sitä ei ole ollenkaan kannattaa hieman miettiä kuuluuko koko alalle ollenkaan..
Minulla ei ole mitään vaikeuksia ymmärtää hevosia. Tarkoitin sillä opetus-jutulla etupäässä sitä, että opitaan tulkitsemaan hevosten "bodylanguagea".
Luonnollisesti kaikkea ei voi oppia muuta kuin ajan kanssa, mutta minusta olisi tärkeää että esim. ratsastuskouluissa keskityttäisiin myös hevosen tulkitsemiseen, eikä ainaiseen esim. istunnan ja ohjasotteen parantamiseen. Tärkeitä tietysti nekin, mutta mielestäni hevosta pitäisi ottaa enemmän huomioon hevosena, eikä vain harrastusvälineenä... Tutustua hevoseen, juuri tämän yksilön piirteisiin jne.
Yleensä tuollaista voi oppia vain hoitajana tai hevosenomistajana kuten minä. Ratsastuskouluajoistani tiedän, että monessa ratsastuskoulussa keskitytään vain rahan haalimiseen eikä siihen, ajattelematta maksavien asiakkaiden tai hevosten parasta.
erittäin totta!
Hevonen ei välttämättä koskaan ymmärrä ihmistä, mutta ihminen voi oppia ymmärtämään hevosta, sitä ei voi opettaa, eikä sitä voi opetella kirjoista, ymmärryksen taito on synnynnäistä!
Minua on ihmetyttänyt sama asia jo pidemmän aikaa.. Minä ainakin pyrin lähempään yhteistyöhön heppani kanssa, ilman kilpailu paineita ja stressiä.Kun aloitin hevosharrastuksen menin ratsastuskoululle jossa kävin kaksi vuotta.Siellä ei ikinä kerrottu minkä takia asioita tehdään, kaikkea pidettiin itsestään selvyytenä.Siirtyessäni yksityistallille hoitajaksi sain kokeilla itse rajojani ja oppia ymmärtämään miksi asioita tehdään niin kuin tehdään. Opin ymmärtämään hevosta.
Tohon kysymykseen jokaisella voi olla eri mielipide, mut mä oon sitä mieltä et kaikki saa kilpailla ihan niin paljon kun haluu, mut jos ei niin ei oo pakko! Useimmat hevoset itse nauttivat kilpailemisesta, kai sen itsekkin olet huomannut?
Ei kaikki oo samanlaisii ku sä!
Toisilla on tavotteita ylöspäin!
Mä ainaki tykkään kisata. siinä on jännitystä heh...en kyl kisaa kun 60 cm luokkia ja pia siirryn 80 cm luokkiin...koulua en tykkää kisata kun menen päi peetä...
Ihmisiä on monen laisia toiset tykkää kisata ja toiset ei...=)