Elämän synty

Äläkä hoe ulkoluettua kretupropagandaa.

Vahvasti tosiaan näyttää siltä, että tarpeeksi isosta pamauksesta voi ajan kanssa syntyä vaikka mitä kivaa.

Joko nallin sytytti jumala(t), tai sitten ei kukaan.

Jos jätän kuumana päivänä lasillisen vettä ulos pöydälle, niin katoaa vesi siitä kuin itsestään. Siinäkin tapauksessa joko jumala(t) käy juomassa veden, tai sitten ilmiö johtuu ihan mekanistisista luonnonlaeista. Hyviä teorioita molemmat.

harmainta haisua.

Entäs se emävalhe Jumalasta, ja sen synnytyksestä?

Kuka loi Jumalan, joka olisi meidät luonut haahahahahahahahahahaha!

Alkuräjähdyksestä puhuttaessa lienee niin että kaikki energia/materiaali on ollut puristuneena yhteen kasaan, syystä tai toisesta. Se ei ole tasapainoinen tila, vaan äärimmäinen tapaus siitä kuinka laajalle alalle kyseinen energia/materia on levittäytynyt. Kun se räjähtää, energia ja materia alkaa levittäytymään laajaempaan tilaan, ja saavuttaa jossain vaiheessa sellaisen tasapainotilan jossa energiasäteilijä (aurinko) ja sitä kiertävä avoin systeemi (maapallo) muodostavat sellaisen systeemin jossa sekä auringon antama energia että sisäinen energialähde (Maapallon 4300-asteinen rautasydän) toimii käyttövoimana kemiallisille prosesseille. Oletettavasti Maapallo ei ole tässä suhteessa mitenkään ainutlaatuinen. Vastaavia järjestelmiä on miljardien galaksien miljardeissa aurinkokunnissa varmasti todella suuri määrä vaikka niitä onkin löydetty vasta yhdestä lähimmästä tähdestä.

Kun on käytännössä loputon määrä ulkoista energiaa, merenpohjan "mustat savuttajat" rikkiä mereen syöksevät merenpohjan ja mannerlaattojen yhtymäkohdat jotka luovat elämälle tarpeellisia peruselementtejä kuten hiilivetyjä, on vain ajan kysymys että sattuma saa aikaan itsekopioituvan hiilivetypohjaisen organismin.

Kannattaa pitää mielessä että elämä ei syntynyt hetkessä, mutta voin kyllä uskoa sen syntyneen spontaanisti, ja ihan sattumalta. Miksikö? ei tarvita kuin yksi sopiva kimppu molekyylejä joilla on luonnostaan taipumus järjestyä tietyn kaltaisiksi kokonaisuuksiksi, ja näitä sopivia molekyylikimppuja syntyy ja hajoaa koko ajan, täällä meidän maapallolla, ja miljardilla muulla vastaavalla planeetalla. Käytössä on liki ääretön määrä aikaa ja energiaa, joiden seurauksena molekyylejä ja molekyylirakenteita muodostuu ja hajoaa jatkuvalla syötöllä kemian lakien määräämiä polkuja seuraillen. Se on kuin loputon lotto jossa pitää saada seitsemän kertaa peräkkäin seitsemän oikein. Ainoa kummallisuus siinä on että hävinneitä arvontoja ei ole kukaan laskemassa, mutta me olemme todisteena siitä että maapallolle sattui tälläinen onnenpotku joskus muutama miljardi vuotta sitten. Sekin on niin pitkä aika että ihmisen pää ei sitä käsitä millään. Samoin kuin avaruuden koko, ei sitä meinaa todeksi uskoa, mutta koska täällä vain ollaan niin uskottava se on.

Alkuräjähdystä ei pidä ajatella "räjähdyksenä" sinällään, vaan epätasapainoisesta tilasta alkava vastaliike tasapainoisempaan tilaan. Heilurin heilahduksen ääripää on se että punnus pysähtyy kaarensa päähän, ja vaihtaa sitten suuntaansa, kunnes se saavuttaa heilahduksen toisen ääripään, ja palaa taas toiseen suuntaan. Ei siinä tarvitse nallia sytyttää, ääripäähän päästyään harmoninen värähtelijä pysähtyy ja lähtee taas toiseen suuntaan. Ainoa avoin kysymys on: kuka pakkasi maailmankaikkeuden ensimmäisen kerran nuppineulan kokoiseen ääritilaan, josta se sitten lähti purkautumaan? Sitäpä ei kukaan tiedä.

Onko se niin hirvittävän tärkeä kysymys, kuka se alkuunpanija oli? Eikö se voisi olla vain MU, toistaiseksi tuntematon tekijä ja sillä hyvä? Uskovat eivät hyväksy tätä, vaan käyttävät välittömästi "aukkojen jumalaa" vastuksena. Aina kun tulee vastaan avoin kysymys, uskova ei jätä sitä avoimeksi, vaan siihen liimataan jumalan kuva. Sama ihmismielen reaktio joka on ollut voimassa jo alkukantaisilla luolamiehillä: tuntematon asia = jumala teki sen. Uskovilla on pakonomainen tarve elää täysin ilmatiiviissä maailmassa jossa jokainen avoin kysymys paikataan jeesusteipillä umpeen. Avoimiin kysymyksiin ei varsinaisesti vastata, mutta ne kierretään kuvittelemalla että niihin on vastattu jumala-kortilla. Maailmankaikkeus teipataan umpeen jeesuksella ja autuas älyllinen tyhjiö on valmis. Se on älyllistä epärehellisyyttä, ja siihen uskovat syyllistyvät aina hyväksymällä mielummin leikkivastauksen kuin jättämällä kysymystä avoimeksi.

Kysymykseen "Kuka sytytti nallin?" ainoa rehellinen vastaus on tämä: ei tiedetä. Minä en tiedä, sinä et tiedä, kukaan ei tiedä. Vastauksella ei itseasiassa ole mitään väliä ateistille, mutta se on oivallinen ponnahduslauta teistiseen älylliseen epärehellisyyteen, joka johtaa siihen että aletaan uskomaan ihan mitä tahansa puppua, koska kaikkien avointen kysymysten vastauksena ja syynä on aina aukkojen jumala.

sitä sinä et koskaan saa tietää :D:D:D:D rähä rähä.

miettisit mieluummin jotain oikeasti tärkeää asiaa :D:D:D:D