Monet pyörittelevät nyt mielessään vaihtoehtoja, tuleeko tuomio ja jos tulee, niin minkälainen. Myötätuntoni on teidän puolellanne, jotka oikeasti olette olleet hyvässä uskossa sinisilmäisyyttänne WinCapitassa mukana. Olen kokenut saman. Tässä en onneksi ollut mukana, mutta ilman kantapään kautta tullutta opetusta olisi sekin voinut olla mahdollista.
Valitettavasti laki ei anna armoa hölmöyden edessä. Kaikkihan eivät todellakaan olleet mukana täysin sinisilmäisinä. Tunnen joitain pidempään mukana olleita, ja muistan kuulleeni näitä töpselinvetämispuheita heidän suustaan jo ajat sitten.
Minun kohdallani opetus tuli, kun olin pitkään mukana erään yhdistyksen toiminnassa harrastuspohjalta. Toiminta jatkui vuosia, ja jossain vaiheessa tulin myöntyneeksi mukaan yhdistyksen hallitukseen. Kaikki olivat mukana talkoohengessä hyvän asian puolesta. Ainoat, jotka saivat toiminnasta palkkaa olivat työkkärin harjoittelijat, jotka tekivät lähinnä sihteerin hommia. Vihdoin viiden vuoden historian jälkeen yhdistys teki isomman mittakaavan hyväntekeväisyys kamppanjan. Kirjanpito ja kaikki rahaliikenne olivat yhden ainoan henkilön takana. Henkilö oli alunperin perustanut koko yhdistyksen. Kirjanpidossa ja rahaliikenteessä ei ollut koskaan ollut minkäänlaisia puutteita tai epäselvyyksiä. Olinhan sen vuosittain hallituksen jäsenenä katsonut läpi.
Kuinka ollakkaan tapahtuman jälkeen selvisi, että paitsi kirjanpito, myös kymmeniätuhansia euroja oli kadonnut. Yksi ainut ihminen oli päässyt niihin käsiksi, mutta koska kirjanpito oli kadonnut ei euroakaan pystytty koskaan jäljittämään. Tässä vaiheessa asia muuttuu lainsäädännön kannalta mielenkiintoiseksi.
Olin varma, ettei minulla olisi mitään hätää lain silmissä, koska en ollut euroakaan asiasta hyötynyt, en päässyt tileihin tai kirjanpitoon käsiksi, ja olin toiminut vuosia pelkästään hyväntekeväisyystarkoituksessa. Jopa todellinen syyllinen myönsi, että talouspuoli oli ollut yksin hänen vastuullaan. Oikeus kuitenkin katsoi, että kaikilla hallituksenjäsenillä oli tasapuolinen vastuu asiassa ja asiasta olisi pitänyt ottaa ajoissa selvää. Lieventävänä asianhaarana katsottiin, että minulla ei ollut mitään syytä epäillä asioiden olevan vialla, eikä suoranaista mahdollisuutta asiaa edes tarkastaa. Oikeus ei kuitenkaan katsonut, että sen tulisi vaikuttaa tuomioon.
Niin siinä sitten kävi, että palkinnoksi muutaman vuoden uurastuksesta hyvän asian eteen sain saman tuomion, kuin rahat kääntänyt kaveri. (Muutama kuukausi ehtoollista ja liiketoimintakielto päälle.) Ei paljon naurattanut. Voin kertoa, että turha kysyä mukaan mihinkään yhdistyksiin. Kaveri oli sentään paljon fiksumpi kuin minä. Sama tuomio, mutta muutama kymppitonni rahaa vaivanpalkaksi. Eihän tämä ehkä suoranaisesti asiaan liity, mutta varoituksena vain. Tuomio voi napsahtaa, vaikka mukana olisikin ollut hyvässä uskossa sinisilmäisyyttään. Suosittelisin kysäisemään ajoissa neuvoa asianajajalta.
Jaksamista kaikille liriin joutuneille. Elämä jatkuu.
Valitettavasti laki ei anna armoa hölmöyden edessä. Kaikkihan eivät todellakaan olleet mukana täysin sinisilmäisinä. Tunnen joitain pidempään mukana olleita, ja muistan kuulleeni näitä töpselinvetämispuheita heidän suustaan jo ajat sitten.
Minun kohdallani opetus tuli, kun olin pitkään mukana erään yhdistyksen toiminnassa harrastuspohjalta. Toiminta jatkui vuosia, ja jossain vaiheessa tulin myöntyneeksi mukaan yhdistyksen hallitukseen. Kaikki olivat mukana talkoohengessä hyvän asian puolesta. Ainoat, jotka saivat toiminnasta palkkaa olivat työkkärin harjoittelijat, jotka tekivät lähinnä sihteerin hommia. Vihdoin viiden vuoden historian jälkeen yhdistys teki isomman mittakaavan hyväntekeväisyys kamppanjan. Kirjanpito ja kaikki rahaliikenne olivat yhden ainoan henkilön takana. Henkilö oli alunperin perustanut koko yhdistyksen. Kirjanpidossa ja rahaliikenteessä ei ollut koskaan ollut minkäänlaisia puutteita tai epäselvyyksiä. Olinhan sen vuosittain hallituksen jäsenenä katsonut läpi.
Kuinka ollakkaan tapahtuman jälkeen selvisi, että paitsi kirjanpito, myös kymmeniätuhansia euroja oli kadonnut. Yksi ainut ihminen oli päässyt niihin käsiksi, mutta koska kirjanpito oli kadonnut ei euroakaan pystytty koskaan jäljittämään. Tässä vaiheessa asia muuttuu lainsäädännön kannalta mielenkiintoiseksi.
Olin varma, ettei minulla olisi mitään hätää lain silmissä, koska en ollut euroakaan asiasta hyötynyt, en päässyt tileihin tai kirjanpitoon käsiksi, ja olin toiminut vuosia pelkästään hyväntekeväisyystarkoituksessa. Jopa todellinen syyllinen myönsi, että talouspuoli oli ollut yksin hänen vastuullaan. Oikeus kuitenkin katsoi, että kaikilla hallituksenjäsenillä oli tasapuolinen vastuu asiassa ja asiasta olisi pitänyt ottaa ajoissa selvää. Lieventävänä asianhaarana katsottiin, että minulla ei ollut mitään syytä epäillä asioiden olevan vialla, eikä suoranaista mahdollisuutta asiaa edes tarkastaa. Oikeus ei kuitenkaan katsonut, että sen tulisi vaikuttaa tuomioon.
Niin siinä sitten kävi, että palkinnoksi muutaman vuoden uurastuksesta hyvän asian eteen sain saman tuomion, kuin rahat kääntänyt kaveri. (Muutama kuukausi ehtoollista ja liiketoimintakielto päälle.) Ei paljon naurattanut. Voin kertoa, että turha kysyä mukaan mihinkään yhdistyksiin. Kaveri oli sentään paljon fiksumpi kuin minä. Sama tuomio, mutta muutama kymppitonni rahaa vaivanpalkaksi. Eihän tämä ehkä suoranaisesti asiaan liity, mutta varoituksena vain. Tuomio voi napsahtaa, vaikka mukana olisikin ollut hyvässä uskossa sinisilmäisyyttään. Suosittelisin kysäisemään ajoissa neuvoa asianajajalta.
Jaksamista kaikille liriin joutuneille. Elämä jatkuu.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Onnistuivat keräämään 3000000€ elämä pelissä lehdellä , joka oli elämä on parasta huumetta ry aliurakoitsija. Senttiäkään nää kehvelit ei tilittänyt toimintaan ja nyt lukuisten tutkintapyyntöjen jälkeenkään asia ei edisty pasilan poliisilaitoksella. Suomi on mailman vähiten korruptunein maa , vai onko?