Minun mielstäni uskoon tulo ja Jeesuksen löytäminen elämäänsä on verrattavissa rakastumiseen.
Kukin voi katsoa ja verrata omaa aviolittoaan ja suhdettaan tähän liittoon peilikuvana suhteelleen uskovaisena oloon.
Ensi huuma;
-tekee mitä vain tuon toisen puolesta (rakkauden kohteen) on niin onnellinen. Miten voisin olla niin tyhmä, etten kertoisi kaikille tätä ihanaa tunnetta kun kerta Hän minua rakastaa.
Kaikki ja koko elämä pyörii vain Hänen rakkauden ympärillä, mitä Hän sanoo, mitä Hän käskee tekemään.
Ensimmäiset "riidat"
- nyt en taida olla samaa mieltä kaikessa Hänen kanssaan, miksi pitää tuon olla tuollainen.
Itse halusin Hänen olevan toisenlainen. Mitähän nyt. Miten saan Hänet sellaiseksi kun ajattelin vai pitäsiköhän minun muuttaa asennettani suhteessa Häneen.
-Hän kun ei tajua millään mitä tarkoitan taidan lähteä kävelemään omia teitäni tai sitten Hän lähtee ja ottaa jättää minut, apua mitä teen?
Seestyminen;
-No niin nyt tajuan pikkuhiljaa tämän rakkauden tarkoituksen. Tämä on antamista ja ottamista.
Hän ei vaadi mitään minulta enkä minä häneltä.
Näin tuntuu hyvältä.
Pysyvyys;
-Tässä on tullut elettyä nyt sovussa jo monen monta vuotta. Elämä tuntuu seesteiseltä. Hän rakastaa minua ja minä Häntä. Nyt vain yhdessä kuljemme ja odottelen tässä mitä tuleman pitää.
On turvallista ja ihanaa kulkea Hänen kanssaan tämä elämä läpi. Eikä Hän minua koskaan hylkää, enkä minä Häntä.Miksi vaihtaisi toiseen koska Hän on hyvä ja minä Hänelle hyvä. Olemme nyt oppineet ja hioneet toisemme yhteen sopiviksi.
Minä olen osa Häntä ja Hän on osa minua.
Me luotamme toisiimme.
Tämä on oma ajatukseni uskoon tulon kulusta,
kertokaakpa omianne.
Kukin voi katsoa ja verrata omaa aviolittoaan ja suhdettaan tähän liittoon peilikuvana suhteelleen uskovaisena oloon.
Ensi huuma;
-tekee mitä vain tuon toisen puolesta (rakkauden kohteen) on niin onnellinen. Miten voisin olla niin tyhmä, etten kertoisi kaikille tätä ihanaa tunnetta kun kerta Hän minua rakastaa.
Kaikki ja koko elämä pyörii vain Hänen rakkauden ympärillä, mitä Hän sanoo, mitä Hän käskee tekemään.
Ensimmäiset "riidat"
- nyt en taida olla samaa mieltä kaikessa Hänen kanssaan, miksi pitää tuon olla tuollainen.
Itse halusin Hänen olevan toisenlainen. Mitähän nyt. Miten saan Hänet sellaiseksi kun ajattelin vai pitäsiköhän minun muuttaa asennettani suhteessa Häneen.
-Hän kun ei tajua millään mitä tarkoitan taidan lähteä kävelemään omia teitäni tai sitten Hän lähtee ja ottaa jättää minut, apua mitä teen?
Seestyminen;
-No niin nyt tajuan pikkuhiljaa tämän rakkauden tarkoituksen. Tämä on antamista ja ottamista.
Hän ei vaadi mitään minulta enkä minä häneltä.
Näin tuntuu hyvältä.
Pysyvyys;
-Tässä on tullut elettyä nyt sovussa jo monen monta vuotta. Elämä tuntuu seesteiseltä. Hän rakastaa minua ja minä Häntä. Nyt vain yhdessä kuljemme ja odottelen tässä mitä tuleman pitää.
On turvallista ja ihanaa kulkea Hänen kanssaan tämä elämä läpi. Eikä Hän minua koskaan hylkää, enkä minä Häntä.Miksi vaihtaisi toiseen koska Hän on hyvä ja minä Hänelle hyvä. Olemme nyt oppineet ja hioneet toisemme yhteen sopiviksi.
Minä olen osa Häntä ja Hän on osa minua.
Me luotamme toisiimme.
Tämä on oma ajatukseni uskoon tulon kulusta,
kertokaakpa omianne.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hyvä kirjoittaja eitohon ole lisättävää juurimitään.
Oletan että kaikilla uskoontulleilla on sama tilanne.
Hienoa, että olet havainnut tämän yhtäläisyyden ihmisten välisen sekä Jumalan ja ihmisen välisen rakkauden välillä. Kun sitä alkaa miettiä ja seurata aivan joka päivä ja kaikessa, alkaa huomata aina vain uusia ja pienempiä yksityiskohtia, jotka puhuvat tuosta suhteesta. Näin Jumala pääsee avaamaan omia salaisuuksiaan ihmiselle.
Juuri tähän tarkoitukseen Jumala sääti avioliiton. Avioliitolla itsellään ei muuten olisi muuta kuin korkeintaan yhteiskunnallisen järjestyksen tarkoitus. Ihmiset eivät poikkeaisi juurikaan eläimistä ellei heillä olisi tällaisia säännösteleviä lakeja.
Mutta ihmisten rakkaus, seurustelu ja avioliitto eivät ole esikuvia ainoastaan ihmisen ja Jumalan välisestä suhteesta. Ne ovat esikuvia myös Jumalan Pojan ja tämän vaimon, seurakunnan suhteesta. Ja se onkin jo todella laaja asia. Siitä voisimme pitää jo kokonaisen tutkistelusarjan. ...
Ihanasti oivallettu vertaus. Eipä tuohon ole lisäämistä.
Iloa elämääsi !
jatkanpa minäkin tätä hymistelyä...mutta ihan totta,todella hyvä vertaus.
joskus olenn hieman kärsinyt huonoa omaatuntoa siitä,että tuo ensirakkauden "tahdon kaikille rakkauttani toitottaa"-fiilis on usein kateissa mutta tässäkin armollisin mielin ja oman luonteensa mukaisesti saa elää..vai mitä?
ja kaikki olemme Hänelle rakkaita.
Se, että itse tajusi jossain vaiheessa, että tuo "huuma" kuuluu siihen uskoon tuloon ja tämän jälkeen alkaa sitten monien kamppailujen jälkeen seesteinen levollinen kausi, helpotti sitä "uskiksena" oloa.
Ei tarvitse olla joka käänteessä hallelujah tyyppi, saa olla vain.
Kerran pelastettu on aina pelastettu.
Kerran rakastunut aina rakastunut.
Joskus vieläkin huomaan avioliitossani tulevan niitä, -ihanaa, mä rakastan tuota miestä hetkiä-.
Samalla tavalla välillä oikein herkeää "ylistämään " ja kiittämään tätä elämän antajaa Jumalaa.
On vaan niin mahottoman hyvä ja onnellinen olo.
Ja siksipä vertauksesi osuu ihan nappiin esim. kohdallani :)).
Ja onhan Kristus seurakunnan pää; niin myös mies vaimon.
Sarjassamme sinkut&eronneet uskovat..
Uskoontulo kohdallani oli faktaa. Sittemmin antauduin synnille ja elin erossa Jumalasta.
Uudistumiseni Jumalan armosta oli kohdallani voimakkaampaa kuin uskoontuloni.
Elämykselle en löydä vertaa. Se on rakastumista, antautumista, sitoutumista, omistautumista... Tahtomista toisen tahdosta. Tuntui tai ei.