Palstalla tänään ohimennen ilmi tullut anteeksipyytely on vekkuli juttu. Mikä on sen merkitys? Mitä sillä halutaan saada aikaan? Tehtyä ei saa tekemättömäksi, vaikka kuinka sanojaan asettelisi.
Kun minä olin pieni, meidän kakaroiden piti pyytää anteeksi kaverilta, jolle oli tarkoituksella tai vahingossa tehty tuhmuutta. "Anteeksi" oli taikasana, jolla sai kaltoin kohdellun kaverin paremmalle tuulelle ja/tai äidin irrottamaan otteensa korvasta.
Valtiot pyytävät joskus anteeksi muinaisia tekojaan. Anteeksipyynnön tarkoitus on siis tunnustaa julkisesti menneisyydessä tehdyt virheet. Miksi? Siksi, että saadaan jankkaaminen ja jäynänteko loppumaan ja korva irti paheksuvien valtioryhmittymien otteesta.
Julkkikset pyytävät julkisesti anteeksi tekosiaan median välityksellä. Herää kysymys, keneltä pyydetään ja kenen hommaa se anteeksi antaminen on. Doupattu urheilija pyytää anteeksi kiinnijäämistään. Valehteleva poliitikko pyytää anteeksi kiinnijäämistään. Vielä ovelammat pyytävät anteeksi sitä, että muut ovat pahoittaneet mielensä. Kun anteeksi saaminen on epätodennäköistä, vedetään esiin jeesuskortti ja annetaan sen avulla anteeksi ihan kollektiivisesti itse itselle - harva rivikristittykään alkaa naputtaa vastaan jeesusvaltille, jottei joudu itse vertailukohteeksi. (Jos joutuu nimittäin vertailukohteeksi satuolennolle, melkein varmasti häviää kuus nolla.)
Miesystäväkseni aikoinaan pyrkinyt tyyppi oli sitä mieltä, että "anteeksi" oli jonkinlainen kumoa-toiminto, jolla sai mitätöidyksi esimerkiksi jatkuvat röyhtäilyt ja inhottavammatkin kanssaihmisiä häiritsevät teot. Asiasta nousi lopulta iso riita, mutten usko tyypin tänä päivänäkään ymmärtävän, miksi häntä pidettiin vähemmän kohteliaana miehenä - hänhän sanoi joka kerran "anteeksi".
Anteeksipyynnön merkitys nykykielessä on "minä esitän nyt nöyrtyvää ja sitten tästä asiasta ei enää puhuta". Toisen osapuolen on melkeinpä pakko antaa anteeksi, koska muuten paheksunta siirtyy hänen niskoilleen: lyötyähän ei perinteisesti saisi lyödä (vaikka tämä olisi ollut se ensimmäinen lyöjä ja muodon vuoksi lyönyt sitten itseään anteeksipyynnön merkeissä).
Anteeksipyyntö on penteleen tehokas pahantekolisenssi. Sen käyttöä ei voi valvoa, koska on mahdotonta komentaa "Tarkoita sitä!" ja saada pyytäjä myös tarkoittamaan sanojaan. Sille on myös sälytetty uskonnollisia merkityksiä: sen käyttökelpoisuutta voi moninkertaistaa ymppäämällä siihen anteeksiannon (joka on vielä anteeksipyyntöäkin vekkulimpi fraasi), katumuksen ja syyllisyydentunteen. Ja mikä parasta, sitä voi käyttää sekä etu- että jälkikäteen!
Kun minä olin pieni, meidän kakaroiden piti pyytää anteeksi kaverilta, jolle oli tarkoituksella tai vahingossa tehty tuhmuutta. "Anteeksi" oli taikasana, jolla sai kaltoin kohdellun kaverin paremmalle tuulelle ja/tai äidin irrottamaan otteensa korvasta.
Valtiot pyytävät joskus anteeksi muinaisia tekojaan. Anteeksipyynnön tarkoitus on siis tunnustaa julkisesti menneisyydessä tehdyt virheet. Miksi? Siksi, että saadaan jankkaaminen ja jäynänteko loppumaan ja korva irti paheksuvien valtioryhmittymien otteesta.
Julkkikset pyytävät julkisesti anteeksi tekosiaan median välityksellä. Herää kysymys, keneltä pyydetään ja kenen hommaa se anteeksi antaminen on. Doupattu urheilija pyytää anteeksi kiinnijäämistään. Valehteleva poliitikko pyytää anteeksi kiinnijäämistään. Vielä ovelammat pyytävät anteeksi sitä, että muut ovat pahoittaneet mielensä. Kun anteeksi saaminen on epätodennäköistä, vedetään esiin jeesuskortti ja annetaan sen avulla anteeksi ihan kollektiivisesti itse itselle - harva rivikristittykään alkaa naputtaa vastaan jeesusvaltille, jottei joudu itse vertailukohteeksi. (Jos joutuu nimittäin vertailukohteeksi satuolennolle, melkein varmasti häviää kuus nolla.)
Miesystäväkseni aikoinaan pyrkinyt tyyppi oli sitä mieltä, että "anteeksi" oli jonkinlainen kumoa-toiminto, jolla sai mitätöidyksi esimerkiksi jatkuvat röyhtäilyt ja inhottavammatkin kanssaihmisiä häiritsevät teot. Asiasta nousi lopulta iso riita, mutten usko tyypin tänä päivänäkään ymmärtävän, miksi häntä pidettiin vähemmän kohteliaana miehenä - hänhän sanoi joka kerran "anteeksi".
Anteeksipyynnön merkitys nykykielessä on "minä esitän nyt nöyrtyvää ja sitten tästä asiasta ei enää puhuta". Toisen osapuolen on melkeinpä pakko antaa anteeksi, koska muuten paheksunta siirtyy hänen niskoilleen: lyötyähän ei perinteisesti saisi lyödä (vaikka tämä olisi ollut se ensimmäinen lyöjä ja muodon vuoksi lyönyt sitten itseään anteeksipyynnön merkeissä).
Anteeksipyyntö on penteleen tehokas pahantekolisenssi. Sen käyttöä ei voi valvoa, koska on mahdotonta komentaa "Tarkoita sitä!" ja saada pyytäjä myös tarkoittamaan sanojaan. Sille on myös sälytetty uskonnollisia merkityksiä: sen käyttökelpoisuutta voi moninkertaistaa ymppäämällä siihen anteeksiannon (joka on vielä anteeksipyyntöäkin vekkulimpi fraasi), katumuksen ja syyllisyydentunteen. Ja mikä parasta, sitä voi käyttää sekä etu- että jälkikäteen!
Vastaukset 10
Vanhimmat
oikein hyvä.
enpä osaa olla kuin täysin samaa mieltä :)
toimia jatkossa paremmin kuin pyydellä anteeksi.
Anteeksipyytämisen henkeen kuuluu tavallaan lupaus muutoksesta, kun taas anteeksiantamisen henkeen kuuluu usko muutokseen.
Tulkaa lapsenkaltaiseksi sanotaan Raamatussa. ANteeksiannolla puretaan jännite tällä
hiekkalaatikollamme, jos sitä pyydetään.
Aivan kuten pieni lapsi saadessaan laatikolla hiekkaa silmille, antaa anteeksi, että leikki jatkuisi ja olisi mukavaa yhdessä.
Anteeksiannssa on voimaa, mutta inflaatio iskee
vain jos siitä tulee tapa siirtää ongelmaa tuonnemmaksi. Kovaa kättä ja kuriakin on siis käytettävä.
"pahantekolisenssi", niin kai se onkin välillä. Mutta kuitenkin on tilanteita, joissa anteeksipyyntö paikallaan ja jos se on todellista katumusta eikä tyyliin, sori mutku...
Jos nyt äkkiä pyydät anteeksi sitä, että kirjoitat paremmin kuin minä, niin saatat saadakin (anteeksi).
:D
Monestihan tämä menee tässä anteeksianto- ja -pyyntökierteessä siihen, että kukaan ei enää tiedä, kenen piti ensin pyytää jotain anteeksi, vaiko kenenkään. Aivan kuten ylettömässä kohteliaisuudessa:
Isäntä vieraille: Tervetuloa matalaan vierasmajaani! (200 neliön maaseutumökki kaikilla herkuilla).
Vieras: Tässä vaatimattomat tupaantuliaisemme (pienikokoinen Picasso)
Isäntä: Voi, ei teidän olisi tarvinnut, teitähän tässä on kaivattu, eikä lahjoja. Kiitos nyt vaan kauheasti, ei kait se suinkaan satu olemaan Picasso?
Vieras: Niin, noh, kun emme nyt kertakaikkiaan keksineet mitään oikein sopivaa, kun teillä on jo vähän kaikkea...ja onhan se vain tällainen pieni maalaus.
Isäntä: Vielä kerran tervetuloa. Palan halusta näyttää teille safarilla ampumiani eläimiä takkahuoneessa..
Eli kyse on vain "tyylikkäästä" oman egon nostatustuokiosta, joka kenen tahansa ulkopuolisen silmin näyttäisi aivan hullulta ja vastenmieliseltä.
Illalla isäntä vaimolleen: Vain pienikokoinen Picasso, kuinka he kehtasivat? Saisivat pyytää anteeksi!
Kataisen show tuon Kanervan erottamisen tiimoilta oli oikein malliesimerkki, kuinka tätä peliä pelataan. Tuliko Kataiselle edes hetken aikaa mieleen, että maassa on ihan oikeasti toimeentulovaikeuksissa olevia työttömiä, kun hän vuodatti kyyneleitä Iken takia?
Ikehän ei jäänyt tyhjän päälle, vaan kansanedustajan paikalle hänelle kuuluvine kulukorvauksineen. Luulisi voivan viestitellä jatkossakin.
Nyt vasta tulin kurkkimaan kommentteja, kun koko päivä on mennyt työntekoon. Siis kirjoittamiseen. Jäi siis saamatta tyyten, pahus.
Saisipa tuosta kirjoituspuuhasta sinullekin maksaa, sen verran näppärä olet kynäsi kanssa. :)
*suoristaa selkäpanssariaan*
Sovitaan vaikka niin, että (anteeksi)saaminen ei ole ollenkaan niin tärkeää kuin saamisen pyytäminen. Pyytämättä aika harvoin saa;p
Kirjoituksistaan palkaa siis..
...
Eli siis (Korjatkaa jos ymmärsin väärin :) ) anteeksipyytäminen on täysin turhaa? Eikä sitä tarvita ollenkaan? Eli on ihan sama pyytääkö kukaan anteeksi keneltäkään? Eikös anteeksipyytämisen tarkoitus ole olla myös kohteliaisuus? Tai ehkä mä en vaan ymmärtänyt viestiä kunnolla :D
otetaan, silloin kun oikeasti kadutaan tekoa, eikä sen seurauksia/siitä kiinnijäämistä, "anteeksi"- sanan tilalle hyvin käyttökelpoinen sana "oho".
- se ei ole liian pitkä ja monimutkainen, istuu siis suomalaiselle vähäpuheiselle taavollekin.
- lipsahtaa jo nyt melko usealta ylättävässä tilanteessa, on siis todennäköisesti vilpitön reaktio.
serkkuni vietti pari vuotta sitten kesän täällä pohjoisessa ja pitkän aikaa luuli oikeasti OHO:n tarkoittavan suomeksi anteeksi. =D