Juristen ja lääkärien älykkyys

Taitaapa olla vaikea laatia älykkyystestiä joka ei suosisi sellaisia henkilöitä joilla on pitkällinen koulutus ja jotka ovat harjaantuneita henkisen työn tekemiseen.

Älykkyyden pitäisi olla selviytymiskykyä uudessa tilanteessa, sellaisessa jossa vanhoilla tiedoilla ei ole merkitystä.

En usko että kyse on merkittävästä älykkyydestä.. pikemminkin määrätietoisesta lukemisesta, ahkeruudesta, asenteesta ja päämäärätietoisuudesta. Tietenkin skarpit ihmiset hakeutuvat suuntaan jossa saa vaivata ajatuslihaksiaan enemmän. Mutta suurimmaksi osaksi kyseessä lienee ahkeruus ja asenne. Mensankin testitulokset paranevat kun päätään on harjaannuttanut sitä ennen tarpeeksi.

(nim. kaveri pääsi Mensaan rimaa hipoen tehtyään tarpeeksi aivojumppa-harjoituksia ennen testiä, hän teki niitä todella paljon ja analysoi oikeat vastaukset. Ilman treenaamista ÄO-luku olisi ollut merkittävästi pienempi eikä jäsenkorttia olisi varmasti tullut.)

Itse en testiä ole tehnyt eikä oikeastaan kiinnostakaan. Ei se raaka laskentakyky vaan miten sitä käyttää.

Mistä lähtien älykkyys on ollut sama asia kuin ÄO? Onko meillä jokin tieteellinen perustelu olettaa, että älykkyys on sama asia kuin ÄO?

Aloittaja mainitsi (tilastollisen-)tutkimuksen, jossa lääkäreiksi opiskelevien ja lakimiesten keskimääräiseksi äo:ksi oli (USAssa?) saatu 127-128.

Mitä lakimiehiin tulee (USAssakin), ovat opiskelu ja varsinaisessa työssä pärjääminen eri asioita. Olisi siten harhaista väittää, että esimerkiksi lakimiehiksi päätyisivät ihmiset, joiden äo-olisi keskimäärin 128. Keskimäärin tuon äon omaavat päätyvät monille muillekin aloille, mutta kenties USA:ssa pärjääminen sillä alalla vaatii keskimäärin kyseistä älykkyysosamäärää.

Tämä tulos ei luonnollisestikaan ole vertailukelpoinen muihin maihin sellaisenaan, koska olosuhteet ja vaatimukset työssä pärjäämiselle ovat erilaiset.

USA:n lakimies ei vertautuisi Suomessa kaikkiin lakimiehen koulutuksen saaneisiin, vaan asianajajaan.

Ihminen kääntyy pulmatilanteessa mielellään niin terveyttään kuin lakiasioitaankin koskien jonkun sellaisen puoleen, joka hänen mielestään ymmärtää ja osaa ne asiat paremmin kuin hän itse. Mitä lakiasioihin tulee, kykenee sellaisia hoitamaan kuka tahansa tiettyyn määrään asti itse. Kun on kyse suurista rahallisista summista, ei kukaan halua kääntyä itseään hölmömmän puoleen niiden suhteen. Yleensä suuriin omaisuusmassoihin pääsevät käsiksi keskimääräistä älykkäämmät yksilöt, jolloin he tarvitsevat itseään pystyvämmän neuvoa omaisuuttaan koskien. Tämä on siis se mekanismi, jolla älykkäimmät ja pystyvimmät lakimiehet (asianajajat) saavat asiakkaita ja pärjäävät hyvin.

Mitä tulee terveyden ja erityisesti sairauksien tunnistamiseen ja hoitamiseen, vaatii jo kouluttautuminen sellaiseen enemmän kuin keskimääräisellä ihmisellä on siihen korvienvälikapasiteettia. Tästä syystä korkea äo alaa opiskelevien keskuudessa ei yllätä.

Tuollaisia tutkimuksia on joka lähtöön. USAssa kai collegen päättävät voivat tehdä jonkinlaisen älykkyystestin ja sen pohjalta on selvitetty, miten eri ammatteihin aikovat pärjäävät. Jossain sellaisessa oli kosmologeiksi aikovilla suurin äo, ja sen jälkeen tulivat lääkärit, juristit ja fyysikot.