sillä joka kuuluu kirkkoon,mutta puhuu pahaa toisista,tekee syntiä(mitä se sitten onkin)ja elää muutenkin ns.Jumalan tahdon vastaisesti vai ei kirkkoon kuuluva joka ainakin yrittää elää lähimmäisiään rakastaen,kunnioittaen ja pyrkien tekemään hyviä tekoja ja kaiken lisäksi vielä rakastaa Jumalaa?
Onko pääsylippuna taivaaseen vain se,että kuulut kirkkoon,elit sitten miten tahansa?
Onko pääsylippuna taivaaseen vain se,että kuulut kirkkoon,elit sitten miten tahansa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei taivaaseen voi päästä. Sellaista ei ole
edes löytynyt. Kirkkoon kuuluva ostaa aneita "veron" maksun muodossa joten hän on
parempi ihminen elättäessään kirkkoa. Uskomukset
ovat BISNESTÄ .
Taivaaseen ei pääse kuulumalla kirkkoon eikä tekemällä hyviä tekoja. Sinne pääsee uskomalla Jeesukseen ja syntien sovitukseen ristillä.
Kuitenkin kristitylle on hyväksi olla muiden uskovien yhteydessä ja Jumala iloitsee hyvistä teoista ja rakkaudesta häneen.
Täydellinen vastaus.
Miriannalla on ollut kivoja ajatuksia eri uskontopalstoilla. Niihin on helppo yhtyä.
Olen itse miettinyt kirkkoisä Cyprianuksen lausetta "Extra ecclesiam nulla salus" - Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta.
Se pitää tietysti nähdä omassa aikahistoriallisessa perspektiivissään, vainotun kirkon tilanteessa. Silloin kirkkoon kuuluminen oli Kristukseen tunnustautumista. Voisihan se sitä olla nytkin, mutta harva taitaa niin ajatella.
Pohdin joitakin ärhäkän provokatorisia keskustelijoita, jotka rehentelevät sillä, että eivät maksa kirkolle mitään, kun saavat tarvittaessa samat ilmaispalvelut kuitenkin, ja kun taivaspaikkakaan ei sitä edellytä.
En väitä, että taivaspaikka edellyttäisi kirkon jäsenyyttä.
Mutta olen jossakin määrin huolestunut itseriittoisen ihmisen sieluntilasta. Onhan hybris (itsekorostus, itseriittoisuus, ylpeys, äärimmillään itsensä jumalaksi tekeminen) perussynniksi mainittu.
Miksi pitäisi olla muiden uskovien yhteydessä???
voiko olla uskovien yhteydessä ellei kuulu kirkkoon ja kuitenkin tekee niitä hyviä tekoja ja rakastaa edelleen Jumalaa.Onko kirkkoon kuuluminen jotenkin välttämätöntä?
on kivoja ajatuksia uskosta...
Hyvien tekojen tekeminen on mahdollista ilman uskoakin.
Uskominen lähtee synnintunnosta ja syyllisyydestä Jumalan edessä. Jumalan tuomion hyväksymisestä ja halusta päästä sovintoon Jumalan kanssa. Usko on luottamusta Jumalan armahtavaisuuteen Kristuksessa.
Ei uskova tahdo olla ilman kirkkoa ja seurakuntaa, toisten uskovien yhteyttä.
toisten seuraa,ei edes uskovien,niin kyllä kai voi silti olla ns.oikeasti uskova?
On ihmisiä jotka eivät joko pääse eri tilaisuuksiin tai eivät halua,ovat sellaisia erakkotyyppejä.Ei kai voi mikään kriteerikään olla,että kun haluaa olla rauhassa ei ole oikeasti uskossa?
En usko että kirkot ovat mikään pelastus mihinkään, etenkään kun tekevät itse Raamatun vastaisuuksia.
Uskovaisia ihmisiä on monessa paikassa ja kaikkialla.
Uskovaisten ihmisten seura on hyväksi omallekin uskolle, sillä kun 3 tai useampi kokoontuu Jumalan nimen alle, siellä hän on läsnä.
Jotenkin tuollai meni se asia Raamatussa.
Ihminen siis tarvitsee toisia uskovaisia itsensä takia ja toistensa takia. Siellä on silloin pyhä yhteys, mutta pitää olla tarkkana ,sillä jos kokoontuu Jumalan nimen alle, ei siellä silloin tehdä tahallaan Jumalan tahdon vastaisesti.
( mm. mielestäni nainen papin roolissa ei sovi uskovaiseen tapahtumaan em. asioiden takia).