Terveen miehen puhetta?
Ylipäällikön päiväkäsky
Antrea
23. helmikuuta 1918.
Kaikille Suomen ja Vienan karjalaisille.
Saapuessani Karjalan rintamalle tervehdin urhoollisia karjalaisia, jotka niin miehuullisesti ovat taistelleet Leninin roistoja ja heidän kurjia kätyreitään vastaan, miehiä vastaan, jotka Kainin merkki otsalla hyökkäävät omien veljiensä kimppuun.
Leninin hallitus, joka toisella kädellä lupasi Suomelle itsenäisyyden, on toisella lähettänyt sotaväkensä ja huligaaninsa valloittamaan, niinkuin hän itse on ilmoittanut, Suomen takaisin ja kukistamaan meikäläisen punakaartin avulla Suomen nuoren vapauden vereen.
Yhtä petollisesti ja katalasti hän koettaa nyt, kun tuntee voimamme kasvavan, ostaa kansaamme ja hieroo sen takia kauppaa Suomen kapinoitsijain kanssa, luvaten heille Vienan Karjalan, jota hänen punainen armeijansa hävittää ja ryöstää. Me tunnemme hänen lupauksiensa arvon ja olemme kyllin vahvat vapauttamme ylläpitämään ja puolustamaan veljiämme Vienan Karjalassa. Meidän ei tarvitse ottaa armonlahjana sitä maata, joka jo veren siteillä kuuluu meille, ja minä vannon sen suomalaisen talonpoikaisarmeijan nimessä, jonka ylipäällikkönä minulla on kunnia olla, etten pane miekkaani tuppeen, ennenkuin laillinen järjestys vallitsee maassa, ennenkuin kaikki linnoitukset ovat meidän käsissämme, ennenkuin viimeinen Leninin soturi ja huligaani on karkotettu niin hyvin Suomesta kuin Vienan Karjalastakin.
Luottaen oikeaan jaloon asiaamme, luottaen urhoollisiin miehiimme ja uhrautuviin naisiimme luomme me nyt mahtavan, suuren Suomen.
Mannerheim.
Ylipäällikön päiväkäsky N:o 1.
Päämaja.
1. joulukuuta 1939
Tasavallan Presidentti on 30.11.1939 nimittänyt minut Suomen puolustusvoimain ylipäälliköksi.
Suomen uljaat sotilaat!
Ryhdyn tähän tehtävään hetkellä, jolloin vuosisatainen vihollisemme jälleen hyökkää maahamme. Luottamus päällikköön on onnistumisen ensimmäinen ehto. Te tunnette minut ja minä tunnen Teidät ja tiedän, että jokainen Teistä on valmis täyttämään velvollisuutensa aina kuolemaan asti.
Tämä sota ei ole mitään muuta kuin Vapaussotamme jatkoa ja loppunäytös.
Me taistelemme kodin, uskonnon ja Isänmaan puolesta.
Mannerheim.
Ylipäällikön päiväkäsky N:o 34.
Päämaja.
14. maaliskuuta 1940.
Suomen kunniakkaan armeijan sotilaat!
Rauha on solmittu maamme ja Neuvosto-Venäjän välillä, ankara rauha, joka on Neuvosto-Venäjälle luovuttanut melkeinpä jokaisen taistelukentän, millä te olette vuodattaneet vertanne kaiken sen puolesta, mitä me pidämme kalliina ja pyhänä.
Te ette ole tahtoneet sotaa, te rakastitte rauhaa, työtä ja kehitystä, mutta teidät pakotettiin taisteluun, jossa olette tehneet suurtöitä, tekoja, jotka vuosisatoja tulevat loistamaan historian lehdillä.
Yli 15.000 teistä, jotka lähditte kentälle, ei enää näe kotejansa, ja kuinka monet ovatkaan ainiaaksi menettäneet työkykynsä. Mutta te olette myös jakaneet kovia iskuja, ja kun nyt parisataatuhatta vihollistamme lepää hangessa ja tuijottaa särkynein katsein tähtitaivaallemme, ei syy ole teidän. Te ette heitä vihanneet ja tahtoneet heille pahaa, vaan seurasitte sodan ankaraa lakia, tappaa tai kuolla itse.
Sotilaat! Olen taistellut monilla tanterilla, mutta en vielä nähnyt vertaisianne sotureita. Olen ylpeä teistä kuin olisitte omia lapsiani, yhtä ylpeä tuntureitten miehestä Pohjolassa kuin Pohjanmaan lakeuksien, Karjalan metsien, Savon kumpujen, Hämeen ja Satakunnan viljavien vainioitten, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen lauheitten lehtojen pojasta. Olen yhtä ylpeä uhrista, jonka tarjoaa köyhän majan poika siinä kuin rikaskin.
Kiitän teitä kaikkia, upseereita, aliupseereita ja miehistöä, mutta tahdon erikoisesti painostaa reserviupseerien uhrautuvaa uljuutta, heidän velvollisuudentuntoaan ja etevyyttään, millä he ovat täyttäneet tehtävän, joka ei alkuaan ollut heidän. Niinpä on heidän uhrinsa prosenttimäärältään sodan korkein, mutta se on annettu ilolla ja horjumattomalla velvollisuudentunnolla.
Kiitän upseereita esikunnassa heidän taidostaan ja uupumattomasta työstään, ja lopuksi kiitän lähimpiä apulaisiani, yleisesikunnan päällikköä ja päämajoitusmestaria, armeijan päälliköitä, armeijakuntien päälliköitä ja divisioonien komentajia, jotka usein ovat tehneet mahdottomasta mahdollisen.
Kiitän Suomen armeijaa kaikkine aselajeineen, jotka jalossa kilpailussa ovat suorittaneet sankaritekoja sodan ensi päivistä saakka. Kiitän rohkeudesta, millä se on käynyt päin monin kerroin ylivoimaista vihollista, joka on ollut varustettu osittain tuntemattominkin asein, ja sitkeydestä, millä se on pureutunut jokaiseen tuumaan kotimaan kamaraa. Yli 1500 venäläisen hyökkäysvaunun ja yli 700 pommi- ja hävittäjäkoneen hävittäminen kertoo sankaritöistä, joita usein ovat suorittaneet yksityiset miehet.
Ilolla ja ylpeydellä ajattelen Suomen lottia - heidän uhrimieltään ja uupumatonta työtään eri aloilla, mikä on vapauttanut tuhansia miehiä tulilinjoille. Heidän jalo henkensä on kannustanut ja tukenut armeijaa, jonka kiitollisuuden ja arvonannon he täysin ovat saavuttaneet.
Kunniapaikalla ovat myös sodan ankarana aikana seisoneet ne tuhannet työläiset, jotka usein vapaaehtoisina ilmahyökkäystenkin aikana ovat tehneet työtä koneittensa ääressä valmistaen armeijalle sen tarpeita, sekä ne, jotka herpaantumatta vihollisen tulessa ovat työskennelleet asemien varustamisessa. Kiitän heitä isänmaan puolesta.
Huolimatta kaikesta rohkeudesta ja uhrimielestä on hallitus ollut pakotettu tekemään rauhan kovilla ehdoilla, mikä kuitenkin on selitettävissä. Armeijamme oli pieni ja sen reservit ja kaaderit riittämättömät. Ei oltu varustauduttu sotaan suurvaltaa vastaan. Urhoollisten sotilaittemme puolustaessa rajojamme oli ylivoimaisin ponnistuksin hankittava sitä mitä puuttui. Oli rakennettava puolustuslinjoja, joita ei ollut. Oli koetettava saada apua, jota ei tullut. Oli hankittava aseita ja varusteita, aikana, jolloin kaikki maat kuumeisesti varustautuvat myrskyä vastaan, joka vyöryy yli maailman. Teidän sankaritekonne ovat herättäneet ihailua yli maiden, mutta kolme ja puoli kuukautta kestäneen sodan jälkeen olemme edelleen melkein yksin. Emme ole saaneet enempää kuin 2 vahvistettua pataljoonaa tykistöineen ja lentokoneineen ulkomaista apua rintamillemme, joilla omat miehemme taistelussa yötä päivää ilman vaihdon mahdollisuutta ovat saaneet ottaa vastaan yhä uusien vihollisvoimien hyökkäykset ponnistaen ruumiilliset ja henkiset voimansa rajattomiin asti.
Kun tämän sodan historiaa kerran laaditaan, tulee maailma tuntemaan teidän työnne!
Ilman aulista apua aseissa ja varusteissa, mitä Ruotsi ja länsivallat meille ovat antaneet, olisi tähänastinen taistelumme ollut mahdoton vihollisen lukemattomia tykkejä, hyökkäysvaunuja ja lentokoneita vastaan.
Valitettavasti ei suuriarvoista lupausta avusta, minkä länsivallat antoivat, voitu toteuttaa, kun naapurimme itsestään huolehtien kielsivät joukoilta oikeuden läpikulkuun.
16 viikon veristen taistelujen jälkeen ilman yön ja päivän lepoa seisoo armeijamme vielä tänä päivänä voittamattomana vihollisen edessä, joka hirveistä tappioistaan huolimatta vain on kasvanut lukumäärältään, eikä kotirintamammekaan, missä lukemattomat ilmahyökkäykset ovat levittäneet kuolemaa ja kauhua naisten ja lapsien keskuudessa, ole horjunut. Poltetut kaupunkimme ja raunioitetut kylämme kaukana rintaman takana, vieläpä länsirajoillamme, ovat näkyviä todisteita tämän kansan kärsimyksistä kuluneina kuukausina.
Kohtalomme on kova, kun olemme pakotetut jättämään vieraalle rodulle, jolla on toinen maailmankatsomus ja toiset siveelliset arvot, maan, jota vuosisatoja hiellä ja vaivalla olemme viljelleet. Mutta meidän on otettava kovat otteet voidaksemme siellä, mitä meillä on jäljellä, valmistaa kodin niille, jotka ovat tulleet kodittomiksi, ja paremmat toimeentulomahdollisuudet kaikille, ja meidän tulee olla kuten ennenkin valmiina puolustamaan pienempää isänmaatamme samalla päättäväisyydellä ja samoin kovin ottein, millä olemme puolustaneet jakamatonta isänmaatamme.
Meillä on ylpeä tietoisuus siitä, että meillä on historiallinen tehtävä, jonka me edelleen täytämme; länsimaisen sivistyksen suojaaminen, joka vuosisatoja on ollut meidän perintömme, mutta me tiedämme myös, että olemme viimeistä penniä myöten maksaneet velan, mikä meillä siitä länteen on ollut.
Mannerheim.
Ylipäällikön päiväkäsky N:o 1.
Päämaja.
kesäkuu 1941.
Suomen sotilaat!
Kunniakas talvisotamme päättyi katkeraan rauhaan. - Rauhanteosta huolimatta vihollisemme on pitänyt maatamme häikäilemättömien uhkailujensa ja jatkuvien kiristystensä kohteena, mikä yhdessä rikollisen kiihotustyön kanssa yksimielisyytemme murskaamiseksi on osoittanut, että vihollinen ei ollut alunperin tarkoittanutkaan rauhaa pysyväiseksi. - Tehty rauha oli vain välirauha, joka nyt on päättynyt.
Te tunnette vihollisen. Te tiedätte sen jatkuvat tarkoitusperät kotiemme, uskontomme ja Isänmaamme hävittämiseksi ja kansamme orjuuttamiseksi. Tämä sama vihollinen ja sama uhka on nyt rajoillamme. Ilman aihetta se on röyhkeästi hyökännyt rauhassa elävän kansamme kimppuun ja pudottanut pommeja eri puolille maata. Isänmaan tulevaisuus vaalii Teiltä uusia tekoja.
Kutsun Teitä kanssani pyhään sotaan kansakuntamme vihollista vastaan. Sankarivainajat nousevat kesäisten kumpujen alta jälleen rinnallemme tänään, jolloin lähdemme Suomelle turvatun tulevaisuuden tuodaksemme Saksan mahtavien sotavoimien rinnalla ja asetovereina vakain mielin ristiretkelle vihollistemme vastaan.
Aseveljet! - Seuratkaa minua vielä viimeisen kerran - nyt, kun Karjalan kansa jälleen nousee ja sarastaa Suomen uusi huomen.
Mannerheim.
Ylipäällikön päiväkäsky N:o 3.
Päämaja.
10. heinäkuuta 1941.
Vapaussodassa vuonna 1918 lausuin Suomen ja Vienan karjalaisille, etten tulisi panemaan miekkaani tuppeen ennen kuin Suomi ja Itä-Karjala olisivat vapaat. Vannoin tämän suomalaisen talonpolkaisarmeijan nimessä luottaen sen urhoollisiin miehiin ja Suomen uhrautuvaisiin naisiin.
Kaksikymmentäkolme vuotta ovat Viena ja Aunus odottaneet tämän lupauksen täyttymistä; puolitoista vuotta on Suomen Karjala kunniakkaan talvisodan jälkeen autiona odottanut aamun sarastusta.
Vapaussodan taistelijat, talvisodan maineikkaat miehet, urhoolliset sotilaani! Uusi päivä on koittanut. Karjala nousee, riveissänne marssivat sen omat pataljoonat. Karjalan vapaus ja suuri Suomi välkkyy edessämme maailmanhistoriallisten tapahtumien valtavassa vyöryssä. Suokoon kansojen kohtaloja ohjaava kaitselmus Suomen armeijan täyttää Karjalan heimolle antamani lupauksen.
Sotilaat! Se kamara, jolle astutte, on heimomme veren ja kärsimysten kyllästämää, pyhää maata. Teidän voittonne tulevat vapauttamaan Karjalan, teidän tekonne luovat Suomelle suuren, onnellisen tulevaisuuden.
Mannerheim.
Päämaja 22.9.1944
Ylipäällikön päiväkäsky
N:o 132
Suomen armeijan sotilaat!
Sota, johon kansamme joutui kolme vuotta sitten ja jossa siltä on vaadittu mitä raskaimpia uhrauksia, on päättynyt 19. p:nä syyskuuta 1944 solmittuun välirauhaan. Katkerien kokemusten jälkeen käsitämme, että tulevan elämämme edellytyksenä on saavuttaa pysyväiset luottamukselliset suhteet kaikkiin naapurikansoihimme.
Sota on Suomen kansaa kovasti koetellut. Mutta rakkautemme isiemme maahan, itsenäisyyteemme ja vapauteemme ei ole koskaan tuntenut uhrauksien rajaa.
Kiitän Teitä urhoolliset sotilaat. Te olette kokeneet paljon ja kestäneet paljon. Te olette empimättä olleet valmiit uhraamaan kaikkenne isänmaan eteen ja kestämään vaikeimmatkin koettelemukset. Miehekkään uskollisina isänmaan asialle Te sankarillisella urheudella ja uhrimielellä suorititte kovia taisteluja ja nurkumatta kestitte vuosikausiksi pitkittyneen sodan ankarat ponnistukset. Te taistelitte puutteellisin asein ja vaatimattomin varustein voimakasta ja urhoollista vastustajaa vastaan.
Suomen armeijan komentajat, upseerit, aliupseerit ja miehet! Teitä seuraa isänmaanne ikuinen kiitos ja ylipäällikkönne, vanhan soturin tinkimätön tunnustus.
Lausun myös hartaan kiitokseni Suomen naiselle, joka uskollisesti, itseään säästämättä on velvollisuutensa täyttänyt.
Kotirintama on vaatinut koko kansan äärimmäisiä ponnistuksia kaikilla työn ja elämän aloilla. Lannistumattomin voimin se on tehtävänsä suorittanut.
Liikuttunein ja kiitollisin mielin ajattelen haavoittuneita ja varsinkin invalidejamme, joista monet koko elämänsä ajan joutuvat kantamaan raskasta kuormaa.
Hartain mielin muistelen sankarivainajiamme, joiden valkeat ristit kirkkojemme kummuilla kertovat niistä, jotka antoivat suurimman uhrin.
Isänmaan nöyrä kiitos keventäköön leskien ja orpojen taakkaa.
Sotilaani! Vaikeat ajat ovat vielä edessämme. Välirauhansopimus on allekirjoitettu, sen ehdot on täytettävä. Tilanne Lapissa on tällä hetkellä vielä selvittämättä, ja joukoiltamme vaaditaan yhä samaa velvollisuudentuntoa ja päättäväisyyttä, mitä ne koko sodan aikana ovat osoittaneet.
Tietoisina siitä, että olette täyttäneet velvollisuutenne, palaatte Te vähitellen kotiinne rauhan työsaroille. Olen vakuuttunut, että tartutte näihin toimiinne samalla tarmolla, antaumuksella ja itsekurilla, jonka olen oppinut Teissä tuntemaan sotapoluillanne ja jota Teissä aina olen ihaillut. Vakaa pyrkimyksemme olkoon rauhan toimin kohottaa maamme uuteen koko kansaamme kohdistuvaan kukoistukseen vilpittömissä ja ystävällisissä suhteissa naapurimaihimme.
Jumala Suomea suojelkoon!
Puolustusvoimain ylipäällikkö
Suomen Marsalkka Mannerheim
Ylipäällikön päiväkäsky
Antrea
23. helmikuuta 1918.
Kaikille Suomen ja Vienan karjalaisille.
Saapuessani Karjalan rintamalle tervehdin urhoollisia karjalaisia, jotka niin miehuullisesti ovat taistelleet Leninin roistoja ja heidän kurjia kätyreitään vastaan, miehiä vastaan, jotka Kainin merkki otsalla hyökkäävät omien veljiensä kimppuun.
Leninin hallitus, joka toisella kädellä lupasi Suomelle itsenäisyyden, on toisella lähettänyt sotaväkensä ja huligaaninsa valloittamaan, niinkuin hän itse on ilmoittanut, Suomen takaisin ja kukistamaan meikäläisen punakaartin avulla Suomen nuoren vapauden vereen.
Yhtä petollisesti ja katalasti hän koettaa nyt, kun tuntee voimamme kasvavan, ostaa kansaamme ja hieroo sen takia kauppaa Suomen kapinoitsijain kanssa, luvaten heille Vienan Karjalan, jota hänen punainen armeijansa hävittää ja ryöstää. Me tunnemme hänen lupauksiensa arvon ja olemme kyllin vahvat vapauttamme ylläpitämään ja puolustamaan veljiämme Vienan Karjalassa. Meidän ei tarvitse ottaa armonlahjana sitä maata, joka jo veren siteillä kuuluu meille, ja minä vannon sen suomalaisen talonpoikaisarmeijan nimessä, jonka ylipäällikkönä minulla on kunnia olla, etten pane miekkaani tuppeen, ennenkuin laillinen järjestys vallitsee maassa, ennenkuin kaikki linnoitukset ovat meidän käsissämme, ennenkuin viimeinen Leninin soturi ja huligaani on karkotettu niin hyvin Suomesta kuin Vienan Karjalastakin.
Luottaen oikeaan jaloon asiaamme, luottaen urhoollisiin miehiimme ja uhrautuviin naisiimme luomme me nyt mahtavan, suuren Suomen.
Mannerheim.
Ylipäällikön päiväkäsky N:o 1.
Päämaja.
1. joulukuuta 1939
Tasavallan Presidentti on 30.11.1939 nimittänyt minut Suomen puolustusvoimain ylipäälliköksi.
Suomen uljaat sotilaat!
Ryhdyn tähän tehtävään hetkellä, jolloin vuosisatainen vihollisemme jälleen hyökkää maahamme. Luottamus päällikköön on onnistumisen ensimmäinen ehto. Te tunnette minut ja minä tunnen Teidät ja tiedän, että jokainen Teistä on valmis täyttämään velvollisuutensa aina kuolemaan asti.
Tämä sota ei ole mitään muuta kuin Vapaussotamme jatkoa ja loppunäytös.
Me taistelemme kodin, uskonnon ja Isänmaan puolesta.
Mannerheim.
Ylipäällikön päiväkäsky N:o 34.
Päämaja.
14. maaliskuuta 1940.
Suomen kunniakkaan armeijan sotilaat!
Rauha on solmittu maamme ja Neuvosto-Venäjän välillä, ankara rauha, joka on Neuvosto-Venäjälle luovuttanut melkeinpä jokaisen taistelukentän, millä te olette vuodattaneet vertanne kaiken sen puolesta, mitä me pidämme kalliina ja pyhänä.
Te ette ole tahtoneet sotaa, te rakastitte rauhaa, työtä ja kehitystä, mutta teidät pakotettiin taisteluun, jossa olette tehneet suurtöitä, tekoja, jotka vuosisatoja tulevat loistamaan historian lehdillä.
Yli 15.000 teistä, jotka lähditte kentälle, ei enää näe kotejansa, ja kuinka monet ovatkaan ainiaaksi menettäneet työkykynsä. Mutta te olette myös jakaneet kovia iskuja, ja kun nyt parisataatuhatta vihollistamme lepää hangessa ja tuijottaa särkynein katsein tähtitaivaallemme, ei syy ole teidän. Te ette heitä vihanneet ja tahtoneet heille pahaa, vaan seurasitte sodan ankaraa lakia, tappaa tai kuolla itse.
Sotilaat! Olen taistellut monilla tanterilla, mutta en vielä nähnyt vertaisianne sotureita. Olen ylpeä teistä kuin olisitte omia lapsiani, yhtä ylpeä tuntureitten miehestä Pohjolassa kuin Pohjanmaan lakeuksien, Karjalan metsien, Savon kumpujen, Hämeen ja Satakunnan viljavien vainioitten, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen lauheitten lehtojen pojasta. Olen yhtä ylpeä uhrista, jonka tarjoaa köyhän majan poika siinä kuin rikaskin.
Kiitän teitä kaikkia, upseereita, aliupseereita ja miehistöä, mutta tahdon erikoisesti painostaa reserviupseerien uhrautuvaa uljuutta, heidän velvollisuudentuntoaan ja etevyyttään, millä he ovat täyttäneet tehtävän, joka ei alkuaan ollut heidän. Niinpä on heidän uhrinsa prosenttimäärältään sodan korkein, mutta se on annettu ilolla ja horjumattomalla velvollisuudentunnolla.
Kiitän upseereita esikunnassa heidän taidostaan ja uupumattomasta työstään, ja lopuksi kiitän lähimpiä apulaisiani, yleisesikunnan päällikköä ja päämajoitusmestaria, armeijan päälliköitä, armeijakuntien päälliköitä ja divisioonien komentajia, jotka usein ovat tehneet mahdottomasta mahdollisen.
Kiitän Suomen armeijaa kaikkine aselajeineen, jotka jalossa kilpailussa ovat suorittaneet sankaritekoja sodan ensi päivistä saakka. Kiitän rohkeudesta, millä se on käynyt päin monin kerroin ylivoimaista vihollista, joka on ollut varustettu osittain tuntemattominkin asein, ja sitkeydestä, millä se on pureutunut jokaiseen tuumaan kotimaan kamaraa. Yli 1500 venäläisen hyökkäysvaunun ja yli 700 pommi- ja hävittäjäkoneen hävittäminen kertoo sankaritöistä, joita usein ovat suorittaneet yksityiset miehet.
Ilolla ja ylpeydellä ajattelen Suomen lottia - heidän uhrimieltään ja uupumatonta työtään eri aloilla, mikä on vapauttanut tuhansia miehiä tulilinjoille. Heidän jalo henkensä on kannustanut ja tukenut armeijaa, jonka kiitollisuuden ja arvonannon he täysin ovat saavuttaneet.
Kunniapaikalla ovat myös sodan ankarana aikana seisoneet ne tuhannet työläiset, jotka usein vapaaehtoisina ilmahyökkäystenkin aikana ovat tehneet työtä koneittensa ääressä valmistaen armeijalle sen tarpeita, sekä ne, jotka herpaantumatta vihollisen tulessa ovat työskennelleet asemien varustamisessa. Kiitän heitä isänmaan puolesta.
Huolimatta kaikesta rohkeudesta ja uhrimielestä on hallitus ollut pakotettu tekemään rauhan kovilla ehdoilla, mikä kuitenkin on selitettävissä. Armeijamme oli pieni ja sen reservit ja kaaderit riittämättömät. Ei oltu varustauduttu sotaan suurvaltaa vastaan. Urhoollisten sotilaittemme puolustaessa rajojamme oli ylivoimaisin ponnistuksin hankittava sitä mitä puuttui. Oli rakennettava puolustuslinjoja, joita ei ollut. Oli koetettava saada apua, jota ei tullut. Oli hankittava aseita ja varusteita, aikana, jolloin kaikki maat kuumeisesti varustautuvat myrskyä vastaan, joka vyöryy yli maailman. Teidän sankaritekonne ovat herättäneet ihailua yli maiden, mutta kolme ja puoli kuukautta kestäneen sodan jälkeen olemme edelleen melkein yksin. Emme ole saaneet enempää kuin 2 vahvistettua pataljoonaa tykistöineen ja lentokoneineen ulkomaista apua rintamillemme, joilla omat miehemme taistelussa yötä päivää ilman vaihdon mahdollisuutta ovat saaneet ottaa vastaan yhä uusien vihollisvoimien hyökkäykset ponnistaen ruumiilliset ja henkiset voimansa rajattomiin asti.
Kun tämän sodan historiaa kerran laaditaan, tulee maailma tuntemaan teidän työnne!
Ilman aulista apua aseissa ja varusteissa, mitä Ruotsi ja länsivallat meille ovat antaneet, olisi tähänastinen taistelumme ollut mahdoton vihollisen lukemattomia tykkejä, hyökkäysvaunuja ja lentokoneita vastaan.
Valitettavasti ei suuriarvoista lupausta avusta, minkä länsivallat antoivat, voitu toteuttaa, kun naapurimme itsestään huolehtien kielsivät joukoilta oikeuden läpikulkuun.
16 viikon veristen taistelujen jälkeen ilman yön ja päivän lepoa seisoo armeijamme vielä tänä päivänä voittamattomana vihollisen edessä, joka hirveistä tappioistaan huolimatta vain on kasvanut lukumäärältään, eikä kotirintamammekaan, missä lukemattomat ilmahyökkäykset ovat levittäneet kuolemaa ja kauhua naisten ja lapsien keskuudessa, ole horjunut. Poltetut kaupunkimme ja raunioitetut kylämme kaukana rintaman takana, vieläpä länsirajoillamme, ovat näkyviä todisteita tämän kansan kärsimyksistä kuluneina kuukausina.
Kohtalomme on kova, kun olemme pakotetut jättämään vieraalle rodulle, jolla on toinen maailmankatsomus ja toiset siveelliset arvot, maan, jota vuosisatoja hiellä ja vaivalla olemme viljelleet. Mutta meidän on otettava kovat otteet voidaksemme siellä, mitä meillä on jäljellä, valmistaa kodin niille, jotka ovat tulleet kodittomiksi, ja paremmat toimeentulomahdollisuudet kaikille, ja meidän tulee olla kuten ennenkin valmiina puolustamaan pienempää isänmaatamme samalla päättäväisyydellä ja samoin kovin ottein, millä olemme puolustaneet jakamatonta isänmaatamme.
Meillä on ylpeä tietoisuus siitä, että meillä on historiallinen tehtävä, jonka me edelleen täytämme; länsimaisen sivistyksen suojaaminen, joka vuosisatoja on ollut meidän perintömme, mutta me tiedämme myös, että olemme viimeistä penniä myöten maksaneet velan, mikä meillä siitä länteen on ollut.
Mannerheim.
Ylipäällikön päiväkäsky N:o 1.
Päämaja.
kesäkuu 1941.
Suomen sotilaat!
Kunniakas talvisotamme päättyi katkeraan rauhaan. - Rauhanteosta huolimatta vihollisemme on pitänyt maatamme häikäilemättömien uhkailujensa ja jatkuvien kiristystensä kohteena, mikä yhdessä rikollisen kiihotustyön kanssa yksimielisyytemme murskaamiseksi on osoittanut, että vihollinen ei ollut alunperin tarkoittanutkaan rauhaa pysyväiseksi. - Tehty rauha oli vain välirauha, joka nyt on päättynyt.
Te tunnette vihollisen. Te tiedätte sen jatkuvat tarkoitusperät kotiemme, uskontomme ja Isänmaamme hävittämiseksi ja kansamme orjuuttamiseksi. Tämä sama vihollinen ja sama uhka on nyt rajoillamme. Ilman aihetta se on röyhkeästi hyökännyt rauhassa elävän kansamme kimppuun ja pudottanut pommeja eri puolille maata. Isänmaan tulevaisuus vaalii Teiltä uusia tekoja.
Kutsun Teitä kanssani pyhään sotaan kansakuntamme vihollista vastaan. Sankarivainajat nousevat kesäisten kumpujen alta jälleen rinnallemme tänään, jolloin lähdemme Suomelle turvatun tulevaisuuden tuodaksemme Saksan mahtavien sotavoimien rinnalla ja asetovereina vakain mielin ristiretkelle vihollistemme vastaan.
Aseveljet! - Seuratkaa minua vielä viimeisen kerran - nyt, kun Karjalan kansa jälleen nousee ja sarastaa Suomen uusi huomen.
Mannerheim.
Ylipäällikön päiväkäsky N:o 3.
Päämaja.
10. heinäkuuta 1941.
Vapaussodassa vuonna 1918 lausuin Suomen ja Vienan karjalaisille, etten tulisi panemaan miekkaani tuppeen ennen kuin Suomi ja Itä-Karjala olisivat vapaat. Vannoin tämän suomalaisen talonpolkaisarmeijan nimessä luottaen sen urhoollisiin miehiin ja Suomen uhrautuvaisiin naisiin.
Kaksikymmentäkolme vuotta ovat Viena ja Aunus odottaneet tämän lupauksen täyttymistä; puolitoista vuotta on Suomen Karjala kunniakkaan talvisodan jälkeen autiona odottanut aamun sarastusta.
Vapaussodan taistelijat, talvisodan maineikkaat miehet, urhoolliset sotilaani! Uusi päivä on koittanut. Karjala nousee, riveissänne marssivat sen omat pataljoonat. Karjalan vapaus ja suuri Suomi välkkyy edessämme maailmanhistoriallisten tapahtumien valtavassa vyöryssä. Suokoon kansojen kohtaloja ohjaava kaitselmus Suomen armeijan täyttää Karjalan heimolle antamani lupauksen.
Sotilaat! Se kamara, jolle astutte, on heimomme veren ja kärsimysten kyllästämää, pyhää maata. Teidän voittonne tulevat vapauttamaan Karjalan, teidän tekonne luovat Suomelle suuren, onnellisen tulevaisuuden.
Mannerheim.
Päämaja 22.9.1944
Ylipäällikön päiväkäsky
N:o 132
Suomen armeijan sotilaat!
Sota, johon kansamme joutui kolme vuotta sitten ja jossa siltä on vaadittu mitä raskaimpia uhrauksia, on päättynyt 19. p:nä syyskuuta 1944 solmittuun välirauhaan. Katkerien kokemusten jälkeen käsitämme, että tulevan elämämme edellytyksenä on saavuttaa pysyväiset luottamukselliset suhteet kaikkiin naapurikansoihimme.
Sota on Suomen kansaa kovasti koetellut. Mutta rakkautemme isiemme maahan, itsenäisyyteemme ja vapauteemme ei ole koskaan tuntenut uhrauksien rajaa.
Kiitän Teitä urhoolliset sotilaat. Te olette kokeneet paljon ja kestäneet paljon. Te olette empimättä olleet valmiit uhraamaan kaikkenne isänmaan eteen ja kestämään vaikeimmatkin koettelemukset. Miehekkään uskollisina isänmaan asialle Te sankarillisella urheudella ja uhrimielellä suorititte kovia taisteluja ja nurkumatta kestitte vuosikausiksi pitkittyneen sodan ankarat ponnistukset. Te taistelitte puutteellisin asein ja vaatimattomin varustein voimakasta ja urhoollista vastustajaa vastaan.
Suomen armeijan komentajat, upseerit, aliupseerit ja miehet! Teitä seuraa isänmaanne ikuinen kiitos ja ylipäällikkönne, vanhan soturin tinkimätön tunnustus.
Lausun myös hartaan kiitokseni Suomen naiselle, joka uskollisesti, itseään säästämättä on velvollisuutensa täyttänyt.
Kotirintama on vaatinut koko kansan äärimmäisiä ponnistuksia kaikilla työn ja elämän aloilla. Lannistumattomin voimin se on tehtävänsä suorittanut.
Liikuttunein ja kiitollisin mielin ajattelen haavoittuneita ja varsinkin invalidejamme, joista monet koko elämänsä ajan joutuvat kantamaan raskasta kuormaa.
Hartain mielin muistelen sankarivainajiamme, joiden valkeat ristit kirkkojemme kummuilla kertovat niistä, jotka antoivat suurimman uhrin.
Isänmaan nöyrä kiitos keventäköön leskien ja orpojen taakkaa.
Sotilaani! Vaikeat ajat ovat vielä edessämme. Välirauhansopimus on allekirjoitettu, sen ehdot on täytettävä. Tilanne Lapissa on tällä hetkellä vielä selvittämättä, ja joukoiltamme vaaditaan yhä samaa velvollisuudentuntoa ja päättäväisyyttä, mitä ne koko sodan aikana ovat osoittaneet.
Tietoisina siitä, että olette täyttäneet velvollisuutenne, palaatte Te vähitellen kotiinne rauhan työsaroille. Olen vakuuttunut, että tartutte näihin toimiinne samalla tarmolla, antaumuksella ja itsekurilla, jonka olen oppinut Teissä tuntemaan sotapoluillanne ja jota Teissä aina olen ihaillut. Vakaa pyrkimyksemme olkoon rauhan toimin kohottaa maamme uuteen koko kansaamme kohdistuvaan kukoistukseen vilpittömissä ja ystävällisissä suhteissa naapurimaihimme.
Jumala Suomea suojelkoon!
Puolustusvoimain ylipäällikkö
Suomen Marsalkka Mannerheim
Vastaukset 45
Vanhimmat
helppoon kysymykseen.
Täysin terveen miehen puhetta. Harkittu sisältö, selkeä esitystapa ja ei mitään poikkeavuuksia tai ristiriitaisuuksia sisällössä.
Päiväkäskyt on luettava oman aikansa tietojen ja käsitysten valossa. Tietysti käymämme kolmen vapaussodan lopputuloksiin tyytymätön lukee ne toisin kuin isänmaalliset suomalaiset, joille käskyt on tarkoitettu.Päiväkäskyillään Mannerheim myös hyvin tietoisesti rakensi itsestään kuvaa jälkimaailmalle. Hän myös tiesi, että Isänmaan viholliset tarkoituksella tulkitsisivat niitä väärin.Sitähän nistorian mustamaalaajat ovat aina tehneet.
mutta ei riittävästi.
Jatko-Barbarossassa lähdettiin tekemään Suur-Suomea mutta pelkkä luu jäi käteen.
Eipä kuulunut jälkikäteen tuosta "Saksa voittaa varmasti" väärästä arviosta anteeksipyyntöä Mannerheimin puolelta sotainvalideille, orvoille tai leskille.
Marskin mukaan varmaankin saksalaisetkin olivat Venäjällä isänmaallisia oikeuden puolustajia. 30 miljoonaa kuollutta.
Onneksi Saksa hävisi. Suomikin taisteli omaa ja Baltian maiden itsenäisyyttä vastaan sillä Hitler ei aikonut antaa itsenäisyyttä Virolle, Latvialle tai Liettualle. Suomi oli tarkoitus myös lopulta liittää Suur-Saksan imperiumiin.
Vieläkään ei ymmärretä sitä että Saksan voitto olisi ollut Suomen loppu. Ollaan niin isänmaallisia että. Liitto Saksan kanssa oli isänmaanpetturuutta pahimmillaan.
Kenenkäs suuhun aiot istuttaa tuon "Saksa voittaa varmasti" arvion?
"Mutta tällä kertaa emme ole yksin vaan ... vertaisensa.. ja menestymisemme on varma."
Itse pääministerihän se siinä vakuuttaa että menestymisemme on varma.
Innostuinkin etsimään ko. tekstiä elävästä arkistosta tai muualta. Olen kuullut jossain historian ajankohtaisohjelmassa ko. äänitteen ihan Suomen telkkarista. Katsellaan jos löydän sen tai joku muu.
Propagandaa parhaimmillaan, goebbels kalpenee
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=3&t=22&a=342
Menestymisemme on nyt varmaa - tulee kenties noin 17 minuutin kohdalla.
Ei voi muuta sanoa kuin että Ryti ansaitsi linnatuomionsa. Menetettiin Petsamo ja Hangon tilalle vuokrattiin Porkkala. Sotakorvaukset perittäköön Rytin sun muitten sotasyyllisten jälkeläisiltä, omaisuudet pakkoulosottoon!
Kuitenkin tiedämme, että Ryti ei ollut Saksan voitosta lainkaan varma. Itse asiassa Ryti oli vakuuttunut siitä, että Saksa tulisi lopulta häviämään. Ei sitä tietenkään radiopuheessa voi sanoa... Radiopuheita täytyy aina tulkita varoen, opetus, jota esim. Ylikangas ei ole noudattanut. Hänhän esitti, että hallitus oli arvioinut länsiavun talvisodassa kaikin puolin riittäväksi, koska Tanner näin apologiapuheessaan radiossa sanoi 14.3.1940. Hallituksen istuntojen puheenvuorot ja muu materiaali kuitenkin kertoo, että hallitus oli arvioinut tilanteen täysin päinvastoin. Yksi tarkoitushakuisen radiopuheen repliikki siis on kumonnut kaiken muun luotettavan tiedon hänen mielessään.
Allekirjoitukset, sopimukset, radiopuheet ja kuulopuheet tiedetään. Mikään niistä ei pidä paikkaansa. Telkkaristakaan ei kannata katsoa uutisia, eihän siellä totuutta kuitenkaan voi sanoa. Itse Hitler oli ilmeisesti varma jo vuonna 1941 että Saksa häviää sodan Neuvostoliittoa vastaan.
jälleen kerran.
Ryti allekirjoitti Moskovan rauhan ja alueluovutukset mutta lähti silti mukaan hyökkäyssotaan naamioiden sen puolustustaisteluksi.
Saattaa silti olla että Ryti tosissaan uskoi Saksan voittoon, täytyihän Hitlerinkin uskoa Barbarossan onnistumiseen kun kerran ryhtyi siihen.
Olet liian skeptinen. Vaikka Ryti ei pitänytkään sopimuksiaan niin onneksi Stalin piti.
ollenkaan, ja SIKSI Suomi ei liittoutunutkaan Stalinin kanssa 1941, vaan Suomi uskoi enemmän Saksaan!
Oliko valinta sinun mielestäsi väärä? Mitä seuraamuksia olisi tuo "toinen valinta" tuonut muassaan?
Mä en tiedä Hitleristä, sulla on näköjään uutta tietoa. Jos et tajua, että sodassa radiopuheet ei aina vastaa puhujien ajatuksia, niin älä sitte tajua. Rytin päiväkirjasta voit lukea mitä se äijä mietti.
Ei se mitään uskonu. Älä juttele asioista mistä et mitään tiedä.
Päiväkirjat ja muistelmat ovat luotettavuudessaan tosi kyseenalaisia.
"Stalin on viiksiensä kanssa tosi söpö!"
-C.G.E. Mannerheim
Päiväkirjoja voi olla monta (?), niihin kirjoitetaan vain tietynlaista tietoa (?), ne häviävät sopivasti kunhan tuulet alkavat puhaltaa toisesta suunnasta.
Muistelmat ovat ihka hauskaa luettavaa - "en minä mutta kun ne muut!"
Eri henkilöiden muistelmia lukemalla voi saada jonkinlaisen kokonaiskuvan.
Ryti oli vapaamuurari ja hänen vaimonsa oli spiritisti. Eräs Rytin adjutanteista veti naamaansa hymyyn kun Presidentinlinnaan saapui mm. selvänäkijä Aino Kassinen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aino_Kassinen
Hyvin oli valtakunnalla pullat uunissa.
No siitä nyt on kuitenkin myös muitten todistuksia, että Ryti ei luottanu Saksan voittoon, vaan länsivaltojen. Lue vaikka Ylikangasta homofantasioittes lomaan.
Mitä sitä jossittelemaan.
Turpiin tuli, Petsamo menetettiin ja sotakorvaukset maksettiin.
Hyvä puoli oli se että ääri-isänmaalliset liikkeet kiellettiin.
Samantekevää mitä muut selittelevät pestäkseen Rytin rikokset puhtaiksi.
Ryti päästi salaa eduskunnalta saksalaiset maahamme ja pienen hallituksen sisäpiirin kanssa sopi salaisesti Suomen liittymisestä sotaan Saksan rinnalla.
No jos kerran adjutantti on hymyillyt, niin sittenhän asia on selvä... Huoh...
Samantekeväähän tuo on, sinuahan kiinnostaa vain omat harhakuvitelmasi. No, usko sitten mitä huvittaa. Eikö se Ryti muuten puhunut jotain siitä, miten maa oli taas joutunut hyökkäyksen kohteeksi? Ja kun kerran radiopuheet on aina totta (niinhän sinä sanoit), niin sittenhän myös sota oli oikeutettu. Siinä se!
on kuopattu ja haudattu. Kommunistinen Neuvostoliitto piti sisällään koko maailman saattamisen kommunismiin ja sinne mm. Suomea haluttiin niin hyvällä kuin pahallakin ja vielä aivan omien kansalaistemme syvästä halusta.
Talvisota oli myös luokkasota. Jatkosota kuten jo nimikin todistaa oli myös luokkasodan jatkosota.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Komintern
Natsit veivät rapparit Buchenwaldiin.
Siis Ryti valehteli joko aina, sillointällöin tai ei ollenkaan. Kyllähän venäläiset pommittivat Suomea, provosoituina koska saksalaiset oli päästetty maahamme, ja Ryti uskoi Saksan voittoon. Tais kertoa koko totuuden tai osatotuuden tai valehteli kummassakin.
kuopattiin ja haudattiin.
Mannerheim ja Ryti etunenässä veivät Suomea kohti osaksi Suur-Saksan valtakuntaa. Maanpetos vailla vertaa. Olisi siinä tehty etnisiä puhdistuksia ja demokratiasta ei olisi ollut tietoakaan.
Natsismin juuret piilivät ja yhä edelleen taitavat piillä yltiöisänmaallisuudessa ja rotukiihkoilussa. Näistähän nämä tämänkin palstat natsibasillit on tehty.
Joo, sä oot ainoo tässä maailmassa kuka tietää mitä Ryti ajatteli. Kaikki muut todistukset on sun harhojen rinnalla arvottomia... Hah!
olleet viemässä vaan Stalinin valloitusaikeita pelätessään, Saksa oli todella ainoa Suomen puolta pitävä valtio koko Euroopassa. Se oli Suomen vaikea valinta. Saksa antoi aseita ja ruokaa talvisodan kovia kokeneelle Suomelle.
mistään mitään, ainakin kun katselee hänen toilailujaan jälkikäteen.
Poliitikot ovat kaikki jälkiviisaita. "Mutta kun ne muut". Omat typerät valinnat selitellään parhain päin.
Ei tarvitse kuin vähän Hitleristä kertovia kirjoja selata, niin niissä paljastuu se ettei Hitler aikonut antaa Baltianmaille itsenäisyyttä. Lisäksi Hitler varoitti lähimpiä kenraaleitaan hiiskumasta asiaa suomalaisille että Suomikin tullaan liittämään Saksaan.
Mein Kampf kertoi mikä oli suunta josta elintilaa Saksalle piti hankkia.
Stalin alkoi varautua tulevaan voimainkoitokseen ja halusi siksi Leningradin suojaksi vaihtaa kompensaatiota vastaan maata Suomen kanssa. Entäpä jos saksalaiset päästettäisiin Kannakselle ja ampumaetäisyys Leningradiin olisi silloin 30 - 40 kilometriä?
Hitlerin voitto olisi ollut Baltian loppu. Hitler myös kertoi kenraaleilleen että tulevaisuudessa Suomikin liitettäisiin osaksi Suur-Saksaa mutta nyt siitä vielä piti vaieta.
Hävityn Jatko-Barbarossan jälkeen tukittiin ääri-isänmaallisten suut ja rakentaminen ja rauhan aika alkoi Stalinin Neuvostoliiton kanssa.
Kalliit oli kuitenkin laulujen lunnaat.
Sinä et ole edes jälkiviisas. Helppoahan se tietenkin on jälkikäteen katsomosta huudella. Mutta kun itse olisi pitänyt siihen aikaan päätöksiä tehdä, niin itku olisi sinulta varmasti päässyt ja paskat housuun.
Sori, puhuin paskaa, ei Ryti tietenkään Saksan voittoon uskonu. Höpisin vahingossa kommunistipropagandaa, mikä lie mielenhäiriö tullu...
"Stalin alkoi varautua tulevaan voimainkoitokseen ja halusi siksi Leningradin suojaksi vaihtaa kompensaatiota vastaan maata Suomen kanssa"
Älä nyt enää satuihin usko johan joulupukikin tietää
mitä Stalin suunnitteli Suomen päänmenoksi.
Stalin tosiaan toivoi vain aluevaihtoja Suomen kanssa. Syntyvässä suursodassa hän odotti Suomen pysyvän puolueettomana.
Kaksi kertaa oli puna-armeijalla mahdollisuus vallata Suomi. Vain ääri-isänmaalliset liikkeet lopettamalla ja suostumalla muihinkin rauhanehtoihin Suomi pysyi lähes miehittämättömänä ja pystyimme luomaan hyvät suhteet Neuvostoliittoon.
http://www.youtube.com/watch?v=6WipJrWm1Qk
puran
Mein Kampf:ssa sanotaan ja mitä sanotaan. Tuossa on kyseinen teos suomen kielelle käännettynä:
http://www.abbc.net/historia/hitler/mkampf/fin/index.htm
Mein Kampf:ssa sanotaan ja mitä sanotaan. Tuossa on kyseinen teos suomen kielelle käännettynä:
http://www.abbc.net/historia/hitler/mkampf/fin/index.htm
Koosteesi on aika hyvä. Nykyään Murha-Kustaa olisi sotarikollinen.
Lisää tuohon vielä Mannerheimin antama Ammutaan paikalla -käsky verenhimoiselle valkoiselle lahtarikaartille, niin kokoelmasi on vieläkin parempi.
25. helmikuuta 1918 kenraali Mannerheim allekirjoitti niin sanotun "ammutaan paikalla" -ohjeen, jonka tutkija Aapo Roselius on arvioinut avanneen oven "mittaville teloituksille". Siinä vaadittiin mm. , että henkilöt, jotka tavattiin armeijan selustassa vahingoittamassa valkoisen armeijan toimintaa, ammuttaisiin paikalla. Nykyään vastaavan käskyn antaja joutuisi Haagin sotarikostuomioistuimeen. Päämajan teloituksille antamat ohjeet olivat hyvin väljät, ja valkoisen armeijan johto puuttui niin sanottuun valkoiseen terroriin hyvin vähän.
Tästä oli seurauksena mm. se, että Sotasurmat-projektissa on todettu 7 370:n henkilön tulleen ammutuksi, teloitetuksi ja murhatuksi. Tämän lisäksi 1 767 henkilöä on kadonnut sisällissodan aikana ja vielä yli 11 000 henkilöä on menettänyt henkensä valkoisten ylläpitämillä vankileireillä.
Niin mikä oli pointtisi?
Arvostelet lähinnä laillisen valkoisen armejan tapaa sotia etkä mitään muuta.
Kerro kuinka kapina olisi oikein lopetettu?
Vain 30,000 punaisen kapinastahan
kärsi ja kärsi niin saatanasti, koko Suomen 3,5 miljoonainen kansa.
Punaisten vallankumous ei koskaan saanut massoja liikkeelle, eikä tukijoita työväestönkään keskuudessa liiemmin ollut!
SDP kapinapuolue sai 1917 vaaleissa 460,000 ääntä.
Kapinaan nousi aseellisesti vain 30,000 sekopäätä.
Leniinin toimittamia asetia olisi ollut kyllä ainakin 100,000 typerykselle.
Kapinassa mukana olijoita mm. viranpuolesta, maksusta "se oli kympin päivä" tai jopa pakoitettuna oli sitten n.40,000.
Asia on muuten niin että kun kansa nousee kapinaan niin kansa voittaa aina!
>Arvostelet lähinnä laillisen valkoisen armejan tapaa sotia etkä mitään muuta<
Suomen itsenäistymistä seurannut sisällissota on eräs verisimmistä sodista kautta maailmanhistorian. Suhteessa väestömäärään Suomessa murhattiin todella kiivaaseen tahtiin ja tehtiin etnistä puhdistusta.
Kaiken huipuksi nuo inhat lahtarit armahdettiin kaikista murharikoksistaan oikein lain turvin 1918 joulukuussa.
Punaisia ei armahdettu enenkuin oli jo liian myöhäistä monen osalta. Tahallaan tapettiin nälkään ja tauteihin moninverroin lisää ihmisiä.
Mannerheim oli ennen kaikkea lahtareiden päällikkö. Hän kutsui ruotsalaiset suorittamaan puhdistuksia Suomeen ja tästä saatiin näyttöä etenkin Tampereella.
Ruotsalaisten suorittama Tampereen etninen puhdistus nostaa käsityksemme naapurimme sivistystasosta ihan uusiin sfääreihin.
Dokumenttiprojekti esitti Ruotsalainen prikaati ohjelman 29.1.2008 telkkarissa.
Sisällissodassa 1918 valkoisten puolella taisteli myös ruotsalainen prikaati. Nimi oli vääristelevä sillä vahvuus oli vajaan pataljoonan luokkaa, noin 300. Sen joukons otatie oli lyhyt ja todella verinen. Tampereessa tuo joukko murhasi reilusti yli 1000 ihmistä taisteluiden jälkeen tuorittamissaan hurmejuhlissa.
Tekijät Tapani Itäranta ja Robert Alftan
Vähän väliä on pullahtanut työväenliikkeen edustajien muistelmissa pintaan se, että jopa Natsi-Saksan keskitysleirit olisivat saaneet esikuvansa Suomen keskitysleireistä vuodelta 1918. Pelkästään nälkään kuolleitahan noilla leireillä taisi olla noin 12 000.
De facto, de jure.
Paljon poltettiin arkistoista asiapapereita ennen välirauhaa 1944 jotka liittivät Suomen, de jure, Hitlerin Saksan liittolaiseksi.
Ilmeisesti Suomen Sudenpentujen (saks. "Wulfkids") käsikirja on poltettu ja kirjallista tietoa Hitlerin oppi-isien ja esikuvien tekemistä leiriohjeistuksista ei löydy.
Tutkimus on käytännössä yksimielistä kolmesta asiasta.
1 Punakapina ja punainen terrori olivat moraalisesti ja juridisesti tuomittavia sekä poliittisesti järjettömiä tekoja.
2 Valkoisten voitto Suomen sisällissodassa oli pitkällä aikavälillä lähes kaikkien suomalaisten, myös hävinneen osapuolen edun mukaista.
3 Valkoisen voiton saavuttamiseksi oli pakko käyttää kovia keinoja.
4 Loppu onkin sitten ikkuskelua ja poliittista piereskelyä!
äärioikeisto ja ihan samoja toiminta/ aateperiaatteita noudattanut äärivasemmisto on saatu vallankahvasta pois ilman minkäänlaista pelkoa paluusta. Tavallinen kansa voi jälleen nukkua yönsä rauhallisin mielin ilman pelkoa "yhdenasianliikkeistä", joidenka mielestä kaikki on joko mustaa tai valkoista. Joko meidän puolella tai meitä vastaan. Muuten "nirri" pois.
Olen demokratiaa ja rauhaa rakastava Messukylän poika, joka on valmis puolustamaan kansanvallan menestystä kaikin laillisin keinoin.
Sinun ei tulisi lukea näitä viestejä lainkaan, koska et vielä kestä totuutta varsinkaan 1918 tapahtumista.
vastaus. katso kello.
Tänään tulee Yle Teemalta klo 21 Pelle Hermannin nousu ja tuho 3/3 :) Mukava katsella peiton alta tuota hullua aikaa...