Oon siis 16 vuotias ja sain ihan just tietää että olen raskaana ! Tietenki asia oli vähä järkytys mutta toisaalta taas ihan ilonen uutinen (:
Täytyykö lapsen isälle kertoa että olen raskaana?
En mielelläni kertois ku ollaa vaa kavereita ja se asuu toisella puolee suomee :S
Oon muutenki nyt vähän hukassa.
Oon vielä peruskoulussa ysi luokalla ja kohta alkaa jatko opinnotki..Miten mä sen asian kaa menettelen??
Miten kerron vanhemmille?Äiti on aivan varmasti mulle ihan raivona jos kertosin sille..Luulen että se ei anna mun asua kotona enää sen jälkeen ku muutenki tosi huonot välit sen kaa.
Mihin mä joudun jos en pysty enää kotona asumaan??
Tekisitkö mun tilanteessa abortin ?
Mä kyllä haluaisin pitää lapsen todellaki mut mulla on kuiteski tulevaisuus edes ja sillonki ehtis niitä lapsii tehdä mutta en usko että pystyisin aborttiin..
Tarvisin nyt oikeesti jotai rohkaisevii vastauksii miten mä nyt etenen tän tilanteen kaa..
En oo vielä _kenellekkään_ kertonu että olen raskaana,en oo uskaltanu :S
Täytyykö lapsen isälle kertoa että olen raskaana?
En mielelläni kertois ku ollaa vaa kavereita ja se asuu toisella puolee suomee :S
Oon muutenki nyt vähän hukassa.
Oon vielä peruskoulussa ysi luokalla ja kohta alkaa jatko opinnotki..Miten mä sen asian kaa menettelen??
Miten kerron vanhemmille?Äiti on aivan varmasti mulle ihan raivona jos kertosin sille..Luulen että se ei anna mun asua kotona enää sen jälkeen ku muutenki tosi huonot välit sen kaa.
Mihin mä joudun jos en pysty enää kotona asumaan??
Tekisitkö mun tilanteessa abortin ?
Mä kyllä haluaisin pitää lapsen todellaki mut mulla on kuiteski tulevaisuus edes ja sillonki ehtis niitä lapsii tehdä mutta en usko että pystyisin aborttiin..
Tarvisin nyt oikeesti jotai rohkaisevii vastauksii miten mä nyt etenen tän tilanteen kaa..
En oo vielä _kenellekkään_ kertonu että olen raskaana,en oo uskaltanu :S
Vastaukset 85
Vanhimmat
Abortti.Todellakin kerkiät kasvattaa lapsia myöhemmin.Sitten ,kun perustat perheen sen oikean kanssa.
ja kuinkas sä tai kukaan takaa että niitä lapsia enää myöhemmin tulee??
Kun haluat lapsen.Mene ensin terkkarin luokse
ja juttele jatkosta,että haluat pitää lapsen.
Kyllä sinulle koti hommataan,ellet saa asua kotona.Mutta eihän äitisi voi ajaa sinua ulos,olethan alaikäinen.
Kerro myös sille pojalle.Hänellä on oikeus tietää asiasta.
Pidät välivuoden opinnoissa ja sitten jatkat opiskelua.KYLLÄ KAIKKI JÄRJESTYY.MENE SOSSUUN,JOS EI MUUALTA TULE APUA.MUTTA ÄLÄ TEE ABORTTIA JA PILAA NUORTA ELÄMÄÄSI NIIN RASKAALLA ASIALLA.
Varmasti järkytys tuommoinen 16 vuotiaana! Ihan eka kyl kertoisin sille jätkälle, jos se kerran on kuitenki kaveri. Äläkä suotta porukoille kerro, luultavasti vaan kärsisit siitä. kerro mielummin ystäville,siskolle tms luotettaville ihmisille, joilta saat tukea!
Ja oon sitä mieltä et sul on tulevaisuus edessä, kaikki tiet auki, eli TEE abortti, jos susta vaan siltä tuntuu! Sulla on aikaa hankkia mies ja perhe, mutta nyt oot vielä lapsi(en tarkoita pahalla!) ja voit viettää nuoruutesi kavereiden kanssa ja kokeilla kaikkee jännää! Mikään ei sido sua, kohta ei ees vanhemmat kun oot täysi-ikäinen.
Tsemppiä sulle, ja varaa pian aika lääkärille ja keskustele myös sen kanssa. :)
vaikutelman, ettei abortti ole sinulle se oikea vaihtoehto. Kun kirjoitat, että haluaisit pitää lapsen, niin eiköhän sinun ole sitä halua parempi seurata.
Täältä saatatkin löytää jonkun joka on itse on ollut samassa tilanteessa ja pitänyt lapsen. Häneltä voisit kysyä neuvoa asioihin, joita pohdit.
Samat kysymykset ne minullakin olivat kun sinun iässäsi raskaaksi tulin. Minulle abortti oli oikea ratkaisu, mutta voisin veikata, että sinulle ei.
Jonkun kanssa sinun kuitenkin kannattaa puhua ja lapsen isälle asiasta kertoa. Jos olette kavereita, hänen kyllä pitäisi arvostaa rehellisyyttäsi. Vaikka järkytys se voi hänellekkin ensin olla, mutta yhdessä tulevaisuudesta keskusteleminen on helpompaa kuin yksin näiden asioiden kanssa jääminen.
Olet nyt vaikean valinnan edessä ja toivon sinulle totaalisesti voimia siihen.
Ensinnäkin niinku edellä mainitutkin sanoivat, että ehdottomasti kerro tälle pojalle asiasta ja päättäkää jatkotoimenpiteistä yhdessä. Koska kyllähän isällekkin asia kuuluu.
Ja mieti tosiaan kaksi kertaa mitä sinä haluat elämältäsi. Kummatkin ehdit saamaan myöhemminkin lapsen sekä ammatin.
Mutta oletko tarpeeksi vahva kantamaan vastuuta lapsesta sekä itsestäsi. Oletko valmis tekemään työtä lapsen eteen esimerkiksi raatamalla töissä että saaa rahaa. Tottakai Suomessa on sossut ja tuet mutta ei niillä pitkälle pötkitä.
Jaksatko sinä?Haluatko sinä? Vai olisko parempi odottaa sitä oikeaa.
Väleistä äitiisi olen pahoillani.Mutta joskus tuollanen asia saattaa lähentää lasta ja vanhempia mutta yleisempää valitettavasti on se että ei lähennä. Ja kerrottavahan sun on koska raskaus näkyy myös päällepäin.
Meistä kukaan ei voi tällä palstalla tehdä sinun ja lapsesi tulevaisuutta koskevia päätöksi vaan ne sinun on tehtävä itse.
Mutta ota hyvin pian ajan yhteyttä terveyskeskukseen tai neuvolaan oli päätöksesi kumpi vain tai käy siellä puhumassa ja hakemassa osviittaa päätökseesi.
Mutta se ei sinusta huonompaa ihmistä tee vaikka aborttiin päätysitkin, sinulla on vielä pitkä elämä aikaa saada ihania Vaaveja.
Mutta taas toisaalta jos haluat niin nythän sinulle on se ulottuvillasi.
Hyvä että uutinen on iloinen, aborttiajatukset voit varmasti nyt unohtaa kun se on todettu että oelt raskaudesta iloinen ja haluat sitä jatkaa. Eikö niin?
"Täytyykö lapsen isälle kertoa että olen raskaana?"
Mikään ei pakota mutta mietihän onko reilua lapsen isää kohtaan se että hän ei tietäisi hänellä olevan lapsi, tai että lapsi ei koskaan utuntisi isäänsä. Ette ole enää "vaan kaverit" vaan tulevan lapsen vanhemmat. Se sellaisenaan ei velvoita mihinkään seurusteluun tai yhteen muuttoon :D mutta kerro hänelle kuitenkin. Sinä voit joko vaatia häntä tunnustamaan lapsen omakseen (jollois seuraa isyystesti lapsen synnyttyä) jolloin hän on lapsen suhteen elatusvelvollinen ja oikeutettu tapaamisiin/huoltajuuteen tulevaisuudessa, tai voi olla vaatimatta mitään, ja antaa ajan kulua ja tilatneen kehittyä. Mutta kerro hänelle.
"Oon muutenki nyt vähän hukassa. "
Se on ihan ymmärrettävää, mutta se menee ohi.
"Oon vielä peruskoulussa ysi luokalla ja kohta alkaa jatko opinnotki..Miten mä sen asian kaa menettelen?? "
Jos vain kantti kestää, yritä käydä koulua niin pitkään kuin pystyt. Raskaus sinänsä ei estä koulunkäyntiä, ja jos kaikki sujuu hyvin on sinun jättäydyttävä koulusta vasta äitiyslomasi alkaessa, noin kuukautta ennen laskettua aikaa. (laskettu synnytysaika, joka siis asettuu 40 viikon päähän viimeisten kuukautistesi alkamispäivästä)
Äitiysloma kestää 105 arkipäivää (saat neuvolasta ohjeet äitiyspäivärahan hakemiseen kun raskaus on kestänyt 22 viikkoa) ja sen jälkeen olet oikeutettu vanhempainvapaaseen, kunnes lapsi on noin 9kk ikäinen. Sen jälkeen voit mahsollisuuksiesi mukaan palata kouluun ja sinulla on oikeus joko lapsen kunnalliseen tai yksityiseen päivähoitoon.
Neuvolaan sinun on mentävä jo nyt. Siellä seurataan raskauden kulkua ja annetaan neuvoja sekä mahdollisesta taloudellisesta puolesta että terveydellisistä asioista raskauden edetessä.
"Miten kerron vanhemmille?Äiti on aivan varmasti mulle ihan raivona jos kertosin sille..Luulen että se ei anna mun asua kotona enää sen jälkeen ku muutenki tosi huonot välit sen kaa. "
Hän todennäköisesti järkyttyy ensi alkuun, kyllä. Mutta kerrottava on, se kirpaisee vain ekrran. Istukaa pöydän ääreen, sitten vain pulautat kertoen. "äiti, olen raskaana. Se on vahinko mutta en tahdo tehdä aborttia, aion synnyttää lapsen ja pitää sen". Tuon kun saat ulos, se on siinä. Jatko on kiinni sinusta ja hänestä, mutta jos näyttää siltäe ttä et pysty enää kotona asumaan, on sinulla mahdollisuus saada paikka ensikodista ja sitä kautta päästä lapsen synnyttyä pikkuhiljaa myös omaan asuntoon lapsen kanssa.
"Tekisitkö mun tilanteessa abortin ? "
Kukaan muu ei ole nyt sinun kengissäsi vaan juuri sinä itse. Knenekään muun toiminta tässä ei saa vaikuttaa sinuun, vain sinun oma mielesi asiassa.
Jos mieleen tulee kysymyksiä tai tarvitset apua, seuraan ketjua ja autan missä vain voin.
***
tilanne varmasti! Mun kaveri sai lapsen 17-vuotiaana ja kaikki sujui ihan hyvin, että kyllä nuorenakin voi hyvin saada lapsen. Jos selvästi tunnet, että haluat pitää lapsen, ei sinun tarvitse pelkän ikäsi takia tehdä aborttia, se voisi masentaa ja harmittaa sitten loppuiän. Tietenkin tulee vähän mutkia matkaan, mutta opiskellakin voi, ja käydä töissä. Olet vaan äitiyslomalla ja vanhempainvapaalla, niillä saa olla vähän alle vuoden yhteensä, sitten voit jatkaa hoitovapaalla (saa kans tukia, mutta vähemmän) tai laittaa lapsen päiväkotiin ja jatkaa jatko-opinnoissa. Välttämättä ei siis tule kuin vuoden viivästys opintoihin, ja vähän hitaampi opiskelutahti ehkä, kun hoidat lastakin.
Monesti vanhemmat raivoaa aluksi, mutta sitten usein sopeutuu tilanteeseen ja on iloisia isovanhemmiksi tulostaan! Tässä on yksi linkki vauva-lehden sivuille, keskustelupalsta nuorille äideille, siellä on sunkin ikäisiä: http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tt.asp?appid=99
Ja en ole itse mikään abortin vastustaja vaan mun mielestä sen saa tehdä jos tarvitsee. Että tällainen mun mielipide on sun tilanteesta sun kirjoituksen perusteella :) onnea, mitä sitten päätätkin tehdä!
Kun raskaus on vähänkään iloinen uutinen, ei pidä tehdä aborttia!
Katsohan tänne:
http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000032541751
..löydät sieltä paljon tärkeää tietoa mm. rahallisista tuista ym.
Onnea!
Kerron itsestäni: tulin raskaaksi 17 vuotiaana, kesken lukion. Halusin lapsen ja silloinen poikaystäväni halusi myös.... Mutta järjellä ajatellen (ja oman äidin neuvojen/painostuksen alla)teimme sitten abortin... Olen nyt 20, minulla voisi olla 3-vuotias lapsi, käy se aina mielessä sillointällöin... :( Mutta olin nuorena hurja ja kokoajan menossa, ja nuoruuskin pitää elää... Erosimme silloisen poikaystävän kanssa (juoppo ja jätti), nyt olen onnellisessa parisuhteessa nykyisen mieheni kanssa. Häntä en varmasti olisi saanut jos olisin ollut yh, mut... Mä oon ihan tyytyväinen ratkaisuuni, mutta kyllä se vähän harmittaa varmaan koko loppuelämäni.... Voimia sulle päätöksentekoon... !
niin, ja minä haluan uskoa, että syntymätön lapseni on taivaan kodissa onnellinen. ja kun itse kuolen näen hänet-... Näin haluan uskoa, joten siihen ei kellään pitäs olla sanomista...
mä olen niitä kuka kannattaa oikeutta aborttiin, tosin en missään nimessä ehkäisykeinona...
mutta mutta, sä olet ainoa joka sen päätöksen voi tehdä. ja jos olet vähänkään epävarma abortista, ei sitä silloin kannata lähteä tekemään, ainakaan hetken mielijohteesta. muutenkin vaikuttaa siltä että haluat vauvan pitää. ja on niitä vauvoja ennenkin 16-vuotiaat saanut, ja hienosti pärjännyt, ei se mikään maailmanloppu ole.
tajuat kuitenkin miettiä näitä asioita, sekin osoittaa jo jonkinnäköistä kypsyyttä asian suhteen.
sun ehkä kannattaisi tosiaan kertoa lapsen isälle asiasta, mistäs sitä ikinä tietää että onko sekin "iloinen" asiasta ja ties vaikka haluais tukea sua ja olla lapsen elämässä mukana.
ja mitä äidille kertomiseen tulee, joskus sun on se todennäköisesti pakko tehdä. haluan olla tässä asiassa positiivinen, vaikka omalla kohdalla ei ole kokemusta huonoista väleistä vanhempien kanssa....mutta ajattelepas, mitä jos alkujärkytyksen ja muiden jälkeen susta tuleekin entistä lähempi äitisi kanssa? se voi viedä aikaa enemmän tai vähemmän, päivän tai vuoden, mutta se kuitenkin voi tapahtua.
jos kuitenkin joudut kotoa lähtemään, mitä en jaksa uskoa, niin aina tosiaan on se ensikoti johon vauvan kanssa voi mennä. eikä meidän yhteiskunta sua kadulle heitä, kunhan vain haet apua.
eli siis johtopäätös tosta sun tekstistä oli, että sä et oikeasti halua tehdä aborttia. joten älä missään nimessä sitä tee jos et ole ihan sataprosenttisen varma asiasta. ja jo se, että mietit asiaa, osoittaa että et ole.
mutta paljon tsemppiä ja jaksamista asian kanssa, ja koita kertoa äidillesi, päädyit sitten mihin ratkaisuun tahansa. ja ihan suoraan sanot, että äiti, nyt mä tarvitsen sua enemmän kuin koskaan...
Itsellänikään ei ole mitkään maailman parhaat välit vanhempiini, mutta päivää ennen kuin olin menossa tekemään raskauden keskeytystä kerroin äidilleni, että olen raskaana. Hän tietysti meni ensin shokkiin. Hetken mietittyään äitini sanoi, että nykypäivänä naiset tekevät lapsia ilman miestäkin. Itse olin sinkku silloin, kun äidille kerroin.
Äiti sanoi, että kokemus tulee olemaan rankka yksin huoltajana, kun en pystynyt menemäänkään tekemään keskeytystä, mutta sanoi, että saan varmastikin paljon tukea.
Keskeytykseen en mennyt ja lapsen isälle kerroin. Yllätyksekseni tuleva isä halusi ottaa isän roolin vastaan ja halusi perustaa perheen kanssani. Nyt odottelen, että kaikki menee jatkossakin yhtä hyvin.
Tässä oma tarinani. Ehkä siitä on jotain apua.
Raskauden keskeytystä en tuomitse. Itse vaan en siihen pystynyt. Kyllä luonto olisi kohdallani tilanteen hoitanut, jos minusta ei olisi äidiksi.
tilastasi ja pohditte yhdessä, mitä teette. Muista että nuorellekaan abortti ei ole ainoa tai ensisijainen vaihtoehto. Jos aiot pitää lapsen, tarvitset kuitenkin paljon tukea.
Haluan kannustaa sinua pitämään lapsen nuoresta iästäsi huolimatta. Olen sinua melkein tuplasti vanhempi ja yllätysraskaana ehkäisyn petettyä. Kävin läpi samat järkytyksen tunteet saatuani tietää raskaudesta kuin sinä. Samoin kävi lapsen isä, joka on ollut vain mukava kaveri tähän asti.
Asia on kuitenkin niin, että jos tunnet pienintäkään iloa raskaudesta, niin ehdit kyllä sopeutua lapsen saamiseen odotusaikana, huolimatta lapsen isän tai vanhempiesi mielipiteistä.
Lapsen myötä tulet varmasti pyörimään kapakoissa vähemmän, ostelemaan vähemmän meikkejä ja vaatteita ja kenties opiskelusi viivästyvät vuodella tai parilla. Lapsen myötä tulet kokemaan jo nuorella iällä asioita, joita ei voi ostaa rahalla ja joista lapseton ihminen ei pääse ikinä osalliseksi.
Kerkiäisit kyllä saamaan lapsen myöhemminkin vakaassa parisuhteessa. Elämän suurimmat asiat eivät kuitenkaan ole aina ihmisen itsensä ohjailtavissa. Voi olla, että vakaassa suhteessa kärsitään lapsettomuudesta tai vaikka vakaaseen suhteeseen syntynyt lapsi menehtyy jne. Jos päätyisit nyt aborttiin, ei sinulle tulevaisuudessa mahdollisesti syntyvä lapsi kuitenkaan ole tämä lapsi, vaan tulisit aina muistamaan tämän raskautesi ja miettisit, mitä tästä lapsestasi olisi tullut, jos et olisi tehnyt aborttia.
Sanoit, että sinulla on tulevaisuus edessäsi. Se sinulla on edessäsi lapsenkin kanssa. Se on vain erilainen kuin ilman lasta. Löydät kyllä miehen itsellesi, vaikka olisit yksinhuoltaja. Ehkä joku mies ei ole halukas aloittamaan suhdetta kanssasi sen takia, mutta läheskään kaikille se ei ole ongelma. Luota itseesi ja siihen, että elämä kantaa. Nuorella iällä äidiksi tulo ei tarkoita sitä, että jäät loppuiäksesi ilman koulutusta sossun asiakkaaksi ja lapsestasi tulee joku reppana. Sinulla on mahdollisuudet onnistua elämmässäsi ja lapsellasi myös, vaikka hän on saanut alkunsa yllättäen.
Jos vain toivottuna lapsena alkunsa saaneilla olisi oikeus syntyä, niin meitä olisi täällä elossa paljon vähemmän. Kerro rohkeasti vanhemmillesi raskaudestasi, et ole ainoa teiniäiti ja kysehän on kuitenkin raskaudesta, eikä esimerkiksi siitä, että olisit kuolemansairas. En usko, että vanhempasi hylkäävät sinua, vaikka he olisivat kuinka järkyttyneitä ja vihaisia. Ajan kanssa hekin sopeutuvat uuteen elämänmuutokseesi.
Rohkeutta sinulle, mihin ratkaisuun päädytkään.
olet asiasta noin onnellinen,niin tee ihmeessä se vauva!!Itse en ole noin nuorena ollut samassa tilanteessa,nyt on ikää 35v ja lapsia kolme ennestään ja taas raskaana.Tosin se oli todellinen yllätysten yllätys.Mun fiilikset aivan erit joten suosin sulle vauvaa,varmaankin katuisit aborttia.Voimia sulle!!
Kysyit, mitä tekisin tilanteessasi... Ei ole helppo asia käsitellä... Vaikka tiedän, että vastaukseni selkeästi ja epäröimättä olisi ,etten missään tapauksessa tekisi aborttia. Mutta ymmärrän kaikki huolesi, tai ainakin pyrin eläytymään niin, että ymmärrän.
Uskon, että vanhempasi alku shokin jälkeen kuitenkin sopeutuisivat uuteen tilanteseen. Aluksi varmasti tulee vaikeaa heidänkin kanssaan, mutta anna heille aikaa. He kyllä sopeutuvat asiaan ja lopuksi ovat iloisia puolestasi (uskoisin). Uusi elämä aina valloittaa, ja varsinkin isovanhempien sydämet!!!
Mietit jatko-opiskelujasi. Ymmärrän, että tuntuisi hankalalta muuttaa suunnitelmiasi ja poiketa siltä "tieltä" mitä ystäväsi kulkevat. Mutta kun suomessa eletään, niin sinusta kyllä pidetään huolta! Jos synnytät nyt, niin jo n. kahden vuoden kuluttua, tai halutessasi jo aikaisemmin voit mennä opiskelemaan, ja se ei ole ollenkaan liian myöhäistä. Eli pystyisit kyllä toteuttamaan ura-valintasi ja haaveesi aivan hyvin. Myls Lapsi saisi elää haaveesi todeksi ;)
En näe ongelmaa, ettetkö pystyisi huolehtimaan lapsestasi. Vaikka oletkin nuori, niin olet kuitenkin samassa tilanteessa kuin vaikka 25-v äiti. Jokaiselle uudelle äidille tilanne on sama, ja voi kokea avuttomuutta.
Nyt rentoudu ja mieti kuinka ihana pieni elämä sisälläsi kasvaa. Sanoit, että tulit kuitenkin iloiseksi uutisesta. Se ilo ei ole sattumaa. Se pieni elämä tuo iloa elämääsi ihan varmasti. Mutta se tuo myös sinulle vastuuta PALJON ja työtäkin. Ja toivottavasti päihteet eivät ole sinulle ongelma.
Noh, voimia sinulle. Toivon sydämeni pohjasta, ettet tekisi aborttia. tulisit sitä katumaan!!!
Kiitti ihan kauheesti kaikille vastanneille!:)
Oon tänää miettiny pääni puhki tota lapsi asiaa.
Kesken koulupäivän tuli itkuki ku aattelin et mun sisällä kasvaa lapsi,kaverit vaan ihmetteli mikä mulla on :")
Täällä todellakin on saanu rohkaisevii vastauksii ja alan pikkuhiljaa olla sitä mieltä että voisin hyvin pitää lapsen.
päihteet ei todellakaan ole ongelma en edes käytä niit.
Lasten hoitamisesta mulla ei kyllä oo yhtään kokemusta mitä nyt joskus 3 v pikkuveljee vahtinu ku äiti käy asioilla ym..
Jos sitä yrittäis kertoa muutaman päivän päästä vanhemmille kun saan tarpeeksi rohkeutta.(mun mielest ois aika jännä jos äitini tulis lapsen mummoks 37 vuotiaana :D Vielä en uskaltanut kertoa kenellekkään en edes kenellekään kaverille ku pelottaa ihan kauheesti niiden reaktio..
Toivottavasti äiti ei pakota mua aborttiin ku se ei oikee tykkää pikkulapsist..
Saako äiti "pakottaa" mut aborttiin ku oon kuitenkin alaikänen?
Mutta laittakaa vaan lisää vastauksia niistä vois olla edelleen hyötyä (:
Luin nopeasti noita saamiasi kommentteja ja kyllä sieltä varmaan löytyy sinulle tukea päätöksentekoosi suuntaan tai toiseen.
En halua ottaa kantaa raskaudenkeskeytyksen puolesta tai vastaan - minun täytyisi tuntea sinut paremmin. Annat kuitenkin itsestäsi fiksun kuvan. Tuollainen itkukohtaus on muuten tilanteessasi ymmärrettävää ja itseasiassa se kuuluu raskauteen - jos jatkat tätä raskautta ja/tai joskus myöhemmin olet raskaana, tunteiden heittelyt ja itkukohtaukset tulevat sinulle kyllä tutuiksi.
Mutta asia joka minun piti kirjoittaa liittyy lapsen oikeuksiin. Nyt en tarkoita kannanottoa siihen onko keskeytys oikeutettu vaan mahdollisesti maailmaan tulevan lapsen oikeuksista. Joku aikaisempi kirjoittaja tuolla kommentoi että isällä on oikeus saada tietoa lapsesta ja oikeus tavata. Tämä ei ole todellakaan edes lainsäädännön näkökulmasta isän vaan lapsen oikeus. Lapsella on oikeus tavata molempia vanhempiaan. Sinun tapauksessasi tietysti isän täytyy tunnustaa isyytensä tai se täytyy muutoin selvittää jotta vanhemmuus tulee vahvistetuksi. Mutta lapselle isä on muútakin kuin joku virallinen paperi tai laillinen oikeus saada elatusta. Jos päätät pitää lapsen, mieti lapsen kannalta, haluatko lapsen saavan tietää isästään. Mieti vaikka jotain tuntemaasi pientä lasta; mitä jos tällä ei olisi tietoa toisesta vanhemmastaan??
Joskus on toki ihan perusteltuakin olla selvittämättä isyyttä. Joskus on tilanteita että isää ei saada selville. Nämä ovat sitten tosiasioita, joita aikanaan voi lapselle sopivassa iässä kertoa.
Sinulla on monta pohdittavaa asiaa eikä tilanteesi todellakaan ole helppo. Äidillesi sinun pitää asiasta kuitenkin uskaltaa kertoa. Toivottavasti sinulla on myös joku muu aikuinen, jonka kanssa asiaa pohtia. Parhaimmassa tapauksessa äitisikin voi tukea sinua todella hyvin mutta tiedän että joskus se voi olla aika vaikeaa. Äitisi on sinusta huolissaan ja tunnesyistä hänellä saattaa olla vaikeaa antaa sinulle sellaista tukea jota tarvitset. Jos sinulla ei ole sellaista aikuista sukulaista tai muuta tuttavaa, jonka kanssa tätä mietit, puhu koulun terkalle, koulukuraattorille tai neuvolan terkalle.
Jaksamista ja halaus sinulle!
Vaikka olet nuori ja törmäät monesti siihen, että et ole vielä päätösvaltainen ihminen, niin muista aina se, että kukaan ei voi pakottaa sinua aborttiin tai pitämään lasta vasten tahtoasi. Jos äitisi yrittää jotain tällaista, niin turvaa muihin aikuisiin jotka toimenpiteessä ympärilläsi on, kerro esimerkiksi lääkärille tai lastensuojelulle (ei ole keskeytyksessä mukana, mutta voit ottaa yhteyttä muuten), että äitisi yrittää pakottaa sinua vastentahtoiseen tekoon. Näiden ammattilaisten tulisi tietää se, että raskaudenkeskeytyksen saa suomessa vain HALUTESSAAN ikään tai mihinkään muuhun syyhyn vedoten.
kun menet terveydenhoitajalle ja sieltä kautta pääset lääkärille niin ne kysyy aikooko kertoo vanhemmille, ja jos ei niin ne ei lähetä sairaalasta mitään lappuja kotia jne. jotta kans voi asian pitää salassa.
Abortti on käytännössä aika helppo toimenpide. Siinä nukutetaan samalain kun johonkin leikkaukseen. Ensin nukahtaa ja sen jälkeen joskus 5h päästä herää (tämä aika tuntuu käytännössä 5sekunnilta) ja rakauden keskeytys on sinä aikana tehty.
Missään vaiheessa ei sairaanhoitajat tai lääkärit sano sanaa abortti, vaan puhutaan koko ajan raskauden keskeytyksestä. Itse toimenpidekin on nimeltään kohtu ontelon tyhjennys.
Itse tulin raskaaksi 18v, tein abortin, kerroin poikaystävälleni mutta en vanhemmilleni. Tykkään lapsista, ja aion joskus vielä hankkia lapsia kun on oikeesti sen aika.
LAPSELLA ON OIKEUS ISÄÄN!KYLLÄ MUA VITUTTAIS JOS MUA EI OIS ISÄ PIENENÄ HOITANU.NIIN TÄRKEE SE VAAN ON!
Lapsella on oikeus isään... Hyvä.
Joskus on kuullut että isillä on oikeus lapseen...
Tai vielä pahempaa isillä on velvollisuus lapsiaan kohtaan...
Niin kauan kun ei ole lasta, jolla on mitään oikeuksia (siis syntymätön lapsi) ei lapsella ole myöskään oikeutta isään. Kun lapsi syntyy sillä hetkellä hänelle tulee oikeus isään.
Isällä ei ole taas mitään merkittäviä oikeuksia eikä velvollisuuksia ei silloin kun lapsi on syntymätön, eikä silloin kun lapsi on syntynyt. (Ei nokan koputtamista mihinkään merkittävään asiaan.) Kaikki lähtee vain sen syntyneen lapsen oikeudesta isään.
tehä abortin jos ei oo liian pitkällä...
sillä on vaikka puhuttaisiin abortista? Onko se jotenkin pahempi nimike kuin raskauden kesskeytys? Ainiin, jälkimmäinen kertoo tapahtuman pelkästään naisen kannalta..
Onkohan toimenpide helppo hoitohenkilökunnalle? Jonkun on pakko tehdä sekin lakivelvoitteinen likainen työ.. eipä käy kateeks..
Et voi muuten mitenkään tietää vaikka se raskaus olisi ollut ainoa tilaisuutesi saada lapsi. Ehkä sunkin ois hyvä huomata ettei lapsia niin vaan aina 'hankita' kun kaupan hyllyltä. Sille lapselle se viety tilaisuus oli taatusti vain se yksi ja ainoa..
Kirjoituksesi on selkeästi härskiä yritystä madaltaa kynnystä aborttiin. Onneksi ap. on jo tehnyt paremman valinnan, joten se siitä.
kysslä, raskauden keskeytys on vaan jotenkin helpompi kuin abortti, henkisesti.
Ei se toimenpide hoitohenkilökunnalle ole varmaan sen helpompi kuin mikään muukaan leikkaus toimenpide. Eiköhän se ole ollut jokaisen ammatinvalinta kysymys.
Minkähän takia mä sitten joudun syömään e-pillereitä? Kyllä nuori ja terve ihminen voi tulla raskaaksi myöhemminkin. Vai pitääkö sinun mielestäsi koko ajan yrittää tulla raskaaksi kun se voi olla viimeinen kerta?
mutta jos kaikesta vahingosta huolimatta elämä on alkanut niin sillä on oikeus ja sen on annettava jatkua! Esim. monikaan ei tekisi aborttia vaikka sattuisi tulemaan raskaaksi ehkäsystä huolimatta.
Varmasti on hoitohenkilökunnalle helpompaa käyttää mahdollisimman vähän lapseen/uhriin viittaavia termejä..
Lapsettomuutta voi olla myös selittämätöntä, eli vaikka olisi kuinka nuori ja terve niin jostain syystä vain ei tule raskaaksi. Ei sittenkään vaikka olisi aiemmin tullut helposti raskaaksi, vaikka niin vois äkkiä kuvitella. Sehän saattoi olla vain suuri sattuma..
Voit todeta asian lukemalla vauvakuume- ja lapsettomuuspalstoja, ettei se useinkaan onnistu juuri silloin kun eniten haluaisi..
Pidä lapsi,kerta haluat!En ole paljon kateellinen sun valinnoille.Mulla on sentään rakastava mies ympärillä.Mikäs sen ihanampaa :)
>> 16 vuotiaana raskaana,teenkö abortin vai en?
Älä missään tapauksessa tee aborttia. Abortti on lapsesi tappamista. Sen varjo tulee seuraamaan sinua lopun elämääsi. Lapsesta sen sijaan on iloa.
täysin tunnemyrskysi keskellä. Aloittaja haluaa varmasti sinulta myös muiin kohtiin vastauksia.
Ei tässä varmasti suurin ongelma ole miettiä tekeekö abortin vai ei, sillä aloittaja selvästi haluaa pitää lapsen. Sen sijaan voisit antaa vähän monipuolisemman ja järjellisemmän vastauksen koskien myös muita kohtia.
Toivon, että tuo A33 ei tarkoita, että olisit oikeasti jo 33 vuotias.
Lue seuraava:
http://www.vaestoliitto.fi/seksuaaliterveys/seksuaaliterveysklinikan_nettipa/nuoret/kirjoitelmat/nuoren_naisen_shokki_kuukautiset/
Vastaus siihen jos olisit minä, mitä minä tekisin. Minä tekisin abortin. Mutta koska olet sinä, niin sinä teet päätöksesi sen mukaan mihin sinä tässä elämässä ja maailmassa uskot.
Ajatella, jos en olisi lapsensa tappamisesta traumatisoitunut, niin minäkin saattasin puhua täällä puuta heinää paskaa. Ja tarjota vain omaa vaihtoehtoani kaikille ihmisille käyväksi...
Ei kuulosta hyvältä tuo vaihtoehto. Mielumin olen siis traumatisoitunut, sillä näin minulla riittää ymmärrystä myös muille maailmankatsannoille, enkä koe itse olevani ainoa oikeassa oleva...
Tämä voisi olla se ensimmäinen paikka, jonne soittaa ja saada keskusteluapua:
http://www.ituprojekti.net/
Huomioi, että vaikka toiminnan pohjalla on uskonnollinen näkemys, tarkoituksena on tosiaan auttaa ja tukea kriisitilanteessa, ei käännyttää mitenkään/mihinkään!
:)
Jos olisit kertonut eilen, asian käsittely olisi tänään jo 'pitkällä'.. :)
Täällä yksi tarina (ketjussa pari muutakin) vanhemmille kertomisesta:
>>moi
Kirjoittanut: diida daada 18.2.2008 klo 16.24
Olen nyt 16-vuotias ja minulla on puoli vuotias poika...
Kun sain tietää olevani raskaana, ajattelin etten missään tapauksessa voisi kertoa vanhemmilleni... mutta onneksi poikaystäväni suurinpiirtein pakotti minut kertomaan heille... He olivat todella iloisia uutisesta, eivätkä he alkaneet syytella tai mitään sellaista... onneksi... Syyni siihen, etten meinannut kertoa oli se että olen perheeni nuorin lapsi ja ensimmäinen, joka sai lapsen... muut eivät ole edes ajatelleet asiaa...
Vanhempani ovat ottanneet poikani hyvin vastaan ja vaikka en olisi uskonut niin kyllä he laspsenlastaan rakastavat ja minua myös... Vanhempani ovat oikein hyviä isovanhempia...
Lapseni oli vahinko, mutta todella hyvä sellainen ;)
näitä linkkejä koko ajan työntää.
Jos toinen laittaa sinulle linkkiä samanlaisessa tilanteessa olleen kokemukseen, niin vastaat vain, että "osaan kyllä lukea itsekin,
ei tarvitse näitä linkkejä koko ajan työntää"...
No huh!- olisit ohittanut tuon viestin alkamatta kommentoimaan tylysti!
lapsi muuttaa koko tulevaisuutesi ja menetät nuoruutesi, mutta toisaalta saat jotakin korvaamatonta.
menettää nuoruuden?? Vanheneeko siinä jotenkin yhtäkkisesti vai? Ei lapsi estä täysin tekemästä nuoruuteen kuuluvia asioita, vaikkei niitä ehkä niin usein voiskaan tehdä!
Mutta tosiaan, korvaamatonta voi menettää, varsinkin se lapsi menettäs koko elämänsä, ja oishan se puhdas omatunto itselläkin kiva säilyttää...
Joo sain kerrottua ihan tunti sitte äitille että oon raskaana.Äiti oli suunnillee pyörtymispisteessä kun kuulu et oma tyttö on näin nuorena raskaana :D
Ylättävää miten hyvin se otti asian, sanoi vaan,että jos haluun pitää lapsen jos haluun ja sillä ei oo mitään sitä vastaan mutta äiti ei halua kyllä hoitaa lasta yhtään, mutta saa kyllä asua saman katon alla..:)
Saa nähä miten mä sit pärjään..
ELI siis aborttia en tee :)
Onneksi olkoon!
Elämä kantaa, kun malttaa ottaa elämän vastaan.
Muutaman ajan kuluttua lapsi on kaikkien silmäterä.
Hyvin hoidettu. Ihanaa että asia järjestyi noinkin kivuttomasti! Järkytys tuo äidillesi oli, ihan varmasti :D mutta ihailtavasti hän sen kesti. Kotiin saat siis jäädä ja kyllä varmasti äitisi lapseesi rakastuu ihan niinkuin sinäkin, hän todennäköisesti pelkää että lapsi jää hänen kontolleen jos mielesi muuttuu lapsen synnyttyä ja avstuu tuntuukin liian raskaalta. Sinun on hyvä nyt aivan alusta saakka osoittaa hänelle, teoin, että olet sitoutunut lapsen tulevaisuuteen, et vain leiki äitiä vaan olet kasvamassa sellaiseksi.
Onnitteluni vielä. Kyllä sinusta äiti leivotaan :D näiltä palstoilta (tässä vaiheessa odotus- ja vauvapalstat ovat kai ykkösjuttu) saat myös neuvoja ja vertaistukea niitä tarvitessasi. Myös teinivanhemmille on omat osionsa, mutta kirjoittaahan saat mihin vain. Onnea jatkoon!
***
elinikäisen katumuksen, kun nuoruus jää elämättä, eikä sitä enää millään takaisin saa.
Haluanpa vaan tietää kun minä en ainakaan ole jäänyt mistään paitsi, vaikka nuorena lapseni teinkin. Tottakai jos haluaa baarissa istua päivät pitkät tai harrastaa irtosuhteita, maleksia ostarilla, vetää huumeita tms. Mistä muusta olen jäänyt "paitsi"?
vauvakuume kohta itselläkin nousta kun tälläisiä onnellisia uutisia lukee!
Toivottavasti kaikki menee hyvin ja miksei menisi:)
Miten voi olla mahdollista, että teille ilmeisesti ainoa teiniäitiyden vaihtoehto on "baarissa istua päivät pitkät tai harrastaa irtosuhteita, maleksia ostarilla, vetää huumeita tms."
Varmaan ne tuollaisista olosuhteista tulevatkin yhteiskunnan elättämät teiniäidit lapsineen, mutta on todella kummallista, ettei muita vaihtoehtoja edes nähdä! Kauhistuttaa, miten äkkiä pohjoismainen hyvinvointivaltio katosi.
..mihin lasta EI voisi ottaa mukaan.
joku voi olla tullu vahingossa raskaaks eikä tiiä siitä ja sitten voi olla myöhästä ottaa abortti ja ajattele miltä tuntus kuolla ennenkun on syntyny.ja se on tappamista ja SE VAAN VAIVAIS KOKO LOPPU ELÄMÄN KUN AJATTELEE ET MÄ OON TAPPANU JONKUN IHAN SAMA JUTTU KUN MURHAAJALLA SEN PÄÄSEE VASTA YLI KUN ITSE ON MENEHTYNYT.MUT vielä pahampi oma lapsi pitä tappaa ois aika tyhmä laki
On sulla kapea katsomus maailmaan. Itse harrastan aika paljon, eikä niihin juttuihin lasta voisi mukaan ottaa. Ja näihin harrastuksiin ei kuulu baarissa istuminen, irtosuhteet, ostarilla maleksiminen tai huumeet. Näitä en ole koskaan harrastanut ja olen nyt 25. Käyn erilaisissa taideryhmissä (miten niihin voisi ottaa lapsen mukaan?!), liikun (johonkin kävelyyn lapsen voi ottaa rattaissa mukaan, mutta en kyllä ymmärrä miten lasta voi pitää mukana kun harrastaa RASKASTA liikuntaa), menen "askartelutapaamisiin" (joo, ei todellakaan niihin voi lasta ottaa mukaan!) ja mm. mulla on lemmikkejä, joihin menee aikaa (ja mä en kuulu niihin, joiden mielestä lapset saa rääkätä eläimiä retuuttamalla, pelottelemalla ja vaikka hakkaamalla häkkejä ja terraarioita!!!).
Aloittajalle: Luin koko ketjun ja olen iloinen että päätit pitää lapsen. Olen iloinen että teit ratkaisun siltä pohjalta mitä itse haluat. Itse kyllä ehdottomasti kannatan molempia: lapsen pitämistä ja aborttia, mikä kenellekin on paras ratkaisu. Jos olisin ollut sinä, olisin valinnut abortin. Minusta ei todellakaan olisi ollut äidiksi sinun iässäsi, tosin en olisi koskaan joutunut tekemään kyseistä valintaa, koska aloitin seksielämän vasta 18-vuotiaana (ja olen todella tarkka ehkäisystä (olen aina ollut), mutta sehän olisi voinut pettää kuten sinulla (ehkä?) kävi). Joka tapauksessa sinä olet sinä, minä olen minä ja kukaan ei voi olla toisen asemassa, koska olemme kaikki erilaisia, vaikka tilanne olisi samankaltainen. Jo ekasta viestistäsi näki että haluat pitää lapsen ja onneksi päätit tehdä niin kuin sinulle sopii, sillä kyse on todellakin sinun elämästäsi.:) Onnea kaikille osapuolille ja todella paljon voimia ja jaksamisia sinulle! Hyvää kevättä ja hyvää odotusta!;)
Itse olin myös raskaana kun olin 16vuotias ja kerroin sille jätkälle jonka nimi on Marc ja se oli sillä hetkellä ameriikassa siskonsa luona kun soitin ja kerroin että olen raskaana.Se tuli heti ensimmäisellä lennolla takas mun luo ja kun kysyin että haittaako se asia sitä että joutu tulee tänne takas muistan vielä kun se sano että ei se minua haittaa siellä voi käydä milloin tahansa toisin kuin sinua söpöläistä ja se jäi kokonaan suomeen liokseni ja saimme sen lapsen tyttö vauvan nimeltä Nikita ja aina kun muistutan siitä amerikan matkasta se sanoo että en minä sinne halua enää ollenkaan mennä.Samana iltana kun kuulin että olen raskaana Marc kosi minua rannalla ja niin romanttisesti auringon laskun aikaan.Minusta sinun pitää kertoa sille pojalle ja sitten vanhemmille jos he heittävät sinut ulos niin kyllä sinä aina jostain apua saat kaikki järjestyy aina.Olen itse nyt 26vuotta jalapsi 10v ja Marc 26 myös nyt olemme onnellisesti naimisissa
siis olin suojaamattomassa yhdynnässä ja jokin aika sen jälkeen on ollut aamupahoinvointia joinakin päivinä outoa kipua alavatsassa ja alapäässä ja välillä muuallakin mahassa sillaista vihlontaa tai sillaista käyn vessassa useammin kuin yleensä ja väsymystä on.. uskotteko siis että oilisi mahdollista että olen raskaana pyydän järkeviä asiallisia kommentteja eikä mtn saarnaa tai tyhmiä kommenteja vastatkaa pia..
Tyttäreni opiskeli ammatin ja kun allergioiden vuoksi työ ei sopinut, taas opiskeli ja nyt ylin korkakoulututkinto, eikä töitä millään. Pitkä suhde kariutui aikoinaan, josta ei lapsia ja iän puolesta nyt jo kiikun kaakun saadakaan. Ei elämää voi valmiiksi suunnitella. Lapsi on aina Jumalan lahja. Suomi on hyvä isänmaa. Täällä on tukiverkot ensikodit ym.
Jatka vaikka kymmenen vuoden kuluttua opintoja. Minua kehoitettiin 50 v työpaikaltani lähtemään opiskeleen. Jos joillakin on aikaa ja oikeus "maleksia" yhteiskunnan tukirahoilla ja lainatakauksilla 10 vuotta yliopistoissa, niin miksi ei uutta opiskelijaa kasvattaen? . Järkytyksiä ja tunnekuohujakin kun pitäisi sinun nyt välttää. Odottavalla äidillä on hyvä vaisto eli kuuntele sydäntäsi miten etenet kertomisillasi . Siunausta matkalle.
tahtoisin ihan kaikilta kysellä että onko teillä sitten niitä tietoja aborttien hinnoista . kun itse olen taas 15 ja raskaana .
on sydämetön ihminen joka tekee abortin eikä mikään hyvää ihminen. Maailmassa on hyviä ja pahoja ihmisiä. Oletko varma, että kuulut hyviin?
sano, että olisin HYVÄhyvä ihminen, mutta en pahakaan ole. Sinulla on oikeus mielipiteeseesi niinkuin minullakin. Ole mitä mieltä olet.
totuus on että ainakin se maksaa yhden ihmisen koko elämän.
se ei vastannut kysymykseeni, jonka tämä tyttö esitti.
joten miksi huudat tuota matraasi aina ja aina vaan? se ei edelleenkään vastannut tytön kysymykseen.
tulevan vastausta senkään vertaa.
Ja kyllä se vastasi kysymykseen aivan aiheellisena muistutuksena.
kun yllätykseksesi en ole sitä tehnyt.
Ja ei, se ei vastannut.
Jos sinä kysyt vaikka jauheliha paketin hintaa ja joku tulee huutamaan, että "AINAKIN SIAN/NAUDAN ELÄMÄN SE MAKSAA", vastaako se kysymykseesi, toivoitko tuollaista vastausta?
erään mielipiteen kannalta asiaan! Mutta ei mulla ois mitään tarvetta vinkua poistoon sitä totuutta vaikka lihan ostosta oisinkin eri mieltä..
Pidä kersa ja ala yhteiskunnan tuilla eläväksi työttömäksi yh-äidiksi. Peruskoulun päättötodistuksella ja elämättömällä nuoruudella mahdollisuutesi ovat rajattomat! Onnea ja menestystä valitsemallasi tiellä.
Lapsentappajaksi vain heti ristitään ja pelotellaan. Jos niitä kakaroita niin kovaa haluaa niin paree katsoa ensin että pystyy itse elättämään itsensä ja on työ yms. Kakaralle ei tee sekään hyvää kun liian nuori "äiti" yrittää kasvattaa vähillä sossurahoillaan kunnollista pentua. Voisi ajatella vähän sitä pentuakin ja sen tulevaisuutta.
mikään eläin, jonka voi antaa pois jollekin toiselle, kun ei siitä itse jaksa huolehtia.
En kannata tälläistä toimintaa lasten tai eläinten tapauksessa. Jos lapsen synnyttää tähän maailmaan, on myös hänestä velvollisuus huolehtia. Samoin eläinten kanssa; jos eläimen ottaa, on siitä pystyttävä huolehtimaan sen lopun ikää, eikä heivata toisille hoidettavaksi, kun ei itseä enää huvitakkaan.
mutta se on kai kuitenkin pelkkä 'soluröykkiö' jonka voi TAPPAA kun ei satu huvittaan... hohhoijjaa. Kun tulee raskaaks, on velvollisuus antaa toisenKIN elää!!
SYNTYNEISTÄ LAPSISTA, jos et sattunut huomaamaan. Luepa viestini uudestaan.
lapsi on OLEMASSA jo siellä kohdussakin. Mitä sitten ehdottaisit jos ei vanhemmaksi kelvoton/haluton sais antaa poiskaan?? Vai tarviiko edes kysyä..
tajuavan...Puhuin SYNTYNEISTÄ LAPSISTA! Lapsi ei ole syntynyt, jos se on vielä kohdussa!
Jos on kelvoton vanhempi, niin siinä vaiheessa viranomaiset tekisivät ratkaisuja. Mutta että äiti antaisi oman lapsensa pois, kuin koiran, siinä vaiheessa, kun ei enää kiinnosta hoitaa, on harvinaisen typerää.
Abortti on sitä varten, kun huomaa olevansa raskaana eikä tahdo lasta.
Mikä sulta meni ohi siinä vastauksessa?? Miksi sinä tarjoaisit jo OLEMASSAOLEVALLE lapselle muka parempana väkivaltaista aborttikuolemaa kuin elämän jatkumista adoptoituna? Jälkimmäinen on katsos inhimillistä ja kunnioitettavaa epäitsekkyyttä, sitä mikä näkyy ylittävän sinun käsityskykysi..
"jo olemassaolevalla lapsella?" Alkiota?
Miten nyt menee sen lapsen kanssA?
Itse tein tänä aamuna testin ja se näytti positiivista. Olen tällä hetkellä 17v. Kerroin asiasta vanhemmilleni juuri äsken. Nytten he tappelevat tuolla ja pakottavat minut tekemään abortin. Itse haluaisin pitää lapsen. Olen seurustellut puolivuotta ja olen kertonut asiasta poikakaverilleni, joka oli innoissaan asiasta.
Onko vanhemmillani oikeus pakottaa minua aborttiin?
Ei ole oikeutta pakottaa aborttiin, iästäsi huolimatta. Jos sellaista ilmenee, kerro siitä lääkärille tai vastaavalle, heillä ei todellakaan ole oikeutta sivuuttaa tahtoasi. Myös alaikäinen päättää omasta kehostaan. En ymmärrä tuollaisia vanhempia.
Ihanaa, että joku ajattelee noin. Tiedän että olen aika nuori lapsentekoon, mutta kuitenkin poikakaverin kanssa yritimme lasta ja tässä on tulos. Olen onnellisesti raskaana, mutta vanhempani raivoavat eivätkä halua edes keskustella raskauden jatkamisesta. Olin joku aika sitten vastanottokodissa ja nytten he uhkaavat, että joudun lastenkotiin ja että huomenna menemme tekemään aborttia vasten minun ja poikakaverini tahtoa.
Mitä jos vanhempani heittävät minut pois kotoa tai vievät minut lastenkotiin? Saisinkohan siellä pitää lapsen ja sitä kautta saisin oman kämpän, vai onko mahdollisuus siihen että lapsi viedään minulta pois heti hänen synnyttyään?
profiilissasi lukee että olet mies..?
se oli vahinko :D Huomasin sen itsekkin äsken, mutta en saa muutettua sitä.
"Myös alaikäinen päättää omasta kehostaan. "
Miksi sikiö on tässä tapauksessa "omaa kehoa", kun se ei ole siinä tapauksessa, jos tekee abortin?
suusi ajoissa siellä lääkärissä ja kerrot pakotuksesta!! Kellään EI OLE oikeutta pakottaa sinua surmaamaan lastasi eikä lasta myöskään voida ottaa sinulta pois!
Kuulostaa niin hullulta tilanteelta että epäilyttää onko tää juttu tottakaan,.. ei kai tollasia vanhempia oikeesti voi olla olmeassa..?
SUOJELE LASTASI KAIKIN KEINOIN. Älä taivu pakottajien tahtoon. Eikö sinun voisi olla parempikin asua muualla kuin tuollaisten mistään tajauamattomien vanhempien luona? Sinä ja lapsesi olisitte paremmassa turvassa viranomaisten huostassa.
Itsekkin olen miettinyt sitä, että ehkä olisikin parempi asua jossakin muualla, kuin kotona vanhempien kanssa jotka eivät ymmärrä asiaa.
Millaistakohan olisi asua viranomaisten huostassa, olisiko se vain ns.''vankilaelämän'' tuntuista..
Olen miettinyt vauva-asiaa jo pitkään ja suunnitellut raha/asumisjärjestelyä, mutta nytten tuntuu, että olen tehnyt kaiken vaivan turhaan, kun vanhempani lyttäävät koko ajatuksenkin.
Siitä olen varma, että en suostu aborttiin, heittäköön vanhemmat minut vaikka sitten pihalle, kyllä minä jostakin muualta saan apua..
Anna vamhempien pitää omat tunkkaiset ajatuksensa ja teet mikä on sinulle ja lapsellesi tässä (hätä)tilanteessa parhaaksi! Älä anna kenenkään lytätä sinun ja lapsesi elämää! Ja pianhan olet aikuinen ja voit etsiä itsellesi ja lapsellesi / perheellenne omankin asunnon, yhteiskunta tukee rahallisestikin ja auttaa sinua. "Viranomaisjärjestely" on siis todellakin vain väliaikaista, eivätkä varmaankaan mitään vankilaan verrattavia!
Elämässä asioilla on aina tapana järjestyä parhain päin :) en ymmärrä minäkään vanhempiasi, toivottavasti tajuavat vielä jonain päivänä oman kohtuuttomuutensa ja että olisivat ylepeitä tuollaisesta tyttärestä, minä ainakin oisin!
Onnea odotukseesi ja elämässänne eteenpäin!
Katsotaan miten tämä asia lähtee eteenpäin. Periksi ei kuitenkaan anneta!
Kiitos sinulle todella paljon tsemppauksesta. Tuo edellinen kommenttisi piristi minua kummasti. Oikein liikutuin ja tippakin tuli linssiin:)
Iso kiitos ja halaus sinulle !!
Eikös aloittaja ole jo kaksikymppinen ja lapsikin jo kolmevuotias. Miksi ihmeessä tämmöisiä vanhoja aloituksia kaivetaan esille ja "neuvotaan, miten toimia", vaikka asiasta on aikaa monia vuosia? No, tiedän toki että palstan hullu kalmankoura kaivaa näitä aloituksia ja vastailee itselleen ja mielikuvitusolennoille.
huomaat varmaankin että vaikka kysymykset on vanhan aloituksen alla, tässä ei ole neuvottu nyt aloittajaa vaan sitä joka otskon alla on TÄNÄÄN kysynyt apua vastaavanlaiseen tilanteeseen.
Viesti tänään päivällä kirjoitettu, joten ei oo kovin vanha.. Mistä ihmeestä sait kolme vuotta?????
Kukaan ei voi pakottaa sinua aborttiin, ei vaikka oletkin alaikäinen. Jos kotona tuntuu liian pahalta mene vaikka terveydenhoitajalle juttelemaan asiasta, hän neuvoo kuinka olisi hyvä jatkaa, eli jatkatko asumista vanhempiesi luona vai kenties jossai muualla. Et jää asian kanssa yksin kunhan uskallat apua pyytää. Ja ihana kuulla että lapsen isä on myös innoissaan ja sinun tukenasi! Tsemppiä ja kaikkea hyvää teille! :)
Älä kerro kenellekkään! Mitä sitä turhia puhelemaan. Sano vanhemmilesi lihonneesi.