Onko täällä paljon ns. vanhojen hevosten omistajia?
Haluaisin kuulla teidän hoitotapojanne ja kaikkea sitä, miten hoidatte vanhoja hevosianne.. Omistan 17-vuotiaan lämminveritamman ja tänään huomasin, että olen lyönyt sitä laimin koko talven. Ratsastus on jäänyt koulunkäyntini takia vähemmälle ja lihakset ovat kadonneet sen myötä. Tamma yskii välillä (ilmeisesti vähän puhkurin vikaa..)ja olen yrittänyt pitää sitä pihalla niin paljon, kuin mahdollista. Rakastan hevostani yli kaiken ja minulta pääsikin tänään itku, kun huomasin, miten paljon se on vanhentunut. Kamalaa ajatella näin, mutta vaikka olenkin ollut kaikenlaisten hevosten kanssa tekemisissä miltein kymmenen vuotta, minusta tuntuu siltä, että en osaa hoitaa hevostani oikein. Syytän itseäni sen vanhentumisesta. Vaikka monet hevosihmiset ja eläinlääkäri ovat kehuneet sen tosi hyväkuntoiseksi tammaksi, en kestä ajatusta että se ei ole jonain päivänä enää vierelläni. En saa mielestäni ajatuksia siitä päivästä, kun tammani viimeinen aika on tullut. Pelkään tehdä päätöstä sen lopettamisesta, vaikka se väistämättä joskus on edessäni.
Aina sanotaan, että tulevaa ei saisi murehtia, mutta haluaisinkin nyt kuulla muiden hevosenomistajien kommentteja. Miten te elätte vanhan ystävänne kanssa, vai onko lopetus ehkä jo tapahtunut?
Miten pääsen näistä ajatuksista eroon?
Haluan heponi elävän onnellisena niin kauan kuin mahdollista. Rakastan sitä yli kaiken ja se rakkaus ahdistaa joskus liikaakin. Rakastan liikaa ja pelkään siksi tekeväni virheitä.Kamala tunne, mutta kokemuksesta huolimatta totta.
Haluaisin kuulla teidän hoitotapojanne ja kaikkea sitä, miten hoidatte vanhoja hevosianne.. Omistan 17-vuotiaan lämminveritamman ja tänään huomasin, että olen lyönyt sitä laimin koko talven. Ratsastus on jäänyt koulunkäyntini takia vähemmälle ja lihakset ovat kadonneet sen myötä. Tamma yskii välillä (ilmeisesti vähän puhkurin vikaa..)ja olen yrittänyt pitää sitä pihalla niin paljon, kuin mahdollista. Rakastan hevostani yli kaiken ja minulta pääsikin tänään itku, kun huomasin, miten paljon se on vanhentunut. Kamalaa ajatella näin, mutta vaikka olenkin ollut kaikenlaisten hevosten kanssa tekemisissä miltein kymmenen vuotta, minusta tuntuu siltä, että en osaa hoitaa hevostani oikein. Syytän itseäni sen vanhentumisesta. Vaikka monet hevosihmiset ja eläinlääkäri ovat kehuneet sen tosi hyväkuntoiseksi tammaksi, en kestä ajatusta että se ei ole jonain päivänä enää vierelläni. En saa mielestäni ajatuksia siitä päivästä, kun tammani viimeinen aika on tullut. Pelkään tehdä päätöstä sen lopettamisesta, vaikka se väistämättä joskus on edessäni.
Aina sanotaan, että tulevaa ei saisi murehtia, mutta haluaisinkin nyt kuulla muiden hevosenomistajien kommentteja. Miten te elätte vanhan ystävänne kanssa, vai onko lopetus ehkä jo tapahtunut?
Miten pääsen näistä ajatuksista eroon?
Haluan heponi elävän onnellisena niin kauan kuin mahdollista. Rakastan sitä yli kaiken ja se rakkaus ahdistaa joskus liikaakin. Rakastan liikaa ja pelkään siksi tekeväni virheitä.Kamala tunne, mutta kokemuksesta huolimatta totta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mä en oo entinen hepan omistaja mut multa vietin hoitsu se myytiin:( mä itkin monta päivää ja itken joskus vieläkin:)ole hevosesi kanssa vaan niin paljon ku mahdollista!ota vaikka joku joka ratsastaa sillä ees kerran viikos!jos et itte kerkiä.Ei sille voi mitään ku hevonen joudutaan lopettaa tai se muuten vaan kuolee.Pakko sanoo et on kivenpaa ku hevonen kuolee vanhuuteen ku johonki sairauteen!!!kyllä siitä pääsee yli!aikaa siinä tarttee mut ei saa lannistua:)älä ajattele sitä et koska sun heppa lähtee.Vaan ajattele nyt vaan sitä se elämää...kyl sillä on varmaan ollu ihana elämä ja sen elämä jatkuu vielä!!:)älä ajattele kuolemaa vaan ajattele mitä tapahtuu nyt!:)ei tää ny paljon auttanu mut kerroinpa mun mielipiteeni!!!
mulla on sama kohtalo. munkin hoitsu myytiin, mut siitä on jo aika kauan. mäkin itkin alkuvaiheessa monesti, mut en enää aoikeastaan ollenkaan. kerro millanen sun hoitsu oli ja kauanko hoidit sitä!
Moi! Mun hoitsu jouduttiin lopettamaan... Olin tosi masentunu(ja oon vieläkin, ja itken sitä tosi usein ja aikaa tästä on n.4kk) Annatko mailis, voitas ruveta mailikamuiks?
minkään hevosen pitäis näyttää 17 vuotiaana vanhalta!!!Mulla on ollu liki 30 vuotiaita ja kunnossa on aina ollu. Mitään ongelmia ei ikinä.
Hommaa hevolles hoitaja.
Minulla on takana vuosia ponien ja hevosten kasvatustyötä, ja täytyy sanoa, että se kyllä edelleenkin koskettaa, kun näkee hevosystävänsä vanhenevan ja lopulta sen aika koittaa. Minä en ainakaan osaa ajatella hevosiani "koneina" jotka kipataan kaatopaikalle, kun moottori hajoaa tai kytkin ei pelitä. Mutta tietenkin, kun "korjaus ei enää kannata" hevosen hyvinvoinnin vuoksi, on parempi antaa sille kunniallinen lähtö, kuin pitkittää kärsimyksiä oman itsekkyytensä takia.
Eniten kaipaan ensimmäistä hevostani Trevor Lancelotia, joka on "nukkunut" nurmen alla jo viitisentoista vuotta. Joskus surullisimpana hetkenä kaivan vanhat valokuvat esiin ja itkeä tuherran parikin tuntia muistellen niitä ihania hetkiä ensimmäisen IKIoman hevoseni kanssa. Mutta se ei ole väärin! Mielestäni jälkeenpäin SAA vapaasti surra ja itkeäkin, mutta etukäteen ei kannata vielä ajatella poismenoa.
Toissakesänä minulta lähti vihreämmille laitumille ihana vanhaherra. Tiesin hyvissä ajoin, että se olisi ruunan viimeinen kesä. Jalat eivät olisi kestäneet, nivelrikko oli jo saanut voiton. Se sai viettää viimeisen kesänsä vapaasti laitumella, ilman rasituksia. Monina kesäiltoina istuin maassa hevosen vieressä sen syödessä tuoretta ruohoa ja itkin. Ruuna tökki minua vähänväliä päällään kuin lohduttaen, että sellaista se on maailman meno, toinen lähtee ja toinen jää. Oli se silti kova paikka luopua ystävästä, jonka kanssa on taivaltanut pari vuosikymmentä. Ruuna hirnahti komeasti ennen teurasautoon astumistaan kuin varmistaakseen, että huuto jää kaikumaan tallin pihapiiriin ikuisiksi ajoiksi, sen omaan pihapiiriin.
Ajattele sinä vain hyvillä mielin hevosesi eläkevuosia, hevosen persoona puhkeaa silloin todelliseen kukkaan, ja saatat päästä jopa vieläkin lähemmäksi sitä ystävänä, kumppanina. Osoita hevoselle huomiotasi, ihan pieni silittely ja juttelukin piristää vanhan hevosen mieltä, se saa tuntea rakkautta ja välittämistä vielä silloinkin, kun rahallinen hyöty ei enää ole pääasia. Ota hevonen riimunnaruun, tee sen kanssa kävelylenkkejä luonnossa (sitten kun ratsastaminen ei enää tule kysymykseen, vaikka rauhallisestihan voit ratsastaa/ajella kärryillä ihan huoletta eläkevuosinakin). Tee hevoselle selväksi, että nyt SE ITSE on pääasia, ei pelkkä ratsastus, kilpaileminen... Tee hevoselle mieliksi, niin se tekee mieliksi sinulle.
Mielestäni 17 vuotta ei ole hevoselle vielä korkea ikä. Huolehdi vain hevosesi yleiskunnon ylläpitämisestä, hyvällä kunnolla ja vahvoilla lihaksilla sen elämä on varmasti helpompaa vanhemmalla iällä. Pientä liikuntaa tulisi harrastaa miltei päivittäin, vaikka se sitten olisikin vain taluttamista. Puuhaile enemmän hevosesi ympärillä. Minä ainakin aikoinaan (voih, monia vuosia sitten...) luin jopa läksyjä tallilla, istuen heinäpaalin päällä. Vähän marjamehua pulloon ja pullaa (josta suurimman osan söi tietenkin hevonen) niin kyllä maistui kokeisiin lukeminenkin. Mutta ehkä se oli silloin, taidan olla Wanha ja vanhanaikainen, ei kai tuollaisia juttuja enää nykyään... Mutta mikä estää kokeilemasta? Vanhempien kanssa voi tosin syntyä asiasta riitaa, niin minullakin silloin aikoinaan...
moi!mun hoitsu oli suomenhevonen ruuna ja sen nimi oli mersu se oli/on tosi suuri!jos muuten tiiät siitä jotaan niin ilmotakko???se asustaa tällä hetkellä Poris en oo ihan varma ja sen oikee nimi on Mercur!jos tiiät jotaan niin olis kiva jos ilmoottaisit!voitaasko ruveta mailaaleen???hoidakko vielä heppoja?millanen sun hoitsu oli?
omani on 19-vee, mutta kisaan edelleen 110 cm ratoja n. kerran/kk.
terve on eikä mikään vaivaa. tottakai hevonen joskus väistämättä vanhenee, mutta ilman todellista fyysistä kärsimystä en hepoani lopettaisi mistään hinnasta!!
eikä tätä vauhtia ole tarviskaan sillä lujaa mennään ja perse lentää välillä niin korkealle että maakosketus tulee väistämättä..
toivon onnea ja pitkää ikää sulle ja tammallesi, myöskin toivon, että et päädy ratkaisuun että lopetat hevosesi omien tunteidesi takia!!
...on jo iäkäs 22v mut silti sillä voi vielä ratsastaa ihan kunnolla, hanki hepalles hoitaja ja vaikkei ratsastakaan hampaat irvessä kisoja kiertäen voi hepan kanssa pitää hauskaa just esim luontoretkillä munkin poni pitää siitä kun lähdemme kävelyille sen puhkurihengityksen ollessa pahimmillaan, ystävän kuoleman ajattelu on rankkaa tiedän ,sillä tiedän että pukuri hevonen täytyy lopettaa ajallaan . koeta kestää tuskin hevosesi päivät ovat vielä luetut jos vain korjaat virheesi nyt eikä 15 päivä