kirkon papeille?
Emmekö voisi ripittäytyä suoraan jumalalle.?
jumala kuulee paremmin kuin kuuro pappi eikä kirkossa oikein viitsi alkaa huutaakkaan.
Emmekö voisi ripittäytyä suoraan jumalalle.?
jumala kuulee paremmin kuin kuuro pappi eikä kirkossa oikein viitsi alkaa huutaakkaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
myös kielitaidoton. Toisaalta, väliäkö tuolla koska millään muullakaan ei tunnu olevan väliä!
turkulaiset ja muut muutamat pappeihinne (ja ilmeisesti kaikkiin muihinkin ihmisiin) tyytymättömät; lopettakaa epämääräinen keljuilu ja ottakaa asiat esiin siellä, mihin ne kuuluvat, jos niihin on aihetta. Muuten pitäkää suunne kiinni. Ei löydy sellaista pappia, joka kaikkia miellyttäisi, eikä ole tarkoituskaan "miellyttää"; pappi on pappi, ei huvimestari ja paapoja!
Kaikki me joskus koemme tarvetta puhua jollekin toiselle ihmiselle niistä asioista jotka painavat mieltämme. Tuo puhuminen keventää kummasti oloamme. Keskustelu jonkun toisen kanssa ongelmistamme tuo esiin usein uusia näkökulmia mieltämme painaviin asioihin, ja sitä kautta ongelmaamme saattaa löytyä ratkaisukin.
Myös ripissä on kyse vuorovaikutuksesta. Kerromme rippi-isällemme asioista jotka painavat mieltämme. Kun yhdessä käsittelemme ongelmiamme ja jaamme taakkamme toisen ihmisen kanssa, se on paljon keveämpi kantaa. Ja vaikka tuossa ripissä meistä joskus sattuisikin tuntumaan siltä, ettei meitä ymmärrettäisi ja ettemme näinmuodoin tulisi kuulluksi rippi-isämme taholta, voimme aina luottaa siihen, että Jumala kuulee huokauksemme, eikä jätä meitä yksin musertumaan taakkamme alle.
Tuo viestin aloittajan maininta siitä, ettei kirkossa oikein sovi huutaakaan, tuo mieleeni usein kuulemamme sanonnan, että huudamme Jumalaa apuun hädässämme. Huutomme voi olla äänetönkin! Tätä taustaa vasten tuo kirkossa huutaminen puolustanee kyllä hyvinkin paikkaansa. Jumala kyllä kuulee niin huutomme kuin viimeisillä voimillamme esittämme kuiskauksenkin. Meillä ihmisillä on taipumus puhua ikään kuin toistemme ohi. Emme jaksa paneutua siihen mitä toisella on meille sanottavaa. Olemme kuuntelevinamme, emmekä kumminkaan kuule. Ja vaikka kuulisimmekin, ymmärryksemme vajavaisuudesta johtuen vastauksemme meille esitettyyn kysymykseen on kumminkin enemmän tai vähemän vajavainen.
Jumalalle meidän ei tarvitse ripittäytyä. Hän kyllä tietää, mitä olemme tehneet ja mitä sellaista jättäneet tekemättä. mitä meidän olisi pitänyt tehdä. Katua pahoja ja sopimattomia tekojamme toki aina voimme. Voimme pyytää anteeksi niiltä, joita vastaan olemme rikkoneet, jos he vielä ovat keskuudessamme, niin että anteeksipyyntö on mahdollinen.
Tuon Jumalalle osoittamamme katumuksen voimme mielestämme parhaiten osoittaa jokapäiväisessä elämässämme lausumalla joko mielesämme tai vaikkapa ääneenkin Jeesuksen rukouksen. Sen voi jokainen toistaa missä ja milloin vain ja aina siitä on lohdutusta itse kullekin. Ei siis ole mikään ihme, että tuo rukous - Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä - on lausuttu Valamon luostarissa aina silloin, kun jollakulla veljestön jäsenistä on ollut asiaa toisen luostarikilvoittelijan keljaan. Tuossa rukouksessas tiivistyy kaikki se, mikä on ja minkä pitää aina olla keskeisellä sijalla elämässämme. Se pitää sisällään katumuksen teoistamme, mutta samalla se auttaa meitä muistamaan osaksemme tulevan armon, kun tuo katumuksemme ja pyrkimyksemme parannukseen on vilpitön.
muihin seurakuntiin, tulet kuulluksi. Jumala kyllä kuulee säätyyn tai pankkitiliin katsomatta.
Hän kuulee jos on kuullakseen.
Antaa anteeksi jos haluaa.
Mitäpä minä sitä rukoilen.
Hän kyllä tuntee hätäni.
En edes puhu kuolleille hengille.
Mitä ne minun asioistani välittävät.
Omia asioitaan nekin miettivät.
Jos puhuisin papille hän vain
olisi kuuntelevinaan, ajatellen kumpa tuo nyt jo
lopettaisi. Aina käy itkemässä.
Ei minullakaan asiat hyvin ole, ajattelee pappi.
Vaimokin kulkee missä kulkee. Ei sen kuluista tiedä.
Kohotan katseeni ylös. Onko siellä ketään?
Koskaan sieltä ei kuulu mitään.
Jeesuskin on hiljaa. Ei puhu eikä pukahda. On
kuin puujumala.
Menen taas kotiin ikonin eteen. Sekin on hiljaa.
Samat kehykset aina ympärillä.
Ne pitäisi vaihtaa kauniimpiin.
Kuva ei puhu mitään.
Sekin on yhtä hiljaa kuin jumala ja Jeesus.
elikkäs siis rippi-isältä saa neuvoja. Jumala harvoin antaa neuvoja suoraan...
Ei kirkossa tarvii huutaa syntejä. Voi sopia kahdenkeskisen tapaamisen sellaiseen aikaan ettei kirkossa ole muita ihmisiä.