tuskaa

koulupsykologi täällä haluaa väkisin tehdä lapsesta käytöshäiriöisen. On nähnyt peräti kaksi kertaa pojan, mutta muiden ammattilaisten sanomiset ei paljon paina.

Lopulta asia meni niin, että kun paniikissa sain viikolla aikaistettua lääkäriaikaa, niin tämä psykologi sanoi, ewttä toivotaan että se riittää, hän EI TIEDÄ milloin oppilasvalinnat tehdään. Eli siis soitteli ja pelotteli vissiin huvikseen.

Oppilashuoltoryhmä on päätynyt suosittamaan pojalle pienryhmäpaikkaa, mutta niiä on niin vähän, että ellei diagnoosia tule, ei todennäköisesti pienryhmään pääse :(
Mitä olen eniten ihmetellyt koko tämän prosessin aikana on se, miten melkein kaikki nk ammattilaiset ihmettelevä't, että haluan nämä tutkimukset "jo nyt" ts kun poika on vasta 6-v. No herranen aika milloin sitten? Kun hän on 10-v, itsetunto rusikoitu jatkuvista pettymyksistä ja epäonnistumisista ja koulu menee päin mäntyä eikä kukaan enää pärjää hänen kanssaan? En takuulla anna kenenkään tehdä niin lapselleni!
Minä kyllä olen päättänyt taistella vaikka viimeiseen veripisaraan saakka tästä asiasta. Kyseessä on koko loppuelämä eikä sitä saa tuhota sillä, että pannaan poika luokalle, jossa ei tule pärjäämään!

Kiitos kannustuksesta ja siitä, että jaoitte omia kokemuksia. Jospa tunnelin päässä näkyisi valoa :)

vastaa kirjoitti:

koulupsykologi täällä haluaa väkisin tehdä lapsesta käytöshäiriöisen. On nähnyt peräti kaksi kertaa pojan, mutta muiden ammattilaisten sanomiset ei paljon paina.

Lopulta asia meni niin, että kun paniikissa sain viikolla aikaistettua lääkäriaikaa, niin tämä psykologi sanoi, ewttä toivotaan että se riittää, hän EI TIEDÄ milloin oppilasvalinnat tehdään. Eli siis soitteli ja pelotteli vissiin huvikseen.

Oppilashuoltoryhmä on päätynyt suosittamaan pojalle pienryhmäpaikkaa, mutta niiä on niin vähän, että ellei diagnoosia tule, ei todennäköisesti pienryhmään pääse :(
Mitä olen eniten ihmetellyt koko tämän prosessin aikana on se, miten melkein kaikki nk ammattilaiset ihmettelevä't, että haluan nämä tutkimukset "jo nyt" ts kun poika on vasta 6-v. No herranen aika milloin sitten? Kun hän on 10-v, itsetunto rusikoitu jatkuvista pettymyksistä ja epäonnistumisista ja koulu menee päin mäntyä eikä kukaan enää pärjää hänen kanssaan? En takuulla anna kenenkään tehdä niin lapselleni!
Minä kyllä olen päättänyt taistella vaikka viimeiseen veripisaraan saakka tästä asiasta. Kyseessä on koko loppuelämä eikä sitä saa tuhota sillä, että pannaan poika luokalle, jossa ei tule pärjäämään!

Kiitos kannustuksesta ja siitä, että jaoitte omia kokemuksia. Jospa tunnelin päässä näkyisi valoa :)

Lue lisää

Moi, jatka taistelua, ei ne päätökset todella ole vielä tehty meillä täälläkään. Ensi viikolla on kokous erityislapsista. Ja tuli mieleen, että ei meidänkään pojalle ole varmistanut erityisuokka, sehän on vasta neuvolapsykologin suositus, joka llaan saatu. Toivottavasti lääkäri toukokuun alussa ei ole liian myöhään.

Meillä on pojalle tehty HOJKS viimeiseksi kolmeksi vuodeksi ja olen sen koko ajan kertonut eri tahoille (Kelto, neuvolapsykologi), että minua huolettaa tuleva koulunalku. Vasta tänä keväänä alkoivat asiat rullata, varsinkin kun meille sattui viimeiseksi neuvolalääkärikäynniksi neuropsykologiaan erikoistunut ihminen, joka pisti asioita eteenpäin. Muuten saattaisi olla, että taistelu jatkuisi täälläkin, jotenkin on niin nihkeää ollut.

Tsemppiä sinulle sinne, älä luovuta.