Oikeutettu sukupuolivalinta?

Jos ihminen yleisesti ottaen olisi pohjimmiltaan hyvä eikä itsekäs apinanjatke, ihmiset kunnioittaisivat toisiaan ja kohtelisivat toisiaan tasavertaisesti. Toisille ihmisille tasa-arvon kunnioittaminen tulee luontaisesti, useimmille ei. Itsekkäille ihmisille totuus on suhteellinen käsite, riippuu siitä, mistä "totuudesta" itse hyötyy eniten.

Jotta tasa-arvosta on mielekästä puhua, täytyy kuitenkin olettaa, että enemmistö ihmisistä pystyy valitsemaan. Ei olisi mielekästä yrittää murtaa jotain epätasa-arvoa synnyttävää käyttäytymismallia, jos sille ei olisi todellisia vaihtoehtoja. Naisten vaatimukset, että miesten pitää toimia niin ja niin, implikoivat, että naiset uskovat valintaan ja siihen, että ihminen voi muuttaa käyttäytymistapojaan. Silti samat naiset eivät koskaan esimerkiksi tee aloitetta, aivan kuin heillä ei olisi siihen minkäänlaisia edellytyksiä. Jos naiset eivät pysty muuttamaan omaa toimintaansa, miksi miesten pitäisi pystyä? Tällaiselle epätasa-arvoisuudelle ei ole mitään muuta perustetta kuin itsekkyys ja oman edun tavoittelu. Ei ole mitään lieventäviä asianhaaroja, epätasa-arvo on aina epätasa-arvoa. Ihminen valitsee tasa-arvon tai jättää sen valitsematta. Useimmat naiset eivät halua menettää saavutettuja etujaan, vaikka se olisi rehellinen ja oikeudenmukainen valinta.

Sellainen mies, joka on uskollinen periaatteilleen ja pitää ihmisiä itsestään selvästi tasa-arvoisina, saa naisilta aivan uskomattoman määrän paskaa. On tietysti aidosti tasa-arvoa kunnioittavia naisia, mutta he ovat poikkeuksia. Tasa-arvoa kunnioittava mies, naisten korulauseiden sankari, on useimpien naisten mielestä vastenmielinen, koska hän vaatii naisilta sanojen ja tekojen yhteensovittamista, mihin he eivät itsekkäinä ihmisinä halua suostua.