”Minä puhuin ymmärtämättömästi, . . . minä peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhassa.” – Job 42:3–6.
Tilanne oli se, että uskollinen Job oli kokenut aika kovia. Tarinan mukaan hän ei edes tiennyt syytä siihen helvettiin, minkä hän oli tuohon mennessä läpikäynyt. Ja toverit senkun kököttivät vieressä ja vuorollaan lisäsivät vettä myllyyn väittämällä, että kaikki oli Jobin omaa syytä.
Voiko joku meistä ehkä ymmärtää sen, että tämän kertomuksen mies nimeltä Job oli mennyt hiukan pois tolaltaan, ja tehnyt pienen erheen jumalansa edessä? Aivan kuten Mooses oli unohtanut äärimmäisen tukalassa tilanteessa kerran mainita jumalansa, kun piti jostain saada vettä jurnuttavalle kansalle.
Nuo molemmat miehet katuivat noita erehdyksiään. Kuitenkin he molemmat saivat jumalalta melkoisen opetuksen (Job kuunteli pitkään kauhun vallassa jumalan suuruutta ja Mooseksen elämä leikattiin pois juuri ennnen luvattua maata). Molemmissa tapauksissa sovellus oli täysin selvä: Jumala oli valmis antamaan anteeksi vasta sitten kun katumus oli TODELLA osoitettu!
Miten on sitten Vartiotorniseuran kanssa, joka myös omien sanojensa mukaan kantaa melkoista vastuuta jumalansa edessä nykyään? Otan kaksi lainausta sen omasta kirjallisuudesta. Ne puhukoot puolestaan siitä, mikä suhde Vartiotorniseuralla (raamatullisesti) voi todellisuudessa jumalaan nykyään olla:
"Erehdyksemme myöntäminen on viisas menettelytapa siksi, että se kasvattaa lujuuttamme ja itsekunnioitustamme. Toisaalta se, että emme myönnä tekemiämme virheitä, on pelkuruutta ja heikentää meitä moraalisesti, niin että me todennäköisesti teemme saman virheen yhä uudelleen.
Erehdyksen myöntäminen on viisas menettelytapa myös siksi, että se aikaansaa paremmat suhteet toisiin. Kun me kieltäydymme myöntämästä, että olemme tehneet virheen, me loukkaamme toisten arvostelukykyä; niinpä he päättelevät, että me olemme joko liian ylpeitä, epärehellisiä tai liian tyhmiä tunnustaaksemme erehdystämme – mikä kaikki voi hyvinkin synnyttää muurin meidän ja toisten välille. - - Mikä kaikkein tärkeintä, erehdyksen myöntäminen auttaa säilyttämään suhteemme Luojaamme hyvänä. Kuningas Daavid säilytti hyvät suhteet Jumalaansa myöntämällä nopeasti ja yhä uudelleen virheensä. Kuningas Saul oli haluton myöntämään syntejään; hän esitti mieluummin puolusteluja ja joutui hylätyksi." (g 73 22/6, sivut 3-4).
Äskeinen oli siis kaunista proosaa. Tässä sitten sitä, miten asiat todellisuudessa menevät:
”Mahdollisesti joillakuilla, jotka ovat palvelleet Jumalaa, on elämäänsä suunnitellessaan ollut virheellinen käsitys siitä, mitä oli määrä tapahtua jonain määräaikana tai määrävuonna. He ovat siitä syystä ehkä lykänneet tai laiminlyöneet tehtäviä, joista he muutoin olisivat huolehtineet. He eivät ole kuitenkaan ymmärtäneet tämän asiainjärjestelmän loppua koskevia Raamatun varoituksia, koska he ovat ajatelleet, että Raamatun ajanlasku paljastaa tarkan ajankohdan.” (Vartiotorni 1. lokakuuta 1976 sivu 448)
”Mutta meidän ei ole viisasta kiinnittää katsettamme johonkin tiettyyn ajankohtaan ja laiminlyödä jokapäiväisen elämän tarpeita, joista normaalisti kristittyinä huolehtisimme, esimerkiksi sitä, mitä me itse ja perheenjäsenemme todella tarvitsemme. Ehkä unohdamme, että kun se ”päivä” tulee, niin ei se muuta sitä periaatetta, että kristittyjen täytyy kaikkina aikoina huolehtia kaikista vastuistaan. Jos joku on ollut pettynyt siksi, ettei ole noudattanut tällaista ajattelutapaa, niin hänen pitäisi nyt keskittyä korjaamaan näkemystään ja ymmärtää, ettei Jumalan sana ole pettänyt häntä, vaan että hänen oma ymmärryksensä perustui väärille perusteille.” (Vartiotorni 1. lokakuuta 1976 sivu 448)
Tilanne oli se, että uskollinen Job oli kokenut aika kovia. Tarinan mukaan hän ei edes tiennyt syytä siihen helvettiin, minkä hän oli tuohon mennessä läpikäynyt. Ja toverit senkun kököttivät vieressä ja vuorollaan lisäsivät vettä myllyyn väittämällä, että kaikki oli Jobin omaa syytä.
Voiko joku meistä ehkä ymmärtää sen, että tämän kertomuksen mies nimeltä Job oli mennyt hiukan pois tolaltaan, ja tehnyt pienen erheen jumalansa edessä? Aivan kuten Mooses oli unohtanut äärimmäisen tukalassa tilanteessa kerran mainita jumalansa, kun piti jostain saada vettä jurnuttavalle kansalle.
Nuo molemmat miehet katuivat noita erehdyksiään. Kuitenkin he molemmat saivat jumalalta melkoisen opetuksen (Job kuunteli pitkään kauhun vallassa jumalan suuruutta ja Mooseksen elämä leikattiin pois juuri ennnen luvattua maata). Molemmissa tapauksissa sovellus oli täysin selvä: Jumala oli valmis antamaan anteeksi vasta sitten kun katumus oli TODELLA osoitettu!
Miten on sitten Vartiotorniseuran kanssa, joka myös omien sanojensa mukaan kantaa melkoista vastuuta jumalansa edessä nykyään? Otan kaksi lainausta sen omasta kirjallisuudesta. Ne puhukoot puolestaan siitä, mikä suhde Vartiotorniseuralla (raamatullisesti) voi todellisuudessa jumalaan nykyään olla:
"Erehdyksemme myöntäminen on viisas menettelytapa siksi, että se kasvattaa lujuuttamme ja itsekunnioitustamme. Toisaalta se, että emme myönnä tekemiämme virheitä, on pelkuruutta ja heikentää meitä moraalisesti, niin että me todennäköisesti teemme saman virheen yhä uudelleen.
Erehdyksen myöntäminen on viisas menettelytapa myös siksi, että se aikaansaa paremmat suhteet toisiin. Kun me kieltäydymme myöntämästä, että olemme tehneet virheen, me loukkaamme toisten arvostelukykyä; niinpä he päättelevät, että me olemme joko liian ylpeitä, epärehellisiä tai liian tyhmiä tunnustaaksemme erehdystämme – mikä kaikki voi hyvinkin synnyttää muurin meidän ja toisten välille. - - Mikä kaikkein tärkeintä, erehdyksen myöntäminen auttaa säilyttämään suhteemme Luojaamme hyvänä. Kuningas Daavid säilytti hyvät suhteet Jumalaansa myöntämällä nopeasti ja yhä uudelleen virheensä. Kuningas Saul oli haluton myöntämään syntejään; hän esitti mieluummin puolusteluja ja joutui hylätyksi." (g 73 22/6, sivut 3-4).
Äskeinen oli siis kaunista proosaa. Tässä sitten sitä, miten asiat todellisuudessa menevät:
”Mahdollisesti joillakuilla, jotka ovat palvelleet Jumalaa, on elämäänsä suunnitellessaan ollut virheellinen käsitys siitä, mitä oli määrä tapahtua jonain määräaikana tai määrävuonna. He ovat siitä syystä ehkä lykänneet tai laiminlyöneet tehtäviä, joista he muutoin olisivat huolehtineet. He eivät ole kuitenkaan ymmärtäneet tämän asiainjärjestelmän loppua koskevia Raamatun varoituksia, koska he ovat ajatelleet, että Raamatun ajanlasku paljastaa tarkan ajankohdan.” (Vartiotorni 1. lokakuuta 1976 sivu 448)
”Mutta meidän ei ole viisasta kiinnittää katsettamme johonkin tiettyyn ajankohtaan ja laiminlyödä jokapäiväisen elämän tarpeita, joista normaalisti kristittyinä huolehtisimme, esimerkiksi sitä, mitä me itse ja perheenjäsenemme todella tarvitsemme. Ehkä unohdamme, että kun se ”päivä” tulee, niin ei se muuta sitä periaatetta, että kristittyjen täytyy kaikkina aikoina huolehtia kaikista vastuistaan. Jos joku on ollut pettynyt siksi, ettei ole noudattanut tällaista ajattelutapaa, niin hänen pitäisi nyt keskittyä korjaamaan näkemystään ja ymmärtää, ettei Jumalan sana ole pettänyt häntä, vaan että hänen oma ymmärryksensä perustui väärille perusteille.” (Vartiotorni 1. lokakuuta 1976 sivu 448)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.