Nyt tahdon ihan rehellisesti ja suoraan kysyä teiltä hyvät kanssakeskustelijat, että mitkä teidän mielestänne ovat meidän seurakuntiemme suurimmat ongelmat?
Minua, kuten varmaan aika montaa muutakin, vaivaavat nämä esim. alla olevan "hyvät papit" keskustelun kaltaiset ilmaan heitetyt, parin lauseen mittaiset epämääräiset heitot. Haluaisin sanoa jotain, oikaista vääriä tietoja, tukea edes keskustelullisesti, mutta kun en voi, kun ei näitä ongelmia mitenkään tarkenneta.
Eivätkö kaikki ihmiset tajua sitä, ettei ongelmiin voi puuttua eikä mikään tilanne parane, jos ei olla valmiita keskustelemaan suoraan ja nimeämään ongelmia. Nyt tulee vain ahdistava olo, kun näkee kirjoituksista, että jollain on paha olo, mutta kuinka sitä voisi lievittää?
Mitä te tahtoisitte ortodoksisen seurakunnan tekevän, kuinka tulehtuneita tilanteita (jos niitä siis on) voisi parantaa? Kaipaan jotain konkreettisia ehdotuksia.
Viimeksi viitattiin Helsingin srk:n huonoon ilmapiiriin. Mikä siellä mättää? Joskus kuulee kummallisia vihjailuja esim Isä Mitron persoonasta, ettei hänestäkään pidetä. Vai Jyväskylän tilanneko täällä nyt hermostuttaa?
Mitä mieltä olisitte vaikka sellaisesta että seurakunnat järjestäisivät jonkun keskustelutilaisuuden joka olisi avoin kaikille. Ja sitten puhuttaisiin asioista?
minua masentaa tämä tällainen, olemmehan ainakin me karjalaiset kai aina osanneet puhua, miksi nyt sitten vain nopeasti vihjaillaan ja sohitaan ilmaa? Nostetaan reippaasti kissa pöydälle, puhutaan ongelmista niiden oikeilla nimillä?
Onko muuten teidän mielestä yhtään sellaista srk:ta joka oikeasti T O I M I I tyydyttävällä tavalla?
Miksi me olemme niin riitaisia? :(
Minua, kuten varmaan aika montaa muutakin, vaivaavat nämä esim. alla olevan "hyvät papit" keskustelun kaltaiset ilmaan heitetyt, parin lauseen mittaiset epämääräiset heitot. Haluaisin sanoa jotain, oikaista vääriä tietoja, tukea edes keskustelullisesti, mutta kun en voi, kun ei näitä ongelmia mitenkään tarkenneta.
Eivätkö kaikki ihmiset tajua sitä, ettei ongelmiin voi puuttua eikä mikään tilanne parane, jos ei olla valmiita keskustelemaan suoraan ja nimeämään ongelmia. Nyt tulee vain ahdistava olo, kun näkee kirjoituksista, että jollain on paha olo, mutta kuinka sitä voisi lievittää?
Mitä te tahtoisitte ortodoksisen seurakunnan tekevän, kuinka tulehtuneita tilanteita (jos niitä siis on) voisi parantaa? Kaipaan jotain konkreettisia ehdotuksia.
Viimeksi viitattiin Helsingin srk:n huonoon ilmapiiriin. Mikä siellä mättää? Joskus kuulee kummallisia vihjailuja esim Isä Mitron persoonasta, ettei hänestäkään pidetä. Vai Jyväskylän tilanneko täällä nyt hermostuttaa?
Mitä mieltä olisitte vaikka sellaisesta että seurakunnat järjestäisivät jonkun keskustelutilaisuuden joka olisi avoin kaikille. Ja sitten puhuttaisiin asioista?
minua masentaa tämä tällainen, olemmehan ainakin me karjalaiset kai aina osanneet puhua, miksi nyt sitten vain nopeasti vihjaillaan ja sohitaan ilmaa? Nostetaan reippaasti kissa pöydälle, puhutaan ongelmista niiden oikeilla nimillä?
Onko muuten teidän mielestä yhtään sellaista srk:ta joka oikeasti T O I M I I tyydyttävällä tavalla?
Miksi me olemme niin riitaisia? :(
Vastaukset 12
Vanhimmat
Täällä voi kuka tahansa, asianomainen "vainottukin", keskustella itsensä kanssa loputtomiin.
Täällä voivat muun uskoiset luoda eripuraa ja hämmennystä ortodoksisiin ympyröihin.
Täällä voi hävinnyt osapuoli purkaa kiukkuaan panettelemalla,
Täällä voidaan kertoa mitä vain ilman, että sillä on mitään todellisuuspohjaa oikeassa elämässä.
Tämä ei ole oikean ortodoksisuuden ja oikean tilannekuvan muodostamisen paikka. Vai luetko sinä oman paikkakuntasi uutiset Seiskasta ja Hymystä.
hyvin vastattu!
Ihan selvästi näkee, että aina aika ajoin täällä nostetaan aiheeksi joku pappi, jonkin seurakunnan ongelmat tai kuoro ja sen johtajat. Aina ne saavat tulta alleen. Kun sitten joku uppo-outo näitä lukee, niin saa aivan eri käsityksen kuin mitä asia oikeasti edes on.
Minua hämmentää nämä ongelmat, kun meidän seurakunnassa en tiedä sellaisia olevan. Siksi voinkin sanoa: Tervetuloa Tampereelle!
Meillä on kivaa! Papit parhaita! Kuoro paras! Emäntä paras! Kirkko keunein! Fiilis paras!...
kivaa kirkossa kuin kirkossa! Paras tapa on pitää suunsa kiinni, hymyillä ja miettiä tarkkaan mitä ja kenelle puhuu!
Ylipäätään mitä tällä kaikella on kristillisyyden kanssa tekemistä?
Tampereella on hyvin ja sen huomaa.
Kivaa on Turussakin! Oisko sitten joku yksittäinen ongelma Hesassa, joka kuohuttaa.
että jokaisessa seurakunnassa on muutama "riidankylväjä", perusnegatiivinen ihminen, joka kulkee ympäriinsä ja puhuu toisille "ethän kerro kenellekään, minä kerron vain sinulle, että olen kuullut että... Ja sitten tämä tyyppi kertoo saman stoorin kahdellekymmenelle muulle ja kerää saamistaan vastauksista, mitä olettaa toisen sanoneen ja tekee siitä oman versionsa näille muille jne jne...
Näinhän ne parhaat juorut syntyvät, yleensä keskiössä on aina joku tällainen, joka haluaa tietää kaikki, luulee tietävänsä kaikki ja kuvittelee tekevänsä ja osaavansa kaiken paremmin kuin muut ja kirjoittelee tänne.
Ole sitten kristillinen tämmöisten kanssa!
seksi, seurakunta ja kielletyt tunteet aiheuta kaikenlaista puraa. Kummallista ettei kukaan itseään nimeä syylliseksi. Aina se on joku muu!
Turkulaisten ei tarvitse etsiä syyllisiä Hesasta!
Meilläkin on kivaa!
ongelmia luovat. Jokaisella on oma mielipiteensä asioista ja aina ne eivät sovi yksiin muiden kanssa. Jos kukaan ei halua luopua omastaan, niin riitahan siitä syntyy.
Oletteko muuten huomanneet, miten yksi negatiivinen ihminen muuttaa ympärillään olevaa tunnelmaa positiivista nopeammin. Tätä on muistaakseni jopa tutkittu jossain. Vaikka olisi miten hilpeä tunnelma porukassa ja sinne eksyy ärrimurri, niin hetken kuluttua kaikki ärisevät. Lienee jotakin atavistista perimää, joka käskee puolustuskannalle välittömästi uhkaavan käyttäytymisen edessä.
Tuollaiset negatiiviset henkilöt pitäisi löytää ja heidän kanssaan tulisi käydä kunnon neuvottelu aiheesta: mikä sinua oikeasti vaivaa, kun pitää sitä pahaa oloa levittää. Luonnollisesti rakentavassa hengessä, ettei lisätä vettä myllyyn. Joskus kyse saattaa olla ihan pikkuasiasta tyyliin: se vilkaisi mua, se varmaan ajatteli pahaa, kun mä oon tällanen. Eli omat epävarmuudet tai ajatukset muuntuvat mielessä jonkun toisen ajatukseksi ilman syytä.
Jos puhutaan työilmapiiristä, niin siihen näkisin ainoaksi järkeväksi ratkaisuksi johtoportaan terästäytymistä: ongelmakohtien etsimistä, analysointia ja todellista halua ratkaista ne. Yleensä tiedonkulun parantamisella saadaan katkaistua ilmapiiriä huonontavilta huhuilta siivet. Jos johtoporras ei kiinnitä huomiota ongelmiin tai pyrkii vähättelemään niitä, niin ei kellään muulla oikein ole todellisia mahdollisuuksia tilanteen helpottamiseen. Tässä, kuten niin monessa muussakin tapauksessa, kaivataan johdon sitoutumista.
Kirkkoherroilla tai piispoillakaan ei liene juuri johtamisopillista koulutusta, joten heillä toimiva johtaminen perustuu pääasiassa luonnolliseen johtajuuteen. Valitettavasti kaikilla ei ole tätä kykyä. Ja harvemmin sitä kai pääsee Kirkon piirissä kokeilemaankaan ennen tehtävään valitsemista.
Hyvin kirjoitit. Joskus muuten käy sääliksi pappeja ja piispoja, kun joutuvat kaitsemaan sekopäisenä ryntäävää lammaslaumaa.
Olisi muuten mukava tietää mikä mahtaa olla tilanne muissa maissa, onko siellä tällaisia ongelmia seurakunnissa vai sujuvatko asiat paremmin.
varsinkin Venäjällä! He ovat sisäistäneet ortodoksisuuden ja ovat mukana kaikessa. Jos he riitelevät niin sopivat myös!
kuin laiha sopu! Valheellisuus on huono kaveri!
Mitä ongelmia meillä muka? Mistä moiset aatokset? Mehän puhumme avoimesti asioista, kasvoista kasvoihin. Kun ongelma syntyy, emme väistä sitä. Emme puhu siitä kolmannelle osapuolelle, joka jatkaa neljännelle, hän viidennelle. Ei, meillä on selkärankaa ja ryhtiä. Nostamme kissan itse pöydälle, seisomme sanojemme takana vaikka kuinka vaikea asia kysessä olisi. Kolminkertainen huraa huuto meille!!!