kun perheemme oli köyhä, ei meillä ollut:pyykinpesukonetta, tv.tä, puhelinta, pakastinta, sisävessaa,juoksevaa vettä, eikä koskaan uusia vaatteita.
Siitäkään huolimatta, että isäni kävi töissä, eikä kumpikaan vanhempani ryypännyt.
Silti koen lapsuuteni erittäin onnellisena ja turvallisena. Lämmöllä muistan kun koulusta tultuani oli ruoka valmiina, perjantaisin oli äiti leiponut pullaa ja rieskaa.
Elämä oli paljon köyhempää aineellisesti, kuin nykyajan köyhillä, mutta jälkeenpäin ajatellen en vaihtaisi mihinkään maailman rikkauteen lapsuuttani. Sieltä opin kovan työmoraalin ja vaatimattoman elämäntavan onnen.
Siitäkään huolimatta, että isäni kävi töissä, eikä kumpikaan vanhempani ryypännyt.
Silti koen lapsuuteni erittäin onnellisena ja turvallisena. Lämmöllä muistan kun koulusta tultuani oli ruoka valmiina, perjantaisin oli äiti leiponut pullaa ja rieskaa.
Elämä oli paljon köyhempää aineellisesti, kuin nykyajan köyhillä, mutta jälkeenpäin ajatellen en vaihtaisi mihinkään maailman rikkauteen lapsuuttani. Sieltä opin kovan työmoraalin ja vaatimattoman elämäntavan onnen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
olot olivat toisenlaisia, mutta eivät ainakaan kaikilla kuvaamasi kaltaisia,
"- 70 luvulla, kun tulin isäni mukana eteläsuomeen, hän kykeni tehdastyöläisen palkalla elättämään 5 henkisen perheen, vaimo oli kotona, rahaa riitti juhlimiseen, kalusteiden uusimiseen tämän tästä, talon ostoon ja maksamiseen 8 vuodessa...
- kuinka työttömiä oli vain 50.000, ulkomaan tai valtion velkaa yleensä ei juuri lainkaan, nyt työttömiä on 400.000 ja velkaa mielettömästi.
- kuinka nuorena kossina 70/80 luvun vaihteessa pystyi ostamaan heti ammattikoulun jälkeen töihin mentyä auton ja muutaman vuoden vanhan prätkän, kun nyt ei DI:n palkkakaan meinaa riittää kuin asunnon maksuun...
- Kuinka silloin oli työpaikoilla mukavempaa ja rennompaa, nyt painetaan niska limassa ylitöitä korvauksetta, mutta silti ostovoima on tiessään ja kansa sen kuin velkaantuu...mihin ne työn tulokset nyt katoaa, kun tuottavuus pitäisi olla tekemisen meiningin perusteella paljon parempi..
Niin, että kertokaas nyt sitten, miksi silloin tehtiin kaikki väärin ja em. asiat olivat paremmalla tolalla. Ja miksi nyt tehdään kaikki "oikein" ja hommat kusee? "
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1000000000000008&posting=21500000000063191#21500000000063191
ei voi muuta sanoa, asuntokin maksettu muutamassa vuodessa.
ostin auton opintolainalla ja sain sen tosi pienellä korolla. Mulla olikin parempi auto silloin, kun nyt on lukion rehtorilla!
2010-luvulla lukion rehtori siivoaa päätoimisesti Rakveressa teollisuushallia ja sivutoimisesti heittää keikkaa rehtorina Suomessa. Koulu antaa rehtorin nukkua yönsä biojäteastiassa, mutta se vähennetään liksasta.
Rehtorilla on upouusi auto hänen kotonaan Nankingissa, mutta hän ei tietenkään koskaan pääse ajamaan sitä.
Ota kuule huomioon, että ajat ovat muuttuneet ja nykyajan vaatimukset lisääntyneet!
Normaalit nykynaiset haluavat olla työelämässä eikä leipomassa pullaa lapsille, joka muuten lihottaa.
Nykyään pitää olla monta ammattiakin pärjätäkseen kilpailussa muiden kanssa, joten turha luulla, että nykyäidit kauaa viihtyvät kotona hoitamassa lapsia, poikkeuksiakin tietysti on, mutta yleisesti naiset hakeutuvat työelämään melko pian äitysloman jälkeen tai uudelleen/lisäkouluttavat itsensä saadakseen toimeentuloa perheelleen.
Mahtaako sinun vaimosi, mikäli sinulla sellainen on, niin toiminut samalla tavalla, kun äitisi?
Ota huomioon, että elämme 2000-luvulla.
Normaalit nykynaiset kouluttavat itsensä ammattiin tai ammatteihin eikä ole paistamassa lapsille pullaa, joka kaiken lisäksi lihottaa.
Nykyään vaatimukset ovat niin korkeat, että pitää kilpailla muiden kanssa paremmuudesta ja työpaikoista, joten kyllä naiset tänä päivänä heti äitiysloman jälkeen menevät töihin tai uudelleen/lisäkouluttavat itsensä saadaksen kunnon elatuksen perheelleen
Mahtaako sinun vaimosi, mikäli sinulla sellainen on, niin, toiminut samalla tavalla, kun äitisi?
Ei ollut cd-soitinta, mikroaaltouunia eikä henkilökohtaista tietokonetta, internetistä puhumattakaan.
Mutta se oli 1970-lukua ja nyt on nyt.
70-luvulla betonilähiömme keskellä oli urheilukenttä. Kavereita löytyi kun lähti sinne.
Olisin halunnut asua puutalossa. Mielestäni betonikerrostalot ovat rikos ihmiskuntaa kohtaan, verrattavissa häkkikanaloihin.
Kiireettömyyttä olen jäänyt kaipaamaan. Nyt jos jokin asia myöhästyy töissä vartin, kuuluu jo kiroamista. Ja tietenkin ensi vuonna pitää olla tuottavuus noin 3 prosenttia suurempi (minimi bruttokansantuotteen kohoamisen verran) jotta emme jäisi (kilpavarustelun takia) kilpailijoiden jalkoihin. Kun joku jää eläkkeelle niin hänen työmääränsä delegoidaan muille. Taas tulee säästöä.
Pääsispäs eläkkeelle.
kiire mihinkään,paitsi jotka töissä kävivät.Äidit usein olivat konona lasten kanssa,eikä juosseet uraputkessa,jolloin aikaa lapselle ei jää lainkaan ja sekin vähä juostaan harrastuksissa.Ihmetellään lasten mielenterveys häiriöitä ja huostaanottoja ja kaikilla on huono olla.Kerrostalo lokeroissa asutaan
naapureista välittämättä.Niillä hiunoilla tavaroilla kun ei paikata aikaa lapsen kanssa.
Tämän päivän työläiset kilpailevat itsensä hengiltä. Tahti eikun vaan kiihtyy vuosi vuodelta. En voi kuin sääliä nyt työelämässä olijoita.Miten ihmisistä on tullut sellaisia, koko elämän ajan, halutaan jotakin uutta, yhden kun on saanut, heti otetaan seuraava käsittelyyn? Tämän päivän imiset eivät tule koskaan kylläisiksi.Siksi valtaosa onkin onnettomia.Heiltä jää elämä kokonaan elämättä.