Luin juuri edellistä ketjua jossa oli ohjeita naisille raamatusta. Nykypäivään sovellettuna nämä kohdat luokkasivat naisia ja varmaan jokusta miestäkin. Kommentit olivat tyyliä "ei pidä ottaa vakavasti" ja "ovat vanhoja/vanhanaikaisia juttuja". Tulin miettineeksi että mitä ihmettä tekee koko raamatulla?
Onko siellä yhtään sellaista ohjetta jota ei ihan fiksut immeiset osaa muuten hyödyntää elämässään? Nykyään ei voi toki suoraan sanoa ihmiselle että uskonto on tyhmää, koska asia nähdään henkilökohtaisena. Mutta kun se nyt kuitenkin on tyhmää!
Miksikö? No ajatellaanpa. Onko viisasta antaa elämänsä keksittyjen dogmien ohjaukseen? Eikö tutkimalla ihmsiä ympärillään tai vaikka tutustumalla tieteisiin saavuta parempaa tietoa ja tapoja? Tajutessani tämän suorastaan raivostuin. Jotenkin meidät on saatu uskomaan että ilman uskontoa olemme pulassa tai muuten huonossa jamassa. Vaikka juuri ilman uskonnon rajoitusta pääsemme tutimaan asioita objektiivisesti, ilman ennakkoasennetta.
Sille joka vastaa tyylin "älä ota uakontoa niin vakavasti", kysyn heti takaisin "miksi sitten ottaa ollenkaan"? Mitä hyötyä on olla puoliksi uskossa? Kaikki toistelee että "raamattu on ihan fiksu kirja ja siellä on hyviä ohjeita yms. puppua". Lukekaapa joskus. Ensinnäkin tosi sekava. Ihmiset psykoottisia, sellaisetkin joiden pitäisi muka edustaa "viisautta, hyvettä/esimerkkiä". Jos joku on erimieltä niin mä lähden heti kivittämään pari aviorikkojaa hengiltä ja pari jumalan pilkkaajaa myös. Kait näillä hyvillä teoilla saa parit synnit anteeksi?
Onko siellä yhtään sellaista ohjetta jota ei ihan fiksut immeiset osaa muuten hyödyntää elämässään? Nykyään ei voi toki suoraan sanoa ihmiselle että uskonto on tyhmää, koska asia nähdään henkilökohtaisena. Mutta kun se nyt kuitenkin on tyhmää!
Miksikö? No ajatellaanpa. Onko viisasta antaa elämänsä keksittyjen dogmien ohjaukseen? Eikö tutkimalla ihmsiä ympärillään tai vaikka tutustumalla tieteisiin saavuta parempaa tietoa ja tapoja? Tajutessani tämän suorastaan raivostuin. Jotenkin meidät on saatu uskomaan että ilman uskontoa olemme pulassa tai muuten huonossa jamassa. Vaikka juuri ilman uskonnon rajoitusta pääsemme tutimaan asioita objektiivisesti, ilman ennakkoasennetta.
Sille joka vastaa tyylin "älä ota uakontoa niin vakavasti", kysyn heti takaisin "miksi sitten ottaa ollenkaan"? Mitä hyötyä on olla puoliksi uskossa? Kaikki toistelee että "raamattu on ihan fiksu kirja ja siellä on hyviä ohjeita yms. puppua". Lukekaapa joskus. Ensinnäkin tosi sekava. Ihmiset psykoottisia, sellaisetkin joiden pitäisi muka edustaa "viisautta, hyvettä/esimerkkiä". Jos joku on erimieltä niin mä lähden heti kivittämään pari aviorikkojaa hengiltä ja pari jumalan pilkkaajaa myös. Kait näillä hyvillä teoilla saa parit synnit anteeksi?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ei ole olemassa mitään ennakkoasenteetonta tapaa suhtautua eri asioihin tai tutkimuskohteisiin - aina ne tuppaavat tulla tielle.
Jos Jumala on luonut maailman,niin tuskinpa mennään hakoteille ajattelemalla asioita Hänen sanansa kautta.
Joku sanoi hyvin: kaikki totuus on Jumalan totuutta -sanoi sen kuka hyvänsä.
Olisko sitten fiksua pyrkiä eroon ennakkoasenteestaan sellaisen havaitessaan, eikä keksiä selitystä jatkaa jolla oikeuttaa ennakkoasenteensa?
Yritän kertoa sulle että emme voi olla täydellisiä heti tai ehkä koskaan, mutta olisi fiksumpaa pyrkiä siihen.
en yrittänyt Sinua "neuvoa" ,jos niin ajattelit...tämä oli vain tällaisen perusmooseksen kommentti.
mehän tosiaan puolustelemme itseämme herkästi siten ,että "minulla nyt on vahvat syyt tähän ennakkoasenteeseen" jne.
Joudutaan helposti yleistysten noidankehään kun aina ennakkoasenne määrittelee suhtautumisen.
Olet täysin oikeassa. Olen iloinen, että edes joku on havahtunut hereille.
Uskonto on alunperin kehitetty "yliluonnolisten" (nykyään siis jo tieteellä selitettävien) luonnossa tapahtuvien asioiden selittelyyn. Tämä on ollut se pointti jo alusta alkaen kaikkien uskontojen ja uskomuksien kohdalla. Raamattu tosiaankin on erittäin vanhoillinen, eikä sen väittämistä ole minkäänlaista tieteellistä näyttöä. Tieteellehän tämä universumimme perustuu, ei jumalille. Miksi siis sekoittaa fysiikanlakeihin joukko yliluonnollisia neitsyt-jeesuksia ja ristiriitaisia jumalia? Raamatussahan kaikki on kovin ristiriidassa keskenään. Koko kristinuskon pääajatus on omituinen: "Jumala armahtaa kaikki ja rakastaa jokaista, silti hän uhkaa lähettää kaikki häneen ja jeesukseen uskomattomat helvettiin". Täysin ristiriitaista.
Kristinusko antaa ihmisille valheellisen idean siitä, että "jumala hoitaa kaiken". Miksi välittää kurjasta maailmasta, jos voi uskoa jumalan hyvyyteen, ja että näin asioiden on tarkoitus tapahtua? Tämäkin on yksi ärsyttävä puoli kristinuskossa.
Mielestäni kaiken jumalattomuuden todistaa tieteen olemassaolo. Kaikki perustuu fysiikanlakeihin, ei niistä yliluonnollisesti lipsuta. Niin ei ole käynyt ikinä. Raamattu kuitenkin väittää täysin päinvastaista. Maailma on kuulemma vain 6000-vuotta vanha, mikä tarkoittaisi, että radiohiiliajoitus olisi väärässä. Tiede olisi väärässä, mutta niinhän se ei ole. Sillä toisin kuin jumala, käsite tiede on olemassa ja fyysisesti aistittavissa ja havaittavissa.
Unohtakaamme siis vanhat uskomukset ja selittelyt. Hyödyttömän kirkossa hyppimisen sijaan voisi mieluummin suunnata kirjastoon ja sivistää itseään lukemalla vaikkapa tähtitiedettä. Suosittelen avaruustieteeseen perehtymistä, sillä se valaisee olemassaoloamme paremmin kuin mikään muu. :)
Jos ottaa kameralla musta kuvan, niin siitä tulee musta kuva! Ei MINUSTA saa millään vempaimella valokuvaa. Tiede ja uskonnot pohjaavat tähän ulkoiseen fyysiseen mustaan kuvaan ja mustiin kirjaimiin pyhissä kirjoissa, eivätkä ymmärrä lukea rivien välistä (valkea alue) suuria totuuksia ihmisestä ja elämän tarkoituksesta. Pyhät kirjat ovat kätkeneet viisaudet vertauskuviin, etteivät tietämättömät pääsisi asioita väärentämään tai hävittämään. Tietämättömyys on ainoa paha maailmassa, siitä versoavat kaikki muut pahat. Skeptikoille on turha todistaa mitään, ainoa mitä hän tarvitsee on tietoa. Sokea usko on myös järjen nukkumalähiö.
Mikä tekee kirjasta pyhän? Sekö, että niin yleisesti väitetään?
Sitä paitsi, siitä tietämättömyydestä... Minkälaista tietämättömyyttä tarkoitat? Usko ja tieto ovat täysin eri käsitteitä, pidäkin se mielessäsi.
Jos mietitään tätä maailmankaikkeutta objektiivisesti, sen luonnollisessa tilassa ilman kreationismia, emme taida löytää muuta kuin yhden asian, jonka voimme osoittaa varmaksi. Nimittäin fysiikanlait. Niille tämä koko systeemi perustuu aivan kokonaan, joten miten ihmeessä voit sekoittaa jumalan tähän? Jumalaa ei ole osoitettu todeksi, se on silkkaa uskomusta, lähdetään nyt siitä.
Raamattu ja sen "viisaudet" vapauttavat ihmisen käyttämästä aivojaan ja uskomaan sokeasti kaiken, mitä väitetään. Jos jokin kohta raamatussa on pakko myöntää lievästi sanottuna hieman hassuksi, sen voi selittää nopeasti "ahh, mutta sehän on vertauskuva!". Niin, etteivät tietämättömät pääsisi asioita väärentämään tai hävittämään. Niin kuka tässä sitä informaatiota järjen käytöstä tarvitsee?
Mikä tekee kirjasta pyhän? Sekö, että niin yleisesti väitetään?
Sitä paitsi, siitä tietämättömyydestä... Minkälaista tietämättömyyttä tarkoitat? Usko ja tieto ovat täysin eri käsitteitä, pidäkin se mielessäsi.
Jos mietitään tätä maailmankaikkeutta objektiivisesti, sen luonnollisessa tilassa ilman kreationismia, emme taida löytää muuta kuin yhden asian, jonka voimme osoittaa varmaksi. Nimittäin fysiikanlait. Niille tämä koko systeemi perustuu aivan kokonaan, joten miten ihmeessä voit sekoittaa jumalan tähän? Jumalaa ei ole osoitettu todeksi, se on silkkaa uskomusta, lähdetään nyt siitä.
Raamattu ja sen "viisaudet" vapauttavat ihmisen käyttämästä aivojaan ja uskomaan sokeasti kaiken, mitä väitetään. Jos jokin kohta raamatussa on pakko myöntää lievästi sanottuna hieman hassuksi, sen voi selittää nopeasti "ahh, mutta sehän on vertauskuva!". Niin, etteivät tietämättömät pääsisi asioita väärentämään tai hävittämään. Niin kuka tässä sitä informaatiota järjen käytöstä tarvitsee?
Tiede on nuorin uskonto, siksi sen totuudet ovat myös lyhytikäisimpiä. Se tutkii vain tätä fyysistä maailmaa, eikä tiedä vielä muiden tasojen olemassaolostakaan, paradikmoistaan päätellen. Tieteellä on kirkkonsa, pappinsa, dokminsa ym. kuten kirkollakin.
Kalevala kuvaa jo maailman luoduksi seitsemästä munasta: kuusi kultaista, rautamuna seitsemäntenä. Tiede tutkii toistaiseksi vain enimmäkseen tätä rautamunaa, jähmeän rautaisella logiikallaan ja vasta tulevaisuudessa tulee yltämään näkymättömiin kultamuniin, jotka paljastavat vasta fyysisen tasonkin syntysanoja. Sieltä löytyy Platoninkin mainitsema ideamaailma. Koeta Joan jo oppia ymmärtämään vertauskuvia.
"Uskonnnolla tarkoitetaan yleiskielessä uskoa jumalaan tai muuhun yli-inhimilliseen mahtiin, siihen turvautumista sekä siihen liittyvää pyhyyden kokemusta yleismaailmallisena ilmiönä. Nämä ovat uskonnossa usein muotoutuneet oppijärjestelmäksi ja ilmenevät erilaisina yhteisöllisinä tapoina ja palvontamenoina"
-http://fi.wikipedia.org/wiki/Uskonto
Jaahas, että luokittelet sinä tieteen uskonnoksi. Kaiken lisäksi väität, että se olisi jopa nuorin niistä. Voi voi, tätä yleissivistyksen tasoa...
Tieteessä ei sinänsä "uskota" vakauksellisesti ja kyseenalaistamatta mihinkään. On vain teorioita, jotka selittävät fyysisen ympäristömme koostumusta ja käyttäytymistä, ja jotka on osoitettu oikeiksi faktoiksi puhtaalla tutkimisella. Yleisesti hyväksytyt fysiikan lait, kuten atomien koostumukset, Linnunradan planeettojen kiertorata Auringon ympäri ym. ovat kerta toisensa jälkeen osoitettu paikkaansapitäviksi, joten niihin ei tarvitse todisteitta uskoa, toisin kuin uskonnoissa uskotaan yliluonnollisiin jumaliin, ilman minkäänlaisia näkyviä todisteita. Tieteellä on todistettu, että maailmankaikkeus laajenee, sillä maailmankaikkeuden keskus viilenee. Einsteinin teoria avaruuden kaareutumisesta on todistettu myöskin oikeaksi. Jos esineen pudottaa kädestään, se tosiaankin putoaa.
Sen sijaan, jumalasta, tai jostain korkeammasta tasosta ei ole mitään tieteellisiä viitteitä. Käytän termiä tieteellinen, sillä tiede pohjautuu fyysisen maailman tutkimiseen, ja tämä fyysinen maailma on kiistattomasti lähtökohtamme. Platon kertoo eräässä vuoropuhelussa Atlantiksesta, kaupungista, joka yhtenä yönä katosi mereen. Atlantista ei ole kuitankaan koskaan vielä löydetty. Samaten Raamatussa kerrotaan asioita, joista ei ole minkäänlaista näyttöä, oli ne sitten vertauskuviin kiedottuja tai ei.
Mistä nämä vertauskuvalliset päätelmät ovat saaneet edes alkunsa? Aivan, ihmismielestä. Minunkin mielekuvitukseni keksii kaikenlaista, mutten voi sanoa yhdestäkään kuvittelemastani lohikäärmeestä, että se olisi totta. Uskonnoissa käytetään samaa logiikkaa. "On nykytieteellä saavuttamattomia tietoisuudentasoja." Kuka niin on väittänyt, ja millä perusteella? Meidän pitäisi uskoa asioihin, joita emme kuitenkaan havaitse mitenkään? J.R.R. Tolkienista taisi tulla juuri jumalani ja Frodosta profeettani.
Raamattu kadottaa uskottavuutensa jo väittäessään, että maailma on 6000- vuotta vanha. Näinhän ei millään logiikalla voi olla. Miksi siis uskoa kyseenalaistamatta Raamattuun, kun se selvästikin sisältää paikkaansapitämätöntä tietoa? Kauniista vertauskuvistaan huolimatta, tätä kirjaa ei voi pitää ihmiskunnan vastauksien lähteenä.
Joko siis ymmärsit tieteen ja uskonnon eron?
Kirkon ja tieteen uskovaiset: HERÄTKÄÄ UNESTANNE!
Miksi te tutkitte mustia kuolleita kirjoituksia, ettekä halua tai osaa lukea ELÄMÄN JA LUONNON KIRJAA, jota todelliset TIETÄJÄT lukevat.
Uskonnot ja tieteet ovat kuin ekaluokkalaisten tasoa verrattuna todellisten tietäjien tietoihin elämästä. Eivät he esiinny tietyistä syistä julkisuudessa.
Mitä ajat takaa?
En sisällyttänyt tieteeseen etiikkaa tai filosofiaa, jotka ovatkin jo sitten eri asioita. Ja väitätkö muka, että ihmisten keskuudessa on oikeasti viisaita henkilöitä?
Älykäs ihminen ei välttämättä ole viisas. Korkealla älyllä on tehty suurimmat tuhoaseet ihmistä itseään vastaan.
Ainstein edusti jo viisastumista. Siksi hän jo näki, tiesi ja tunnusti itseään ja ihmistä suuremman viisauden luoneen luonnon ja elämän lait.
Vanhoissa mysteriolaitoksissa jo ihminen viiden askeleen eli vihkimyksen kautta viis'astui ja jätti sinne tänne viis'astelut. Nykyajan tieteellisesti älykkäät ihmiset viis'veisaavat niistä elämänohjeista jotka viis'auttavat meidät.
Tiedän monia jotka kulkevat tätä viisastumisen tietä uuden ajan mysterio-opistoissa.
Samaa mieltä.
Siis onhan raamatussakin jotakin järkeviäkin elämänohjeita sinänsä, mutta toisaalta suurimman osan kyllä ihmiset varmasti tajuaisi ilmankin raamattua ja samoja asioita onkin toisteltu myös muissa uskonnoissa ja filosofioissa kautta aikojen.
Raamatun asemaa "loistavana elämänohjeena" alentaa sitten kyllä kaikki ne kohdat, joita ei voi ottaa vakavasti: orjakauppa, homoseksuaalien kohtelu, naisen asema, vammaiset (pidettävä poissa "herran huoneesta") jne. Vaikea siis oikein uskoa Raamatun jumalallisuuteen.
Sitten kristinusko ei mielestäni ole hyvä pohja etiikalle, koska sen mukaanhan ihminen on perisyntinen eikä voi muuttua. Tämän vuoksi Jeesus kuoli ja pyyhki pois syntimme. Siis niillä ei ole enää merkitystä ja perisynnin takia emme voisikaan muuttua. Miksi siis välittää tipan vertaa tästä maailmasta ja ihmisten hengestä, varsinkin kun kuoleman jälkeen odottaa se parempi elämä? Miksi kristinuskon mukaan olisi väärin tappaa kaikki uskovat, koska hehän pääsevät sitten suoraan sinne taivaan iloon tästä syntisestä maailmasta?
näkemys Raamatusta mielestäni...