Kuulen äänen, joka kuiskii korvaani: Raatelen sinut, kaikki on jo turhaa. Kaikki on jo turhaa.
-Suljen korvani, enkä kuuntele pilkkahuutoja.
Istun tienvierellä kivellä, ja ympärilläni myrsky estää näkemästä kylttiä, joka kertoisi sijaintini. Myrsky estää näkemästä myös tienviitan, joka kertoisi suunnan kotiin.
Välillä tuntuu, että ainoa keino on lähteä juosten takaisinpäin. Mutta tiedän, etten saa luovuttaa. Joten istun tässä ja kuuntelen pilkkaajan pinnallisen suloista ääntä.
Ohitin jo kirkot, rukoushuoneet ja heidän pappinsa.
Heidän henkensä sanoi minulle:
(job. 15 2-16)
-Onko tuulenpieksentä viisaan puhetta?
Onko suuntäysi ilmaa viisaan vastaus?
Puolustaisiko hän asiaansa turhin sanoin, puheilla, jotka eivät ketään hyödytä?
Sinä teet tyhjäksi jumalanpelon, estät hiljentymästä Jumalan edessä.
Oma syntisi sanelee sen minkä sanot, sinä otat omaksesi viekkaiden kielen.
Oma suusi sinut tuomitsee, en minä, omat huulesi todistavat sinua vastaan.
Oletko sinä syntynyt ihmisistä ensimmäisenä?Onko sinut synnytetty ennen kuin vuoret luotiin?
Olitko mukana kuulemassa Jumalan neuvonpitoa, sieltäkö olet siepannut viisauden?
Mitä sinä muka tiedät, mitä me emme tiedä, ymmärtäisitkö jotakin, mitä me emme ymmärrä?
Tässä on viisaita harmaapäitä, vanhempia kuin sinun isäsi.
Eikö Jumalan lohdutus sinulle riitä, sana, joka hiljaisena tuli luoksesi?
Mikä saa sydämesi noin kiihdyksiin, miksi silmät noin pyörivät päässäsi?
Miksi mielesi kääntyy Jumalaa vastaan, miksi annat sanojen ryöpytä suustasi?
KUINKA IHMINEN VOISI OLLA PUHDAS, NAISESTA SYNTYNYT NUHTEETON?
EIHÄN JUMALA LUOTA EDES ENKELEIHINSÄ, TAIVASKAAN EI OLE HÄNEN SILMISSÄÄN PUHDAS!
KUINKA SITTEN KELVOTON JA TURMELTUNUT IHMINEN, JOKA JUO PAHUUTTA KUIN VETTÄ?
-Kavahdin kauemmas heistä, eikä minulla ole vielä edes sanoja selittämään miksi. Jatkoin matkaa heidän ohitsensa, tietäen ettei minua koskaan enää yhdeksi heistä lasketa. Jatkoin matkaa ja jäin lepäämään ja ihmettelemään tähän kivelle. Odotan vain, että myrsky on ohi. Myrsky, joka Jumalan tahdosta minut on ympäröinyt, ja joka Jumalan tahdosta ajallaan laantuu. Paimeneni on suojassa, minä en vielä.
-Suljen korvani, enkä kuuntele pilkkahuutoja.
Istun tienvierellä kivellä, ja ympärilläni myrsky estää näkemästä kylttiä, joka kertoisi sijaintini. Myrsky estää näkemästä myös tienviitan, joka kertoisi suunnan kotiin.
Välillä tuntuu, että ainoa keino on lähteä juosten takaisinpäin. Mutta tiedän, etten saa luovuttaa. Joten istun tässä ja kuuntelen pilkkaajan pinnallisen suloista ääntä.
Ohitin jo kirkot, rukoushuoneet ja heidän pappinsa.
Heidän henkensä sanoi minulle:
(job. 15 2-16)
-Onko tuulenpieksentä viisaan puhetta?
Onko suuntäysi ilmaa viisaan vastaus?
Puolustaisiko hän asiaansa turhin sanoin, puheilla, jotka eivät ketään hyödytä?
Sinä teet tyhjäksi jumalanpelon, estät hiljentymästä Jumalan edessä.
Oma syntisi sanelee sen minkä sanot, sinä otat omaksesi viekkaiden kielen.
Oma suusi sinut tuomitsee, en minä, omat huulesi todistavat sinua vastaan.
Oletko sinä syntynyt ihmisistä ensimmäisenä?Onko sinut synnytetty ennen kuin vuoret luotiin?
Olitko mukana kuulemassa Jumalan neuvonpitoa, sieltäkö olet siepannut viisauden?
Mitä sinä muka tiedät, mitä me emme tiedä, ymmärtäisitkö jotakin, mitä me emme ymmärrä?
Tässä on viisaita harmaapäitä, vanhempia kuin sinun isäsi.
Eikö Jumalan lohdutus sinulle riitä, sana, joka hiljaisena tuli luoksesi?
Mikä saa sydämesi noin kiihdyksiin, miksi silmät noin pyörivät päässäsi?
Miksi mielesi kääntyy Jumalaa vastaan, miksi annat sanojen ryöpytä suustasi?
KUINKA IHMINEN VOISI OLLA PUHDAS, NAISESTA SYNTYNYT NUHTEETON?
EIHÄN JUMALA LUOTA EDES ENKELEIHINSÄ, TAIVASKAAN EI OLE HÄNEN SILMISSÄÄN PUHDAS!
KUINKA SITTEN KELVOTON JA TURMELTUNUT IHMINEN, JOKA JUO PAHUUTTA KUIN VETTÄ?
-Kavahdin kauemmas heistä, eikä minulla ole vielä edes sanoja selittämään miksi. Jatkoin matkaa heidän ohitsensa, tietäen ettei minua koskaan enää yhdeksi heistä lasketa. Jatkoin matkaa ja jäin lepäämään ja ihmettelemään tähän kivelle. Odotan vain, että myrsky on ohi. Myrsky, joka Jumalan tahdosta minut on ympäröinyt, ja joka Jumalan tahdosta ajallaan laantuu. Paimeneni on suojassa, minä en vielä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
"Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra
auttoi heitä ahdingosta.
Hän tyynnytti tuulen, ja aallot hiljenivät.
He riemuitsivat, kun myrsky laantui ja Herra vei
heidät luvattuun satamaan."
Kävelin juuri koiran kanssa ulkona ja mietin: Minun Jumalani.
Ja noihin kahteen sanaan sisältyi kaikki kaipuu ja toivo ja pyyntöni ja anomiseni.
Kävelin juuri koiran kanssa ulkona ja mietin: Minun Jumalani.
Ja noihin kahteen sanaan sisältyi kaikki kaipuu ja toivo ja pyyntöni ja anomiseni.
Paimenpsalmi 23
sillä Outilla on ihan oma rekisteröity nimimerkki, eikä outi kirjoittele yleensä ilman sitä. ?
Hyvää päivän jatkoa vain itsekullekkin! Saakoon Jumala siunata jokaisen luotunsa päivän ja olla murheellisten tukena ja sairaiden lohtuna.
kirjoituksen hänen kirjoittamakseen, vaikka en tiedä, miksi
hän ei rekisteröityä nimimerkkiään juuri nyt käyttänyt.
Sen tiedän myös omasta kokemuksesta, minkälaista on elää erämaassa,
kun joutuu siinä elämään aivan yksin, Jumalan ja ihmisten vihan alla.
Mutta se taival on kaikkien valittujen kuljettava ennen kuin
luvatun maan ahdas portti avautuu. Lue jatkoksi Valitusvirsi 3:1-33.
Kun sen Raamatusta 15.4.1986 ensimmäisen kerran luin aivan järkytyin,
kun tajusin, että siinähän on kirjoitettuna minun elämäni, jonka
en silloin vielä tiennyt päättyvän niin kuin se tuossa päättyy:
"Mutta Herra ei hylkää, ei hylkää iäksi. Vaikka hän kurittaa,
hän myös armahtaa, suuri on hänen laupeutensa. Ei Herra iloitse
siitä, että hän kurittaa ihmistä."
Olen poistanut rekisteröidyn nimimerkkini, siksi kirjoitin, ja kirjoitan nyt tämänkin rekisteröitymättömänä.
paljastit valheen henkesi
oletko helluntailainen?
Enkä kuulu todellakaan mihinkään kirkkoon. Silloin kun minulla vielä oli rekisteröity nimimerkki, niin kirjoitin vain sillä.
Mutta poistin nimimerkkini rekisteristä pari viikkoa sitten, enkä ole tänne vähään aikaan kirjoitellut, kuin vasta nämä viestit.
Joten en voi kirjoittaa rekisteröitynä nyt, siksi kirjoitan rekisteröitymättömänä.
Totuus on silti kyllä myös se, etten ahtaasta portista Jeesuksen omaksi ole vielä kulkenut, joten Saatana saa minut vielä omakseen lukea.
matkaa vaikka miten tuskaiselta nyt tuntuisi
JUMALA ON LÄHELLÄSI. Huuda vain Hänen puoleensa
tai jos et jaksa huutaa huokaa Hän kuulee ja
TOTISESTI VASTAA.
Tässä matkasi vaiheessa saat todella tuntea sinusta
kamppaillaan kun pyydät vain Jumala sinusta voiton
vie niin Hän sen tekee.
Näin yksin ihmisen on todella Jumalan edessä oltava
SILLÄ SILLOIN JUMALA MYÖS VOI AVUN ANTAA.
Mutta kuinka monen kohdalla onkaan TOINEN IHMINEN
tullut väliin kun ihmisen kivut ovat kovimmillaan
JA NÄIN EI OLE IHMISESSÄ KOSKAAN SAANUTKAAN
TAPAHTUA UUDESTI SYNTYMISEN IHMETTÄ YLHÄÄLTÄ.
Näin ihminen on syntynyt vain alhaalta kun toinen
ihminen on tullut hätiin ja armahtanut ennenkuin
Jumala itse olisi ihmisen armahtanut.
Kulje vaan loppuun tie ISÄN KOTIIN ASTI.
Tämän tien olemme mekin kulkeneet jotka olemme
ahtaan portin kautta Jeesuksen saaneet kohdata.
Kerran saat KIITTÄÄ Jumalaa kaikesta JA TODELLA
TULET NÄKEMÄÄN SE ON JUMALAN VALTAVAA ARMOA, ETTÄ
SAIT KOHDATA VAPAHTAJAN. ETTÄ TODELLA ON ARMOA
IHMISEN PELASTUS se ei ole ihmisen itsensä otettavissa VAAN JUMALAN ARMOSTA IHMINEN SEN SAA
IHMINEN JOKA SITÄ JUMALALTA ANOO.
Armi viestistäsi. Rakastan sinua, koska olet Jumalan oma.
on Jumalan Henki tuntee Jumalan Hengen.
Ja totuuden Henki valheen henget.
OLi ILO nähdä ou.ti tuo aloituksesi, että olet pysynyt sillä tiellä joka voi Jumalan valtakuntaan johdattaa.
Ei niin että iloitsisin siitä, että olet tuskassa,
vaan siitä, että Jumala sinut tuskien kautta johdattaa Poikansa TYKÖ. Hän sen TEKEE kun aika
koittaa.
Vielä tuon sinulle tämä Raamatun sanan Totuuden:
" "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee;
6. sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa."
7. Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?
8. Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia.
9. Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme?
10. Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään.
11. Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.
Uskon, että sinä tämän olet tullut ymmärtämäänkin.
"Jumalaa yksin minun sieluni hiljaisuudessa odottaa, häneltä tulee minulle apu."
Tämänkin olet tullut ymmärtämään.
Se on TODELLA VALTAVA ASIA, että Jumala on sinua
varjellut ja tahtoo sinut johdattaa näin:
"Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.
Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden."