Suomessa työntekijöillä on ollut totuttautumista globalisoitumiseen, missä yritykset siirtävät toimintojaan halvempiin maihin ja täälläkin olevien firmojen ovet käyvät tiuhaan tahtiin kvartaalitalouden määrätessä kuka saa tehdä töitä.
Venäjällä markkinataloutta vasta opetellaan, mutta yllätys yllätys - siellä yritykset tuntevat yhteiskunnallisen vastuunsa, mitä suomalaiset firmat välttelevät nykyään kuin ruttoa.
--------
Kontupohjan tehdas sijoittaa voittonsa työntekijöiden hyvinvointiin
Kontupohjan paperiteollisuusyhteisö sijaitsee Äänisen rannalla noin 50 kilometriä pohjoiseen Petroskoista. Kaupungissa asuu 34 400 henkeä. Kontupohjan kuntapiirin koko asukasmäärä on 43 500. Kuntapiiriin kuuluu kaupungin lisäksi 8 maaseutuasutuskeskusta, jotka koostuvat 75 kylästä.
Kontupohja on tärkeä metsäteollisuuskeskus, ja Kontupohjan sellu- ja paperitehdas on myös kansallisesti merkittävä sanomalehtipaperin tuottaja. Tehdas tuottaa kolmanneksen Venäjän sanomalehtipaperista, noin 700 000 tonnia vuodessa. Tehtaan tuotannosta yli 70 prosenttia menee vientiin. Tärkeitä vientimaita ovat muun muassa Saksa ja Suomi.
Kontupohjan tehdas on perustettu vuonna 1923. Se yksityistettiin vuonna 1992. Yksityistämisen yhteydessä tehtaan omistus siirtyi toimivalle johdolle ja työntekijöille. Omistus on säilynyt tehtaalaisten hallinnassa. Merkittävintä omistajavaltaa yhtiökokouksissa käyttää tehtaan toimiva johto. Vuodesta 1989 lähtien yhtiön toimitusjohtajana on työskennellyt Vitali A. Federmesser.
Tehdas harjoittaa omaleimaista politiikkaa
Kohtupohjan paperitehdas on harjoittanut hyvin omaleimasta politiikkaa. Tehdas on investoinut huomattavan osan voitoistaan tehdasyhteisöön ja sen hyvinvoinnin kohentamiseen. Viime vuosien aikana se on laajentanut uusille aloille. Se on perustanut paikallista taloutta palvelevan tiilitehtaan, tehdas omistaa myös kalankasvattamon, sikalan ja karjatilan. Kaikkien laitosten tuotteita myydään tehtaan paikallisissa kaupoissa. Lisäksi karjatilalla on kaksi omaa myymälää Kontupohjan keskustassa.
Tehdas on panostanut poikkeuksellisen paljon myös henkilöstönsä hyvinvointiin. Se on rakentanut muun muassa jäähallin, urheiluhallin, harrastuskeskuksen ja remontoinut kulttuuripalatsin. Lisäksi tehdas on kohentanut kaupunkikuvaa kunnostamalla katuja ja korjaamalla kouluja ja päiväkoteja. Tehtaalla on myös kaksi uimahallia ja oma jalkapallostadion.
Mainittakoon, että jäähallin pääkäyttäjiä ovat juniorikiekkoilijat ja -kaunoluistelijat. Molemmille ryhmille on palkattu huipputason valmentajia Pietarista. Neuvostoliiton entiset jääkiekon supertähdet pelaavat näytösotteluja hallissa. Eläkeläisille tarjotaan kulttuuri- ja liikuntapalveluja. Vuosittain eläkeläiset saavat ruokalahjoituksia. Kulttuuripalatsissa esiintyy säännöllisesti Venäjän kulttuurin huippuja, ja pääsylippujen hinnat ovat tehtaalaisille hyvin huokeita.
Tehdas maksaa työntekijöilleen tuntuvasti parempia palkkoja kuin mitä tasavallassa keskimäärin maksetaan. Tehtaalla on oma ammattikoulu, joka kouluttaa paperityöntekijöitä. Tehdas myöntää työntekijöiden lapsille stipendejä yliopisto-opintoihin Pietarin yliopistoissa ja tarjoaa vastavalmistuneille työpaikan. Tehdas on myöntänyt työntekijöille tontteja ja lainoja omakotitalojen rakentamiseen.
Työterveyshuolto on järjestetty erinomaisesti. Uusi terveysasema ja kuntoutuskeskus valmistuivat 2000-luvun alussa. Terveysaseman yhteyteen on rakennettu huippunykyaikainen sydänasema. Kaikki on varustettu ajanmukaisella tekniikalla, ja laitoksissa työskentelee erittäin ammattitaitoista henkilökuntaa. Petroskoin yliopiston lääkärit hakevat säännöllisesti uutta oppia Kontupohjasta.
Uudenaikaista paternalismia
Tehtaan ja kaupungin väliset suhteet ovat tiiviit. Käytännössä tehdas johtaa myös kaupunkia. Kaupunki on täysin riippuvainen tehtaasta ja sen työntekijöiltä saaduista verotuloista. Tehdas myös huolehtii suurimmaksi osaksi kaupungin infrastruktuurin ylläpidosta.
Paperitehdas työllistää kaikkiaan noin 7 500 työntekijää, se on melkein puolet kaupungin ammatissa toimivasta väestöstä. Tehdas on erinomainen työnantaja. Sen tarjoamat etuudet ovat jotakin, josta esimerkiksi kaupungin palveluksessa oleva henkilöstö tai paikalliset palveluelinkeinojen työntekijät voivat vain uneksia.
Kun viisi vuotta sitten teimme tutkimusta Kontupohjasta, Petroskoissa työskennellyt Venäjän kommunistisen puolueen aluetoimitsija nimitti kaikkia tehtaalla työskenteleviä porvareiksi. Tällä hän viittasi lähinnä vain palkkojen eroon tehtaan ja muiden työnantajien välillä. Itse olemme kuvanneet Kontupohjaa uudenaikaisena paternalismina, jossa yhdistyvät vahvat sosiaalisen integraation ja sosiaalisen kontrollin elementit. Yhtäältä tehdas tarjoaa työntekijöille turvatun työn, hyvän palkan ja hyvät palvelut, toisaalta se edellyttää vankkaa uskollisuutta itseään kohtaan.
[Kirjoittaja: Harri Melin on Turun yliopiston sosiologian professori. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Tieto&trendit-lehdessä 2/2008]
Koko artikkeli: http://www.stat.fi/artikkelit/2008/art_2008-04-09_003.html?s=1
Venäjällä markkinataloutta vasta opetellaan, mutta yllätys yllätys - siellä yritykset tuntevat yhteiskunnallisen vastuunsa, mitä suomalaiset firmat välttelevät nykyään kuin ruttoa.
--------
Kontupohjan tehdas sijoittaa voittonsa työntekijöiden hyvinvointiin
Kontupohjan paperiteollisuusyhteisö sijaitsee Äänisen rannalla noin 50 kilometriä pohjoiseen Petroskoista. Kaupungissa asuu 34 400 henkeä. Kontupohjan kuntapiirin koko asukasmäärä on 43 500. Kuntapiiriin kuuluu kaupungin lisäksi 8 maaseutuasutuskeskusta, jotka koostuvat 75 kylästä.
Kontupohja on tärkeä metsäteollisuuskeskus, ja Kontupohjan sellu- ja paperitehdas on myös kansallisesti merkittävä sanomalehtipaperin tuottaja. Tehdas tuottaa kolmanneksen Venäjän sanomalehtipaperista, noin 700 000 tonnia vuodessa. Tehtaan tuotannosta yli 70 prosenttia menee vientiin. Tärkeitä vientimaita ovat muun muassa Saksa ja Suomi.
Kontupohjan tehdas on perustettu vuonna 1923. Se yksityistettiin vuonna 1992. Yksityistämisen yhteydessä tehtaan omistus siirtyi toimivalle johdolle ja työntekijöille. Omistus on säilynyt tehtaalaisten hallinnassa. Merkittävintä omistajavaltaa yhtiökokouksissa käyttää tehtaan toimiva johto. Vuodesta 1989 lähtien yhtiön toimitusjohtajana on työskennellyt Vitali A. Federmesser.
Tehdas harjoittaa omaleimaista politiikkaa
Kohtupohjan paperitehdas on harjoittanut hyvin omaleimasta politiikkaa. Tehdas on investoinut huomattavan osan voitoistaan tehdasyhteisöön ja sen hyvinvoinnin kohentamiseen. Viime vuosien aikana se on laajentanut uusille aloille. Se on perustanut paikallista taloutta palvelevan tiilitehtaan, tehdas omistaa myös kalankasvattamon, sikalan ja karjatilan. Kaikkien laitosten tuotteita myydään tehtaan paikallisissa kaupoissa. Lisäksi karjatilalla on kaksi omaa myymälää Kontupohjan keskustassa.
Tehdas on panostanut poikkeuksellisen paljon myös henkilöstönsä hyvinvointiin. Se on rakentanut muun muassa jäähallin, urheiluhallin, harrastuskeskuksen ja remontoinut kulttuuripalatsin. Lisäksi tehdas on kohentanut kaupunkikuvaa kunnostamalla katuja ja korjaamalla kouluja ja päiväkoteja. Tehtaalla on myös kaksi uimahallia ja oma jalkapallostadion.
Mainittakoon, että jäähallin pääkäyttäjiä ovat juniorikiekkoilijat ja -kaunoluistelijat. Molemmille ryhmille on palkattu huipputason valmentajia Pietarista. Neuvostoliiton entiset jääkiekon supertähdet pelaavat näytösotteluja hallissa. Eläkeläisille tarjotaan kulttuuri- ja liikuntapalveluja. Vuosittain eläkeläiset saavat ruokalahjoituksia. Kulttuuripalatsissa esiintyy säännöllisesti Venäjän kulttuurin huippuja, ja pääsylippujen hinnat ovat tehtaalaisille hyvin huokeita.
Tehdas maksaa työntekijöilleen tuntuvasti parempia palkkoja kuin mitä tasavallassa keskimäärin maksetaan. Tehtaalla on oma ammattikoulu, joka kouluttaa paperityöntekijöitä. Tehdas myöntää työntekijöiden lapsille stipendejä yliopisto-opintoihin Pietarin yliopistoissa ja tarjoaa vastavalmistuneille työpaikan. Tehdas on myöntänyt työntekijöille tontteja ja lainoja omakotitalojen rakentamiseen.
Työterveyshuolto on järjestetty erinomaisesti. Uusi terveysasema ja kuntoutuskeskus valmistuivat 2000-luvun alussa. Terveysaseman yhteyteen on rakennettu huippunykyaikainen sydänasema. Kaikki on varustettu ajanmukaisella tekniikalla, ja laitoksissa työskentelee erittäin ammattitaitoista henkilökuntaa. Petroskoin yliopiston lääkärit hakevat säännöllisesti uutta oppia Kontupohjasta.
Uudenaikaista paternalismia
Tehtaan ja kaupungin väliset suhteet ovat tiiviit. Käytännössä tehdas johtaa myös kaupunkia. Kaupunki on täysin riippuvainen tehtaasta ja sen työntekijöiltä saaduista verotuloista. Tehdas myös huolehtii suurimmaksi osaksi kaupungin infrastruktuurin ylläpidosta.
Paperitehdas työllistää kaikkiaan noin 7 500 työntekijää, se on melkein puolet kaupungin ammatissa toimivasta väestöstä. Tehdas on erinomainen työnantaja. Sen tarjoamat etuudet ovat jotakin, josta esimerkiksi kaupungin palveluksessa oleva henkilöstö tai paikalliset palveluelinkeinojen työntekijät voivat vain uneksia.
Kun viisi vuotta sitten teimme tutkimusta Kontupohjasta, Petroskoissa työskennellyt Venäjän kommunistisen puolueen aluetoimitsija nimitti kaikkia tehtaalla työskenteleviä porvareiksi. Tällä hän viittasi lähinnä vain palkkojen eroon tehtaan ja muiden työnantajien välillä. Itse olemme kuvanneet Kontupohjaa uudenaikaisena paternalismina, jossa yhdistyvät vahvat sosiaalisen integraation ja sosiaalisen kontrollin elementit. Yhtäältä tehdas tarjoaa työntekijöille turvatun työn, hyvän palkan ja hyvät palvelut, toisaalta se edellyttää vankkaa uskollisuutta itseään kohtaan.
[Kirjoittaja: Harri Melin on Turun yliopiston sosiologian professori. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Tieto&trendit-lehdessä 2/2008]
Koko artikkeli: http://www.stat.fi/artikkelit/2008/art_2008-04-09_003.html?s=1
Vastaukset 8
Vanhimmat
täällä mainosta. Nyt sait stalinistin leiman ittelles iäksi :)))
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4500000000000800&posting=22000000034311147
Se tuli jo tuolla alempana kun kehtasi mennä Lehtipuun ilosanomaa epäilemään :)))
Artikkelin kirjoittaja on kuitenkin sosiologi ja hän tarkastelee metsäteollisuutta sosiologian kannalta. Ekonomistit näkevät asian vähän toisesta perspektiivistä, yrityksen ja markkinoiden näkökulmasta.
Ja tässä mielessä Venäjän metsäteollisuus polkee näilläkin uudistuksilla vielä vanhoja polkuja, jos ei neuvostoaikaisia, niin ainakin niitä polkuja, joita Suomessakin vielä 1980-luvulla kuljettiin: Kun metsäteollisuudella meni vähänkin huonosti, niin tilannetta paranneltiin devalvoimalla markka, ja siten inflaatiolla, alentamalla palkansaajan ostovoimaa.
Tällainen peli ei Suomessa enää vetele; olemme osa globaalia taloutta ja yrityksemme eivät voi toimia "sosiaalipoliitikkoina". Niiden pitää jatkuvasti etsiä kovassa kisassa parempaa tuottoa pääomilleen ja uusia kasvavia markkinoita Euroopan taantuvien markkinoiden tilalle.
Venäjä on kuitenkin vielä suljettu talous; Suomessa yritykset joutuvat toimimaan avoimen talouden ehdoilla.
Ja Suomen taloudessa menee ihan hienosti - USA:n pankkikriisistäkin huolimatta: vaihtotaseen ylijäämä kasvaa viimevuotisesta reipasta vauhtia; valtiontalous on huippuvireessä; työttömyys alenee; Nokialta odotetaan, taas ja jälleen, hirmuparannusta, jne... jne.
Metsäteollisuudella sen sijaan on suuria haasteita edessä juoksun parantamiseksi.
- Ja niihin haasteisiin sen on PAKKO vastata!
Ehkäpä kontupohjalaiset ovatkin vähän onnellisempia ilman jotain vitun economistia elämäänsä sotkemassa.
Pelkäänpä pahoin, että ei se pitkässä
juoksussa onnistu, kun ei se ole onnistunut
ennenkään suljetussa taloudessa.
"Pelkäänpä pahoin, että ei se pitkässä
juoksussa onnistu, kun ei se ole onnistunut
ennenkään suljetussa taloudessa. "
Siellä sitä Kontupohjassakin kuitenkin vaan koko ajan tehdään, vaikka economisti on eri mieltä ;)
Venäläisellä bulkkitavaralla kuten sahateollisuuden tuotteilla on Saksankin markkinoilla jo suurin siivu. Venäjä on siellä maan vakiintuneita puutavaran toimittajia Ruotsia ja Suomeakin edellä.
Halpa työvoima, halpa raaka-aine, halpa energia antaa Venäjälle bulkkitavaroissa, kuten sahatavarassa ja sellussa, etuja läntisiin toimijoihin nähden. Mutta varmasti menee vielä paljon aikaa ja kovasti tupakkaa ennen kuin ruotsalainen tai suomalainen sellu-tai paperitehdas nykymeiningilläkään sinne nousee.
http://www.finnkarelco.fi/kondopoga.html
Sinänsä Venäjän Karjalan talouden nousua varmasti jokainen suomalainen ja etensäkin karjalainen tervehtii pelkästään ilolla.
- Se on aivan varmasti meidänkin etumme.