Olen mielenterveysongelmainen opiskelija. Diagnoosini on kaksisuuntainen mielialahäiriö, nyt pitkään ollut vakava masennus. En pysty aloittamaan gradua nykyisessä kunnossani, kyseinen ala muuten kyllä kiinnostaa.
Olen ollut pitkään sairauspäivärahalla, ja tällä menolla minut siirrettäisiin lokakuussa työkyvyttömyyseläkkeelle. Mielestäni liian rankka ratkaisu nuorelle ihmiselle.
Olisin halunnut töitä kun kyllästyin olemaan tyhjän panttina, ja kävin juttelemassa työkkärissä. Harkitsin työmarkkinatukea, mutta Kelan nettisivujen laskuri näytti, että tuki olisi n. 10 € / päivä. Sairauspäivärahani on n.15 € / päivä!
Ongelma on puolison tuloissa, hänen bruttopalkkansa on 2000 € kuussa, josta asumismenot haukkaavat aika suuren osan. Tällä perusteella työmarkkinatukeni siis vähentyy täydestä tuesta, joka on 23,91 €/ vrk. Saan enemmän rahaa lojumalla yksin kotona kuin tekemällä viitenä päivänä töitä.
Nyt täytyy siis katsella vapailta markkinoilta. Jos oman alan töitä ei saa, ihan sama mitä teen, kunhan siitä tienaa enemmän kuin sairauspäivärahalla. Paha juttu, kun ei ole ammattitutkintoa. Voisin yrittää oppisopimuksella jotain opiskelualaani sivuavaa ammattitutkintoa, jos niitä on.
Oletteko muut törmänneet ilmiöön nimeltä "kun työ ei kannata"?
Olen ollut pitkään sairauspäivärahalla, ja tällä menolla minut siirrettäisiin lokakuussa työkyvyttömyyseläkkeelle. Mielestäni liian rankka ratkaisu nuorelle ihmiselle.
Olisin halunnut töitä kun kyllästyin olemaan tyhjän panttina, ja kävin juttelemassa työkkärissä. Harkitsin työmarkkinatukea, mutta Kelan nettisivujen laskuri näytti, että tuki olisi n. 10 € / päivä. Sairauspäivärahani on n.15 € / päivä!
Ongelma on puolison tuloissa, hänen bruttopalkkansa on 2000 € kuussa, josta asumismenot haukkaavat aika suuren osan. Tällä perusteella työmarkkinatukeni siis vähentyy täydestä tuesta, joka on 23,91 €/ vrk. Saan enemmän rahaa lojumalla yksin kotona kuin tekemällä viitenä päivänä töitä.
Nyt täytyy siis katsella vapailta markkinoilta. Jos oman alan töitä ei saa, ihan sama mitä teen, kunhan siitä tienaa enemmän kuin sairauspäivärahalla. Paha juttu, kun ei ole ammattitutkintoa. Voisin yrittää oppisopimuksella jotain opiskelualaani sivuavaa ammattitutkintoa, jos niitä on.
Oletteko muut törmänneet ilmiöön nimeltä "kun työ ei kannata"?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuo kuulostaa tutulta. Opiskelu on nykyään todella rankkaa. Voisitkohan vähäksi aikaa keskeyttää opintosi ja tehdä gradusi vähän myöhemmin. Saisit ajatuksesi pois niistä asioista. Ota vaikka ihan mitä tahansa ns. hanttihommia, josta saat jonkinlaisen toimeentulon. Saavat aivosi jonkin aika levätä. Oma tytär vähän samassa tilanteessa, mutta hänellä ei ole puolisoakaan tukena enkä itsekään voi enää taloudellisesti auttaa. On todella rankkaa opiskella, tehdä gradua ja tehdä töitä, jotta saisi vuokran maksettua puhumattakaan muusta elannosta. Älä jää työkyvyttömyyseläkkeelle, kun aivosi saavat jonkin aikaa levätä, pystyt taas opiskelemaan. Tuntuu, että nuorille löytyy kyllä aina jotain töitä. Älä aliarvioi mitään työtä. Siitä saat vain elämänkokemusta.
Miksi gradu on vaikeampi kuin työn teko?
Ehkä osa-aikatyö ja gradun teko yhdessä voisi olla ratkaisu. Gradun aihe on varmaan väärä, ellet sitä pysty aloittamaan. Jos psyykeongelmasi on niin vakava, niin miten aiot selvitä sitten valmiinakaan ko. alalla.
Ota niskasta kiinni itseäsi ja tee gradu aiheesta joka kiinnostaa. Ongelmasi ei varsinaisesti ole kaiketi köyhyys, vaan turhautuminen.
Mutta ennen kuin sukellat työelämään, mielestäni sinun olisi oltava sellaisissa sielun ja mielenvoimissa että jaksat siellä olla.
Koska sinulla on diagnoosi, olisit varmasti oikeutettukin saamaan jotakin tukea työllistymiseesi. Toisaalta jos se gradu painaa, eikös se olisi syytä tehdä pois alta, ennen seuraavaa vaihetta?
Joku jo aikaisemmin ehdottikin että vaihda aihetta jos nykyinen tuntuu ylivoimaiselta. Mitähän jos lähtisit ratkomaan asiaa niin, että valitset aiheesi niin päin että teet gradusi asiasta joka on sinulle läheinen, mutta ei LIIAN läheinen, siis ei sellaista aihetta, mikä nostaa pintaan epämieluisia asioita, vaan joku suhteellisen neutraali mutta kuitenkin kiinnostava itsesi kannalta.
Lopputyötä vailla olevia maistereita/insinöörejä/ym. on tässä maassa ihan riittävästi ennestään. Kun opinnot jää kesken tai etenkin jos on ns. lopputyötä vailla valmis, joutuu aina tyytymään siihen mitä sattuu saamaan, ts. valinnanmahdollisuudet supistuvat eikä välttämättä pääse omalle alalle ollenkaan, mutta esim kaupanalalla voi päästä vaikkapa kassavastaavaksi.