Kun en ole sosialidemokraattien sisäpiiriläinen, en edes ulkopiiriläinen, niin en tiedä, onko seuraavassa tänään uskoakseni itseäni tietävämmältä taholta kuulemassani perää. Tahoa en voi mainita, mutta totta sen täytyy olla; ainakin kepulaiset tietävät, että kahdella korvalla kuultuun voi luottaa.
Kuulin nimittäin, että demareissa on jo meneillään hanke Ilkka Kantolan nostamiseksi seuraavaksi presidentiksemme. Siis tuon entisen ”pettäjäpiispan”, muuten erittäin fiksun, sivistyneen ja sympaattisen miehen. Eikä hankkeen puuhamiehinä ole ihan pikkutekijöitä, vaan sellaisia, joilla on vahvaa näyttöä aikaisempien vastaavien puuhiensa onnistuneesta läpiviennistä.
Kantolan ehdokkuutta sdp:n puheenjohtajakisassa pidetään lopullisen hankkeen alkusoiton ensimmäisinä akordeina. Evät puuhamiehetkään usko hänen mahdollisuuksiinsa tuossa kisassa, mutta tavoite onkin siis kauempana ja korkeammalla.
En pidä mahdollisen hankkeen voitokasta loppuunsaattamista mahdottomana. Tarkemmin ajatellen pikemmin päinvastoin. Kantola hyvinkin saattaisi olla ainoa, joka pystyisi estämään Sauli Niinistön pääsyn seuraavaksi presidentiksemme. Häntä ei koeta poliitikkona, jollainen imago on taas Halosen jälkeen rasite virkaan pääsylle. Ahtisaari-ilmiön toistumiselle ovat ehkä taas hyvät edellytykset. Uskon Kantolan olevan ainakin ainoan, joka demareista voi seuraavaksi presidentiksi päästä. Ja varmaan demarit tulevat tekemään kaikkensa saadakseen neljän presidentin suoran puolueelleen.
On meillä pari kertaa aiemminkin haluttu piispa presidentiksi. Arkkipiispa Lauri Ingman oli esillä porvarillisella taholla liian lapualaismyönteisenä pidetyn Svinhufvudin vaihtoehtona (Ingmanhan oli ollut pääministerinä jo ennen arkkipiispakauttaan jo itsenäisyytemme alkuvaiheissa), ja ennen Honka-liiton syntymistä samat voimat kaavailivat presidentiksi myös silloista Helsingin piispaa, myöhempää arkkipiispaa Martti Simojokea.
Asiassa on mielenkiintoista se, että Simojokea kävi pyytämässä ehdokkaaksi Väinö Tanner, joka itse ei kuulunut kirkkoon! Asiasta kerrotaan mm. Helsingin Sanomien tuoreimmassa kuukausiliitteessä.
Myöhempi historiamme olisikin saattanut muodostua kovin toisenlaiseksi, jos Simojoki olisi tehtävään suostunut. Hän ei ehkä olisi Hongan tavoin säikähtänyt, kun Kekkosen asialleen saama Neuvostoliitto järjesti noottikriisin, vaan olisi hyvinkin saattanut tulla presidentiksemme, sillä olihan selvä poliittinen enemmistö mukana hankkeessa, jolla ennen Honkaa oli jo useita parempia ehdokkaita, mutta liiton sisällä ei päästy niistä yksimielisyyteen, ja taisi kieltäytyä joku muukin kuin Simojoki.
Olisikohan siis seuraavaksi vihdoinkin entisen kirkonmiehen paikka nousta presidentiksemme, jonka nykyisin pitäisikin olla enemmän arvojohtaja kuin poliittinen toimija? Keskustalla ei taida olla tarjolla tuollaista arvojohtajaa? Jorma Ollilan arvoilla - sikäli kuin hän Keskustan ehdokkaaksi suostuisikaan - ei ehkä ole parasta mahdollista kantavuutta kansan enemmistön keskuuessa.
Kuulin nimittäin, että demareissa on jo meneillään hanke Ilkka Kantolan nostamiseksi seuraavaksi presidentiksemme. Siis tuon entisen ”pettäjäpiispan”, muuten erittäin fiksun, sivistyneen ja sympaattisen miehen. Eikä hankkeen puuhamiehinä ole ihan pikkutekijöitä, vaan sellaisia, joilla on vahvaa näyttöä aikaisempien vastaavien puuhiensa onnistuneesta läpiviennistä.
Kantolan ehdokkuutta sdp:n puheenjohtajakisassa pidetään lopullisen hankkeen alkusoiton ensimmäisinä akordeina. Evät puuhamiehetkään usko hänen mahdollisuuksiinsa tuossa kisassa, mutta tavoite onkin siis kauempana ja korkeammalla.
En pidä mahdollisen hankkeen voitokasta loppuunsaattamista mahdottomana. Tarkemmin ajatellen pikemmin päinvastoin. Kantola hyvinkin saattaisi olla ainoa, joka pystyisi estämään Sauli Niinistön pääsyn seuraavaksi presidentiksemme. Häntä ei koeta poliitikkona, jollainen imago on taas Halosen jälkeen rasite virkaan pääsylle. Ahtisaari-ilmiön toistumiselle ovat ehkä taas hyvät edellytykset. Uskon Kantolan olevan ainakin ainoan, joka demareista voi seuraavaksi presidentiksi päästä. Ja varmaan demarit tulevat tekemään kaikkensa saadakseen neljän presidentin suoran puolueelleen.
On meillä pari kertaa aiemminkin haluttu piispa presidentiksi. Arkkipiispa Lauri Ingman oli esillä porvarillisella taholla liian lapualaismyönteisenä pidetyn Svinhufvudin vaihtoehtona (Ingmanhan oli ollut pääministerinä jo ennen arkkipiispakauttaan jo itsenäisyytemme alkuvaiheissa), ja ennen Honka-liiton syntymistä samat voimat kaavailivat presidentiksi myös silloista Helsingin piispaa, myöhempää arkkipiispaa Martti Simojokea.
Asiassa on mielenkiintoista se, että Simojokea kävi pyytämässä ehdokkaaksi Väinö Tanner, joka itse ei kuulunut kirkkoon! Asiasta kerrotaan mm. Helsingin Sanomien tuoreimmassa kuukausiliitteessä.
Myöhempi historiamme olisikin saattanut muodostua kovin toisenlaiseksi, jos Simojoki olisi tehtävään suostunut. Hän ei ehkä olisi Hongan tavoin säikähtänyt, kun Kekkosen asialleen saama Neuvostoliitto järjesti noottikriisin, vaan olisi hyvinkin saattanut tulla presidentiksemme, sillä olihan selvä poliittinen enemmistö mukana hankkeessa, jolla ennen Honkaa oli jo useita parempia ehdokkaita, mutta liiton sisällä ei päästy niistä yksimielisyyteen, ja taisi kieltäytyä joku muukin kuin Simojoki.
Olisikohan siis seuraavaksi vihdoinkin entisen kirkonmiehen paikka nousta presidentiksemme, jonka nykyisin pitäisikin olla enemmän arvojohtaja kuin poliittinen toimija? Keskustalla ei taida olla tarjolla tuollaista arvojohtajaa? Jorma Ollilan arvoilla - sikäli kuin hän Keskustan ehdokkaaksi suostuisikaan - ei ehkä ole parasta mahdollista kantavuutta kansan enemmistön keskuuessa.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Höhöhöhööhöhöhöhöhöööhöhöhöhöh.
Kuka on tämä mainitsemasi Kantola?
Ilmeisen tekohurskas yksilö, joka löysi sosialismin ja unohti uskonnon, sillä nämä kaksi aatetta ei mahdu samaan yksilöön millään. Kysy vaikka Tuomiojalta! ;)
Ymmärrän siis, miksi täällä paljon esitetään sellaista mitä esitetään. Kysymyksesi avarsi ymmärrystäni siinä suhteessa.
Johtamaan pettämistä. Oikein sopiva.
Ei Kantola tule olemaan pettäjäpuolueen eli kepun ehdokkaana, vaan sosialidemokraattien. Hänen avioliiton ulkopuolinen lipsahdus on aivan liian pieni, että tulisi kelpuutetuksi meriitiksi kepussa, jolla tuolla(kin) alalla on sentään ollut sellaisia suuruuksia kuin Urho Kekkonen ja Ahti Karjalainen. Matti Vanhanenkin on varmasti pätevämpi tuolla kriteerillä arvioiden.
Demareilla on melkoinen ongelma. Lipponen on liian vanha seuraavaksi presidentiksi, samoin Tuomioja, joka tosin ei tulisi idealisminsa vuoksi kysymykseenkään. Heinäluomalle nauraa kaikki muutkin kuin aidanseipäät, mies on puolueelle kävelevä katastrofi. Erkki Liikanen tunnetaan vain siitä on epäonnistunut kaikessa mihin on ryhtynyt. Lasse Lehtinen on liian viisas lähteäskeen itse ehdokkaaksi joten hän saattaa Kantolan puolesta kampanjoida, eihän demareilla kertakaikkiaan ole muita uskottavia ehdokkaita. Naisista ei löydy yhtään vakavasti otettavaa ellei Suvi-Anne ryhdy vasemmiston yhteiseksi ehdokkaaksi ja vie koko pottia Niinistön nenän edestä.
...muuten, mutta ei taida nainen päästä seuraavaksi presidentiksi, kun on tuo sukupuolikiintiö-ajattelu nykyisin niin vahvaa.
Suvi-Anne kyllä voisi olla ihan hyvä arvojohtaja, ja edustava presidentti hänestä tulisi, ja jatkumoa nykyiseen olisi myös Suvi-Annen pieni "ärrävika", mutta... Kuten sanoin.
enää, vaan oikeistolainen! Lääketeollisuus ry:n johtaja eli entinen sossu, kuten Kantola on entinen uskovainen!
Taisi Siimes saada Vasemmistoliiton vasemmistoänkyräsiivestä(Jaakko Laakso&CO) niin tarpeekseen, että vaihtoi kokonaan aatetta. Hän löysi vahvan ja maltillisen oikeiston. Onnittelut siitä hänelle.
Ilmeisesti työskentely Niinistön asiaparina on osa syy vasemmistolaisen ajattelutavan vähittäiseen karisemiseen Siimeksestä pois.
enkä ulkopiiriläinenkään, mutta ihan sydämmestäni sossu, siksipä kirjoitankin sossutietoa.
Minähän liikun sossupiireissä, josta tämänkin jutun kuulin...
Olisi ollut parempi aloitus, kuin alkaa heti kieltämään itsensä, eli kirjoittamaan palturia.
Sinullehan kelpaa vaikka kuka, kunhan on vain sossu tai muu vasuri, mikä avauksestasi käykin hyvin selvästi ilmi.
On siinä teillä tovereilla hakemista ja tekemistä, kun pitäisi löytää omaan puolueeseenne puheenjohtaja, sitten presidenttiehdokas, ja vielä pitäis saada Vanhanenkin pois viralta sekä hänelle joku sossujen ohjailtavissa oleva pehmo seuraaja. Vielä kaikenhuipuksi pitäisi saada hallitus nurin ja sossut nostettua pois oppositiosta.
Kyllä siinä täytyy jo sontalinkojen ampua hirveällä tulinopeudella, että saatte kaikki hoidettua.
Onneksi Keskustalla eikä muillakaan hallituspuolueilla ole mitään tuollaisia ongelmia, niin voivat rauhassa keskittyä maamme asioiden kuntoonsaattamiseen, sossuhävityksen jäljiltä.
Jälleen kerran. Odotat varmaan minua täällä niin uskollisesti, ja huomioit tuloni aina jopa paremmin, joka sentään ilmoittaa nikissäänkin olevansa "huomioitsija", siis minun huomioitsijani.
Mutta mikä on tuon katkeruutesi syy? No - olkoon mikä tahansa, mutta sanoisin tuosta
>> vielä pitäis saada Vanhanenkin pois viralta
Mutta me äänestäjät olemme tosi arvaamattomana, kävihän Halosenkin kohdalla, että kukaan ei olisi uskonut, että Kirkosta eronnut Demari valitaan Pressaksi. Kyllä kaikki Oikeistopolitiikot hieroivat käsiään, eihän tämä ah, niin Kristillinen kansa tule koskaan äänestämään Jumalankieltäjää Pressaksi.
Mutta kuinkas kävikään, onkohan nyt siis Piispan vuoro, Piispan joka näytti rehtiytensä, ja erosi toimestaan koska oli tehnyt syntiä ihmisten ja Jumalansa edessä. Tämhän on Oikeusvaltio Suomessa ennennäkemätöntä, että joku tunnustaa tehneensä väärin,ja myöskin toimii asian vaatimalla tavalla. Siinäpä onkin mies vailla vertaa hänellä voi olla mahdollisuus jopa Pressaksi asti.
Meillä Suomessa muut ihmiset, kun he hairahtuvat "Riettauden" tielle, ja kun menee pieleen he haastavat vastapuolen lakitupaan. Tuo Skaala on suunattoman laaja eri henkilöiden välillä, erota ei vasta kun siihen pakotetaan.
Kyllä minä ainakin voisin äänestää vaikkapa piispaakin, olkoon hän minkä puolueen ehdokas hyvänsä. En kuitenkaan voisi äänestää Vasemmistoliiton pappismiehiä, niin alas en kuitenkaan itseäni laske. Äänestäköön nuo "Punikit", omia Pappejaan. Liekkö niitä Pappeja Vasemmistoliitossa onkaan, en kyllä tiedä, voihan niitä ollakin mutta niistähän ei huudeltaisi.
kuten kunnon kapitalistin kuuluukin!
Muistanet kai sossujen NATO-vastaisuuden?
Uusi NATO-vastainen presidentti olisi myrkkyä Suomen NATO-jäsenyyden kannalta!
...ja saatan kyllä Sinulle vielä soittaa ja kertoa, mistä minä tuota tietoa sain. Mutta en ennen kuin saan siihen lisävarmistusta. Saattaa se kyllä tulla julkisuuteenkin piakkoin.
Nykyisistä vasuripapeista en tiedä, mutta olihan synnyin- ja lapsuuspitäjäni yksi suuri poika - eräiden muiden lisäksi ;) - aikoinaan tunnettu nimenomaan punapappina. Terho Pursiaista tarkoitan. Mutta sittemmin tuo entinen risuparta on siisiytynyt ulkoisestikin salonkikelpoiseksi, ja on nyt sekä Helsoingin että Turun yliopistojen dosentti, ja taitaa olla poliittisilta näkemyksiltään lähinnä demarien oikeata laitaa. On muuten jo viidettä kertaa naimisissa, että varsin viriili - ja myös epävakaa - kaveri silläkin alueella!
Olen ollut enemmänkin lavean kuin kaidan tien kulkija elämässäni, mutta silti olen pyrkinyt edes hieman roikkumaan kiinni Ylemmistä arvoista, ja olen kokenut sieltä saaneeni myös vastakaikua pyrkimykselleni. Mutta inhimillisyyttä ennnen muuta pyrin ymmärtämään. Mm. noista molemmista perusteista johtuen voisin hyvinkin äänestää Ilkka Kantolaa presidentiksi, jos hän on ehdokkaana, ja jos minä vielä silloin äänestämässä olen.
>> ja vielä pitäis saada Vanhanenkin pois viralta sekä hänelle joku sossujen ohjailtavissa oleva pehmo seuraaja
Jo pari viikkoa sitten kuulin samaa, pian Kantolan ehdokkuuden sdp:n puheenjohtajaksi tultua julki. Vaikka kuulin sitä kirkon piireistä, silti pidin tietoa epäuskottavana, ja sanoinkein sen kertojalle, joka väitti sen olevan totta.
Olisi mielenkiintoista tietää, mistä sinä sitä kuulit. Voisitko edes vihjata?
...vain sen verran, että taho, jolta minä kuulin asiasta, ei ole kirkollinen.
Sitten se ei ole savua ilman tulta, jos siitä puhutaan muuallakin. Ei paha juttu ollenkaan, Ilkka Kantolasta tulisi hyvä presidentti.
Nykyinen punikkipressa liittäisi Suomen ennemmin vaikka Varsovanliittoon (jos se olisi mahdollista) kuin NATO-jäseneksi! Sen verran kieroon kasvanut sossutuora se on!
Jos Kantola on samanlainen DDR:n lapsi ja kapitalismin ja NATO:n vastainen punapallero, niin EI KIITOS! Mielummin sitten vaikka Lipponen, koska hän varmasti ymmärtää porvarina NATO-tarpeemme!
...kyllä hän on on ihan fiksu ja vastuuntuntoinen mies, eikä hänellä uskoakseni ole sellaisia menneeisyyteen liittyviä ja perusteettomiin ennakkoluuloihin perustuvia fiksaatioita kuin eräillä muilla kieltämättä ihan yleisfiksuilla miehillä.
Vastuunkantoa yhteisistä asioistamme hän on korostanut puheissaan, ja vastuunkantokykyä omista tekemisistään Kantola osoitti erotessaan piispan tehtävästä tunnetulla tavalla ja tunnetusta syystä. Kuinkaha moni poliitikko niin olisi tehnyt?
epäsäädyllisestä suhteesta jalkavaimoonsa! Ilmeisesti ei ev.lut.kirkko jättänyt kuin kaksi vaihtoehtoa eli eroaminen tai erottaminen. Eroaminen näyttää CV:ssä paremmalta kuin erottaminen. Kansalla on tapana palkita naisia väärinkäyttäneet kansanedustajan salkulla, kuten ahdistelija-Ahteenkin.
Eiköhän salasuhde olisi jatkunut kuten piispan urakin ellei olisi tapahtunut sitä jokaisen petturin painajaista eli kiinnijäämistä!
Mitä vastuunkantokykyä se osoittaa, kun on pakko erota.
...oleellinen asia, eli että Kantolat olivat jo eronneet silloin, kun tuli ilmi, että Ilkka oli seurustellut jo avioliittonsa aikana tuon naispapin kanssa. Jonka kanssa hän avioitui pian piispan virasta eroamisensa jälkeen.
Onko sellaisena kivakin olla; olenko jotain menettänyt?
Katso tuo vastaukseni edelliselle!
Tietysti K. oli seurustellut naispapin kanssa jo pitkään. Vaimonsa sai selville tämän ja sitten tuli avioero. Vaimo toi asian julkisuuteen ja K. joutui eroamaan piispan virasta. Mikäli vaimo ei olisi saanut tietää salasuhteesta, niin avioliitto, pettäminen ja piispuus olisi jatkunut kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan.
Pääministerin morsian kosti kirjalla ja K:n vaimo tuomalla riettauden julkisuuteen. Naisiin ei voi pieni poikanen luottaa!
tuolla vastauksellasi todistit; olet tyhmä!!
Kirkon kannalta, niin piispat eivät yleensä eroa virastaan eivätkä jää eläkkeelle. Piispat eivät ole myöskään aviossa vaan aina selibaatissa eläviä munkkeuteen vihittyjä miehiä. Tästäkin voidaan jo päätellä, ettei Kantola koskaan ollut mikään piispa vaan jonkinlainen esimies luterilaisessa hallinnossa.
Joka tapauksessa Kantolalla oli ollut pitkään jatkunut avioliiton ulkopuolinen seksisuhde luterilaisen papin kanssa, joten tilanne ei ollut erityisen hyvä edes luterilaisen "piispanviran" kannalta. Miten sitten pitäisi suhtautua avioliittonsa rikkoneeseen luterilaisen lahkon korkeaan virkamieheen, sitä pitä kai kysyä luterilaisilta itseltään.
Ev.lut.kirkossa piispoilla ja arkkipiispallakin voi olla vaimo. Muut uskontokunnat sallii avioliitot papeille tai ei salli, mutta ne ovatkin asia erikseen.
Tuskin mikään kirkkokunta kuitenkaan hyväksyy pettämistä etenkään toisen papin kanssa. Ei etenkään ne uskontokunnat, jotka eivät hyväksy papeille edes avioliittoa vastakkaista sukupuolta olevan kanssa tai ylipäänsä naispappeja.
Katolista kirkkoa vaivannut pedofilia-skandaali johtunee varmaankin siitä, että normaalia suhdetta naisen kanssa ei sallita papeille. Se aiheuttaa ilmeisesti vääristymän normaaliin ihmiselämään lihallisine haluineen ja saa ne sitten purkautumaan epäsovinnaisilla tavoilla. Tämä on pelkkää spekulaatiota.
ajatusmaailmaasi (jos sinulla sellaista yleensä on)
presidentiksi sopisi parhaiten
itse Jammu Siltavuori
Sinun sepustuksiasi seuranneena (jo lähes vuoden)
on tullut mielikuva, että siinä on mieleisesi mies.
Olin kai ajattelematon, kun toin esille tuollaisen tiedon. Vaikka tieto on siis ehdottoman luotettava - kahdella korvalla kuultu - ei syytä paniikkiin, kepulaiset! Kyllä Kantolasta hyvä presidentti tulee. Jos tulee.
Mutta siihenhän joka tapauksessa menee vielä aikaa. Niin paljon aikaa, että kenties silloin te kaikki voitte hyvin kannattaa Kantolan ehdokkuutta, kun Sauli Niinistö on ehkä silloin jo kyllästynyt ajatukseen presidenttiydestä - taitaa olla jo nyt - ja Matti Vanhanen on jo paljon aikaisemmin ehtinyt osoittaa täydellisyytensä siinä, josta yhä useammat ihmiset alkavat yhä enemmäön saada varmaa käsitystä. Siis muutkin kuin tuossa ylempänä aiheesta taas avannut keskustalainen.
Joten rauhoittukaapa nyt, jotta saisitte saman mieluisan vieraan, jota minä nyt lähden odottelemaan. Mattia siis, Nukku-Mattia!
Hyvää yötä!
heittää unihiekkaa Kapin simmuihin ja hän näkee monta hyvää sossu-unta! ;)
Ja hän on huomenna tuleva tuomitsemaan niin kepuleita kuin ...
Hyvää Yötä!
tyhmyytesi, joten joudat ihan hyvin pois.
Taisit olla ainoastaan sinä, kuka sitä rauhoittumista kaipaa.
Luuletko olevasi suurikin tappi. Siltä vaikuttaa, kun sinun juttujasi lukasee.
Vaikuttaa niin väkisin väännetyltä "sivistykseltä", että ällöttää.
Vastaan ansiokkaaseen avaukseesi lukematta saamiasi vastauksia. Ne todennäköisesti ovat pääosin törkeyksiä, joskin muutama asiallinenkin vastine sisältynee pitkään ketjuun.
Pettäjä-Piispa Kantolasta sopivana presidenttiehdokkaana olen kyllä eri linjoilla kanssasi. Mieltymyksesi ev-lut-hengellisen elämän vaalimiseen on toki tullut vuosien varrella tutuksi ja voin avoimesti kunnioittaa periaatteellista kantaasi, vaikka olen itse itselleni rehellisenä ihmisenä joutunut kieltämään jumalat asiallisina olioina.
Kantolan edut "puskasta tulevana ehdokkaana" ovat kiistattomat: Syntiin langennut Jumalaan uskova kirkollisesti oppinut mies, joka pitää sosialidemokratiaa keinona parantaa pientenkin ihmisten asiaa yhteiskunnassa, on itseasiassa politiikan yläpuolella nouseva hahmo, jolla on osalle ihmisistä oikeus edustaa Jumalaa maan päällä.
Kantolan takaiset puuhamiehet joutuvat kuitenkin pettymään presidenttiehdokashankkeissaan. Vaikka mies (minusta) antaa julkisuudessa itsestään melko yksinkertaisen kuvan älyllisestä kyvykkyydestään, on hän ilmeisen hyvä taustaneuvottelija organisoristisesti, sekä myös omissa asioissaan. Siihen viittaavat nuorena saavutettu piispan asema, ja nyt virinnyt innostus demareiden bisnesssiivessä. Kantolaa ei kuitenkaan valita presidenttiehdokkaaksikaan.
Perusteluja on yleisesti useitakin. Tässä pari: Ev-Lut.-Kirkon laskeva trendi ei voi olla nousuun tähtäävän sosialidemokraattien riippakivenä. Miksi hirttäytyä kuolemaa pelkäävään demarisenioriteettiin? Vaikka suuri osa vanhemmasta demariväestä tunnustaa kirkon, nuorempi demarijoukko ja potentiaalinen nuori kannattajajoukko vierastavat naispappeuden kieltävää ev.-lut.-miespappistoa ja homofobista kirkkoyhteisöä (Seurakuntayhteisöissä työpaikkakiusaaminen on julminta). Kantola ihmisenäkin on liian liikkuvainen. Kahden naisen loukusta yhden instituution johdosta toiseen viittaisi liikaa sosialidemokraattien uskottavuuteen hallitus-oppositio-rintamalla.
Väinö Tanner on kuollut, samoin Väinö Voionmaa. Lipponen on liittynyt kirkkoon ja Tuomioja on ateistinakin liian islamistilainen. Mistä Suomeen saataisiin rationalistinen presidenttiehdokas?
jälleen kerran! Voi noita sossuja sanoisi Sonnimieskin! :)
Eläköön sosialistinen Suomi!
Toveri ironcurtain on tällä kertaa oikeassa. Vallankumous ei kaipaa piispoja, ei edes ex-piispoja. Uskonnolliset johtajat teloitetaan heti kapitalistien ja maajussien jälkeen. Uskonnot ovat ainoastaan kapitalistien keino pitää rahvas kurissa. Ainoa oikea palvomisen kohde on proletariaatin johtohahmo, joka Suomessa tämänhetkisessä tilanteessa on tietenkin Paavo Lipponen.
Paavo on ainoa vakuuttava henkilö uudeksi valtakunnanjohtajaksemme. Vallankumouksen aika ei ole enää kaukana. Toverit! Ryhtykäämme ilolla vallankumouksen tielle! Lipponen on johtajamme, Tanner ja Kuusinen esikuviamme! Noin erinomaisien sankarien viitoittamaa tietä jatkaessaemme on mahdotonta epäonnistua!
Kapitalistien, maajussien ja papiston valta on lopuillaan. Me uljaat toverit teemme lopun rahan vallasta. Esikuvinamme ovat Pohjois-Korean sankarilliset työläiset. Voi kuinka me ihailemmekaan heitä, vapaita työläisiä. Melkein itku pääsee ajatellessamme sitä, kuinka mekin vallankumouksen jälkeen pääsemme samaan ihanaan tilaan kuin he.
Korottakaamme äänemme kolminkertaiseen ylistykseen sosialismille: ääntelyä ylistävää, ääntelyä ylistävää, ääntelyä ylistävää!!!
...että sanot never! Ei koskaan pidä sanoa ei koskaan!
Avaukseni ansiokkuudesta en tiedä, mutta kiva, jos olet sitä mieltä. Enkä tiedä tänään kuulemani totuudestakaan, mutta ainakin kepulaiset uskovat sen todeksi, sillä onhan se kuultu kahdella korvalla! Tosin en ole sen vakuudeksi fakseja saanut.
Minusta kyllä Kantola olisi erittäin sopiva presidentiksi. Demarien puheenjohtajaksi hän ei varmaan pääse, enkä siihen tehtävään minäkään häntä sopivana pidä; esim. Jutta Urpilainen olisi paljon sopivampi, ja jos demareilla on älliä katsoa tulevaisuuteen, hänet ne kai valitsevatkin. Mutta saattavat mieluummin katsoa taaksepäin, ja valita Erkki Tuomiojan.
Kantola lienee hengelliseltä olemukseltaan enemmän tällainen meikäläisen kaltainen etsijä kuin asiastaan varma, ja uskoon hurahtanut hän ei missään tapauksessa ole. Hän on maanviljelijäperheen poika, mutta talo oli sen verran pieni, että elantoa täytyi leventää ansiotöillä. Kantolan isä korjaili kirkkojen kattoja ja seiniä Varsinais-Suomessa, ja Ilkka oli jo varhaisnuoruudessaan aina isänsä apuna noissa töissä kesäisin.
Kantola kirjoitti ylioppilaaksi 1976, mutta meni kolme vuotta, ennen kuin hän pystyi päättämään, mitä rupeaisi opiskelemaan. Kun hän sitten rupesi opiskelemaan teologiaa, hän innostui siitä todella, ja eteni opinnoissaan nopeasti ja hyvällä menestyksellä ja väitteli 1994 teologian tohtoriksi teologisesta etiikasta ja uskonnonfilosofiasta englanninkielisellä väitöskirjallaan amerikkalaista vastaväittäjää vastaan. Ja varsin nuorena hänestä tuli Turun hiippakunnan toinen piispa, jota pidettiin arkkipiispa Paarman ”manttelinperijänä”. Mutta sitten kävi niin kuin kävi.
Kantola oli jo opiskeluaikoinaan hieman kiinnostunut politiikasta, ja toimi jo ylioppilaaksi kirjoittamisensa vuonna kokoomuksen kuntavaaliehdokkaana Rymättylässä, mutta ei mennyt läpi. Ainakin kirjastolautakunnan jäseneksi hän sitten pääsi kokoomuksen mandaatilla. Mutta opiskelujensa alettua Kantola irrottautui tyystin politiikasta, kunnes viime eduskuntavaalien alla hän useiden varsinais-suomalaisten demaripoliitikkojen pyynnöstä suostui sdp:n ehdokkaaksi ja menikin eduskuntaan. Nyt nuo samat demaripoliitikot saivat hänet asettumaan sdp:n puheenjohtajaehdokkaksi. Mutta hänen mahdollisen presidenttiehdokkuutensa takana ovat muut voimat – jos niitä siis oikeasti on.
Kantola kokee kyllä olevansa nyt mukana oikeassa, siis itselleen sopivimmassa puolueessa, sillä hänen mielestään sosialidemokratian periaatteet ja puolueen ohjelmatkin parhaiten vastaavat myös hänen kristillis-eettisiä näkemyksiään. Niin hän on ainakin sanonut, ja miksipä ei niin olisi.
Ihmisenähän Kantola on mitä sympaattisin, ja hän tulee erinomaisen hyvin toimeen ihmisten kanssa aina siellä, missä hän on. Niin aikoinaan kirkossa kuin nyt politiikassakin. Ja onhan hän laaja-alaisesti sivistynyt ja vastoin käsitystäsi myös varsin älykäs mies. Joten kyllä hän sopisi oikein hyvin siihen rooliin, mikä presidentillämme pitäisi nykyisin olla – politiikan yläpuolelle kohoava arvojohtaja.
Ai, että mistä minä noinkin paljon Kantolasta tiedän, vai? No - onhan minulla kaksi korvaa! Ja silmätkin, joilla voi lukea, ja olen lukenut KukaKukinOn-kirjaa ja nyt tuota avauksessani ohimennen mainitsemaani Hesarin kuukausiliitettä, jossa myös kerrotaan Kantolasta.
mielestä.
Kantola voisi sopia presidentiksi normaalisuomalaisille esittämiesi perusteiden perusteella. Uskottomuuden, avioeron, kristillis-eettisten mielipiteiden ja puolueloikan kautta kansakunnan unilukkariksi.
Minä en pysynyt mukana, mutta aika monille suomalaisille moinen meno todennäköisesti on arkipäiväistä näkkileipää?
Jutta Urpilaisesta olemme erinomaisen samaa mieltä. Siinä demokraattinen naiseus, poliittinen nuoruus ja eteenpäin katsova jatkuvuus löisivät molempia käsiään. Mutta Me tiedämme: Filatov tai Tuomioja otetaan puoluejohtoon katsomaan peruutuspeiliin.