lapsi ei voi käsittää vanhempiensa suhdetta Jumalaan tai Jeesukseen. Lapsi ymmärtämättömyydessään voi pahoittaa vanhempiensa mielen ja vanhemmat ymmärtämättömyydessään uhkaavat Jumalan rangaistuksella ja Jeesuksen toisella tulemisella.
Lapsi ei näe, ei koe sisimmässään Jumalan läsnäoloa, mutta vanhemmat pakkosyöttävät häneen Jumalan jolloin lapsi alkaa uskomaan yliluonnolliseen Jumalaan ja alkaa pelätä Jumalan rankaisua eli helvetin kuumaa tulta, jossa hän viettäisi iänkaiken ilman äitiä ja isää, koska vanhemmat uskovat Jumalaa.
Lapsi kasvaa ja varttuu, mutta ahdistus jää, hän kokee olevansa ulkopuolella perheyhteisön.
Usein tapahtuukin niin, että lapsi turvautuu vanhempanakin Jumalaan vanhempiensa kautta.
Usko luo pohjaa riippuvuudelle ja usein tuo ahdistus tukahdutetaan päihteillä.
Kuka on syypää siihen, jos teini tukehtuu omaan oksennukseensa ja kuolee?
Onko usko kaunista ja ymmärtävää?
Lapsi ei näe, ei koe sisimmässään Jumalan läsnäoloa, mutta vanhemmat pakkosyöttävät häneen Jumalan jolloin lapsi alkaa uskomaan yliluonnolliseen Jumalaan ja alkaa pelätä Jumalan rankaisua eli helvetin kuumaa tulta, jossa hän viettäisi iänkaiken ilman äitiä ja isää, koska vanhemmat uskovat Jumalaa.
Lapsi kasvaa ja varttuu, mutta ahdistus jää, hän kokee olevansa ulkopuolella perheyhteisön.
Usein tapahtuukin niin, että lapsi turvautuu vanhempanakin Jumalaan vanhempiensa kautta.
Usko luo pohjaa riippuvuudelle ja usein tuo ahdistus tukahdutetaan päihteillä.
Kuka on syypää siihen, jos teini tukehtuu omaan oksennukseensa ja kuolee?
Onko usko kaunista ja ymmärtävää?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kerrotko omasta kokemuksestasi, vai siteeraatko psykologian oppikirjoja, yksipuolisen näkökulman viitekehyksestä?
On myös toisenlaisia kokemuksia. Itse koen, että vanhempieni antamasta perinnöstä tärkein ja kallisarvoisin myös ajan rajan tällä puolen on usko Jumalaan. Se rakkaus, joka huokuu vanhemmista, seurakunnasta, uudestisyntyneiden joukosta, poistaa vääristyneen pelon, jota kuvasit. Rakkaus vetää puoleensa, hoitaa ja parantaa - Jumalan rakkaus ylimpänä kaikista!
Sanoihan Jeesus: "Joka juo sitä vettä, jota minä annan, ei ikinä janoa!"
lapsista. Kun lapsi on ahdistunut ja ahdistettu nurkkaan jostain ymmärtämättömästä teosta, niin vanhemmat ratkaisevat riitatilanteen Jumalan avulla, kun sen voisi ratkaista puhumalla ko. asiasta.
Lapsi alkaa välttelemään vanhempiaan, kokouksia koska ei saa vastausta siihen, miksi vanhemmat rakastavat Jumalaa enemmän kuin lastansa.
En siteeraa psykologiaa vaan elettyä elämää, olen narkomaani koska tavallista rakkautta ei kotona saanut vaan Jumalan rakkautta, oli rakkautta ja hyväksyntää etsittävä muualta. Saman kohtalon tarjosi helluntailaisten lapsi kaverilleni.
Olemme usein puhuneet asiasta, miksi meidän elämässämme kävi näin ja aina asiat palaavat lapsuuteen ja hyväksytyksi tulemisen tarpeeseen.
Onko usko kaunista?
"vääristyneen pelon, jota kuvasit..."
" Rakkaus vetää puoleensa, hoitaa ja parantaa - Jumalan rakkaus ylimpänä kaikista! "
Sokea, sokea, niin täydellisesti sokea!
Miten joku lapsi voi kokea Jumalan rakkauden? kun ei itse ole edes kehittynyt ymmärtämään että on erillinen olento vanhemmistaan.
* Terveessä uskovaisessa kodissa ei ole keromaasi ongelmaa. Siellä kasvatetaan lapsi Jumalan antamien ohjeiden mukaan, ja se juuri takaa, ettei lapsi/lapset ahdistu vanhempien uskosta millään tavalla, vaan yleensä uskovien kodeissa on rauhan ja rakkauden ilmapiiri.
Päinvastoin olettamustasi, lapsi kokee uskon turvallisena, ja käytännössä hän saa sen kokea vanhempiensa kautta. He rakastavat lastaan, ja lapsi kokee sen ja se jos mikä, luo kestävän ja turvallisen perustan lapsen elämälle ja tulevasuudelle.
* On myös otettava huomioon eräs asia, jota ei-uskovissa perheissä ole.
* Pyhä Henki on perheen elämässä mukana, ja luo oman rauhan ja rakkauden ilmapiirin. Rukous perheessä on luonnollista ja spntaania, ei kireää pakkolitaniaa, vaan luonnollista ja rauhoittavaa ja uskoa luovaa.
* Kerronpa erään tapauksen, omasta elämästäni. Tämä on sitä, niikuin Veikko Manninenkin sanoo, käytännön tasolla ja arkielämässä koettua "Raamatun teologiaa".
* Olin noin ehkävuoden verran ollut uskossa, menin eräiden ystävien luo kyläilemään. Siellä oli n. vuoden vanha vava, oli maata mmenon aika, eikä vauva menannut rauhoittua millään, molemmat vanhemmat yritti kaikin keinoin saada vauva rauhoittumaan ja nukahtamaan. Siinä onnistumatta kuitenkaan.
* Sitten tuli vaan sellainen mieli, että pyysin saada vauvan syliini, ja sainkin, istahdin hänen kanssaan sohvalle, otin sellaisen tukevan ja hellän otteen ja hieman puristin rintaani vasten, ei mennyt kuin minuutti tai pari, vauva nukahti ihan rauhallisesti syvään uneen, ja siitä hetken kuluttua vein omaan sänkyynsä hänet, ja nukkui samaa unta aamuun saakka.
* Tämä vaan, että terve usko on lasten ja kodin siunaus, eikä suinkaan vahingollista!
lapsen edun? Muistan vieläkin traumaattisena kokemuksena, kun vanhemmat lähtivät juhannus konferenssiin ja kinusin mukaan, mutta eivät ottaneet vaan jättivät mamman hoitoon. Muistan kuinka itkien juoksin heidän auton perässä ja huusin, äiti,äiti älä jätä, jättivät kuitenkin.
Vieläkin tulee kyyneleet silmiin kun muistan tuon hirveän tapauksen, kun äiti hylkäsi minut Jumalansa tähden. Muistan senkin, että menin komeroon piiloon ja kääriydyin äidin esiliinaan ja itkin ja koin voimakkaasti, että jos Jumala on tuollainen en voi...
vanhempasi eivät ymmärtäneet evankeliumin sanomaa oikein, vaan siihen sisältyi kiihkoa, ja fanaattisuuta.
* Joka taas aiheutti sen, että he "uskoivat" tekevänsä oikein ja olettivat toimivansa Jumalan sanan mukaa. Tekivät etiketti virheen.
* Raamattu sanoo, "joka ei pidä huolta perhekuntlaisistaan, on uskotonta pahempi".
* He tekivät sen hyvässä uskossa, eikä he nyt kuitenkaan jättäneet sinua heitteille, vaan mummosi hoitoon (sanoit mamma, tarkoitit varmaan mummo?) Oliko se nyt niin kauheaa, mummot on yleensä parhaita äidin jälkeen.
helvettiin jos ei olisi valmiina kun Jeesus tulee. Onneksi en siitänyt omille lapsilleni kotini perinnettä, vaikka tuolloin vielä olinkin kristillisen opetuksen pihdeissä.
Kyllä maailma on julma, voi voi.. ..lapsetkin joutuu kärsimään voi voi voi... ja kukaan ei tee helluntailaisille mitään oi voi voi voi...
Äitini oli uskossa, se oli yksi maailman kalleimmista aarteista, sen johdosta minäkin "hapuilin" armon kohtasin.
Kunpa ymmärtäisimme, mikä rikkaus on omistaa kristityt vanhemmat.