Oulussa osataan tehdä kyllä businesta jääkiekolla, mutta sydän puuttuu toiminnasta. Kärpätkin on ollut liigan kovimmalla budjetilla toimiva "ostojoukkue" aina menestyessään.
KÄRPÄT ON OSTOJOUKKUE
VAILLA SYDÄNTÄ
9556
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
EIks samaa voi sanoa HIfkistä ja jokereistakin...purkka penahan oli 1983-1987 kärppien valmentajana oulussa...
ratkaisijoita. Omat kasvatit on lähinnä 3 tai 4 ketjutasoa.
Jos Jokerit pärjää, niin aivan sama, vaikka olisi kuinka "ostojoukkue" tai vaikka pelkkiä junioreita.. Ei kiinosta pätkääkään..
Vain menestys kinnostaa.. :DD
suurin osa pelaajista on omia muutamia vahvistuksia lukuunottamatta.
Blues"kaupunki"näyttäisi levinneen atlanttin tuollepuolenkin.Miika Huczkowski Syntynyt:
26.8.1982, Jyväskylä mlk
Dale Clarke Syntynyt:
23.3.1978, Belleville, CAN
Ryan Keller Syntynyt:
6.1.1984, Saskatoon, CAN
Oskar Osala Syntynyt:
26.12.1987, Vaasa
Jeff Szwez Syntynyt:
16.6.1981, Etobicoke, CAN
Jaakko Uhlbäck Syntynyt:
31.8.1978, Kuopio
Stefan Öhman Syntynyt:
5.5.1976, Örnsköldsvik, Ruotsi
Ben Eaves Syntynyt:
27.3.1982, Minneapolis, USA
Cami Miettinen Syntynyt:
1.3.1986, Kolumbia
Vaikka tämä viesti käsittelee seurajoukkueiden sydäntä, aloitan Suomen maajoukkueella, koska se on lähinnä omaa sydäntäni. En ollut koskaan kokenut jääkiekossa samanlaista tunnetta kuin silloin kun Suomi voitti Neuvostoliiton erään 1980-luvun Izvestija-turnauksen avausottelussa. Tuntui siltä kuin jokin este olisi murrettu, tappio ei sittenkään ollut ennalta määrätty ja voitto ei ollut ainoastaan mahdollinen, vaan täyttä totta. Voitto oli hieno, mutta vasta aikuisena tajusin, että en poikana ymmärtänyt tarpeeksi arvostaa Neuvostoliiton pelaajia. Neuvostoliitto oli useimmissa turnauksissa murskaavan ylivoimainen ja sen ylivoima kyllästytti. Pelaajat eivät näyttäneet tunteita ja se tuntui oudolta, vaikka ei enää tunnu, kun muistaa, miten pelaajia kohdeltiin kuin robotteja. Joukkue oli täynnä loistavia pelaajia, joista olisi tullut NHL:ssä tähtiä, niin kuin Neuvostoliiton hajottua monista venäläisistä on tullutkin.
Kun puhutaan seurajoukkueista, pienet seurat saavat isoja vastaan taistellessaan aina sympatiaa, niin kuin pitääkin. Kun pienemmällä budjetilla pelaava seura pudottaa sarjan jättiläisen, sanotaan, että henki on voittanut materian. Kuitenkin pienet seurat ottaisivat mielellään vastaan kaikki isomman seuran resurssit, jos vain saisivat ne käyttöönsä. Rahalla ei automaattisesti saa menestystä, mutta jos rahat käyttää viisaasti, saa sille varmasti vastinetta. Taloudelliset edellytykset eivät tietenkään ole ikuisesti muuttumattomia, vaan köyhästä seurasta voi tulla rikas ja rikkaasta köyhä. Peliä ei käydä seuran toimistossa, mutta jos seuran talous ei ole kunnossa, myös peli alkaa varmasti ennen pitkää yskimään. Monien mielestä raha pilaa urheilun, koska se tekee pelaajista vain omaa palkkapussiaan ajattelevia koneita, joilla ei ole pelissä tunne mukana. Moni ajattelee, että ostopelaaja on kylmä ammattilainen, joka ei koskaan pelaa sydämellään niin kuin oman kylän pojat joskus ennen muinoin pelasivat.
Onko mahdollista, että sanoisit SM-liigan mittakaavassa rikkaan seuran pelaajilla olevan suuri sydän? Näetkö tunnetta ja veren maku suussa käytävää taistelua vain silloin, kun Ässät kyykyttää isompiaan tai KalPa pitää ylivoimaista ennakkosuosikkia koko ottelun tiukoilla? Voiko SM-liigan jättiläinen pelata sellaista peliä, jossa näet suuruutta?
On mielestäni selvää, että Kärpät ei joutunut tällä kaudella esimerkiksi runkosarjassa ottamaan itsestään kaikkea irti. Joukkue pelasi yleensä omalla tasollaan vain osan ottelusta ja pelaili loput. Monen maalin takaa tapahtuneet nousut osoittivat, että joukkue pelaa puolivaloilla, kunnes on selkä seinää vasten ja on pakko alkaa pelaamaan. Moni on sanonut finaalisarjasta samaa, Kärpät pelasi tasollaan vasta sitten, kun Blues pyyhki jatkoajalla Kärpillä jäätä. En tiedä, onko tuo arvio täysin oikea, sillä Blues pelasi hienoa peliä ja tuntuisi sen vähättelyltä sanoa, että Kärpät olisi pystynyt parempaan, jos olisi halunnut. Joka tapauksessa on selvää, että ainakin runkosarjassa Kärpät olisi pelannut paremmin, jos olisi ollut pakko. Puolivaloilla pelaaminen ei kyllä osoita suurta sydäntä, mutta mielestäni tällä ei ole suoraa yhteyttä siihen, ovatko pelaajat muualta ostettuja vai omia kasvatteja. Lopulta Kärpät voitti mestaruuden ja lopulta se merkitsee paljon enemmän kuin se, miten joukkue pelasi marraskuussa kotona tai tammikuussa vieraissa. Olisi tietysti katsojien kannalta paljon parempi, jos jokaisessa ottelussa olisi todellista panosta, tunteita hakemaanhan sinne hallille mennään.
Arviosi on mielestäni kohtuuton, vaikka osin ymmärränkin, mistä puhut. Täysin kliininen ja tunteeton porukka ei olisi voittanut sata lasissa taistelevaa Bluesia finaaleissa, niin ylivoimainen Kärpät ei ole. Tuo kommentti olkoon kunnianosoitus sekä Bluesille että Kärpille, kahdelle tämän hetken parhaalle suomalaiselle seurajoukkueelle.
Juuri tästähän siinä on kysymys. Kun ei ole tarvinnut oikeasti sata lasissa mennä verenmaku suussa, voi tulla käsitys että sydäntä ei ole. Mutta Kärpät onkin parhaimmillaan juuri silloin, kun takaa-ajo alkaa. Sitä hurmosta ja peli-iloa on hieno katsella.
budjetit:
1.Jokerit
2.Hifk
3.Kärpät
4.Blues
Pelaajabudjetit:
1.Jokerit
2.Hifk
3.Blues
4.Kärpät
Kärpillä voisi olla kovempikin budjetti koska matkakustannukset ovat 37 % enemmän kuin muilla. Että silleen osto joukkue. Voittanessa joukkuessa oli sen 13 pelaajaa jotka ovat omia kasvatteja. Blues:lla vain 10.
..olis KATEUTTA kun OULUN KÄRPÄT DOMINOI liigaa mielin määrin?:)))
2003...Hopeaa
2004...KULTAA
2005...KULTAA
2006...Pronssia
2007...KULTAA
2008...KULTAA...JÄLLEEN:)