M/S Apollo valmistui vuonna 1970 Viking Linen ruotsalaiselle osakasvarustamolle Rederi AB Slitelle. Laivan valmisti rakennusnumerolla 560 länsisaksalainen Jos. L. Meyerin telakka, joka sijaitsee Papenburgissa, ja joka tunnetaan nykyään nimellä Meyer Werft. M/S Apollo oli ensimmäinen yhdeksästä ns. ”Papenburgin sisariksi” kutsutuista aluksista, joita toimitettiin Viking Linen eri osakasvarustamoille vuosina 1970 - 1974 kaikkiaan kuusi alusta, sekä lisäksi meksikolaiselle laivanvarustamolle kolme alusta.
Sisällysluettelo
[piilota]
* 1 Alus
* 2 Koneisto
* 3 Aluksen vaiheet
o 3.1 Apollo
o 3.2 Olau Kent
o 3.3 Gelting Nord
o 3.4 Benodet
o 3.5 Corbiére
o 3.6 Apollo
* 4 Aiheesta muualla
* 5 Lähteet
[muokkaa] Alus
Pitkän uransa aikana alukselle on tehty useita teknisiä ja sisustuksellisia uudistuksia, joten seuraavat tiedot kuvaavat alkuaikojen Apolloa ellei toisin mainita.
Apollon sisätilat suunnitteli sisustusarkkitehti Robert Tillberg, mutta aluksen ulkoisista muodoista vastasi valmistajatelakka. Apollon kullakin kannella oli oma erityistehtävä, mikä oli uutuus 1970-luvun laivanrakennuksessa. Yksi kansi oli varattu hiljaiseksi tilaksi hyttejä varten. Ruokasalit, kahvilat ja salongit sijaitsivat ravintolakannella ja omalla kannellaan olivat myös baari ja tanssisalonki. Matkustajien käytössä oli suurmyymälä (super-market) ja useita pienempiä myyntipisteitä sekä tietenkin sauna. Pikkulapsia varten oli hoitohuone ja vanhemmille lapsille oma leikkitila.
Valmistuessaan Apollossa oli 99 hyttiä, joissa oli vuode 222 matkustajalle. Lentokoneistuimen kaltaisia nojatuoleja oli 102 kappaletta ja istuinpaikkoja kansilla kaikkiaan 840. Kaikkiaan alus sai kuljettaa 1 200 matkustajaa. Henkilöautoja Apollo pystyi ottamaan 260–270 kappaletta tai niiden sijaan 26 yhdistelmäajoneuvoa. Autokannen korkeus oli 4,3 metriä ja pinta-ala 2 500 neliömetriä. Peräportin leveys oli 8 m ja korkeus 4,4 m, keulaportti oli 4 m:n levyinen ja 4,4 m:n korkuinen.
Apollo oli jaettu 13 vedenpitävään osastoon ja paloturvallisuutta paransi sprinkler-järjestelmä. Aluksen keulapaksunnoksen eli bulbin, jonka tilavuus on 75 m3, lasketaan nopeuttavan aluksen kulkua 0,5–0,75 solmua (0,9–1,4 km/h). Täydestä vauhdista Apollo pysähtyy puolentoista aluksenmitan matkalla ja sen kääntösäde on kaksi aluksenmittaa.
[muokkaa] Koneisto
Apollossa oli alkujaan kaksi Kölnissä valmistetua 12-sylinteristä Klöckner-Humboldt-Deutz SBV 12 M 350 V-mallista dieselmoottoria, joiden yhteisteho oli 5884 kW (8 000 hv). Moottorien kierrosnopeus oli 350 kierrosta minuutissa, sylinterien halkaisija 400 mm ja iskun pituus 500 mm.
Vuonna 1982 alusta uudistettiin ja pääkoneiksi tuli kaksi länsi-saksalaisen Maschinenfabrik Ausburg-Nürnberg (MAN AG) -yhtiön valmistamaa 9-sylinteristä dieselmoottoria. Niiden yhteisteho on 6620 kW (9 000 hv), sylinterien halkaisija 320 mm ja iskun pituus 360 mm.
Valmistuessaan aluksessa oli kolme Deutz-apukonetta, joiden yhteisteho oli 1765 kW (3 x 800 hv = 2 400 hv). Myös hätädieselaggregaatti oli Deutz-merkkinen. Apollon kaksi KaMeWa-potkuria pyörivät 350 kierrosta minuutissa. Keulassa olevan Jartram-ohjauspotkurin teho oli 474 kW (645 hv) ja peräsinkone oli Tenfjord-merkkinen.
[muokkaa] Aluksen vaiheet
[muokkaa] Apollo
Aluksen kastoi Apolloksi Sliten hallituksen puheenjohtajan Carl Bertil Myrstenin puoliso Isabella Myrsten. Slite-varustamon omistaman aluksen kotisatama oli Slite ja se liikennöi Ruotsin lipun alla tunnuksenaan SEWD. Alusta käytettiin vuosien 1970 – 1975 välisenä aikana Viking Linen Naantali – Maarianhamina – Kapellskär sekä myöhemmin mm. Turku – Maarianhamina – Tukholma -reiteillä.
Sisällysluettelo
[piilota]
* 1 Alus
* 2 Koneisto
* 3 Aluksen vaiheet
o 3.1 Apollo
o 3.2 Olau Kent
o 3.3 Gelting Nord
o 3.4 Benodet
o 3.5 Corbiére
o 3.6 Apollo
* 4 Aiheesta muualla
* 5 Lähteet
[muokkaa] Alus
Pitkän uransa aikana alukselle on tehty useita teknisiä ja sisustuksellisia uudistuksia, joten seuraavat tiedot kuvaavat alkuaikojen Apolloa ellei toisin mainita.
Apollon sisätilat suunnitteli sisustusarkkitehti Robert Tillberg, mutta aluksen ulkoisista muodoista vastasi valmistajatelakka. Apollon kullakin kannella oli oma erityistehtävä, mikä oli uutuus 1970-luvun laivanrakennuksessa. Yksi kansi oli varattu hiljaiseksi tilaksi hyttejä varten. Ruokasalit, kahvilat ja salongit sijaitsivat ravintolakannella ja omalla kannellaan olivat myös baari ja tanssisalonki. Matkustajien käytössä oli suurmyymälä (super-market) ja useita pienempiä myyntipisteitä sekä tietenkin sauna. Pikkulapsia varten oli hoitohuone ja vanhemmille lapsille oma leikkitila.
Valmistuessaan Apollossa oli 99 hyttiä, joissa oli vuode 222 matkustajalle. Lentokoneistuimen kaltaisia nojatuoleja oli 102 kappaletta ja istuinpaikkoja kansilla kaikkiaan 840. Kaikkiaan alus sai kuljettaa 1 200 matkustajaa. Henkilöautoja Apollo pystyi ottamaan 260–270 kappaletta tai niiden sijaan 26 yhdistelmäajoneuvoa. Autokannen korkeus oli 4,3 metriä ja pinta-ala 2 500 neliömetriä. Peräportin leveys oli 8 m ja korkeus 4,4 m, keulaportti oli 4 m:n levyinen ja 4,4 m:n korkuinen.
Apollo oli jaettu 13 vedenpitävään osastoon ja paloturvallisuutta paransi sprinkler-järjestelmä. Aluksen keulapaksunnoksen eli bulbin, jonka tilavuus on 75 m3, lasketaan nopeuttavan aluksen kulkua 0,5–0,75 solmua (0,9–1,4 km/h). Täydestä vauhdista Apollo pysähtyy puolentoista aluksenmitan matkalla ja sen kääntösäde on kaksi aluksenmittaa.
[muokkaa] Koneisto
Apollossa oli alkujaan kaksi Kölnissä valmistetua 12-sylinteristä Klöckner-Humboldt-Deutz SBV 12 M 350 V-mallista dieselmoottoria, joiden yhteisteho oli 5884 kW (8 000 hv). Moottorien kierrosnopeus oli 350 kierrosta minuutissa, sylinterien halkaisija 400 mm ja iskun pituus 500 mm.
Vuonna 1982 alusta uudistettiin ja pääkoneiksi tuli kaksi länsi-saksalaisen Maschinenfabrik Ausburg-Nürnberg (MAN AG) -yhtiön valmistamaa 9-sylinteristä dieselmoottoria. Niiden yhteisteho on 6620 kW (9 000 hv), sylinterien halkaisija 320 mm ja iskun pituus 360 mm.
Valmistuessaan aluksessa oli kolme Deutz-apukonetta, joiden yhteisteho oli 1765 kW (3 x 800 hv = 2 400 hv). Myös hätädieselaggregaatti oli Deutz-merkkinen. Apollon kaksi KaMeWa-potkuria pyörivät 350 kierrosta minuutissa. Keulassa olevan Jartram-ohjauspotkurin teho oli 474 kW (645 hv) ja peräsinkone oli Tenfjord-merkkinen.
[muokkaa] Aluksen vaiheet
[muokkaa] Apollo
Aluksen kastoi Apolloksi Sliten hallituksen puheenjohtajan Carl Bertil Myrstenin puoliso Isabella Myrsten. Slite-varustamon omistaman aluksen kotisatama oli Slite ja se liikennöi Ruotsin lipun alla tunnuksenaan SEWD. Alusta käytettiin vuosien 1970 – 1975 välisenä aikana Viking Linen Naantali – Maarianhamina – Kapellskär sekä myöhemmin mm. Turku – Maarianhamina – Tukholma -reiteillä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tämä olikin se ainoa oikea Apollo-ohjelma.
Muut ovat feikkejä, silkkaa kusetusta ála NASA-pappi... hhahhahaha...
kusetusta! Ei laivoja vielä olla pystytty rakentamaan. Eteläsatamassa näkemäsi ovat hologrammilaivoja...
Ne ovat itse asiassa suoraan mieleen syötettyjä kuvia. Ei hologrammejakaan ole keksitty. Eikä myöskään jalkoja.
oikeassa... juuri noin sen täytyy olla. Ja tämä aivoihin syöttöhän tapahtuu Norjassa sijaitsevalla HAARP-antennilla!?! Kaikenlaisia mielenhallinta antenneja ja systeemeitä joilla aiheutetaan säänsäätelyä, maanjäristyksiä ja tsunameja osataan tehdä jenkkien toimesta... takaperoispommeja, minivetypommeja, joista ei lähde ääntä ja jos vaikka mitä, mutta kuussa ei pystytä käymään. Ei vaikka Saturnuksen kuussakin lilluu jenkkien laite tälläkin hetkellä ja vaikka missä aurinkokunnassa on käyty, mutta kuuhun ei perhana voida mennä ei sitten niin mitenkään, kun se on NIIN vaikeaa ja mahdotonta jo pelkästään sen pehmeän laskun suoritaminen...
Ihmeellinen on tää maailma, missä salkkaripolo elää...