Luulen, että feminismi on melko väärinymmärretty ja joskus jopa väärinkäytetty aate.
Ihmiskunnan historiassa se aika, jolloin länsimaisilla naisilla on ollut täydet kansalaisoikeudet, on huomattavan lyhyt. Naiset pääsevät opiskelemaan ja työelämään, jopa presidentiksi asti. He voivat päättää omasta seksielämästään ja mahdollisesta perheen perustamisesta. Naiset eivät ole enää miesten holhouksenalaisuudessa ja heidän omaisuuttaan, vaan ihmisiä ja yksilöitä.
Mielestäni Suomessa tarvitaan feminismiä niin kauan, kuin feminismiä käytetään kirosanan kaltaisena ja sillä leimataan, siihen vedotaan ja mitätöidään naisen mielipide: "Mikä lie femakko!"
Feminismin väärinkäyttöä on puolestaan miesviha. Ei oikea feministi voi vihata toisia ihmisiä heidän sukupuolensa perusteella tai leimata kaikkia miehiä samanlaisiksi joidenkin käytöksen perusteella.
Voisiko yhteiskunta toimia siten, että miesten ns. hyvä veli- verkostojen rinnalle luodaan naisten omia verkostoja, joihin miehillä ei ole asiaa? Ihmislajin menestyksellisyys perustunee yhteistyöhön ja työnjakoon. Olisi sääli, jos puolen ihmiskunnan tiedot ja taidot hylättäisiin vain sen perusteella, ovatko heidän kromosominsa XX vai XY.
Helsingin Sanomissa on ollut tänä vuonna (ja Tieteessä tapahtuu- lehdessä viime vuonna) väittelyä naistutkimuksen tieteellisyydestä. Taustalla taitaa olla laajempi kiista humanististen ja luonnontieteiden välillä. (Itse opiskelen luonnontieteitä, ja epäilen joskus humanistisia aloja huuhaaksi.) Väitteet siitä, että naistutkimus kieltäisi biologisen sukupuolen olemassaolon, ovat aivan mahdottomia. Luonnontieteilijöidenkään ei pitäisi liioitella, kulttuurimme tuskin on geneettisen determinismin määräämää.
Tällä hetkellä naisten asema kaipaisi kohentamista muualla kuin Suomessa. Köyhyys ja nälänhätä, laiton prostituutio/orjakauppa, raiskaukset sotien aikana, pakkoavioliitot, AIDS ja muut sukupuolitaudit, kuolleisuus raskauksiin ja synnytyksiin, ylikansoittuminen...
Suomalaisista miehistä kannattaisi keskustella. Miksi miesten keskinäiset elintasoerot ovat niin suuret? Miksi jotkut syrjäytyvät, käyttävät päihteitä, tekevät rikoksia? Miksi miehet kuolevat useita vuosia naisia nuorempina? Mikä on isän rooli perheessä? Miksi avioero-oikeudenkäynneissä lapset yleensä määrätään äidille, ei kai naiseus tarkoita automaattisesti hyvää vanhemmuutta? Miksi miehillä on pakollinen asevelvollisuus, ja väkivallan käytöstä kieltäytyminen voi johtaa vankilatuomioon?
Paljon kysymyksiä, vähän vastauksia. Kenties miehet huomaavat, että tasa-arvo kuuluu myös heille.
Ihmiskunnan historiassa se aika, jolloin länsimaisilla naisilla on ollut täydet kansalaisoikeudet, on huomattavan lyhyt. Naiset pääsevät opiskelemaan ja työelämään, jopa presidentiksi asti. He voivat päättää omasta seksielämästään ja mahdollisesta perheen perustamisesta. Naiset eivät ole enää miesten holhouksenalaisuudessa ja heidän omaisuuttaan, vaan ihmisiä ja yksilöitä.
Mielestäni Suomessa tarvitaan feminismiä niin kauan, kuin feminismiä käytetään kirosanan kaltaisena ja sillä leimataan, siihen vedotaan ja mitätöidään naisen mielipide: "Mikä lie femakko!"
Feminismin väärinkäyttöä on puolestaan miesviha. Ei oikea feministi voi vihata toisia ihmisiä heidän sukupuolensa perusteella tai leimata kaikkia miehiä samanlaisiksi joidenkin käytöksen perusteella.
Voisiko yhteiskunta toimia siten, että miesten ns. hyvä veli- verkostojen rinnalle luodaan naisten omia verkostoja, joihin miehillä ei ole asiaa? Ihmislajin menestyksellisyys perustunee yhteistyöhön ja työnjakoon. Olisi sääli, jos puolen ihmiskunnan tiedot ja taidot hylättäisiin vain sen perusteella, ovatko heidän kromosominsa XX vai XY.
Helsingin Sanomissa on ollut tänä vuonna (ja Tieteessä tapahtuu- lehdessä viime vuonna) väittelyä naistutkimuksen tieteellisyydestä. Taustalla taitaa olla laajempi kiista humanististen ja luonnontieteiden välillä. (Itse opiskelen luonnontieteitä, ja epäilen joskus humanistisia aloja huuhaaksi.) Väitteet siitä, että naistutkimus kieltäisi biologisen sukupuolen olemassaolon, ovat aivan mahdottomia. Luonnontieteilijöidenkään ei pitäisi liioitella, kulttuurimme tuskin on geneettisen determinismin määräämää.
Tällä hetkellä naisten asema kaipaisi kohentamista muualla kuin Suomessa. Köyhyys ja nälänhätä, laiton prostituutio/orjakauppa, raiskaukset sotien aikana, pakkoavioliitot, AIDS ja muut sukupuolitaudit, kuolleisuus raskauksiin ja synnytyksiin, ylikansoittuminen...
Suomalaisista miehistä kannattaisi keskustella. Miksi miesten keskinäiset elintasoerot ovat niin suuret? Miksi jotkut syrjäytyvät, käyttävät päihteitä, tekevät rikoksia? Miksi miehet kuolevat useita vuosia naisia nuorempina? Mikä on isän rooli perheessä? Miksi avioero-oikeudenkäynneissä lapset yleensä määrätään äidille, ei kai naiseus tarkoita automaattisesti hyvää vanhemmuutta? Miksi miehillä on pakollinen asevelvollisuus, ja väkivallan käytöstä kieltäytyminen voi johtaa vankilatuomioon?
Paljon kysymyksiä, vähän vastauksia. Kenties miehet huomaavat, että tasa-arvo kuuluu myös heille.
Vastaukset 2
Vanhimmat
voitaisiin sanoa, että tällä hetkellä miesten asema kaipaa parannusta eniten muualla kuin Suomessa.
Ihmiskunnan historiassa naisilla on vain vähän aikaa ollut kansalaisoikeudet, ja siksi naisten pitäisi feminismin nimissä kaikki ryhtyä lesboiksi ja lopettaa seksi miesten kanssa. Siksi naiset, jotka makaavat miesten kanssa ovat pettureita, jotka ovat koko ajan vaarassa palauttaa naisen 1800-luvun alistettuun asemaan.