Jeesuksen

Aapeli Saarisalo; Raamatunsanakommentaari:

Iankaikkinen
Sanoessaan Jumalaa i:ksi, «1. Moos. 21:33»; «Jes. 40:28»; «Room. 16:26», Raamattu ei tarkoita sillä vain hänen alutonta ja loputonta olemassaoloaan, vaan myös hänen olemuksensa ylevää, ääretöntä, kaiken muuttuvaisen yläpuolella olevaa täydellisyyttä. Jumala on ollut ennen kaikkia aikoja, «Ps. 90:2». Luodessaan ja ylläpitäessään ajallista maailmaa hän on kuitenkin ajan yläpuolella, «Ps. 90:4»; «Ps. 102:27-28». Iankaikkisuudessaan Jumala on turva ihmiselle, jonka elämä on katoavainen, «Ps. 90:2», «Ps. 90:5-10». Hänen nimensä, «Ps. 135:13», kunniansa, «Ps. 104:31», vanhurskautensa, «Ps. 119:142», sanansa, «Ps. 119:89»; «1. Piet. 1:25», hyvyytensä, «Ps. 100:5», ja armonsa, «Jes. 54:8»; «Jes. 55:3», ovat i:t. Hän tekee kuolevaisten ja epävakaisten ihmisten kanssa i:n liiton, «1. Moos. 9:16»; «1. Moos. 17:7», «1. Moos. 17:13», «1. Moos. 17:19», ja antaa heille i:n pelastuksen, «Jes. 45:17»; «Hepr. 9:12», Kristuksessa, i:ssa papissa, «Hepr. 7:17». Antaapa hän niille, jotka Kristuksessa uskovat häneen ja täyttävät hänen tahtonsa, osallisuuden i:seen elämään, «Joh. 5:24»; «Joh. 6:51»; «1. Joh. 2:17», joka alkaa jo maan päällä ja jolle kuolema ei mitään voi, «Joh. 5:24». Siksipä kuuluukin Jumalalle kiitos ja ylistys iankaikkisesti, «Ps. 41:14»; «Ps. 113:2»; «Ps. 115:18»; «Room. 11:36»; «Room. 16:27»; «Gal. 1:5»; «Ef. 3:21».
Hurskaiden i. autuus, «2. Kor. 4:17»; «2. Tim. 2:10», asetetaan lukuisissa kohdissa kirottujen i:n kadotuksen vastakohdaksi «Matt. 25:41», «Matt. 25:46»; «Mark. 9:43-44»; «2. Tess. 1:8», «2. Tess. 1:9»; «Ilm. 14:11»; «Ilm. 20:10». Monissa VT:n kohdissa iankaikkisuus merkitsee yleensä pitkää aikakautta, «Jes. 32:14»; «Jer. 18:16»; «Jer. 20:11»; «Hes. 35:5»; «Saarn. 1:4».
«2. Moos. 21:6»; «5. Moos. 15:17»; «1. Sam. 1:22» tarkoittavat tällä sanalla elinkautta.