Matti Vanhanen on heikko ja

Ja Maaseudun Tulevaisuus jatkaa Matti Vanhasesta;

Vanhanen kasaa hiiliä päälaelleen
11.4.2008

”Vanhasen joistakin kommenteista voi havaita oireita samasta ylimielisyyden taudista, johon muutamat pitkäaikaiset pääministerit ovat jo ennen häntä sairastuneet.”
Pääministeri Matti Vanhanen kertoi tiistaina halustaan jatkaa keskustan puheenjohtajana vuoteen 2015 saakka. Tavoitteeseen kuuluu keskustan pitäminen suurimpana puolueena ja Vanhasen pitäminen pääministerinä.

Vanhasen ulostulo on nähtävä paitsi vastauksena kasvaville arvailuille pääministerin jatkohaluista, myös viestinä niille, joiden mielestä keskustaa johtaa seuraaviin eduskuntavaaleihin kokonaan toinen henkilö.

Jatkaminen keskustan johdossa vielä vuosikausia ei ole ilmoitusasia. Vanhasen seuraajaksi yleisesti povattu varapuheenjohtaja Paula Lehtomäki ajoikin jo näyttävästi asemiin – hän harkitsee Vanhasen haastamista kesän 2010 puoluekokouksessa.

Lehtomäen kohdalla kyseessä on kasvava kysyntä keskustan ykköspaikalle. Monen keskustalaisen mielestä Lehtomäki aikailee turhaan lykätessään Vanhasen haastamista parin vuoden päähän.

Mistä moinen kuhina Vanhasen ympärillä? Talouden mittarit ja yhtenä tärkeimmistä kysymyksistä pidetty työllisyyskehitys ovat Vanhasen kaudella nousseet monta kertaa ennätyslukemiin.

Tulosten lisäksi politiikassa vähintään yhtä tärkeää on se, miltä asiat näyttävät. Keskustassa onkin alettu tuskastua siihen vaikutelmaan, mikä Vanhasesta puoluejohtajana ja pääministerinä välittyy.

Kokoomus nousi viime vaaleissa miltei keskustan kokoiseksi, eikä sillä näytä olevan aikeita tyytyä enää kakkostilaan seuraavissa valeissa. Vaikka keskusta on pääministeripuolue, syntyy pakostakin vaikutelma, että tällä hetkellä kokoomus nuoren puheenjohtajansa Jyrki Kataisen johdolla pyörittää hallitusta.

Optinen vaikutelma on, että kokoomus johtaa sekä talous- että ulkopolitiikkaa. Puolue näyttää kääntävän jopa viikkoja kestäneen Kanerva-kohun voitokseen.

Samaan aikaan Vanhanen pohtii ääneen tulevaisuuttaan sekä hakee oikeudesta rajoja yksityisen ja julkisen minänsä välillä. Syksyn kunnallisvaalien lähestyessä tällainen vaikutelma ei luultavasti miellytä keskustaväkeä.

Kovin mairittelevaa kuvaa hallituksen johtamisesta ei antanut myöskään viime torstaina tehty päätös metsätilojen tylystä kohtelusta perintöverouudistuksessa.

Jo päätös metsätilojen jättämisestä uudistuksen ulkopuolelle oli yllättävä ja vastoin hallituksen omaa ohjelmaa. Vähintään yhtä outo ratkaisu oli kuitenkin se, että kokoomuksen ajaman veromuutoksen kaatamisen jälkeen ulos kivisateeseen astui kokoomusjohtaja ja veroministeri Kataisen sijasta pääministeri Vanhanen.

Varsinkin keskustan eduskuntaryhmässä närkästystä aiheutti lisäksi se, että metsätilojen verokohtelussa puoluejohtajat kuulivat lähinnä valtiovarainministeriön virkamiehiä, eivät omia kansanedustajiaan. Ei siis ihme, että keskustan ryhmäjohtaja Timo Kalli toivoi pääministerin keskittyvän tulevaisuuden suunnitelmiensa sijasta mieluummin hallitusohjelman toteuttamiseen.

Vanhasen joistakin kommenteista voi havaita oireita samasta ylimielisyyden taudista, johon muutamat pitkäaikaiset pääministerit ovat jo ennen häntä sairastuneet. Hyvän johtajan välttämätön hyve on kuitenkin kyky kuunnella ja ymmärtää edes omia joukkojaan.

Vanhanen on toiminnallaan alkanut kerätä kuumia hiiliä päänsä päälle. Ellei hän tätä huomaa, haaveet pitkästä puheenjohtajaurasta voi hiljaisuudessa haudata.

Arvostelusta huolimatta Vanhasen asemaa puheenjohtajana tuskin asetetaan katkolle keskustan ensi kesän puoluekokouksessa. Sen jälkeen ratkaisevaksi nousee puolueen kunnallisvaalimenestys.

Jos tulosta ei synny, vuoden 2011 eduskuntavaaleihin keskusta ajaa uudella puheenjohtajalla. Silloin 39-vuotias kokoomusjohtaja Jyrki Katainen saattaa saada vaalitentteihin seurakseen vasta valitun 38-vuotiaan keskustajohtajan Paula Lehtomäen sekä SDP:n 35-vuotiaan puheenjohtajan Jutta Urpilaisen