Kehitysmaakampanjoijat ja -asiantuntijat ovat kovasti korostaneet, että kehittyneiden maiden kansalliset maataloussubventiot ovat syypää siihen, ettei kehitysmaiden maatalous kehity.
No, nyt elintarvikkeiden maailmanhinnat ovat nousseet. Senhän pitäisi olla kehitysmaa-asiantuntijoille iloinen asia. Nythän maatalous kehitysmaissa alkaa kannattaa ja kehittyä. Vaan ei! Nyt kehitysapurahaa pitää nostaa, jotta kehitysmaihin voidaan viedä elintarvikkeita entiseen malliin.
Eihän se maatalous siellä kehity, jos sinne viedään entinen määrä elintarvikkeita, josta kehittyneet maat maksavat entistä enemmän. Onkin kysyttävä, miten kehitysmaavaroja on todellisuudessa käytetty. Ollaanko siinä pisteessä, mistä on aloitettu. On ollut tyhmää viedä vuosikausia kehitysmaihin elintarvikkeita. Siellä tarvitaan rahaa, jolla paikallinen asujamisto synnyttää markkinoita. Rahaa saadaan avustuksina ja ennen muuta luomalla kehitysmaihin työpaikkoja. Tarvitaan sitä "perkeleen globalisaatiota", kansainvälistä työnjakoa. Kehittyneistä maista on siirrettävä työtä, joka keshitysmaassa voidaan tehdä. Siitä syntyy kehittyvät kierre, joka etenee kohti haasteellisempaa kulttuuria.
Tässä tilanteessa on annettava siementä viljelystarpeisiin sekä painiokkaasti avustettava omaehtoisen ruuantuotannon kehittämiseen.
No, nyt elintarvikkeiden maailmanhinnat ovat nousseet. Senhän pitäisi olla kehitysmaa-asiantuntijoille iloinen asia. Nythän maatalous kehitysmaissa alkaa kannattaa ja kehittyä. Vaan ei! Nyt kehitysapurahaa pitää nostaa, jotta kehitysmaihin voidaan viedä elintarvikkeita entiseen malliin.
Eihän se maatalous siellä kehity, jos sinne viedään entinen määrä elintarvikkeita, josta kehittyneet maat maksavat entistä enemmän. Onkin kysyttävä, miten kehitysmaavaroja on todellisuudessa käytetty. Ollaanko siinä pisteessä, mistä on aloitettu. On ollut tyhmää viedä vuosikausia kehitysmaihin elintarvikkeita. Siellä tarvitaan rahaa, jolla paikallinen asujamisto synnyttää markkinoita. Rahaa saadaan avustuksina ja ennen muuta luomalla kehitysmaihin työpaikkoja. Tarvitaan sitä "perkeleen globalisaatiota", kansainvälistä työnjakoa. Kehittyneistä maista on siirrettävä työtä, joka keshitysmaassa voidaan tehdä. Siitä syntyy kehittyvät kierre, joka etenee kohti haasteellisempaa kulttuuria.
Tässä tilanteessa on annettava siementä viljelystarpeisiin sekä painiokkaasti avustettava omaehtoisen ruuantuotannon kehittämiseen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
nin ei tarvitse olla hämillään
kohta
"KEHITYSMAAT MAAILMANTALOUDESSA"
Velkakriisi
Rakennesopeutusohjelmat
Miksi kehitysmaat ovat köyhiä?
Kehitysapu
Maailmankaupan vapauttaminen
Kaupan vapautumisen seuraukset kehitysmaissa"
http://www.iltalehti.fi/keskustelu/thread.jspa?threadID=255940&tstart=180
linjaa, rahat rikkaille Eurooppaan, sitä jopa rahoitetaan Euroopasta ja varsin tunnettujen henkilöiden taholta, jotka tietenkään eivät saa sanktioita rikoksistaan.
>Vallankaappausyritys nousi julkisuuteen, kun Britannian entisen pääministerin Margaret Thatcherin poika Mark Thatcher pidätettiin epäiltynä vallankaappauksen rahoituksesta.
Thatcher myönsi syyllistyneensä Etelä-Afrikan palkkasotilaslakien rikkomiseen, mutta selvisi ilman vankeusrangaistusta. Päiväntasaajan Guinea antoi viime kuussa Thatcheristä kansainvälisen pidätysmääräyksen syyttäen häntä vallankaappausyrityksen alulle panosta.
Thatcherin uskotaan rahoittaneen lähinnä brittiläisistä liikemiehistä koostunutta ryhmää, joka pyrki kaappaamaan vallan presidentiltä Moton hyväksi. Moto olisi sallinut liikemiehille pääsyn maan öljyvarantoihin, jotka ovat Afrikan kolmanneksi suurimmat.>
http://www.yle.fi/uutiset/ulkomaat/oikea/id88052.html
Globalisaatio lienee mantra, joita hokemalla uskotaan kaikkien arvoitusten ratkeavan. Oliko se niin, että Afrikassa ei ollut tauteja, lapsikuolleisuutta, lukutaidottomuutta, taikauskoa, nälänhätää ennen ns. globalisaation aikakautta. Ettäkö näitä vitsauksia ei olisi ollut ennen siirtomaakautta. Näitä vitsauksia Afrikan historia tuntee ajalta, jolloin valkoinen ei juurikaan puuttunut Afrikan sydämen asioihin.
Globalisaatio voi muuttaa tilannetta. Kehittyneistä maista viedään kehitysmaihin paljon tuotteita, joita sillä jo pystytään itse valmistamaan ja joita siltä voitaisiin tänne tuoda. Globalisaation myötävaikutuksesta sinne siirtyy työtä kehittyneistä maista ja luo edellytyksiä markkinoiden kehittymiselle siellä.
Hyvä esimerkki on Nokian siirtyminen Saksasta Romaniaan. Muutaman tuhannen työpaikan menetys ei Saksan kansantaloudelle merkitse paljoakaan, ehkä vähemmän siirtotyöläisiä Saksaan. Kovapalkkaisille saksalaisille se on kova kolaus, kun muutaman kuukauden kurssitetut romanialaiset ottavat heidän tehtävänsä. Romianian taloudelle ja kehitykselle se on valtavan suuri asia.
Sama koskee afrikankin alikehittyneiden maiden kehittämistä. Näihin maihin on saatava omaa elintarviketuotantoa ja työtä.
linkistä pitkää selitystä asiasta?
>Sama koskee afrikankin alikehittyneiden maiden kehittämistä. Näihin maihin on saatava omaa elintarviketuotantoa ja työtä.>
Totta kai on saatava, mutta milläs saat, kun maailmalla tuetun ylituotannon dumppaus euroopasta, australiasta ja USA:sta väkisin kaataa afrikkalaisten oman tuotannon kannattamattomana, näin se on määrätty rakannesopeutumisohjelmissa jotka Afrikan maihin on pakotettu, Lue sieltä linkistä jonka Iltalehti tarjoaa.
No, jos USA dumppaa niin, ettei oma tuotanto kannata, niin miksi sitten elintarvikkeiden hinnat niin kovasti nousevat, ettei oma tuotanto pääse käyntiin ja avustusmäärärahoja pitäisi korottaa. Koita nyt ajatella äläkä anna Iltasanomien keskustelupalstan ajatella puolestasi.
"Ruokaa syödään enemmän kuin tuotetaan
Ruuan hinnat ovat nousseet rajusti viime kuukausina ja aiheuttaneet väkivaltaisia levottomuuksia eri puolilla köyhää maailmaa. Köyhät saavat yhä vähemmän ruokaa pienillä tuloillaan.
Maatalousmaata on hävinnyt, eikä tuotantoon ole investoitu riittävästi etenkään kehitysmaissa.
Koko maailman kehitysapurahoista maatalous saa vain neljä prosenttia, vaikka maapallon köyhistä 75 prosenttia asuu maaseudulla.
Perussyy maatalouden hyljeksinnälle on Delgadon mukaan ruokavarastojen aiheuttamissa halvoissa hinnoissa.
Maataloustuotteiden hinnat laskivat 1970-luvun lopulta tasaisesti viime vuosiin saakka. Suuria ruokavarastoja ylläpiti rikkaiden maiden tuki omille viljelijöilleen. Ylituotantoa ostettiin varastoihin.
"Varastot pitivät hintoja alhaisina keinotekoisesti. Jos jossakin tuli ruokapula, Yhdysvallat myi ylijäämiään. Se vei kehitysmailta yllykkeet investoida maatalouteen."
Maailmanpankki pohtii nyt muutoksia varastoneuvoihinsa. "
http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Ruokaa syödään enemmän kuin tuotetaan/1135235632182
Kehitysavusta vain pieni osa on suoraa ruoka-apua, jotkut ystävälliset teollisuusmat ovat antaneet ylijäämiään merkiten lentokoneista pudotetut pussit niin, että varmasti näkyy keneltä apu tulee.
Melkoinen osa kehitysavusta on tuontitukea, eli esim. diplomaatit kokouksessaan päättävät kuka nyt maksaa esim. laivalastin redillä seisovaa bensiiniä kuten ennen Tansaniassa.
Suurin osa avusta pyrkii kehittämään kehitysmaan hallintoa ja talouselämää mukaanluettuna maatalous, mutta rahan käyttö on yleensä tehotonta, rahat päätyvät ties minne korruptoidussa hallinnossa. Ainoa mikä varmasti tehoaa on koulutus, mutta se on kovin hidasvaikutteista.
Maataloudella olisi mahdollisuus nousta tärkeäksi, mutta sekin on monimutkaista ja vaikeaa.
Vanha totuushan on seuraava: tarmokas perheenemäntä viljelee kuokan avulla tarpeeksi omalle perheelleen; käytettäessä eläinvetovoimaa saadaan jotain jo kyläläisillekin; mutta jos halutaan suurempaa tuotantoa kaupunkilaisille ja vientiin, tarvitaan koneita, lannoitteita, polttoaineita, varaosia, kasvinsuojeluaineita, maaloustarvikekauppiaita, sadon kerääjiä ja myyntikunnostajia. Ja näistä juuri on puutetta. Usein lisäksi vedestä ja osaamisesta.
Eli joitakin edellytyksiä on, mutta usein paljon puuttuu ilman ulkomaista apua.
viestien lähettäminen?
http://keskustelu.suomi24.fi/write.cgi