http://www.tieteenkuvalehti.com/Crosslink.jsp?d=195&a=1219&id=9165
Hyvin on 2000-vuotta vanha "satukirja" perillä asioista :) ...
No...Valhe säilyy vain hetken, mutta totuus on ikuista
Hyvin on 2000-vuotta vanha "satukirja" perillä asioista :) ...
No...Valhe säilyy vain hetken, mutta totuus on ikuista
Vastaukset 15
Vanhimmat
tuota lainkaan, sama kuin se mitä sika ymmärtää kilometripylväästä. Sitä ei voi syödä.
Kyllähän monissa kulttureissa sydämellä on katsottu olevan muukin rooli, kuin pelkkä veren pumppaaminen. Sri Chinmoin mietelause: "Ihmiselämän suurin saavutus on mielen voitto aineesta. Pyhän elämän suurin saavutus on sydämen voitto mielestä." Usein tämänkaltaiset ajatukset tulkitaan symbolisiksi, mutta voihan siihen sisältyä muutakin.
Tänä päivänä tunnetaan jo ainakin hermoratojen muisti, kemiallinen muisti ja lihasmuisti. Kaikkea ei ihan varmasti tiedetä vielä, ja kehollinen muisti voi pitää sisällään yllättäviäkin asioita. Minun mielestäni aihe on erittäin mielenkiintoinen. Mun maksani on muuten nimeltään Mörri, ja silläkin voi olla verraton muisti. Sen vuoksi suhtauden epäluuloisesti siihen, että elinluovutuksessa siirretään elimiä ihan kelle vaan.
uskoisin et toi meikäläisen maksa saattais saada hieman eloa sun muihin Mörrin-kavereihin.
Eikös se ollut kuitenkin niin, että noissa oli kyse siitä, että harjoitus parantaa impulssin välittämistä, vaikkakin se ihan oikea muisti oli sitten kuitenkin lopulta aivojen funktio?
..vai millaisesta lihas/hermoratamuistista puhelit?
eräälle keskustelupalstalle on siis samanniminen kuin sinun maksasi! Ei hassumpaa.
Hermoradoissa on esim. sellainen piirre: Jos jokin paikka on kipeä pitkään, niin hermorata herkistyy kipuimpulssille. Se kipuimpulssi avaa itselleen ikäänkuin moottoritien, ja näin kipuaistimus muuttuu voimakkaammaksi. Siksi kivun/impulssin katkaisu lääkkeillä voi muuttaa kipuaistimuksen alemmalle tasolle. Oppimistahan sekin on, mutta oppimisessahan muistetaan opittuja asioita.
Mä olen käsittänyt, että se kipuimpulssin kuljetusrutiini opitaan siellä hermoradoissa, eikä siinä kyse ole aivojen tulkinnassa. Varmaan aivot ovat loppupelissä kaiken kontrollikeskus. En osaa sanoa, mikä on oikea rajanveto.
Kemiallinen muisti on aika jännä. Elimistö voi oppia esim perusaineenvaihdunnassa uudenlaisia reaktioratoja. No vasta-aineita, hajoittajaaineita, entsyymejä yms ne lopulta ovat, kuten kaikki muukin toiminta kehosa.
Kinesteettisestä muististakaan en mitään tyhjentävää, mutta se on kai aikapitkälle aivojen tulkintaa lihasten asennoista. Hermoradoista tuleva informaatio tunnistetaan. Muistan usein venäjänkielisen sanan suomenkielisen vastineen vasta, kun olen kirjoittanut sen kynällä.
vaikka Mörri on kyllä aika tiukkapipo ja ylisuojelevainen. Viinatkin se takavarikoi kiireesti, ettei vaan pääsis kännin puolelle.
En jaksanut nyt lukea kokonaan (sisältyikö tämäkin artikkeliin?), mutta kerran luin jutun, jossa sydämensiirron saanut pikkupoika tunnisti siirretyn sydämensä luovuttaneen pojan (vai tyttökö oli?) isän väkijoukosta, meni hänen luokseen ja kutsui isäksi, vaikka he eivät olleet koskaan tavanneet. (Näin minä siis muistan- korjatkaa, jos olen väärässä.)
On tuo kyllä aika huikeaa ja pistää miettimään, mitä kaikkea me emme vielä (/koskaan tulevaisuudessakaan) tiedäkään....
Joo- tästä tuli kyllä nyt sellainen 'vai mikä se oli'- juttu, mehut imeneen päivän seurauksena.. Liian väsyneillä aivoilla ei tee oikein mitään, ja taitaa olla tällä hetkellä muutkin paikat aika väsyneitä, kun ei se tietoisuus tunnu toimivan nyt yhtään sen paremmin muissakaan elimissä.. :)
Tuohan on kolme vuotta vanha juttu. Onkos tuosta mitään uudempaa havaintoa, vai onko tämä taas sitä samaa sarjaa kuin yleensäkin nämä "mielenkiintoiset".
Minäkin olen lukenut tuosta jo aikaa sitten, mutta minusta se on mielenkiintoista edelleen. Eivätkä kaikki ihmiset suinkaan tiedä kaikkea, mitä kukanenkin itse tietää- se pitää muistaa!
..vai halusitko vain olla ilkeä..?
http://koti.phnet.fi/elohim/pelastusjv.html
Itse luin tuon jutun muutama vuosi sitten.
Silloin jo todettiin jutussa ettei tuosta ole
kovin vakuuttavia todisteita. Ensinnäkin
sydänsiirtoja tehdään tuhansia vuosittain, ja
jos muutamalla potilaalla on muistoja edelliseltä
sydämen omistajalta, se ei vakuuta. Syynä on
todennäköisesti psykologia. Teoria ei
ole sitten tuon kummemmaksi muuttunut, eli
ilmeisesti se todettiin virheelliseksi.
Muutenkin mielenkiintoista että persoona
muutos syntyy aina otsalohkovauriossa, mutta
yhdellä sydänsiirto potilaalla muutamasta
tuhannesta.
Näen tässä kaavan, mutta sinä et ilmeisesti?
Ei tämä ole ainut juttu asiaan liittyen.
Esimerkiksi Aamulehti 10.04.2008. sivulla A13 "Sama sydän, sama kohtalo"
Kyllä tämä on kuule ihan faktaa. Erimielisyyttä on mistä tämä ilmiö johtuu.
Tutkimustietoa ei ole vielä tarpeeksi, mutta yksi teoria on sydämen sähkömagneettikenttä.
Tämä asia ei todellakaan perustu vain muutamaan tapaukseen. Tietoa kyllä löytyy asiaan
Jos 0.05% siirtopotilaista saa jonkinasteisen
"muistojen" siirron, voidaan puhua yksilön
mielenterveyden järkkymisestä. Sydänsiirto on jo
itsessään erittäin stressaava kokemus, enkä yhtään
hämmästyisi, jos se aiheuttaisi psyykkisiä ongelmia.
Tuo 0.05% todistaa vain, ettei syy-seurausyhteyttä ole. Nuo sähkömagneettikentät ovat taas niiden
höpinöitä, jotka eivät ymmärrä sähkön luonteesta
mitään. Ihminen itse ei juuri ole magneettinen,
eikä sydämen kohdalla ole sen enempää magneettisuutta
kuin muuallakaan. Magnetismin pitäisi olla
todella pientä mihin muistot tallentuvat, ja se
menisi vituiksi jo rintataskussa soiva puhelin.
Se siitä teoriasta toistaiseksi.
Olihan tuossa linkissä ja useampikin tarina ja et voi tietää kun ei ole tutkittu,että onko luku 0,05%. Henkilöt itse ilmoittaneet,että huomanneet itsessään muutoksia tai lähipiiri huomannut.
Asiaa ei ole tutkittu tarpeeksi joo, mutta tutkimustietoa kaipaa aihe lisää. On sen verran tärkeä asia mielestäni. En kyllä itse haluaisi psykopaatin piirteitä itseeni...
Tämähän on ateismi palsta...Jos tämä tieto pitää paikkansa toimintamekanismista riippumatta niin varmaan moni tulee miettineeksi miten 2000-vuotta sitten joku oli hajulla asiasta...No...kyllä se totuus pikkuhiljaa paljastuu...