Kysymyksiä ateisteille

1. Aika monta. Useimmat ovat kai ns. tapakristittyjä, joten en tiedä lasketaanko heitä uskiksiksi. Muutamia ihan ns. tosikristittyjäkin joukkoon mahtuu. Mainittakoon, että anoppini ja yksi parhaista kavereistani kuuluvat tuohon jälkimmäiseen porukkaan.

2. Valtaosin oikein mukavia, tavallisia ihmisiä.

3. Pitävät minua mukavana, tavallisena ihmisenä.

Minä en ole milloinkaan arvottanut ihmisiä heidän uskonnollisen näkemyksensä perusteella, ja valtaosa tuntemistani uskovista ajattelee samoin.

1. Montako uskista tunnet elävässä elämässä?

2 kappaletta tällä hetkellä.

2. Millaisia nuo uskikset ovat?

Kummatkin ovat nuoria ja älykkäitä. Toinen vapaaseurakunnassa (Kiihko) ja toinen helluntailainen (Normaali).

3. Miten nuo uskikset suhtautuvat sinuun?

Kiihkon mielestä joudun helvettiin ja Normaalin suhtautuu minuun syvällä kärsivällisyydellä.

Kiusaan (humalassa) välillä kumpaakin ja yritän "käännyttää" ottamalla aiheeksi kiusallisia aiheita kuten homoviha, raamatun muokkaaminen, seksi ja muut uskonnon kiellot.

uskovaisia, mutta en tiedä mitä tuolla kysymykselläsi haet. Kiihkoilijoitako?

No sukuni on uskovaista, kai enimmäkseen kuitenkin tapakristittyjä. Erään muslimin tunsin ja siinä meinasi meikäläiseltä palaa käämit.

Toinen kysymyksesi on vaikea, koska uskovaisia on niin monenlaisia.

Jos uskonnosta on jonkun uskovaisen kanssa tullut juttua, niin yleensä on minuun suhtauduttu vihamielisesti. Kuten esim. siskoni, joka ei ole vuosiin ollut yhteydessä, kun sanoin, että en usko jumalaan. Ei sen puoleen, ei ole häntä ikäväkään.

1. Montako uskista tunnet elävässä elämässä?
-Monia, enemmän uskiksia tuttuina kuin ateistejä (tosin näitäkin on jonkun verran)

2. Millaisia nuo uskikset ovat?
- Useimmat "tapakristittyjä", jotka eivät ainakaan juuri puhu uskostaan. Ja kun puhuvat, heidän uskonsa on lähinnä "Kai siellä tuonpuoleisessa jotain on" tai "No, kai minä periaatteessa uskon korkeampaan voimaan". Sitten on muutama lestadiolainen ja vapaasrklainen.

3. Miten nuo uskikset suhtautuvat sinuun?
- Kaikille en ateismia "mainostanut", jos puheeksi tulee uskonto niin toki oman kantani kerron. Jotkut ovat yllättyneet, kun kerron olevani ateisti, mutta suhtautuvat sitten ihan neutraalisti. Lestadiolaisetkin suhtautuvat minuun hyvin, eli tullaan loistavasti toimeen eikä painosteta uskon asioissa suuntaan tai toiseen.

1. Lapsuudenkotini oli pappila, joten kovin monta uskovaista tuli tutuksi, eikä kysymyksessä ole tapakristityt.
Olin myös aikani nuorena seurakuntatoiminnassa, joten sieltä tuli monta uskovaista tuttua. Moni heistä myös jätti uskon myöhemmällä iällä, kun alkoi itsenäisen ajattelun aika.

2. Tavallisia ihmisiä, jotka välttävät asioiden todellista kohtaamista.

3. Pitävät tavallisena ihmisenä. En keskustele uskonasioista heidän kanssaan. Moni ei edes tiedä, että olen ateisti. Ne kenelle olen kertonut, ovat ihmetelleet elämänkatsomustani ja alkaneet selittää sitä tavallista, etten ole vielä löytänyt totuutta. Tyhjänpäiväistä puhetta, jota en jaksa alkuunkaan.

"1. Montako uskista tunnet elävässä elämässä?"

Liian monta. Joskus tuntuu siltä, että muita ei olekaan. Uskovaiset ovat haitaksi jokapäiväiselle elämälle.

"2. Millaisia nuo uskikset ovat?"

Kauheita! Tuomitsevat kohta nähtyään jollakin inhottavalla lausahduksellaan. Suuttuvat kuitenkin heti itse, jos sanon samalla mitalla takaisin. Heidän Pyhä Henkensä täytyy olla oikeasti Paha Henki. Ovat he kertakaikkiaan niin kamalia.

"3. Miten nuo uskikset suhtautuvat sinuun?"

He kuiskuttelevat toisilleen, katsovat minua, naureskelevat minulle ja osoittavat minua sormella. He luulevat olevansa parempia kuin minä, vaikka siinäkään ei ole mitään realistista.

1. Varmaan suurin osa kaveri/tuttava piiristäni kuuluu kirkkoon, mutta tosiuskovaisia tunnen vain kourallisen, muut ovat tapauskovaisia. Tunnen myös muutaman muslimin, lestadiolaisen ja yhden ortodoksin.

2. Suurin osa ihan tavallista porukkaa, kun ovat vain tapakristittyjä, eivätkä puhu uskon asioista käytännössä koskaan. Ne jotka ovat "tosi" uskovaisia ovat yleensä melko hiljaa näistä uskon asioista, kun tietävät ettei ne ketään oikeasti kiinnosta. Yksikin hardcore kristitty kertoi minulle kainostellen/häveten vasta 3 vuotta sitten olevansa paikallisen kristityn järjestön aktiivi. Eipä tuo minua haitannut, kun olin tiennyt asiasta jo useamman vuoden ajan.

3. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta "tosi" uskovaiset suhtautuvat minuun niin kuin muihinkin ei-uskovaisiin, eivätkä yritä tyrkyttää omaa uskoaan minulle. Tosin tiettyä vaivautuneisuutta on aina havaittavissa uskontoa sivuavissa keskusteluissa, mutta eipä sen enempää.

Lukiossa oli yksi evlut-tyttö, joka oli aktiivisesti kirkon toiminnassa mukana. Olimme ystäviä ja kävimme yhdessä Lapissa. Samoihin aikoihin uskonnonope oli mun suosikkiopettaja.

Eräs 80-v evlut mummo, jota autan kissa-asioissa, ja mummo kehuskelee minua pitkin kylää niin, että ihan hävettää.

Kummipoikani äiti on newage hengessä jumaluskoinen evlut, mutta ei pidä melua omista käsityksistään.

Noita uskossa olevia evluteja on varmaan enemmänkin tuttavapiirissäni. En ota ihmisten henkilökohtaisia asioita puheeksi, jolleivät he itse sitä halua.

Jehovantodistajapariskunta, jonka kierrän kaukaa, koska minua ei huvita keskustella heidän uskostaan. He tyrkyttävät uskoa ja raamattua joka rakoon siitä huolimatta, että olen ilmaissut selvästi kantani heidän tyrkytykseensä.

Pari helluntalaisperhettä, joista toinen on ihan kiva, ja toinen ei lainkaan niin kiva. Tämän toisen perheen muija on vähän sellainen muita ylenkatsova tuputtaja, kuten tämän palstan pahimmat.

Pari villiä lestaadiolaisperheen tytärtä.

Ihan hyvin olen heidän kaikkien kanssaan tullut juttuun, jopa sen ylenkatsovan muijankin kanssa, vaikka se koreilee turkikisilla. Jehovantodistajille tungen sukan suuhun tai karistan kannoiltani.

montako uskista tunnen. En sitä ensimmäisenä ole ihmisiltä kysymässä.

Olisit määritellyt tarkemmin mitä tarkoitat uskiksella. Ei tuohon voi muuten vastata.