Kerronpa missä oma logiikkasi pettää. Logiikkasi menee näin: 1) maailmankatsomus on asia, joka ei ota mitenkään kantaa luonnontieteellisiin asioihin 2) Uskonnollinen järjestelmään uskominen on puhdas maailmankatsomus ja näin ei ota kantaa luonnontieteellisiin asioihin.
Tässä on ongelmana se, että maailmankatsomus, joka on kristillinen, ottaa kantaa asioihin, jotka voitaisiin luonnontieteen metodein selvittää. Esim. Jumalalla on ominaisuuksia ja niiden näkyminen voitaisiin jotenkin varmistaa. Toinen konkreettisempi esimerkki on maailman luominen, onko maailma esim. suunniteltu ym.
Siispä uskonnot sisältävät turhan usein väitteitä maailman alkuperästä, henkiolentojen olemassa olosta ym. ja on vain aniharvoin puhdas filosofinen näkökulma, kuten jotkut antavat olettaa. Näin ollen voidaan sanoa, että uskonnollisen järjestelmän väitteet tai perusoletukset eivät saa tieteellistä tukea.
Toinen usein kuultu väite koskee sitä, että kaikki ei ole luonnontiedettä. Näin ollen määritellään, että usko on jotain muuta kuin luonnontiedettä ja näin niitä ei voida verrata tai uskoa ei voida tutkia luonnontieteen keinoin. Tämä antaa kuitenkin sellaisen kuvan, että kaikki luonnontieteen ulkopuolella oleva olisi yhtä uskontoa. Vaikka voin nauttia luonnon kauneudesta ja eläytyä siihen, niin en tarvitse mitään ylimääräisiä todistamattomia oletuksia, joita pitäisin totena, eläytymisen tehdessäni. Se ei ole luonnontiedettä, jos eläydyn, koen tai tunnen jonkun asian joksinkin, mutta en sen perusteella myöskään tee *todellisuutta* koskevia perusoletuksia ja usko niihin muista havainnoista huolimatta.
Tässä on ongelmana se, että maailmankatsomus, joka on kristillinen, ottaa kantaa asioihin, jotka voitaisiin luonnontieteen metodein selvittää. Esim. Jumalalla on ominaisuuksia ja niiden näkyminen voitaisiin jotenkin varmistaa. Toinen konkreettisempi esimerkki on maailman luominen, onko maailma esim. suunniteltu ym.
Siispä uskonnot sisältävät turhan usein väitteitä maailman alkuperästä, henkiolentojen olemassa olosta ym. ja on vain aniharvoin puhdas filosofinen näkökulma, kuten jotkut antavat olettaa. Näin ollen voidaan sanoa, että uskonnollisen järjestelmän väitteet tai perusoletukset eivät saa tieteellistä tukea.
Toinen usein kuultu väite koskee sitä, että kaikki ei ole luonnontiedettä. Näin ollen määritellään, että usko on jotain muuta kuin luonnontiedettä ja näin niitä ei voida verrata tai uskoa ei voida tutkia luonnontieteen keinoin. Tämä antaa kuitenkin sellaisen kuvan, että kaikki luonnontieteen ulkopuolella oleva olisi yhtä uskontoa. Vaikka voin nauttia luonnon kauneudesta ja eläytyä siihen, niin en tarvitse mitään ylimääräisiä todistamattomia oletuksia, joita pitäisin totena, eläytymisen tehdessäni. Se ei ole luonnontiedettä, jos eläydyn, koen tai tunnen jonkun asian joksinkin, mutta en sen perusteella myöskään tee *todellisuutta* koskevia perusoletuksia ja usko niihin muista havainnoista huolimatta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tämän piti tulla R.A.F:n aloittamaan ketjuun nimimerkille "Dihmer", mutta tulikin omaksi threadikseen.
Näin tällä kertaa. Anteeksi sekoilu.
Kyllä uskot ovat nimenomaan uskoa. Joko uskoo tai sitten ei, uskominen ei olekaan järjellä perustelemista, se on uskomista tai sitten ei.